Hyväksyisittekö pettämistä missään tilanteessa?

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:17"]

Voisin hyväksyä jossain tilanteessa, vaikka en antaisi mennä läpi sormien. Ihmiset tekevät virheitä, joten en usko että tässä asiassa voisi olla niin yksioikoinen kuin monet vastaajat täällä kuvittelevat.

Toki harkittua seläntakana vehkeilyä en hyväksyisi tai jos joutuisin pelkäämään että tapahtuisi uudestaan. Mutta voisin antaa miehelle ymmärrystä joissain tilanteissa ja olosuhteissa, kun kyse on selvästi yksittäisestä virheestä jota itsekin katuu. Tiedän että mies rakastaa minua ja suhteemme on erittäin vakaa, eikä se rakkaus mihinkään häviäisi vaikka toiselle tulisi joku mielenhäiriösekoilu. Tiedän että mieheni ei koskaan pettäisi satuttaakseen minua, seksin puutteesta tai muuten tarkoituksellisesti/suunnitelmallisesti. Joten siksi olisin valmis katsomaan että mistä tilanne on johtunut ja miten voitaisiin jatkaa eteenpäin.

Onneksi mieheni on monesti todistanut ettei minun tarvitse pelätä tuollaista ratkaisua, mutta jossitella voi..

[/quote]

Olet oikeassa kun sanot ettei tässä asiassa voi olla niin yksioikoinen. Mieheni petti minua kerran. Tyypillinen tapaus, eli kaveriporukalla baarissa ja oli humalassa. Oli siellä tavannut naisen (tutun tuttu) jonka luokse meni jatkoille. Kertoi tapatuneesta heti seuraavana päivänä, lähes itki kertoessaan. Pelkäsi että haluan erota.

Ensin ajattelin että ihan sama, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu... Muutaman päivän päästä ajatus alkoi pyörimään asian parissa. Onko mies ihastunut naiseen, aikovatko tapailla jatkossa, onko nainen kauniimpi kuin minä, hoikempi, kiinteärintaisempi jne? Tai entä jos mies valehtelee minulle ja vain varmistelee että uuden kanssa tulee jotain vakavampaa ennenkuin jättää minut? En saanut edes nukuttua miettiessäni kaikkea.

Onneksi meillä miehen kanssa puheyhteys säilyi, lastenkin vuoksi. Lasten vuoksi en tehnyt äkkinäisiä päätöksiä vaan halusin miettiä jutun puhki poikki pinoon ennenkuin teen päätöksen. Miehelle kerroin että vaikein asia ei ole se mitä siellä tapahtui. En kaivannut tarkkoja yksityiskohtia (esim. pantiin takaapäin keittiönpöytää vasten) vaan se mitä he olivat puhuneet, kumman aloite, vaihdettiinko puhelinnumeroita tms. Mieheni on ihminen joka ei halua vaikeita asioita penkoa pohjia myöten, minulle se on tärkeää jotta pääsen asiassa eteenpäin.

Miehelle latelin pari ehtoa joita on toteutettava viimeistä piirtoa myöten jos tahtoo jatkaa kanssani. Ensimmäinen oli se että biletykset ilman minua loppuu kokonaan. Ennen ei haitannut jos kävi (harvoin kävi) mutta tapahtuneen jälkeen en hyväksy. Käsipuolessa en roiku estelemässä jos menee mutta kotiin tullessa huomaa että siellä ei asu enää ketään muuta. Toinen ehto oli se että minun on saatava säilyttää kasvoni tuttavien edessä. Jos kaverit pyytää illanistujaisiin ja menee sanomaan että vaimo ei päästä, niin piru on merrassa. Päästäisin jos ei olisi mokannut, saa syyttää ihan itseään.

Tunteeni tuota naista kohtaan ovat ristiriitaiset. Naisen vika se ei ole että mies päätyi pettämään. Alussa tuntui että vihaan niin paljon että voisin lyödä hampaat kurkkuun jos näkisin kaupungilla. Tällä hetkellä tuntuu vain lievästi pahalta. Olen antanut miehelle anteeksi, en näe syytä vihata tai inhota toista naistakaan.

Pettämisestä on aikaa hieman yli vuosi. Luottamus on noussut vähitellen. Ei se varmasti ikinä palaa yhtä hyväksi kuin oli ennen tapahtunutta mutta mieheni on hyvä isä ja muilta osin hyvä mies, kannattaa yrittää. Toivottavasti en joudu katumaan.

[/quote]

Onko teillä seksielämää ja jos on niin kuinka usein? Onko se sinusta samanlaista vai erilaista kuin ennen pettämistä? Jos erilaista niin millätavalla?

Kuinka pian pettämisen jälkeen pystyit seksiin miehesi kanssa? Koetko vaikeaksi tehdä aloitetta?

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

[/quote]

Olet padonnut vihan sisääsi. Oletko kertaakaan päästänyt vihaasi purkautumaan? Huutanut ja haukkunut kusipää paskaksi? Suosittelen kokeilemaan, se helpottaa.

Kumppanin pettäminen millä tahansa osa-alueella on huono. En näe eroa siinä pettääkö raha-asioissa vai seksissä.

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia ja vastaan kun maku meni sen jälkeen miten joku ketjussa haukkui että pettäjän pitäisi kyetä puhumaan haluistaan ja asioistaan, entä jos niin on tehty? Ei kaikki pettämiset tapahdu siksi että se pettäjä vaan tahtoo seksiä jotenkin tai useammin, enkä väitä että syyllinen on sen joka jää petetyksi mutta kaikki tässä ollaan ihmisiä ja syythän vaihtelee miksi seksiä tulee harrastettua; joko ihan tarkoituksella tai sitten kännissä ajattelematta. 

Ongelmiaan voi hoitaa, tunnen erään jolla alkaa vietti viedä kun saa alkoholia ja sellaisen jolla huono elämä ja vaan odottelee jotakuta joka vie. Huonossakin suhteessa saatetaan olla vaikka asioista miten puhuttaisiin, vaikka nainen kertoisi miten paljon mitä tahtoo niin ei se tarkoita että puoliso kuuntelisi tai tekisi mitä pyytää. Tai onko kaikkea edes oikeutta pyytää ja vaatia?

Mun itsetunto ei varmaan kestäis pettämistä. Ehkä voisin pysyä yhdessä jos lapsia kuten 52, mutta ei suhde enää olisi se sama. Tekisi varmaan mieli kostaa, vaikka tuskin siihen pystyisin. 

Olen miettinyt asiaa myös, ja periaatteessa voisin hyväksyä että mieheni pettäisi minua saadakseen lapsen jonkun toisen kanssa, kun en itse sitä hänelle ole saanut. Kunhan ei silti jättäisi minua, sillä olemme onnellisia yhdessä. Ja tietenkin toivoisin, ko. tilanteessa että olisi myös isä lapselleen, etäisänä, yhteishuoltajana tai vaikka kokoaikaisena huoltajana, ja lapsi olisi tervetullut meille. Olemme lapsirakkaita. Eli vähän kuin uusperhe, miehen lapset osana, mitä nyt tulisivat kuvioon vasta jälkikäteen. Epäilenpä vain, että voisi olla sille "toiselle naiselle" rankempaa kuin mulle, haluaisiko kukaan näin olla "hankkimassa" meille lasta, tai jakaa lasta naimisissa olevan miehen perheen kanssa?  

Hyväksyisin pettämisen myös siinä tapauksessa, että itse sairastuisin tai loukkaantuisin loppuelämäkseni niin, etten voisi olla hänelle enää seksuaalisena kumppanina, ja jos hän sitä elämäänsä edelleen toivoisi.