Lue keskustelun säännöt.
Haluan aspergerdiagnoosin, mutta äitini tekee sen mahdottomaksi!
25.01.2014 |
Olisin saanut sen jo lapsena, mutta äitini ei halunnut minulle diagnoosia joten hän kieltäytyi vastaamasta mitään kenellekään.
Tilani on aiheuttanut minulle vain harmia ja vaikauksia aikuisiälläkin, haluaisin diagnoosin, mutta kaikki tuntuvat vaativan lausuntoja lapsuudesta, mitä minun kohdallani ei ole mahdollista saada. :(
Onko jotain keinoa?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:32"]
Ap,jos olet suorittanut koulusi, valmistunut ammattiin, olet työelämässä, niin jos täytät nuo kriteerit, ei diagnoosi tule helposti, etenkin jos ei ole näyttöä lapsuudenajan ongelmista.
[/quote]
Minulla on ammatti, valmistuin koulusta erinomaisin arvosanoin, mutta työelämässä en voi oikein olla normaalisti.
Kaikenlaista kassatyöskentelyä minulle tarjotaan, mutta tuo on yksi asia mitä en yksinkertaisesti kykene tekemään.
Menen aivan lukkoon, sählään ja tuntuu että saan jonkunasteisen paniikkikohtauksen jos kassalla pitää pitää yllä hirvittävää tahtia ja asiakkaat katsovat pahasti.
Minulla on paljon kokemusta lasten kanssa työskentelystä, olen hyvä lasten kanssa ja lapset pitävät minusta vaikka olen hieman "omituinen" (ehkä tämä omituisuus on lasten mielestä hyvä puoli minussa, kun taas aikuiset eivät voi sietää minua)
En vain pysty olemaan vanhempien kanssa, en kestä arvostelua, en tiedä mitä tehdä vihaisella kritiikillä enkä oikein osaa kertoa mitä on tehty sen eteen että lapsella olisi mahdollisimman kehittävä ja stimuloiva kasvatusympäristö.
Minä haluan vain, että lapsilla on kivaa hoidossa, että he tuntevat itsensä huomioiduiksi ja tasavertaisiksi. Tottakai osaan pistää rajat, mutta lapset harvoin uhmaavat mitään. En tykkää komentamisesta, yritän enemmänkin puhua ja keskustella.
Paikkakunnallani on myös maksuttomia tapaamisia aspergereille, niissä järjestetään kuntoittavia retkiä ja elämyksiä. Tuohon ryhmään pääseminen vaatii vain asperger-diagnoosin.
En ole koskaan tavannut toista aspergeria, tuntuu ettei kukaan ymmärrä miltä minusta tuntuu.
ap
[/quote]
Nämä kuvaamasi piirteet eivät kyllä kuulosta ollenkaan aspergereille tyypillisiltä. Lähinnä kuulostaa, että olet ollut itsellesi ihan vääränlaisissa töissä, ja siksi koet itsesi "vääränlaiseksi". Oletko harkinnut työtä, jossa ei tarvitsisi niin paljoa olla ihmisten kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:32"]
Ap,jos olet suorittanut koulusi, valmistunut ammattiin, olet työelämässä, niin jos täytät nuo kriteerit, ei diagnoosi tule helposti, etenkin jos ei ole näyttöä lapsuudenajan ongelmista.
[/quote]
Minulla on ammatti, valmistuin koulusta erinomaisin arvosanoin, mutta työelämässä en voi oikein olla normaalisti.
Kaikenlaista kassatyöskentelyä minulle tarjotaan, mutta tuo on yksi asia mitä en yksinkertaisesti kykene tekemään.
Menen aivan lukkoon, sählään ja tuntuu että saan jonkunasteisen paniikkikohtauksen jos kassalla pitää pitää yllä hirvittävää tahtia ja asiakkaat katsovat pahasti.
Minulla on paljon kokemusta lasten kanssa työskentelystä, olen hyvä lasten kanssa ja lapset pitävät minusta vaikka olen hieman "omituinen" (ehkä tämä omituisuus on lasten mielestä hyvä puoli minussa, kun taas aikuiset eivät voi sietää minua)
En vain pysty olemaan vanhempien kanssa, en kestä arvostelua, en tiedä mitä tehdä vihaisella kritiikillä enkä oikein osaa kertoa mitä on tehty sen eteen että lapsella olisi mahdollisimman kehittävä ja stimuloiva kasvatusympäristö.
Minä haluan vain, että lapsilla on kivaa hoidossa, että he tuntevat itsensä huomioiduiksi ja tasavertaisiksi. Tottakai osaan pistää rajat, mutta lapset harvoin uhmaavat mitään. En tykkää komentamisesta, yritän enemmänkin puhua ja keskustella.
Paikkakunnallani on myös maksuttomia tapaamisia aspergereille, niissä järjestetään kuntoittavia retkiä ja elämyksiä. Tuohon ryhmään pääseminen vaatii vain asperger-diagnoosin.
En ole koskaan tavannut toista aspergeria, tuntuu ettei kukaan ymmärrä miltä minusta tuntuu.
ap
[/quote]
Läpäläpä yhyy yhyy, hanki se diagnoosi niin ei tarvitse rypeä tuollaisessa itsesäälissä. Niin siirappista tekstiä että meinasi yrjö lentää.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:32"]
Ap,jos olet suorittanut koulusi, valmistunut ammattiin, olet työelämässä, niin jos täytät nuo kriteerit, ei diagnoosi tule helposti, etenkin jos ei ole näyttöä lapsuudenajan ongelmista.
[/quote]
Minulla on ammatti, valmistuin koulusta erinomaisin arvosanoin, mutta työelämässä en voi oikein olla normaalisti.
Kaikenlaista kassatyöskentelyä minulle tarjotaan, mutta tuo on yksi asia mitä en yksinkertaisesti kykene tekemään.
Menen aivan lukkoon, sählään ja tuntuu että saan jonkunasteisen paniikkikohtauksen jos kassalla pitää pitää yllä hirvittävää tahtia ja asiakkaat katsovat pahasti.
Minulla on paljon kokemusta lasten kanssa työskentelystä, olen hyvä lasten kanssa ja lapset pitävät minusta vaikka olen hieman "omituinen" (ehkä tämä omituisuus on lasten mielestä hyvä puoli minussa, kun taas aikuiset eivät voi sietää minua)
En vain pysty olemaan vanhempien kanssa, en kestä arvostelua, en tiedä mitä tehdä vihaisella kritiikillä enkä oikein osaa kertoa mitä on tehty sen eteen että lapsella olisi mahdollisimman kehittävä ja stimuloiva kasvatusympäristö.
Minä haluan vain, että lapsilla on kivaa hoidossa, että he tuntevat itsensä huomioiduiksi ja tasavertaisiksi. Tottakai osaan pistää rajat, mutta lapset harvoin uhmaavat mitään. En tykkää komentamisesta, yritän enemmänkin puhua ja keskustella.
Paikkakunnallani on myös maksuttomia tapaamisia aspergereille, niissä järjestetään kuntoittavia retkiä ja elämyksiä. Tuohon ryhmään pääseminen vaatii vain asperger-diagnoosin.
En ole koskaan tavannut toista aspergeria, tuntuu ettei kukaan ymmärrä miltä minusta tuntuu.
ap
[/quote]
Nämä kuvaamasi piirteet eivät kyllä kuulosta ollenkaan aspergereille tyypillisiltä. Lähinnä kuulostaa, että olet ollut itsellesi ihan vääränlaisissa töissä, ja siksi koet itsesi "vääränlaiseksi". Oletko harkinnut työtä, jossa ei tarvitsisi niin paljoa olla ihmisten kanssa tekemisissä?
[/quote]
Ai, minusta nuo ap:n kuvailemat ongelmat kuulostavat täsmälleen AS-piirteiltä. Tosi moni asperger ei osaa olla aikuisten ihmisten kanssa, koska ovat "henkisesti lapsia" (ei siis mitenkään loukkaavasti, minusta tämä on jopa hyvä ja kaunis piirre, jota tulisi kunnioittaa.)
Tuo kassapanikointi kuulostaa ihan assilta, asperger menee lukkoon jos on tilanteessa missä on pakko toimia tavalla mitä ei hallitse, koska assit usein haluavat olla "tilanteen herroja" ja tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Voin myös kuvitella, että assi ahdistuu jos ei pääse pakenemaan vyöryvää ihmisten massaa, vaan hänen pitää jopa ehkä olla sosiaalinen ja tervehtiä kaikkia.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:27"]
Ai, minusta nuo ap:n kuvailemat ongelmat kuulostavat täsmälleen AS-piirteiltä. Tosi moni asperger ei osaa olla aikuisten ihmisten kanssa, koska ovat "henkisesti lapsia" (ei siis mitenkään loukkaavasti, minusta tämä on jopa hyvä ja kaunis piirre, jota tulisi kunnioittaa.)
Tuo kassapanikointi kuulostaa ihan assilta, asperger menee lukkoon jos on tilanteessa missä on pakko toimia tavalla mitä ei hallitse, koska assit usein haluavat olla "tilanteen herroja" ja tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Voin myös kuvitella, että assi ahdistuu jos ei pääse pakenemaan vyöryvää ihmisten massaa, vaan hänen pitää jopa ehkä olla sosiaalinen ja tervehtiä kaikkia.
[/quote]
Toisaalta tuollaisia on monet ilman mitään aspergerejakin, jos ovat vaan introvertteja ja ujoja. Itsekin toimisin samoin kuin ap, ja minulle olisi täysi kauhistus mikään työ missä täytyisi olla tekemisissä ihmisten kanssa paljon. Ei minulla silti mitään aspergeria ole, ja mitään ongelmia luonteeni ei aiheuta elämääni koska olen valinnut työni taipumusteni mukaan. Tietokoneella koodatessa ei paljon haittaa panikoisiko asiakaspalvelutilanteessa ;-)
AP et ole asperger, olet säälittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:06"]
AP et ole asperger, olet säälittävä.
[/quote]
Entä mikä sinä olet?
Suosittelen menemään yksityiselle tutkimuksiin. Et välttämättä ylitä as-diagonoosin rajaa vaikka piirteitä löytyisi. Nuo kuvailemasi piirteet sopivat myös add:hen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain diagnoosin pari vuotta sitten, liki kolmekymppisenä. Varasin ajan yksityiseltä neurologilta ja siitä se sitten lähti, tutkimukset, neuropsykologiset testit jne.
Suosittelen varaamaan sieltä yksityiseltä sitä aikaa ja neurologilta ennemminkin kuin psykiatrilta.
ulkomailla on käytössä sanonta self-diagnosed. Aina ei virallisen diagnoosin saaminen onnistu, mutta jos on aivan varma että on as, voi itseään hoitaa ja hakeutua vertaistuen piiriin silti. Tärkeintä on että kokee olevansa ymmärretty ja ymmärtää itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:10"]Kuka haluaa Asperger-diagnoosia. Olen samaa mieltä äitisi kanssa. Miksi halutaan kaikenmaailman ADHD ym. diagnooseja. Täytyy olla todella poikkeava ihminen,joka saa tuollaisen diagnoosin.
[/quote]
No vaikka Kelan kuntoutuskurssia varten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas haluisin keharidiagnoosin, ettei tarttis tehä töitä. Mistä niitä saa?
onko muita sukulaisia tai esim ala-asteen opettajaa jotka voisivat kertoa lapsuudestasi jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miksi nykyään halutaan kaikenmaailman typerillä perusteilla sairaseläkkeelle lojumaan. Ap:takin varmaan houkuttaa ne kehitysvammaisten tuet
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 10:59"]
En tajua miksi nykyään halutaan kaikenmaailman typerillä perusteilla sairaseläkkeelle lojumaan. Ap:takin varmaan houkuttaa ne kehitysvammaisten tuet
[/quote]
Ne vammaisten tuet on muuten ihan järjettömän suuria!
Tiedän yhden pyörätuolissa liikkuvan miehen, jolla on vene, kaksi autoa ja tekee ulkomaan matkoja kuukausittain. Kaikki tämä kustannetaan tukirahoilla, eikä hänen tarvitse koskaan edes yrittää tehdä työntekoa.
Ja vammaltaan siis kävelee vain huonosti, liikkuu pyörätuolissa mutta esim. kotona pystyy kävelemään. Ei siis ole kehitysvammainen, vaan osittain alaraajoistaan halvaantunut! Miellyttävä mies, pystyisi hyvin tekemään jotain istumatyötä esim. asiakaspalvelussa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:04"]
Mä taas haluisin keharidiagnoosin, ettei tarttis tehä töitä. Mistä niitä saa?
[/quote]
AP tee niitä töitä nyt vaan ihan kunnialla, haluat diagnoosin että pääset sairaseläkkeelle loisimaan?
Mitä sä sillä dgllä tekisit? Se sinänsä ei auta mitään. Kuntoutusta taas voi ostaa ilmankin, joskin se vaatii vaivaa sulta itseltäsi.
lapsuusaajan kuvauksen voi saada myösmuulta kuin omalta vanhemmalta. Sukulaiselta esim. J. Jos sua on ohjattu tukimuksiin lapsena, niihin tod näk liittyy jotaink uvauksia diitä, miksi tutkimukset olisi tarpeen. Ne ajavat samaa asias, yritä etsiä niitä kouluterveydenhuollsta tai missä niitä nyt on tehty Ja kerätty.
Mä haluaisin kans jonkun diagnoosin jolla pääsee 4000 euron kuukausieläkkeelle. Mistä niistä saisi, tietääkö kukaan?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:04"]
Mä taas haluisin keharidiagnoosin, ettei tarttis tehä töitä. Mistä niitä saa?
[/quote]
AP tee niitä töitä nyt vaan ihan kunnialla, haluat diagnoosin että pääset sairaseläkkeelle loisimaan?
[/quote]
ei as-diagnoosilla eläkkeelle pääse!
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:32"]
Ap,jos olet suorittanut koulusi, valmistunut ammattiin, olet työelämässä, niin jos täytät nuo kriteerit, ei diagnoosi tule helposti, etenkin jos ei ole näyttöä lapsuudenajan ongelmista.
[/quote]
Minulla on ammatti, valmistuin koulusta erinomaisin arvosanoin, mutta työelämässä en voi oikein olla normaalisti.
Kaikenlaista kassatyöskentelyä minulle tarjotaan, mutta tuo on yksi asia mitä en yksinkertaisesti kykene tekemään.
Menen aivan lukkoon, sählään ja tuntuu että saan jonkunasteisen paniikkikohtauksen jos kassalla pitää pitää yllä hirvittävää tahtia ja asiakkaat katsovat pahasti.
Minulla on paljon kokemusta lasten kanssa työskentelystä, olen hyvä lasten kanssa ja lapset pitävät minusta vaikka olen hieman "omituinen" (ehkä tämä omituisuus on lasten mielestä hyvä puoli minussa, kun taas aikuiset eivät voi sietää minua)
En vain pysty olemaan vanhempien kanssa, en kestä arvostelua, en tiedä mitä tehdä vihaisella kritiikillä enkä oikein osaa kertoa mitä on tehty sen eteen että lapsella olisi mahdollisimman kehittävä ja stimuloiva kasvatusympäristö.
Minä haluan vain, että lapsilla on kivaa hoidossa, että he tuntevat itsensä huomioiduiksi ja tasavertaisiksi. Tottakai osaan pistää rajat, mutta lapset harvoin uhmaavat mitään. En tykkää komentamisesta, yritän enemmänkin puhua ja keskustella.
Paikkakunnallani on myös maksuttomia tapaamisia aspergereille, niissä järjestetään kuntoittavia retkiä ja elämyksiä. Tuohon ryhmään pääseminen vaatii vain asperger-diagnoosin.
En ole koskaan tavannut toista aspergeria, tuntuu ettei kukaan ymmärrä miltä minusta tuntuu.
ap