Avioero vuoden päästä häistä, mitä ajattelette?

Kaverini meni naimisiin pulenvuoden tuntemisen jälkeen ja erosi vuosi häistä... Mitä ajattelin...? Hmm.. Noh, että arvasin :D Eipä siinä muuta sitten tullutkaan mietittyä. Jotkut jauhoi enemmän juoruja seläntakana, että miksi piti mennä naimisiin, mutten itte jaksanu osallistua ihmettelyihin. Omaa opinpolkuamme täällä kukin tallaamme..

Vierailija kirjoitti:

Jos on asuttu pitkään yhdessä ennen naimisiinmenoa, ja vuoden kuluttua erotaan, tulee mieleen, että taisi se naimisiinmeno olla viimeinen konsti yrittää pelastaa karille ajanutta suhdetta.

Jos taas on tosi lyhyen aikaa oltu yhdessä ennen naimisiinmenoa, tulee mieleen, että kumppanin todellinen luonne paljastui ehkä vasta vihkimisen jälkeen.

Tästä alusta tuli joten Vappu Pimiä ja Krista Siegfrids mieleen.

On menty naimisiin hätiköidysti, eli ei ole tutustuttu toisiinsa. Pitää tuntea aika lailla kumppaninsa persoonan kaikkineen, tavat ja tyylit kaikessa eritoten käyttäytyminen eri tilanteissa. Miten käyttää rahaa, miten alkoholia ja muuttuuko humalassa pahaan suuntaan. En uskaltaisi mennä yhteenkään ennen kuin tietäisin ja tuntisin kumppanin. Saati, että alkais laittamaan lapsia.

Eräs tuttuni sanoi osuvasti, että hän haluaa kyllä katsoa miten mies käyttäytyy humalassa, ennen kuin haluaa jatkaa tapailua. Sama kertoi myös tarkastavansa miehen siisteyskäytöksen mahdollisimman tarkkaan. Alkaen siitä, missä kunnossa on miehen hiuskampa.

Huippukivaa kun vastailette, kiitos! :) Joku on osunut jo mahdollisen eron syistä ihan oikeaankin.

Ja sen verran voin paljastaa että 5 vuotta oltiin ennen kuin mentiin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Huippukivaa kun vastailette, kiitos! :) Joku on osunut jo mahdollisen eron syistä ihan oikeaankin.

Ja sen verran voin paljastaa että 5 vuotta oltiin ennen kuin mentiin naimisiin.

AP siis tämä

Sukulainen meni 3 kk tuntemisen jälkeen naimisiin ja erosi kuukauden päästä häistä. Että sillä lailla. Turhaan meni ajokortit sun muut uusiksi, kun nimenkin ehti vaihtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen meni 3 kk tuntemisen jälkeen naimisiin ja erosi kuukauden päästä häistä. Että sillä lailla. Turhaan meni ajokortit sun muut uusiksi, kun nimenkin ehti vaihtaa. 

Auts...

Ajattelen, että koko naimisiinmeno on tainnut olla alunperinkin virhe, ja olisi pitänyt tietää paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on asuttu pitkään yhdessä ennen naimisiinmenoa, ja vuoden kuluttua erotaan, tulee mieleen, että taisi se naimisiinmeno olla viimeinen konsti yrittää pelastaa karille ajanutta suhdetta.

Jos taas on tosi lyhyen aikaa oltu yhdessä ennen naimisiinmenoa, tulee mieleen, että kumppanin todellinen luonne paljastui ehkä vasta vihkimisen jälkeen.

Narsku kumppaanina. Tosin vuosi on lyhyt aika silmien avautumuseen ja irrottautumiseen.

1. Olet bloggaaja tai muu instaihminen, jolla ideat vähissä, etkä vielä ollut esitellyt häitäsi blogissa. Tästä jatkumona sitten ero, uusi miesystävä, ero, uusi miesystävä jne. jolloin juttua riittää.

2. Halusit omaasi "hienomman" sukunimen.

3. Kuvittelit avioliiton solmimisen muuttavan jotakin suhteessa, mutta petyit, kun se ei muuttanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

AP, saako kysyy, et kuinka kauan olitte yhdes enne ku menitte naimisii? :o Miun teoria o se, et ihmiset o valmiita häihin, mut ei avioliittoon. Äkkiä 5 vuodessa naimisiin, ja sit ihmetellään, ku tulee ero. Ite haluun naimisiin, mut sitä enne pitää seurustella 15 vuotta. Voi kuulostaa hullulta vähä vanhemmalle porukalle, mut tos ajas oppii tuntee toisensa, nii ero ei tuu sit nii helpolla, ku se et ollaa oltu yhes 3 hassua vuotta ja ollaan häitä suunnitelemassa. :) M25

viisas nuori mies, rahanahneet akat eivät odota viittätoista vuotta

Vierailija kirjoitti:

Kaverini meni naimisiin pulenvuoden tuntemisen jälkeen ja erosi vuosi häistä... Mitä ajattelin...? Hmm.. Noh, että arvasin :D Eipä siinä muuta sitten tullutkaan mietittyä. Jotkut jauhoi enemmän juoruja seläntakana, että miksi piti mennä naimisiin, mutten itte jaksanu osallistua ihmettelyihin. Omaa opinpolkuamme täällä kukin tallaamme..

Minä ja mieheni seurustelimme alle 6 kk ennen naimisiinmenoa. Yli 20 vuotta olemme nyt olleet yhdessä. Moni varmaan "arvasi", että eroamme parin vuoden sisällä, mutta ei, emme tehneet sitä. Tosin emme olleet mitään teinejä, kun tutustuimme, vaan ihan oikeasti aikuisia, ja tunsimme itsemme jo aika hyvin ennen kuin tutustuimme toisiimme.

Mä olin tuollainen "pikaeron" kokenut, vaikka olimme seurustelleet vuosia ennen avioitumista. Syyn kerroin kyllä ihan suoraan sukulaisille ja ystäville: miehellä oli ollut sivusuhde suurimman osan avioliitosta. Halusin sanoa syyn suoraan, koska sitä kyseltiin enkä halunnut kuulla yhtään minua syyllistävää kommenttia erosta, kun syyllistin itseäni petetyksi tulemisesta jo ihan tarpeeksi itse.

tulee mieleen, että nainen on rahanahne ja yrittää epätoivoisesti saada sitä mieheltä purkamalla liiton. toivottavasti mies palkkaa hyvän asianajajan ja pakottaa akan luovuttamaan lottovoiton miehelle. yksi akka yritti piilottaa voiton ja vaati eroa, jäi kiinni ja tuomari pakotti akkaa luovuttamaan koko summan miehelle

Noloa se olisi. Pettymys todella suurta ja kertoisi että naimisiin ei olisi pitänyt mennä lainkaan. Jostakin syystä oli pakko päästä naimisiin. Raskaus ja lapsi tulossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tullut eroa vuosi häiden jälkeen, mutta alle vuosi yhteisen asunnon oston jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna se asunnon hankinta oli toki virhe. En ole kenellekään sukulaiselle selitellyt koskaan asiaa mitenkään. Ystävät tietävät syyn.

Mielenkiintoista että kavereille on kerrottu mutta omat vanhemmat on jätetty ilman faktoja.

Olisin varmaan kertonut, jos niitä olisi kiinnostanut. Jos niitä olisi ylipäätään kiinnostanut hyvinvointini, en varmaan olisi koskaan päätynyt tilanteeseen, missä pysyttelen niin huonossa suhteessa niin pitkään. Eli malli siitä, ettei minun rajoillani ja hyvinvoinnillani ole väliä, oli syntynyt kotoa ja siitä sitten luonnehäiriöisen ja henkisesti väkivaltaisen eksän oli helppo jatkaa. Paitsi että koin herätyksen ja sain ohjattua elämäni ihan omin pikkukätösin tasapainoiselle raiteelle. 

Ajattelen ,että naimisiin meno on ollut viimeinen yritys pelastaa surkea suhde.

Kaverilla oli satuhäät vimpan päälle. Häämatkalla pariskunta riitautui ja erosi heti kotiin palattuaan. Eropaperi lähti maistraattiin alle kuukausi häistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini meni naimisiin pulenvuoden tuntemisen jälkeen ja erosi vuosi häistä... Mitä ajattelin...? Hmm.. Noh, että arvasin :D Eipä siinä muuta sitten tullutkaan mietittyä. Jotkut jauhoi enemmän juoruja seläntakana, että miksi piti mennä naimisiin, mutten itte jaksanu osallistua ihmettelyihin. Omaa opinpolkuamme täällä kukin tallaamme..

Minä ja mieheni seurustelimme alle 6 kk ennen naimisiinmenoa. Yli 20 vuotta olemme nyt olleet yhdessä. Moni varmaan "arvasi", että eroamme parin vuoden sisällä, mutta ei, emme tehneet sitä. Tosin emme olleet mitään teinejä, kun tutustuimme, vaan ihan oikeasti aikuisia, ja tunsimme itsemme jo aika hyvin ennen kuin tutustuimme toisiimme.

Samoin, oltiin tosin 20 v ja yhdessä olemme olleet 35 v.

Mitäs tuohon sitten kommentoisi. Serkkupoika kultaisella 90 luvulla meni naimisiin, oli 350 vierasta eikä todellakaan mitkään halvat häät. Ero tuli 2kk kuluttua häistä. Morsiamella oli ollut sivusuhde kauan ja jatkunu vielä naimisiinmenon jälkeenkin.

Me ollaan susiparina eletty kohta 15 vuotta, ei kiirettä naimisiin. Jonakin päivänä kyllä mennään, jahka ehtii. Kihloissa siis käytännössä, joskaan sormuksiakaan ei olla hankittu, eikä ollut mitään kosintaa, vaan kunhan sovittiin. Tässä ollaan vierestä seurattu läheisten salamarakastumisia ja -avioliittoja ja -eroja, joita on näihin vuosiin mahtunut monta... Kummasti nämä samat aina painostavat meitä naimisiin niinkuin sen kenellekään muulle kuuluisi.