Hyväksyisittekö pettämistä missään tilanteessa?

En hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi antaa anteeksi, jos minua petettäisiin. Itselläni on kuitenkin selkärankaa sen verran, etten ikinä pettäisi. Pettäminen on heikon ja moraalittoman ihmisen teko. Mä olen sen verran vahva ja mulla on moraalia, ettei tartte valehdella ja selän takana vehdata.

52, tuo kuulostaa kovin surulliselta. Niin sinun kuin miehesikin näkökulmasta. En tietenkään voi sanoa pitäisikö sinun yrittää korjata tilannetta vai ei, sinun päätöksesi se on, mutta onko todella niin ettei yhtä virhettä voisi antaa anteeksi ja yrittää rakentaa luottamusta uudelleen?

Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni olette tehneet virheen kun ette ole kunnolla käsitelleet mistä pettäminen johtui. Elämään mahtuu monia henkilökohtaisia kriisejä. Joku keski-iänkriisikin on hyvin tavallinen ilmiö jolloin alkaa miettimään onko elämä nyt vain tätä jne. On hyvin normaalia toimia siinä tilanteessa vastuuttomasti, koska halutaan vielä edes hetken kokea olevansa nuoria ja sitä ei edes ehkä itse tiedosta. Kaikki eivät tietystikään petä puolisoaan tai osta itselleen urheiluautoa, mutta isokin moka on korjattavissa jos siihen johtaneet syyt käsitellään ja hoidetaan kuntoon. Seuraksena voi oppia jopa tuntemaan itsensä paremmin ja arvostaa enemmän sitä mitä on jo saavuttanut.

Kuulostaa surulliselta, että sinä olet päätynyt elämään vain lapsille ja suhtaudut parisuhteeseesi tuolla tavalla. Sinua kohtaan on toimittu väärin, mutta on myös väärin rankaista miestä tuosta asiasta ikuisesti. Eikö se merkitse mitään, että hän on yrittänyt jo vuosia korjata asiaa aina uudelleen ja uudelleen, puheistasi päätellen päivittäin? Kaksi väärää ei tee oikeaa...

up

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:17"]

Voisin hyväksyä jossain tilanteessa, vaikka en antaisi mennä läpi sormien. Ihmiset tekevät virheitä, joten en usko että tässä asiassa voisi olla niin yksioikoinen kuin monet vastaajat täällä kuvittelevat.

Toki harkittua seläntakana vehkeilyä en hyväksyisi tai jos joutuisin pelkäämään että tapahtuisi uudestaan. Mutta voisin antaa miehelle ymmärrystä joissain tilanteissa ja olosuhteissa, kun kyse on selvästi yksittäisestä virheestä jota itsekin katuu. Tiedän että mies rakastaa minua ja suhteemme on erittäin vakaa, eikä se rakkaus mihinkään häviäisi vaikka toiselle tulisi joku mielenhäiriösekoilu. Tiedän että mieheni ei koskaan pettäisi satuttaakseen minua, seksin puutteesta tai muuten tarkoituksellisesti/suunnitelmallisesti. Joten siksi olisin valmis katsomaan että mistä tilanne on johtunut ja miten voitaisiin jatkaa eteenpäin.

Onneksi mieheni on monesti todistanut ettei minun tarvitse pelätä tuollaista ratkaisua, mutta jossitella voi..

[/quote]

Olet oikeassa kun sanot ettei tässä asiassa voi olla niin yksioikoinen. Mieheni petti minua kerran. Tyypillinen tapaus, eli kaveriporukalla baarissa ja oli humalassa. Oli siellä tavannut naisen (tutun tuttu) jonka luokse meni jatkoille. Kertoi tapatuneesta heti seuraavana päivänä, lähes itki kertoessaan. Pelkäsi että haluan erota.

Ensin ajattelin että ihan sama, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu... Muutaman päivän päästä ajatus alkoi pyörimään asian parissa. Onko mies ihastunut naiseen, aikovatko tapailla jatkossa, onko nainen kauniimpi kuin minä, hoikempi, kiinteärintaisempi jne? Tai entä jos mies valehtelee minulle ja vain varmistelee että uuden kanssa tulee jotain vakavampaa ennenkuin jättää minut? En saanut edes nukuttua miettiessäni kaikkea.

Onneksi meillä miehen kanssa puheyhteys säilyi, lastenkin vuoksi. Lasten vuoksi en tehnyt äkkinäisiä päätöksiä vaan halusin miettiä jutun puhki poikki pinoon ennenkuin teen päätöksen. Miehelle kerroin että vaikein asia ei ole se mitä siellä tapahtui. En kaivannut tarkkoja yksityiskohtia (esim. pantiin takaapäin keittiönpöytää vasten) vaan se mitä he olivat puhuneet, kumman aloite, vaihdettiinko puhelinnumeroita tms. Mieheni on ihminen joka ei halua vaikeita asioita penkoa pohjia myöten, minulle se on tärkeää jotta pääsen asiassa eteenpäin.

Miehelle latelin pari ehtoa joita on toteutettava viimeistä piirtoa myöten jos tahtoo jatkaa kanssani. Ensimmäinen oli se että biletykset ilman minua loppuu kokonaan. Ennen ei haitannut jos kävi (harvoin kävi) mutta tapahtuneen jälkeen en hyväksy. Käsipuolessa en roiku estelemässä jos menee mutta kotiin tullessa huomaa että siellä ei asu enää ketään muuta. Toinen ehto oli se että minun on saatava säilyttää kasvoni tuttavien edessä. Jos kaverit pyytää illanistujaisiin ja menee sanomaan että vaimo ei päästä, niin piru on merrassa. Päästäisin jos ei olisi mokannut, saa syyttää ihan itseään.

Tunteeni tuota naista kohtaan ovat ristiriitaiset. Naisen vika se ei ole että mies päätyi pettämään. Alussa tuntui että vihaan niin paljon että voisin lyödä hampaat kurkkuun jos näkisin kaupungilla. Tällä hetkellä tuntuu vain lievästi pahalta. Olen antanut miehelle anteeksi, en näe syytä vihata tai inhota toista naistakaan.

Pettämisestä on aikaa hieman yli vuosi. Luottamus on noussut vähitellen. Ei se varmasti ikinä palaa yhtä hyväksi kuin oli ennen tapahtunutta mutta mieheni on hyvä isä ja muilta osin hyvä mies, kannattaa yrittää. Toivottavasti en joudu katumaan.

[/quote]

Onko teillä seksielämää ja jos on niin kuinka usein? Onko se sinusta samanlaista vai erilaista kuin ennen pettämistä? Jos erilaista niin millätavalla?

Kuinka pian pettämisen jälkeen pystyit seksiin miehesi kanssa? Koetko vaikeaksi tehdä aloitetta?

[/quote]

On seksielämää, 1-4 kertaa viikossa. Useammin kuin ennen pettämistä. Mielestäni on samanlaista, mutta minä teen aloitteen useammin kuin ennen.Kesti kuukausia ennenkuin pystyin harrastamaan seksiä miehen kanssa. Vaadin miestä käymään kaikki sukupuolitautitestit vaikka kertoikin käyttäneensä kortsua. 

Meidän parisuhde muuttui paremmaksi pettämisen seurauksena. Kun olin päässyt pahimmasta tuskasta ja vihasta yli, puntaroin tunteitani tarkkaan. Jätänkö vai haluanko yrittää vielä. Koin että lasten vuoksi minun on yritettävä sillä mies on hyvä isä. Siinä auttoi myös se että mies todella katui pettämistä. Sen näki päällepäin että hänellä oli kovat itsesyytökset ja pelko minun menettämisestä. Ajattelin että luottamus voi vielä rakentua uudestaan, kun on hyvät aineet kasassa.

Mietiskelin sitäkin miksi mies päätti pettää. Kuten jo aiemmin kerroin ,en syytä toista naista. Valinta oli mieheni. Totuus oli että vaikka parisuhteemme ja perheemme oli ollut ulospäin unelmaperhe, elämässä arjen pyöritys oli pääosassa. Vaikka meillä oli seksiä ja tavallaan yhteisiä juttuja, henkinen yhteys ja oikea läheisyys oli kadonnut. Me ei puhuttu keskenämme unelmista eikä tulevaisuudesta. Kun lapset oltiin saatu nukkumaan, mies katsoi telkkaria ja minä surffailin netissä. Ei siinä monta sanaa vaihdettu. Pettämisen jälkeen puhuimme kaikista asioista. Selvisi esimerkiksi että mies oli kaivannut sitä kun seurustelun alkuaikoina käperryttiin vierekkäin sohvalle leffaa katsomaan ja minä olin kaivannut sitä että nukkumaan mennessä jutellaan kaikesta taivaan ja maan välillä.

Pettäminen pysäytti miettimään mitä haluan perhe-elämältä ja parisuhteelta. Tajusin että vaikka rakastimme toisiamme, se ei riitä sellaisenaan vaan se täytyy näkyä arjessa. Hellyyttä täytyy osoittaa päivittäin, ei vain kerran kuussa kun käymme kahdestaan syömässä ilman lapsia. Olenkin miettinyt monta kertaa että taisimme miehen kanssa olla sillä polulla mikä olisi johtanut eroon kun lapset olisivat muuttaneet pois kotoa.

nosto

Jonkun yhden typerän (känni)mokan voisin antaa anteeksi, meistä kukaan kun ei kuitenkaan täydellinen yli-ihminen ole. Toki se vaatii, että sen rehellisesti kertoo itse. Tosin pätee vain siihen yhteen kertaan, ei se "emmäätiiä mikä muhun meni" nyt kovin monesti ole käyttökelpoinen selitys.

Pidempään jatkunutta seksisuhdetta en antaisi anteeksi enkä sitä yhtäkään kertaa, jos sen kuulen jostain muualta.

up

Kyllä lapset vaistoaa aika paljon enemmän kuin arvaammekaan. Kaverisuhde on ihan eri asia kuin rakkausuhde. Minusta sinä 52 elät aika säälittävää elämää, olette kämppiksiä. Entäs kun tulee seuraava ihastus miehellesi? Voi meitä naisia kun niin moni hyväksyy tuollaista.

En hyväsky pettämistä, mutta minusta parisuhteessa voi olla erilaisia rajoja pettämiselle. Itsen pidän rajana sitä, mitä voisin tehdä miehni nähden tai sitä mitä voisin ehdä myös naisen kanssa. Eli esim. halaaminen ja tanssiminen on ok, samoin nopea pusu poskelle, muu ei. Minusta raja on täysin sopimuskysymys, kunhan säännöt ovat samat ja reilut molemmille.

Toisaalta tiedän pareja, jotka ovat sopineet löysemmät säännöt. Esim, että yhden illan jutut on ok, kunhan ne tapahtuu yli 50km päästä kotoa. Tai maksullisissa saa käydä.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 12:47"]

Kyllä lapset vaistoaa aika paljon enemmän kuin arvaammekaan. Kaverisuhde on ihan eri asia kuin rakkausuhde. Minusta sinä 52 elät aika säälittävää elämää, olette kämppiksiä. Entäs kun tulee seuraava ihastus miehellesi? Voi meitä naisia kun niin moni hyväksyy tuollaista.

[/quote]

Kysehän ei miehelläni on ollut ihastuksesta tai rakkaudesta vaan täysin tuntematon ihminen, jonka kanssa petti umpihumalassa.

Tiedän, että elämäni on aika kamalaa ulkopuolisen silmissä. Ja tietysti itsekin olisin toivonut rakkausliittoa. Tämä oli kuitenkin minusta riippumaton asia, siis se että mies petti. Olen päättänyt elää nyt näin. Ehkä joskus, kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä annan itselleni luvan rakastua uuteen mieheen.

On helppo tuomita anonyyminä toisia ihmisiä ja varsinkin kun ei ole itse siinä tilanteessa ollut. En olisi IKINÄ kuvitellut, että minulle ja meille voi käydä näin.

Eikä minua haittaa tällä hetkellä se, että olemme kämppiksiä minun suunnaltani. Mieshän vannoo rakastavansa minua ja siksi varmaankin haluaa elää kanssani. Elän lapsiani varten, lapset ovat elämäni ainoa sisältö ja se riittää minulle.

-52

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

Voisin hyväksyä jossain tilanteessa, vaikka en antaisi mennä läpi sormien. Ihmiset tekevät virheitä, joten en usko että tässä asiassa voisi olla niin yksioikoinen kuin monet vastaajat täällä kuvittelevat.

Toki harkittua seläntakana vehkeilyä en hyväksyisi tai jos joutuisin pelkäämään että tapahtuisi uudestaan. Mutta voisin antaa miehelle ymmärrystä joissain tilanteissa ja olosuhteissa, kun kyse on selvästi yksittäisestä virheestä jota itsekin katuu. Tiedän että mies rakastaa minua ja suhteemme on erittäin vakaa, eikä se rakkaus mihinkään häviäisi vaikka toiselle tulisi joku mielenhäiriösekoilu. Tiedän että mieheni ei koskaan pettäisi satuttaakseen minua, seksin puutteesta tai muuten tarkoituksellisesti/suunnitelmallisesti. Joten siksi olisin valmis katsomaan että mistä tilanne on johtunut ja miten voitaisiin jatkaa eteenpäin.

Onneksi mieheni on monesti todistanut ettei minun tarvitse pelätä tuollaista ratkaisua, mutta jossitella voi..

Salasuhde johtaisi eroon, en näe siinä tapauksessa mahdollisuutta jatkaa. Yksittäinen pettämiskerta olisi sitten vaikeampi päättää mitä tehdä. Varmasti lasten takia ero ei ainakaan välitön olisi ja yrittäisin jatkaa tunnustellen, onko se vielä mahdollista palauttaa luottamusta. En sitten tiedä johtaisiko se eroon joskus, mutta ehdoton en heti olisi. Paitsi toki jos mies ei katuisi tms.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

Mä en ikinä voisi antaa anteeksi. Jossain tilanteessa saattaisin mahdollisesti päätyä toistaiseksi samaan malliin kuin 52, mutta luultavasti se ei toimisi kovin pitkää aikaa. Eli eron alkua se olisi, jos ei nyt niin esim. parin vuoden päästä kun oma (ja sitäkautta myös lasten) elämäntilanne olisi erolle otollinen. En näe tuossa mitään väärää, voi olla ihan järkevää järjestellä ajan kanssa ajatuksensa, raha-asiansa ym. Jos siis kantti kestää.

52 ei ole luvannut miehelleen yhtään mitään. Molemmat lupasivat naimisiin mennessään, mutta nämä lupaukset sulivat pois miehen töppäilystä - et ole 52 miehellesi mitään velkaa ja se taitaa tietää sen. Tottakai se yrittää kaikin voimin saada sua takaisin ja hetkittäin luulee niin olevankin, mutta ihan on oma moka. Sun puolelta on tärkeää, ettet koskaan sano miehellesi että rakastat, jos et rakasta. Etkä sano antaneesi anteeksi, jos et ole antanut. Niin se toimii varmasti painollaan, aikansa. Luulisi, että miehesi rakastaa sinua.

Siis jossain määrin säälittäväähän tuo elämä on, mutta ei se väärin ole, eikä lopullinen ratkaisu. Ei varmasti, koska et edes tiedä, rakastaako sun mies sua vai ei oikeasti. Ne sanatkin on teidän suhteessa tyhjiin puhallettu, eikä mikään vakuuttelu taida sulle enää riittää.

Mut lupaa, et kun lapset on sopivan kokoisia niin lähdet, jos vielä tuntuu tuolta :)

Tunnetko 52 vihaa tai inhoa miestäsi kohtaan? Tai oletko tuntenut? Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oletko lakaissut kaikki tunteet pois tieltä että olet jaksanut tuossa kuviossa? Se on varmaan aika haitallista ja katkeroittavaa pitkällä viiveellä :( Onko teillä enää mitään keskusteluyhteyttä näistä asioista, tai onko koskaan ollutkaan?

Pettämiskäsitteen kanssa te naiset olette mielestäni tosi kummajaisia. Mies voi rakastaa useita naisia yhtäaikaa, ihan helposti.

Tai tunnetko kostonhimoa? Ajatusta siitä, että siinäpähän sitten romahdat, kun viimein lähden? En kysele vittuillakseni, voisin vaan kuvitella että tuontapaiset ajatukset voisi vallata alaa omassa mielessäni jos olisin tilanteessasi. Ihmisillä on kuitenkin tunteet, jos ei pinnalla niin pinnan alla. Oletko suunnitellut eroamista myöhemminkin ihan konkreettisesti tai haaveiletko elämästä ilman miestä jos se olisi mahdollista?

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 14:08"]

Pettämiskäsitteen kanssa te naiset olette mielestäni tosi kummajaisia. Mies voi rakastaa useita naisia yhtäaikaa, ihan helposti.

[/quote]

Tyhmä. Kyllä naisetkin voi ihastua, jopa ehkä rakastaa, muttei kovin helposti. Kuten ei täyspäiset miehetkään. Jos se on helppoa, niin silloin se ei ole rakkautta.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:17"]

Voisin hyväksyä jossain tilanteessa, vaikka en antaisi mennä läpi sormien. Ihmiset tekevät virheitä, joten en usko että tässä asiassa voisi olla niin yksioikoinen kuin monet vastaajat täällä kuvittelevat.

Toki harkittua seläntakana vehkeilyä en hyväksyisi tai jos joutuisin pelkäämään että tapahtuisi uudestaan. Mutta voisin antaa miehelle ymmärrystä joissain tilanteissa ja olosuhteissa, kun kyse on selvästi yksittäisestä virheestä jota itsekin katuu. Tiedän että mies rakastaa minua ja suhteemme on erittäin vakaa, eikä se rakkaus mihinkään häviäisi vaikka toiselle tulisi joku mielenhäiriösekoilu. Tiedän että mieheni ei koskaan pettäisi satuttaakseen minua, seksin puutteesta tai muuten tarkoituksellisesti/suunnitelmallisesti. Joten siksi olisin valmis katsomaan että mistä tilanne on johtunut ja miten voitaisiin jatkaa eteenpäin.

Onneksi mieheni on monesti todistanut ettei minun tarvitse pelätä tuollaista ratkaisua, mutta jossitella voi..

[/quote]

Olet oikeassa kun sanot ettei tässä asiassa voi olla niin yksioikoinen. Mieheni petti minua kerran. Tyypillinen tapaus, eli kaveriporukalla baarissa ja oli humalassa. Oli siellä tavannut naisen (tutun tuttu) jonka luokse meni jatkoille. Kertoi tapatuneesta heti seuraavana päivänä, lähes itki kertoessaan. Pelkäsi että haluan erota.

Ensin ajattelin että ihan sama, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu... Muutaman päivän päästä ajatus alkoi pyörimään asian parissa. Onko mies ihastunut naiseen, aikovatko tapailla jatkossa, onko nainen kauniimpi kuin minä, hoikempi, kiinteärintaisempi jne? Tai entä jos mies valehtelee minulle ja vain varmistelee että uuden kanssa tulee jotain vakavampaa ennenkuin jättää minut? En saanut edes nukuttua miettiessäni kaikkea.

Onneksi meillä miehen kanssa puheyhteys säilyi, lastenkin vuoksi. Lasten vuoksi en tehnyt äkkinäisiä päätöksiä vaan halusin miettiä jutun puhki poikki pinoon ennenkuin teen päätöksen. Miehelle kerroin että vaikein asia ei ole se mitä siellä tapahtui. En kaivannut tarkkoja yksityiskohtia (esim. pantiin takaapäin keittiönpöytää vasten) vaan se mitä he olivat puhuneet, kumman aloite, vaihdettiinko puhelinnumeroita tms. Mieheni on ihminen joka ei halua vaikeita asioita penkoa pohjia myöten, minulle se on tärkeää jotta pääsen asiassa eteenpäin.

Miehelle latelin pari ehtoa joita on toteutettava viimeistä piirtoa myöten jos tahtoo jatkaa kanssani. Ensimmäinen oli se että biletykset ilman minua loppuu kokonaan. Ennen ei haitannut jos kävi (harvoin kävi) mutta tapahtuneen jälkeen en hyväksy. Käsipuolessa en roiku estelemässä jos menee mutta kotiin tullessa huomaa että siellä ei asu enää ketään muuta. Toinen ehto oli se että minun on saatava säilyttää kasvoni tuttavien edessä. Jos kaverit pyytää illanistujaisiin ja menee sanomaan että vaimo ei päästä, niin piru on merrassa. Päästäisin jos ei olisi mokannut, saa syyttää ihan itseään.

Tunteeni tuota naista kohtaan ovat ristiriitaiset. Naisen vika se ei ole että mies päätyi pettämään. Alussa tuntui että vihaan niin paljon että voisin lyödä hampaat kurkkuun jos näkisin kaupungilla. Tällä hetkellä tuntuu vain lievästi pahalta. Olen antanut miehelle anteeksi, en näe syytä vihata tai inhota toista naistakaan.

Pettämisestä on aikaa hieman yli vuosi. Luottamus on noussut vähitellen. Ei se varmasti ikinä palaa yhtä hyväksi kuin oli ennen tapahtunutta mutta mieheni on hyvä isä ja muilta osin hyvä mies, kannattaa yrittää. Toivottavasti en joudu katumaan.