Maanantaita MAALISMASUT

kurkistelen pinoanne.



Menkat ovat nyt viikon myöhässä, oireet kohdallaan ja eilen sain haalean plussan melko tuoreesta virtsasta. Järkytys ! Tämä nyt tapahtui aiemmin, kuin kuvittelimme, mutta toisaalta ihan hyvä.



Meillähän siis on poika, Samu, joka syntyi marraskuun lopulla 2005. Yhdet menkat kerkisi ainoastaan olla välissä ja nyt sitten tämä.



Miehelle en ole uskaltanut vielä puhua. Kyse ei ole siitä, että suuttuisi tms. mutta järkytys tulee olemaan melkoinen. Samua tehtiin kolme vuotta ja nyt ollaan menty menttaliteetilla, että tärppää jo tärppää. Noh, tärppäsihän se... =)



Täytyy myöntää, että olen itsekin ihan puulla päähän lyöty. Pelottaa ihan kauheasti, että meneehän kaikki hyvin ja sitten tulevaisuus, että miten mä muka kahden lapsen kanssa pärjään, kun ikäerokin on noin pieni. Se on yksi syy, miksen ole miehelle jutellut, kun haluaisin omat ajatukset ensin järjestykseen.



Kiitos, jos jaksoitte tilitystä lukea. Lisäydyn tuonne la-listalle sitten, kun saan toisen testin tehtyä ja kerrottua miehelle.



Ö+pikku-pampula 5+1 (tai jotain)

tännekin. :)



yöllä valvottu ja mietitty lähinnä raha-asioita... mä oon tällä hetkellä vain osa-aikatyössä ja rahat tuntuu loppuvan täysin kesken. kauhea huoli ja hätä, toivottavasti ei vaikuta papuseen...



neuvola mulla ois 2.8. eli ensi vkolla. tänään ajattelin kertoa vauva-asiasta äidille, joka tulee käväsemään mökiltä kotona. jännittää vähän,miten reagoi. :)



mitähän muuta? kauhea hässäkkä päällä, omat häät ois vajaan 2 vkon kuluttua.. huoh.



t. sikkis ja papunen, 7+1

Mitäs tänne kuuluu??

Olin viikon lomalla ja täydellisessä nettipimennossa!

Ainakin porukka on tullut lisää PALJON! Onnea kaikille uusille maalismasuille!



Mulla alkaa oireet hiukan hellittämään... Väsymys on jo hiukan hellittänyt otettaan ja kiukunpuuskatkin on hieman laantunut! Ainoa oire on oikeastaan kuvotus, jos ei huomaa syödä riittävän usein!



Mulla olisi keskiviikkona ensimmäinen neuvola. Mun oma neuvolatäti on elokuun lomalla, että siksi menen jo nyt!



Mukavaa viikonalkua kaikille!



mammma rv 7+5

Kirjoitan vain lyhyesti, koska olemme kauppaan lähdössä. Minulla on ollut omituinen viikonloppu. Vatsa on ollut älyttömän turvoksissa koko viikonlopun. Aamuisin ihna ok, mutta illalla on painoa ollut puntarissa jopa 2,5kg enemmän kuin aamulla! Aika kauheat turvotukset. Vatsa on myös todella arka, välillä kävelen todella hitaasti aran vatsan vuoksi. Soitin aamulla gynelle, ja menen sittenkin alkuraskauden ultraan tänään klo 13.00, tarkistamaan pikkuisimman tilanteen. Toivottavasti kaikki on hyvin! Nyt kauppaan! Tulen takaisin iltapäivällä kertomaan kuulumiset.



T. Caius rv 8+0

Minulla on neuvola viikon päästä tiistaina, sieltä sanottiin että viikolla 8-10 pitäis tulla eka kerran.



Vointi on ollut ihan ok, ei pahoinvointia.Vatsa on iltaisin kaamea pallo, ihan hirveää turvotusta... Täälläkin kuten Caiuksella, on vatsa tosi arka. Tuntuu tosiaan ettei uskaltaisi edes kävellä kun ihan kuin tippuis koko alavatsa.



Ihmeellisen hyvä on vointi ja jos näin vähällä pääsen sinne np-ultraan asti niin hip hei ja hurraa! rv:t olis nyt jotain 6+6 tai oikeastaan luulen että enemmänkin, mutta eiköhän ne tästä selkiä neuvolassa ja viimeistään np-ultrassa.

Viikkoja olis ny 6+6..... eilen ja tänään oli aamulla outo olo... melkeen paha olo muttei kuitenkaan... Neuvolaan en oo vielä soitellu, jos sitten viikon päästä soittelis. Toisaalta haluttais saada jotain varmennusta odotukseen, mutta toisaalta taas nyt on niin aikaista vielä...



Väsymys on kyllä aika toivoton, mutta se vaivaa lähinnä aamuisin, ei oikein tahdo saada päivää aluilleen... Maha ei ole kipeä, mutta sellainen outo välillä. Illalla on parempi olo.... mistähän lie sekin johtuu....



Nyt taas pitää lähteä raksalle... tällä viikolla siirrytään jo sisäpuolen hommiin.



Jaksamisia kaikille!!!

Liinukka; mä varasin nla-ajan jo het plussattuani, kun tiesin että siellä on henkilöstö vajausta näin kesäaikaan, ja olis voinu venyä ajan saaminen pitkäänkin. Nyt sain ajan sitten tälle viikolle torstaille. eli kutakuinkin rv7+0. (tai no, kun mun varhaisultra sekotti viikot niin nyt en sitten tiedä).



Hiphei ja tervetuloa uudet! Onnea plussista!!



ON; oireettomuus jatkuu yhä, onneksi myös kivuttomuus! Eli öiset kystakivut on jättäny mut rauhaan ainakin neljänä perättäisenä yönä! En tiedä johtuneeko kevyemmästä työpaikasta vai mistä - jos töistä johtui niin kipuja on odotettavissa taas seuraavina öinä :( hope not.

Mulla on siis kipujen takia varattuna huomiselle lääkäriaika, että saan lähetteen gynen polille tarkistukseen..ja torstaina olis sitten eka nla.



Nyt täytyy mennä etsinmään koira tuolta ulkoa kun kuuluu huutavan täyttä huutoa eikä naapurit oikein taida tykätä..



Tappert rv6+4 laskurien mukaan...

hei taas



Laitanpa tämän eilisiltaisen viestini tänne pinoon vielä, kun kerran noista neuvola-ajoista kysyttiin. Ja edelleen odotan mielenkiinnolla kommentteja tuosta loppuun heittämästäni aiheesta :)



Samanlaisia oireita kuin joillakin muillakin teillä, että jos sattuu nälkä tuleen (mitä kyllä tapahtuukin paljon tavallista useammin) niin iskee armoton kuvotus ja etominen ja oksetus ja heikotus. Sit on pakko syödä vaikkei tekis mieli, muuten ei selviä. Olen myös miettinyt että auttaiskohan se oksentaminen kun kerran niin velloo. Mut eihän sekään oo kivaa touhua.



Toisaalta pahoinvointikin on vaan kiehtovaa, kun saa jotain konkreettista osviittaa siitä masuasukista!



Kaverit kysy multa että joko oon käyny lääkärissä ja neuvolassa. En ole, ja aioinkin mennä sinne mahdollisimman myöhään. Tottakai se on sitte kiva saada tietoa vauvasta jne. mut eiköhän sitä ennätä olla tongittavana ja tutkittavana ihan tarpeeksi, ja kaiken lisäksi: EIHÄN RASKAUS OO MIKÄÄN SAIRAUS! Sitä jotenkin vaan pidetään nykyään niin itsestään selvänä, että on heti tukeuduttava lääkäreihin ja lääketieteeseen ylipäätään. Olivat myös ihan kummissaan kun kerroin, että ihanteeni olisi synnyttää kotona tutussa ja turvallisessa ympäristössä omassa rauhassa. Ihan kuin nykynainen ei selviäisi samasta hommasta, mistä niin monet esiäidit on aikaisemmin selvinneet ilman letkuja, piuhoja ja laitteita. En kuitenkaan väheksy teknologian ja kehityksen positiivisia vaikutuksia ja edistystä esim. lapsi- ja äitikuolleisuustilastoihin, mutta jotenkin tuntuu että onko kokonaan unohdettu intuitio ja naisen oma kyky kuunnella kehoaan ja toimia elämän haastavissa tilanteissa?



En halua nyt mitenkään megafonin kanssa provosoida, mutta olisi nyt kiva saada tästäkin aiheesta keskustela. Kaikenlaiset mielipiteet ovat kiinnostavia. Myös te, joilla on jo lapsia ja kokemusta aiheesta varmaan osaatte antaa syvempää ja toisenlaista, omakohtaista näkökulmaa.



Iloista odottelua ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille maalismasuille!!





envis, siinä 8vk:n paikkeilla

Envis;



ihan hyviä pointteja sulla.. Mulla ei olis ollu tonne neuvolaan sen kummempaa kiirettä, mutta esikoistani kun odottelen enkä oikeestaan mistään mitään tiedä, niin apu ja tieto ei ole pahaksi.



Kovien kipujen vuoksi kävin ultrassa jo ihan varhaisessa vaiheessa - olisin toki malttanut odotella myöhempäänkin, mutta kovat kivut vei voiton, halusin tietää mikä ne sai aikaan ja onko kaikki kunnossa...etenkään kun oireita raskaudesta ei oikeestaan ole. Oli tosi suuri pelko kohdun ulkoisesta, joten oikeestaan ihan oman turvallisuuteni vuoksi kävin.



Että näin meillä, kotona en uskaltaisi varmaan synnyttääkään, eikä siihenkään muuta syytä taida olla, kuin se, ettei ole kokemusta...onhan sitä toki ennenkin kotona synnytetty, mutta enpä pane pahaksenikaan niitä letkuja ja antureita, jos niitä vaan on apua :)



Tappert

Juu mullakin on vasta esikoinen tulossa ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kyllä minäkin sinne ultraan sitte menen varmasti ihan mielelläni ja innoissani, mutten vielä ;) . Ymmärrän kyllä täysin myös huolen jos on kipuja ja ongelmia, niin miksei sitä silloin hakeutuisi tutkimuksiin tms. Itsellänikin tässä vaiheessa yllättävän usein huoli siitä että onhan kaikki ok ja että toivottavasti toukka on terve ja kasvaa ja on oikeeseen kohtaan kiinnittynyt jne.



Enkä tietenkään tekisi mitään mikä olisi lapsen terveyden riskeeraamista. Minua vaan alkoi kiinnostamaan nää synnytysjutut jo kauan ennen kuin alettiin edes ajatella lasta. Luin paljon alan kirjallisuutta ja pikkuhiljaa minua alkoi kiehtoa ja houkutella tällaiset luonnonmukaiset vaihtoehdot tai tavallaan niinku usko siihen ettei raskaus ja synnytys oo välttämättä sidoksissa sairaalaan vaan ihan luonnollinen juttu, josta selviää vähemmälläkin, siis ilman kaikkia ylimääräisiä toimenpiteitä tai puuttumista raskauden tai synnytyksen kulkuun. Tässä tulee muistaa tietysti myös se, että kaikki keksinnot ja kojeethan on tietysti suunniteltu auttamaan ja jos äidin taikka lapsen terveys on vaarassa, ei mitään turva- eikä apukeinoja saisi kaihtaa. Kuitenkin nykyään tehdään ns. rutiinitoimenpiteinä paljon sellaisia asioita, joita ei välttämättä tarvitsisi ja jotka alun perin on tarkoitettu erikois- tai poikkeustilnateiden hoitoon.



Oho, tulipa taas pitkästi. Huomaa, että mulla on vapaa päivä! :D



Hei vaan!!

Sainkin peruutusajan aamulle, ja ultrareissu tehty. Kaikki oli hyvin. Viim.kk mukaan nyt olis rv 8+0, mutta ultran mukaan viikot oliskin jo 8+6! Pieni hippunen siellä näkyi, josta erotti jo pään ja vartalon, sekä käsien ja jalkojen " tyngät" . Sydän kuulemma sykki komeasti(itse en nähnyt). Pituutta pikkuisella oli 17.5mm (niin pieni vielä..)

Eipä osannut lääkäri arvata syytä komealle turvotukselleni, tämä on vaan kuulemma erilainen raskaus kuin aiemmat :) Alavatsan arkuus normaalia, sanoi lekuri. Kaipa se uskottava on, että kaikki on hyvin! Ihanaa. Nyt lähden ruoan laittoon! Hyvät päivät!



T Caius rv 8+0 tai 8+6 :))

Envikselle:



varmasti on ihan hyvä pohtia eri vaihtoehtoja ja lukea kaikenlaista. Itse henk.koht. en ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt kotona synnyttäjiä, nimeomaan sen takia, että riskeeraavat kyllä aivan varmasti siinä vauvan terveyden JOS jotain häikkää /ongelmia onkin edessä. Eri asia on, jos synnytyksessä on mukana vaikka kätilö ja asut lähellä jotain yliopistollista sairaalaa..... Mutta tosiasia on, että itse en ikimaailmassa uskaltaisi ryhtyä moiseen, niin monella tutullakin on ollut erinäisiä ongelmia synnytyksessä, josta ei varmasti kotona olisi selvitty niin että vauva säilyisi hengissä! Ihan esimerkkinä vaikka vain se, että lapsi juuttuu niin kiinni alapäähän että kiskotaan imukupilla tuntikausia irti (!) ja sen seurauksena äiti repeää niin että tulee ne pahimmat (onkohan IV-asteen? repeämät) alapäähän joita kirurgi ompelee nukutuksessa. Entä osaako tuleva isä kätilöidä ihan esim. jos napanuora kiristää vauvan kaulaa, mistä näette synnytyksen edetessä jos vauvan sydänäänet yhtäkkiä vain romahtavat? Yhdellä ystävälläni synnytys meni mallikkaasti mutta yhtäkkiä vauvan sydänäänet romahtivat ja kiiruhtivat hätäsektioon. Istukka oli irronnut.



Nää nyt ei edes ole ääriesimerkkejä vaan ihan tavallisten ihmisten synnytyksiä joissa ei ole edes ollut hengenlähtö lähellä. Oma synnytykseni oli helppo mutta aivan varmasti otan tästä kakkosestakin epiduraalin taas, sellainen taivas se oli ja ehkä sen ansiosta minulle jäi niin hirveän hyvät muistot synnytyksestä kun en kärvistellyt missään tuskissa. Ja vauva oli iso, 4kg, josta repesin aika pahasti, kätilö ompeli minua kokoon reilun tunnin verran! Joten enpä olisi kotona kyllä pärjännyt millään keinolla...



Joten tässä oma mustavalkoinen mielipiteeni tämän asian suhteen. en synnyttäisi kotona vaikka kuinka ajattelenkin sen olevan luonnollista jne, mutta toki kannattaa muistella että eipä varmaan sota-aikoinakaan ollut kovin epätavallista, että naiset vielä KUOLIVAT synnytykseen kun kotona niitä saunan lauteille pukattiin...etä ei se ihan meillä ihmisillä samalla tavalla mene kuin eläimillä.

Täällä ollaan vieläkin vähän ihmeissään tästä odottavasta olotilasta, ei ole juuri raskausoireita, aavistuksen rinnat arat mutta ei muuta. Mutta on hetkiä ettei edes muista olevansa raskaana.

Kotona vielä olen muutaman viikon hoitovapaalla, ja elokuun puolivälissä sitten työt odottaa, enpä vaan kauaa kerkeä siellä olemaan, hih kivaa.

Olettekos jo kertoneet vauvauutisen kuinka monelle? Me ei vielä olla kerrottu kenellekkään, isoveljille kyllä varmaan jo kohta voisi kertoa, ja sen jälkeen sitten muillekkin.

Envis kyseli kotona synnyttämisestä; Mä kyllä ihan ehdottomasti haluan sairaalaan, ja ei haittaa letkut eikä muutkaan, kunhan on turvallinen olo, ja mieluusti otan myös kaiken avun kipua vastaan. Mutta jokainen tyylillään...



Mukavaa päivää!



T. Petriina ja ? ( työnimi on vielä hakusessa =)) Rv 7+0

Pinoudunpa minäkin. Melko oireetonta eloa minulla. Onneksi. Päin vastoin kuin monet muut en odota oireita. Pahoinvointia ollut melko vähän, enimmäkseen öisin, toivottavasti ei lisäänny yhtään (esikoisesta kesti 25 viikolle asti oksentelu, toisesta onneksi vain 12 viikkoa). Myös molemmissa edellisissä raskauksissa viikolla 6 ilmaantunut järkyttävän kamala kutiseva ihottuma on pysynyt poissa. Toivottavasti myös pysyy, saisi kerrankin olla hyvä olo raskausaikana:) Ärtymys on edelleen suunnaton. Kimmastun pienimmästäkin asiasta...



Mulla meinasi viimekerralla olla kotisynnytys lähellä. Ehdittiin olla sairaalassa vain 20 minuuttia ennen tytön syntymää (ja kotoa lähtiessä kivut ei olleet vielä mitenkään kauheat, mutta supistuksia tuli 3 min välein). Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan lainkaan eli luomuna syntyi tyttö. En kyllä ikimaailmassa silti synnyttäisi kotona, mielummin sairaalassa, mutta ei piuhoihin kytkettynä vaan siten, että saisi kävellä (jos pystyy) ja olla mahdollisimman rentona. Tulevasssa synnytyksessä jännittää eniten se, ehtiikö sairaalaan...



marrge rv 7+3

Niin tuota, vaikka kotisynnytys olisikin ihanteeni, niin ei kai kukaan kuvitellut että ryhtyisin siihen ehdottomasti ainoana oikeana vaihtoehtona uskoen, ilman kätilöitä ja apua.



Jos niin ihanasti kävisi, että raskaus sujuu ongelmitta ja loppuraskaudessa kaikki viittaa ok tilanteeseen ja kätilökin on kotiiin saatavilla kohtuu hintaan ja kun sairaalakin on vaan parin kilsan päässä, niin miksen synnyttäisi kotona? Se kun minusta henk. koht. tuntuu kaikkein mukavimmalta ja nimen omaan turvallisimmalta vaihtoehdolta, omassa rauhassa, tutussa ympäristössä ja varmana siitä mitä tekee. Pienenkään ongelman ilmaantuessa olisi kuitenkin heti valmius lähteä sairaalaan. Näitä juttujahan nyt ei tietenkään voi sanella ja toivoa että ne menee ihan käsikirjoituksen mukaan eikä niin ole tarkoituskaan, mutta olen ainakin ottanut selvää riskeistä, hyödyistä ja haitoista ja hiljalleen rakentanut mielikuvaa ja ihannetta juuri minun ideaalisynnytyksestä (mikä sana!!). Sehän on siis tavoite tai haave/toive, jota ei täydellisesti ole pakko edes saavuttaa, mutta johon voi pyrkiä. Lastahan tässä kuitenkin ollaan tekemässä eikä sitä synnytystä, ja baby on se tärkein pointti, siitä varmaan kaikki ootte samaa mieltä.

Niin että jokainen tyylillään, niinkuin tuolla aikaisemmin jo joku totesikin.

täälä pelätään jo synnytystä valmiiksi :( esikoinen oli tosi tiukas(hartoista) ja synnytys kesti 10 tuntia, mutta se pahin, (mun mielestä) ponnistusvaihe kesti melki 2tuntia...lopulta poika otettiin isoimmalla imukupilla pois ja oli sitten keskolassa, kun ei aluksi hengittänyt, nestettä keuhkoissa ja tulehdus arvot korkeella ym. Synnytys olis varmaan ollu paljon helpompi jos oisin saanu epiduraalin, mutta kun antoivat spinaalin niin sitä ei saanut enää jatkaa, kun taasen sitä epiduraalia olis saanu...papereis lukeeki että pitkittynyt synnytys, kun luulivat että poika tulee nopeempaa pois :) kun oikeen ajattelee niin pari tuntia oli hyvä olla kun oli tuo puudutus, mutta loput 8tuntia oli kyllä suoraan sanottuna kauheeta...voimat meinas loppua :( toivon vaan että edes ponnistusvaihe olisi lyhyempi, jos sinne asti päästään :) voi apua...ei sais miettiä edes nuota :/



Viikon päästä vasta ultra...huoh...

väsymys ja pahaolo edelleen kulkee mukana :) ei oikeen mitään muuta uutta...ajattelin ultran jälkeen pudottaa uutispommin läheisille :D



duddu ja tappi 7+1 ?

ja tervetuloa uudet ja otan osaa poistuneille..

moon pitäny taas hiljaiseloa täällä koko viikonlopun. oli sen verran tarkoitus rentoutua, etten edes konetta jaksanut päälle laittaa. (paitsi yöllä, kun heräsin eikä uni tullu ni luin sitten kahden päivän tekstit..:) )



oma napa on ollu taas esillä eniten näinä päivinä. loppuviikon saikkupäivät meni suht helposti eikä pahaa oloakaan sitten ollut Niin paljoa. noh, la ja su olin muutaman kerran pytyllä ällöilemässä ja muuten oli joko kuuma tai kylmä tai nälkä tai jano tai pissihätä tai oksetti ja sitä rataa..



tänään palasin sitten rohkeana töihin ja voi että! het aamu4ltä alkoi oksettaa ja makasin paikallani sängyssä kuuteen asti, että nousin töihin. koitin imeä keksinpalaa, mutta ei se maistunut tippaakaan ja kuvotti jo ajatuskin, et pitäis sitä syödä.



töihin otin hurjasti eväitä mukaan ja kaikenlaista välipalaa leivistä hedelmiin. aamu meni hurjasti kuvotuksessa ja pytyllä kyykätessä, mutta iltapäivällä jo helpotti. kotona jatkuis sama heikotus, kun aamulla. oksennussaldoksi kertyi kuusi kertaa (tähän mennessä).. :( mut kyllä voi olla raskasta. ja kun näemmä flunssaa pukkaa vielä tähän päälle niin luulen, että se on sitten taas saikun paikka, jos pahasti sairastun.



muuten on masu ollut ihan hiljaksiin ja vain rinnat kivistelleet. joku siellä kovasti kyseli neuvolasta, niin kyllä, mä varasin jo het, kun jäi menkat pois. tosin muissa asioissa kyllä soittelin ja se aika tuli sitten siinä samalla. viikkoja ois kasassa sit neuvolapäivänä kait 8+5..



mutta hyvää illanjatkoa vain ja huomista päivää. lähden tästä taas unille, että voin yöllä valvoa ja voida pahoin. ;)



papu07 6+3

Hui! Minä en ainakaan haaveile kotona synnyttämisestä. Olisi turvaton ja pelottava olo, mielessä koko ajan, " entäs jos..." Esikoista synnytin 19 tuntia, ja sit vielä 19 min ponnistin. Kaikki meni hyvin, paitsi että avauduin toooosi hitaasti. Supistukset oli ihan kauheen tuskallisia, oksentelin ja tuntui, että taju lähtee. 16 tunnin säännöllisten suppareiden jälkeen olin 3 cm auki ja sain epiduraalin. Sit loppu olikin helppoa! Napanuora oli 2 kertaa kaulan ympärillä ja kerran käden ympäri. Ihan näitä ajatellen, en ikinä synnyttäisi kotona. Ihailen niiden rohkeutta, jotka sen tekevät. Minä en uskalla ottaa mitään riskejä tämän asian suhteen.



(.) Paha olo tulee, jos ei oo kerenny/muistanu syödä. Muuten ei mitään. Esikoiselta pahoinvointiin ei auttanu mitkään syömiset/juomiset, kaikki tuli ulos vaikka mitä teki. Silloin maistui (ts. kykenin välillä syömään)jogurtti, mandariinit, vesimeloni, viinirypäleet, purkkiananas ja mansikat. Kahdesta viimeisestä saa ihanan juotavan soseen kun pistää tehosekoittimeen (jäiset mansikat tai jääkaappikylmä ananas). Noilla eväillä ei paljon lihottu, mutta hyvä niin, kun ennestään oli ihan tarpeeksi. Pahoinvointi taisi loppua rv 16-18. Saas nähdä voimistuuko pahoinvointi vielä tulevaisuudessa.



Illan jatkoja. Kirjoitellaanhan taas huomenna!



Rimma 6+5

Varovasti taidan minäkin jo tänne puolelle kurkistaa....



Täällä siis jo neljäs aarre aluillaan. Tosin odotuksen onnea varjostaa nyt vuoden sisällä kaksi keskenmenoa :(. Eka kerralla uä:ssa todettiin pienen vaavin alun kuolleen kohtuun hieman ennen rv 9 (täysi yllätys ja järkytys!) ja toinen sitten oli tuulimuna (aavistelin ettei kaikki ollut kohdallaan)... Sitä ennen siis kolme hyvin sujunutta raskautta ja kolme tervettä lasta.

Nyt on sitten taas uusi yritys päällä ja ihan positiivisin, mutta nöyrin mielin tässä elellään päivä kerrallaan eteenpäin.



Enviksen kanssa olen siinä asiassa samoilla linjoilla, että valitettavasti raskaus(kin) on pitkälti medikalisoitu tässä yhteiskunnassa. Kaiken sen avun ja huolenpidonkin keskellä olisi aina hyvä muistaa se, että raskaus on maailman luonnollisin asia, ei sairaus. Silti on hienoa, että meillä on saatavilla nykyajan teknologia ja lääketiede avuksi silloin kun sitä todella tarvitaan.



Itse ajattelin käydä alkuraskauden ultrassa ihan oman mielenrauhani vuoksi. Tahdon nähdä onko siellä todellakaan ketään kotona. Neuvolaankin varaan ajan ehkä vasta joskus rv 12 jälkeen, kun pahin keskenmeno riski on väistynyt. Eikä mulla muutenkaan sinne mikään kiire ole. Mutta synnyttää aion sairaalassa, ehdottomasti.



T. Pahoinvoiva ja väsynyt Minnis rv 6+4