Lue keskustelun säännöt.
Mä olen kateellinen niille joita on rakastettu.
26.01.2014 |
Mua ei ole rakastettu. En ole saanut näyttää negatiivisia tunteitani lapsuudessa. Minua on moitittu että miksi olen tälläinen jne. Tämän takia en ole saanut rakastavaa ja kunnioittavaa miestäkään. Lapseni saavat huonon parisuhdemallin ja en voi enää saada liittoa jossa olisi kunnollinen ja rakastava puoliso. :( Olen tästä katkeroitumassa.
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:39"]
Anteeksi nyt mutta olet aikamoinen vinkuja. Olet varmaankin masentunut ja sinulla on tosi huono itsetunto, sellaista on huono lähteä parantamaan jos ei ole energiaa tai omaa tahtoa saada omaa oloa paremmaksi. Terapiassa minuutta voidaan rakentaa uudelleen, se vaan vaatii hyvän terapeutin ja omaa motivaatiota.
[/quote]
Hmm..niin jos sinne terapiaan pääsee ja ketkä sinne pääsee. Musta mä en ole vinkunut. Olen vain onneton kuten sanoit ja masentunut. Tilanne masentaa. Tuntuu että on jumissa. Olen omaa ajatustyötä tehnyt paljon. Enempää en nyt jaksa. Tein syksyllä paljon töitä itseni kanssa ja oman itseni hyväksymisessä. Nyt on lepoa. Todellakin olen motivoitunut. En vain tiedä miten sen näyttäisi? Olen käynyt keskusteluissa sairaanhoitajan tai lääkärin kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:35"]
Leffaan olen vienyt. Mutta lapseni eivät kehu minua tai sano rakastavansa. Enhän itsekään osannut sitä lapsena sanoa. Kivaa on aina ollut kun ole kysynyt. Ostoksille en heitä oikein saa. :/ Äitinä yritän olla mahdollisimman hyvä. Teen parhaani.
ap
[/quote]
Ihanaa, että äitinä jaksat kuitenkin tehdä parhaasi!
On todella paskaa, että olet saanut tuollaiset elämän eväät lapsuudenkodistasi.
Minusta kuulostat hyvältä ja mukavalta ihmiseltä, ja inhimilliseltä. On oikein, että olet surullinen siitä, että sinulla on ollut ei-rakastava lapsuus. Olisit ansainnut rakkautta lapsena ihan siinä kuin kuka tahansa muukin.
Sinun pitäisi itsekin uskoa itsestäsi samaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Usko itseesi.
Ja muista että periaatteessa katkeruus on hyvä tunne. Sinulla on oikeus olla katkera. Olisi vähän sairasta, jos et olisi katkera vaan kiitollinen epärakastavasta lapsuudestasi, joka johti epätyydyttävään elämään. Tunteesi ei ole epänormaali vaan normaali tuossa tilanteessa. Ja koska tunne-elämäsi on normaali, pystyt löytämään keinot, jolla tuosta kurjuudesta pääset eteenpäin. Minäkään en usko terapiaan vaan johonkin omaan ratkaisuun. Etkö pääsisi arjesta eroon lähtemällä esim. yksin tai jonkun sukulaisen tai ystävän kanssa jollekin lomalle? Kun on jossain muualla välillä, osaa vähän huonompaakin arkea katsella ihan uusin silmin, jopa arvostaa.
sinun kannattaa lukea kirjoja, joissa käsitellään itsetuntoa ja masennuksen itsehoitoa, katsoa elokuvia, joissa paetaan vankilasta/autiolta saarelta tai joissa on vaan muuten onnellinen loppu.
Oma ajatustyösi ei johda minnekään, koska olet omien rajoitustesi vanki. Päädyt aina samaan ratkaisuun, koska sinulla ei ole työkaluja uusille tavoille toimia. Terapiassa näitä umpikujia availlaan kun sinne aikanaan pääset.
Kai muuten tiedät että asioiden vaatiminen esim lääkärissä ei ole sama asia kuin lääkärille huutaminen?
katkeruus EI ole hyvä tunne, se syö energiaa ja pitää ajatukset menneessä
Kateellinen olen minäkin. Aina olen lisäksi saanut tuntea nahoissani että olen ns outo, en voi osallistua keskusteluihin mukavista perhemuistoista. Ja on julmetun halveksuttavaa arvostella omia vanhempiaan eli sitten sitä on vain hiljaa. Olin liian helppo tapaus, pärjäsin koulussa. Kaipaisin edes sijaisperhettä tms mutta sellaistakaan ei ole kun en aiheuttanut ongelmia lapsuuskodin laiminlyönneistä huolimatta. Olen 36-vuotias, ei sisaruksia. En ole myöskään saanut mitään psyk terapioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on oikeus omin tunteisiin. Viha on usein reviirin puolustamisen. Toiseksi vihalla voidaan saada huomiota,jos on kasvanut narsisstisessa ympäristössä niin vihaan ikään kun jäännyt koukkuun-kun ei muuten saatu itsensä toteututeksi. Tärkeätä tunnusta motiivit /syyt ja pohtia pystyykö nykyisessä ihmissuhdessa kommunikoida ihmiskeinoin :).
ihanko oikeasti joku uskoo että katkeruus on hyväksi? Voi morjens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 12:39"]
Anteeksi nyt mutta olet aikamoinen vinkuja. Olet varmaankin masentunut ja sinulla on tosi huono itsetunto, sellaista on huono lähteä parantamaan jos ei ole energiaa tai omaa tahtoa saada omaa oloa paremmaksi. Terapiassa minuutta voidaan rakentaa uudelleen, se vaan vaatii hyvän terapeutin ja omaa motivaatiota.
[/quote]
Hmm..niin jos sinne terapiaan pääsee ja ketkä sinne pääsee. Musta mä en ole vinkunut. Olen vain onneton kuten sanoit ja masentunut. Tilanne masentaa. Tuntuu että on jumissa. Olen omaa ajatustyötä tehnyt paljon. Enempää en nyt jaksa. Tein syksyllä paljon töitä itseni kanssa ja oman itseni hyväksymisessä. Nyt on lepoa. Todellakin olen motivoitunut. En vain tiedä miten sen näyttäisi? Olen käynyt keskusteluissa sairaanhoitajan tai lääkärin kanssa.
ap
[/quote]
Miksi ihmeessä lääkäri ei suosittele terapiaa? En pysty ymmärtämään. Minä sain terapiaa vaikka olinkin huonossa kunnossa. Pystytkö etsimään itse yksityisen terapeutin ja menemään ensin omakustanteisesti? Sitten hakisit kelan tuen? Minä olen samalla taustalla käynyt terapiassa jo monta vuotta. En kykene töihin masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriön vuoksi. Ehkä joskus saan itseni kokoon. Haaveilen töiden teosta, hyvästä parisuhteesta ja elämästä. Ilman terapiaa olisin jo kuollut. Sellaiset vanhemmat, ketkä eivät osaa lapsiaan rakastaa, ei saisi tehdä niitä ollenkaan. Saavat vain ihmisen raatoja aikaan :(
itse en voi sille mitään että vanhempani eivät ole pystyneet parempaan.
Siksi on parempi keskittyä siihen miten elän oman elämäni mahdollisimman hyvin enkä toista vanhempieni virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 13:14"]
ihanko oikeasti joku uskoo että katkeruus on hyväksi? Voi morjens.
[/quote]
morjens taukki vain itsellesi. Epäterveintä on kieltää kaikki tunteensa vain siksi että ne ovat pahasta. Siinä jos missä on varmin tie kieroon kasvamiseen ja varmasti omien ongelmiesi alkusyy.
Katkeruus tai mikä hyvänsä tunne, jonka itsessään tunnistaa, on hyväksi. Tunteen tunnistaminen on lähtökohta, josta pääsee johonkin. Se, ettei tunnusta eikä tunnista itsessään esim. katkeruutta tai kateutta tai muita epämukavia tuntemuksia, on säälittävää ja heikon ihmisen merkki. Pohjimmiltaan vahva ihminen pystyy tunnistamaan sellaisetkin tunteet, jotka eivät ole salonkikelpoisia. Siinä on kasvun mahdollisuus, ja siksi minkäkin näen, että ap:n tilanteessa on toivoa. Kun tunnistaa tilanteen, se on jo lähtölaukaus matkalla johonkin muualle.
Vastaaja, joka tälle morjestelee, voisi tunnustaa tyhmyytensä ja yksioikoisuutensa. NÄin hän pääsisi alkuun matkalla kohti sosiaalista älykkyyttä. Bon voyage!
... tai sitten ei
Uskoisin, että vanhempasi tekivät parhaansa, mutta kaikista vain ei ole hyviksi vanhemmiksi. Kun ymmärrät tämän, pääset pahimmasta katkeruudesta yli.
Lisäksi kenenkään ei tarvitse olla paras. Mieti nyt: maailman ennätysten kirjassa kokoajan joku syrjäyttää edellisen parhaan. Pitöisikö näiden ennätyksensä menettäneiden nyt sitten masentua? Ei mielestäni, vaan he voivat edelleen olla ylpeitä hyvästä osaamisestaan. Ole armollisempi itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aikuinen ja vastuussa elämästäsi, et voi ainaisesti syyttää tai vedota lapsuuteesi. Vanhemmillesi et voinut mitään, mutta itsellesi voit.
Kun olet tarpeeksi analysoinut itseäsi, niin olisi aika nousta sieltä onnettomuudestasi. Kukaan muu ei voi sieltä sinua nostaa kuin sinä itse. Toimi sen mukaisesti, että koet itse olevasi rakastamisen arvoinen.
Katkeruus syö sinut pidemmän päälle. Menneet ovat menneitä, jotka ovat muovanneet sinua, mutta silti suuntaa nykyhetkeen ja tulevaan. Tee muutoksia pienin askelein, vaikka se ei tuntuisikaan helpolta ja luontevalta. Yritä ja hyväksy pienet takapakit, älä anna kuitenkaan negatiivisille ajatuksille valtaa.
Elämä ei ole aina tasapuolista, eikä tunnu aina oikeudenmukaiseltakaan. Mutta se on elämää, jokaiselle ainutlaatuista. Se mitä itse olet kokenut ei tarvitse siirtyäsukupolvissa eteenpäin lapsiesi taakaksi. Sen ei myöskään tarvitse olla sinun taakkasi, vaan voimavarasi että oletkehittynyt juuri sinunlaiseksesi ihmiseksi omine voimavaroineen ja herkkyyksineen.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 13:14"]
ihanko oikeasti joku uskoo että katkeruus on hyväksi? Voi morjens.
[/quote]
morjens taukki vain itsellesi. Epäterveintä on kieltää kaikki tunteensa vain siksi että ne ovat pahasta. Siinä jos missä on varmin tie kieroon kasvamiseen ja varmasti omien ongelmiesi alkusyy.
Katkeruus tai mikä hyvänsä tunne, jonka itsessään tunnistaa, on hyväksi. Tunteen tunnistaminen on lähtökohta, josta pääsee johonkin. Se, ettei tunnusta eikä tunnista itsessään esim. katkeruutta tai kateutta tai muita epämukavia tuntemuksia, on säälittävää ja heikon ihmisen merkki. Pohjimmiltaan vahva ihminen pystyy tunnistamaan sellaisetkin tunteet, jotka eivät ole salonkikelpoisia. Siinä on kasvun mahdollisuus, ja siksi minkäkin näen, että ap:n tilanteessa on toivoa. Kun tunnistaa tilanteen, se on jo lähtölaukaus matkalla johonkin muualle.
Vastaaja, joka tälle morjestelee, voisi tunnustaa tyhmyytensä ja yksioikoisuutensa. NÄin hän pääsisi alkuun matkalla kohti sosiaalista älykkyyttä. Bon voyage!
... tai sitten ei
[/quote] Tällaisia kirjoituksia todella saisi olla enemmän. Aivan liikaa saa kohdata ihmisiä, jotka pikaisesti tuomitsevat ei-salonkikelpoiset tunteet: a) eivät tunnista itsellään eivätkä osaa niitä käsitellä ja b) kun joku toinen on parempi ja peräti ilmaisee tällaisia tunteita, häntä ollaan heti problematisoimassa ja nimittelemässä mt-ongelmaiseksi tms. Tämä on niin alkeellista. Tämä on niin turhauttavaa. Itseään hirveän viisaina pitävät tyypit retostelevat muiden, itseään kehittyneempien ihmisten tunne-elämää mutta eivät itse pärjää omien tunteittensa kanssa pennin vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 13:18"]
itse en voi sille mitään että vanhempani eivät ole pystyneet parempaan.
Siksi on parempi keskittyä siihen miten elän oman elämäni mahdollisimman hyvin enkä toista vanhempieni virheitä.
[/quote] Nämä asiat eivät välttämättä hoidu pelkällä tuollaisella järkeilyllä.
onko sinulla lääkitystä, auttaako se lainkaan? On kyllä totta, että pitää tarpeeksi kunnossa hyötyäkseen terapiasta. Jos et osoita mitään merkkejä omasta motivaatiosta hoitaa itseäsi, ei lääkärikään tee mitään. On sinusta ja omista teoistasi nyt kiinni millainen loppuelämäsi on