Hyväksyisittekö pettämistä missään tilanteessa?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 03:23"]

Hyväksyn pettämisen tietyissä tilanteissa. Useimmat tänne kirjoittavat ovat niin nuoria, että he eivät varmaan osaa edes ajatella tilannetta, jossa mieheni isä on. Hänen vaimonsa on saidauden vuoksi dementoitunut ja holhouksen alainen. Hän ei kuitenkaan ole vielä "niin" vanha. Mieheni isä hoitaa vaimoaan, mutta heidän suhteensa ei ole enää miehen ja vaimon suhde. Minä en paheksuisi ollenkaan jos appeni aloittaisi suhteen toisen naisen kanssa ja "pettäisi" vaimoaan, sillä heidän avioliittonsa on käytännössä jo ohi, vaikka mies yhä rakastaa vaimoaan omalla tavallaan ja haluaa pitää hänestä huolta.

[/quote]

Olin juuri tulossa kertomaan vastaavantapaisesta tilanteesta.

Tiedän miehen, jonka vaimo kärsii vakavista mt-ongelmista, ja on tästä syystä täysin huollettava ja oikeustoimikelvoton. Seksielämää ei tästä syystä ole ollenkaan. Yleensä olen sitä mieltä, että puolison selän takana ei puuhata mitään, vaan asioista puhutaan avoimesti, mutta tämän naisen kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista. Pettämisestä kertominen vain vaikeuttaisi hänen tilannettaan entisestään (toisin kuin terveiden kohdalla, jotka voivat päättää omista asioistaan).

Tässä tilanteessa on mielestäni hyväksyttävää, että huoltaja hakee lämpöä ja läheisyyttä elämäänsä liiton ulkopuolelta ja salaa sen puolisoltaan.

Ylivoimaisesti suurin osa pettämistilanteita ei ole lähelläkään tällaista tragediaa, ja niissä on mielestäni kysymys ihan vain typeryydestä, lyhytnäköisyydestä ja itsekkyydestä.

[/quote]

Dementian kehittyminen kestää yleensä vuosia ja alkuaikoina potilas on vielä sen verran hyvissä hengenvoimissa, että kumppanit voivat keskustella siitä, mitä parisuhteelle tapahtuu sitten, kun potilas ei ole täysijärkinen. Tietenkään kyseessä ei ole miellyttävä keskustelu, mutta parempi se on kuin oletusten tekeminen toisen puolesta.

Sama asia mielenterveyden häiriöiden kanssa, sillä harvan kohdalla oikeustoimikelvottomuus tulee niin nopeasti, etteikö suhteen jatkamisesta tai päättämisestä voisi keskustella ennen sitä. Entä jos potilas paranee? Onko hän myöhemmin tyytyväinen siitä, että kumppani on salassa "purkanut paineitaan" muualla hänen sairastaessaan?

Jos toinen pettää silloin toisellakin oikeus pettää. Yhdessähän ei tietenkään ole järkeä olla jos yleensäkään pettää.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:45"]En. Olen uskollinen ja arvostan uskollisuutta.

Pettävät miehet ovat erittäin vastenmielisiä.

[/quote]

Pettävät miehet _sekä_ naiset ovat vastenmielisiä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:07"]

En hyväksy. Parisuhteessa kun ollaan, pettämistä en hyväksy. Oli tilanne mikä hyvänsä. Se on toisen ihmisen loukkaamista. En itse petä. Koskaan. Ennen toisen kanssa makaamista, on erottava.

[/quote]

Näin minäkin ajettelin, kunnes tapasin töiden kautta ihmisen joka vei täydelliset jalat alta. En olisi ikinä uskonut että näin olisi voinut käydä, mutta tunteet häntä kohtaa olivat suuremmat kuin koskaan kenenkään kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:47"]

Pettämisuutisen kuultua monet ovat niin shokissa, ettei heti voi tehdä järkeviä päätöksiä. Monet ajattelevat, että se on sitten kerrasta poikki, mutta mieli saattaa muuttua, kun tilanne tulee oikeasti omalle kohdalle. Itse ajattelen myös, että jättäisin puolisoni jos hän pettäisi edes kerran, mutta en tiedä miten tositilanteessa menettelisin. Samalla tavalla ajatteli myös ystäväni, mutta kun hänen miehensä sitten paljastui pettäjäksi, ei hän osannut päättää mitä tekee. Heillä oli pitkä suhde takana ja mies katui tekoaan. He menivät pariterapiaan ja nyt kuukausien jälkeen ystäväni päätti, että aikoo jatkaa vielä miehensä kanssa. Minun on ulkopuolisena vaikea hyväksyä ystäväni päätöstä, mutta olen yrittänyt olla kannustava ja tukena, koska hän ei varmaan kaipaa silmien pyörittelyä, enkä minä ole kokenut vastaavaa kriisiä omassa elämässäni.

[/quote]

Näinhän se on. 

Oma mieheni on myös pettänyt. Alkushokin jälkeen tajusin, että ei olekaan niin helppoa lähteä suhteesta, varsinkin kun odotin yhteistä lasta. Oli kännipäissään pannut jotakin vanhaa tuttuaan. Tunnusti asian minulle ja oli selvästi pahoillaan.

Myönnän, että asia niin sanotusti lakaistiin maton alle. Jälkeenpäin sanoin miehelle, että pettäminen loukkasi minua hyvin paljon ja toisesta kerrasta tulee kengän kuva ahteriin.

Miestä olisi ollut turha edes yrittää puhua mihinkään terapiaan, ei hän moisiin usko eikä halua levitellä asioita ulkopuolisille. Eipä hän silti minunkaan kanssani asioista puhu.

Noh, arki jatkuu mutta luottamus puuttuu.

[/quote]

kylläpäs elämäsi kuulostaa kadehdittavan ihanalta

kerrasta poikki en rupeis enää ikinä siihen luottamuksen rakennusrumbaan mitä eksän kans oli.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 07:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:07"]

En hyväksy. Parisuhteessa kun ollaan, pettämistä en hyväksy. Oli tilanne mikä hyvänsä. Se on toisen ihmisen loukkaamista. En itse petä. Koskaan. Ennen toisen kanssa makaamista, on erottava.

[/quote]

Näin minäkin ajettelin, kunnes tapasin töiden kautta ihmisen joka vei täydelliset jalat alta. En olisi ikinä uskonut että näin olisi voinut käydä, mutta tunteet häntä kohtaa olivat suuremmat kuin koskaan kenenkään kanssa. 

[/quote]

ja syysi ettet jätä nykyistä miestäsi on se että hänellä on massia ?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:50"]

Tiedän miehen, jonka vaimo kärsii vakavista mt-ongelmista, ja on tästä syystä täysin huollettava ja oikeustoimikelvoton. Seksielämää ei tästä syystä ole ollenkaan. Yleensä olen sitä mieltä, että puolison selän takana ei puuhata mitään, vaan asioista puhutaan avoimesti, mutta tämän naisen kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista.  [/quote]

En minä (mies) pystyisi tuollaisessakaan tapauksessa harrastamaan seksiä ilman omantunnonvaivoja ja mietteitä, että teenkö väärin, vaikka ehkä voisinkin ajatua siihen. Ehkä.  Voi myös olla, että olisin niin masentunut, etten edes haluaisi.

Jos minä olisin ajautumassa tuohon tilaan, antaisin vaimolle luvan harrastaa seksiä jos haluaa. Varmaan sanoisin, että lähtee kokonaan eikä pilaa omaa ja lasten elämä minun kanssa, koska ei hän eikä mikään pystyisi kuitenkaan antamaan minulle elämisen arvoista elämää.

Pettäminen, oli se sitten mitä tahansa, on aina vastenmielistä. Pettäminen on sitä, että vehkeilee toisen selän takana, valehtelee ja varastaa. Mikäli suhteessa on sovittu, että rahoja saa käyttää miten lystää ja seksiä harrastaa kenen kanssa tahansa niin eihän mitään pettämistä edes tapahdu. Eli en hyväksy. Parisuhteissa jokaisella parilla on omat säännöt ja niistä on pidettävä kiinni tai lopetettava suhde.

En hyväksy. Enkä missään nimessä hyväsyis näitä "merkityksettömiä" kännipanoja. Päinvastoin tuntuis vielä pahemmalta että puoliso loukkaisi ja satuttaisi minua pahimmalla mahdollisella tavalla vaan jonkun merkityksettömän asian takia. Heittäisi menemään koko yhdessä rakannetun elämän ja perheen vaan yhden kännipanon takia, en pystyisi antamaan anteeksi. Ymmärrän että ihastumisia tulee, mutta kuitenkin ihminen on vastuussa ja päättä itse kuinka toimii. Toisen selän takana ei puuhata salassa, jos haluaa panna muita siitä sovitaan tai sitten erotaan. Kaikki muu käytös on itsekästä ja raukkamaista toimintaa mitä harrastaa vaan selkärangattomat luuserit.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 03:23"]

Hyväksyn pettämisen tietyissä tilanteissa. Useimmat tänne kirjoittavat ovat niin nuoria, että he eivät varmaan osaa edes ajatella tilannetta, jossa mieheni isä on. Hänen vaimonsa on saidauden vuoksi dementoitunut ja holhouksen alainen. Hän ei kuitenkaan ole vielä "niin" vanha. Mieheni isä hoitaa vaimoaan, mutta heidän suhteensa ei ole enää miehen ja vaimon suhde. Minä en paheksuisi ollenkaan jos appeni aloittaisi suhteen toisen naisen kanssa ja "pettäisi" vaimoaan, sillä heidän avioliittonsa on käytännössä jo ohi, vaikka mies yhä rakastaa vaimoaan omalla tavallaan ja haluaa pitää hänestä huolta.

[/quote]

Olin juuri tulossa kertomaan vastaavantapaisesta tilanteesta.

Tiedän miehen, jonka vaimo kärsii vakavista mt-ongelmista, ja on tästä syystä täysin huollettava ja oikeustoimikelvoton. Seksielämää ei tästä syystä ole ollenkaan. Yleensä olen sitä mieltä, että puolison selän takana ei puuhata mitään, vaan asioista puhutaan avoimesti, mutta tämän naisen kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista. Pettämisestä kertominen vain vaikeuttaisi hänen tilannettaan entisestään (toisin kuin terveiden kohdalla, jotka voivat päättää omista asioistaan).

Tässä tilanteessa on mielestäni hyväksyttävää, että huoltaja hakee lämpöä ja läheisyyttä elämäänsä liiton ulkopuolelta ja salaa sen puolisoltaan.

Ylivoimaisesti suurin osa pettämistilanteita ei ole lähelläkään tällaista tragediaa, ja niissä on mielestäni kysymys ihan vain typeryydestä, lyhytnäköisyydestä ja itsekkyydestä.

[/quote]

Dementian kehittyminen kestää yleensä vuosia ja alkuaikoina potilas on vielä sen verran hyvissä hengenvoimissa, että kumppanit voivat keskustella siitä, mitä parisuhteelle tapahtuu sitten, kun potilas ei ole täysijärkinen. Tietenkään kyseessä ei ole miellyttävä keskustelu, mutta parempi se on kuin oletusten tekeminen toisen puolesta.

Sama asia mielenterveyden häiriöiden kanssa, sillä harvan kohdalla oikeustoimikelvottomuus tulee niin nopeasti, etteikö suhteen jatkamisesta tai päättämisestä voisi keskustella ennen sitä. Entä jos potilas paranee? Onko hän myöhemmin tyytyväinen siitä, että kumppani on salassa "purkanut paineitaan" muualla hänen sairastaessaan?

[/quote]

Minä jäin mietiskelemään mitä sitten jos se vielä järjissään oleva kieltää helpotuksen hakemisen sitten kun hän ei ole enää järjissään? Jos sairastunut on ehdottomasti pettämistä vastaan, tuskin kykenee hyväksymään suhdetta sillekään ajalle kun on täysin holhottava.

Olen samaa mieltä, että kun elämänkokemusta tulee riittävästi niin pettämiseen suhtautuu eri tavalla. Nuorempana minäkin olisin päättänyt suhteen jopa siitä, että puoliso suutelee humalassa toista.

Nyt kun tilanne on itselläni ajankohtainen ja ikää 40 niin sitä osaa miettiä asioita monelta kannalta. Osaa siis ajatella kokonaisuutta eikä ainoastaan omasta näkökulmasta.

Meillä mies petti kolme vuotta sitten humalapäissään kapakkatuttavuuden kanssa työmatkaallaan. Täysin tuntematon ihminen, jonka kanssa petti eli ei mitään ihastumista ja rakastumista mukana siinä. Hän kertoi minulle itse heti tapahtuneesta ja itkee edelleenkin anteeksiantoa. Hän muistuttaa edelleenkin näiden vuosien jälkeen minua, kuinka katuu tekoaan ja rakastaa vain ja ainoastaan minua. Hän ei omien sanojensa mukaan voi ymmärtää miksi on sellaista tehnyt ja haluaa vain meidän perheen. En itsekään ymmärrä miksi hän niin teki, meillä oli oikeasti hyvä elämä ennen tapahtunutta (seksiä monta kertaa viikossa emmekä koskaan riidelleet, olimme ns. unelmaperhe ulkopuolisten silmissä). Ilmeisesti hän tajusi tapahtuneen jälkeen mitä oli menettämässä eli oikeasti hyvän perheen.

Meillä on yhteistä taivalta 20 vuotta takana, 4 päiväkoti- ja alakouluikäistä lasta. Itse ole työtön, mutta mies töissä. Jäin suhteeseen, koska en halua rikkoa lapsilta kotia, en halua että lapset joutuvat muuttamaan pieneen kerrostaloasuntoon kanssani nykyisen omakotitalon sijaan eikä minulla ole työttömänä rahaa tarjota lapsille mitä he ansaitsevat ja mitä he nyt saavat. En myöskään halua jakaa lapsia miehen kanssa ja olla lapsista erossa 'isäviikonloppujen' muodossa. Lapset ovat elämäni prioriteetti ja haluan turvata heille mahdollisimman turvallisen lapsuuden. Muulla ei ole väliä.

En hyväksy pettämistä, enkä ole antanut sitä anteeksi. Silti mies vakuuttaa haluavansa elää vain kanssani. Rakastaako ja katuuko hän oikeasti? Mutta olen oppinut elämään tämän asian kanssa. Minulla kävi huono tuuri. Minun kohdalleni osui huono mies ilman omaa syytäni.

Voi kunpa kaikki pettäjät ymmärtäisivät, että kun pettää ei paluuta vanhaan ole. Eli ei kannata pettää. Suhde voi jatkua, mutta se ei palaa ennalleen. Meillä eletään arkea kavereina minun puoleltani ja rakkaussuhteessa mieheni puolelta. Eli mies vakuuttaa rakastavansa vain minua ja kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Emme riitele, tiimimme toimii itse asiassa todella hyvin, koska olemme hyviä ystäviä. Pystyn harrastamaan seksiä mieheni kanssa, mutta en tee sitä rakkaudesta. En rakasta häntä, mutta pidän hänestä koska hän on hyvä ystävä ja hyvä isä lapsilleen.

Näinkin voi elää. Ilman lapsia en tässä avioliitossa enää olisi.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

[/quote]

Hurjalta kuulostaa. Etkö kaipaa rakkautta elämääsi? Miehen rakkautta, sellaiselta ihmiseltä johon voit luottaa? Miehesi ainakin vaikuttaa rakastavan sinua. Ei muuten roikkuisi sinussa pienien armopalojen toivossa.

Oletko keskustellut miehesi kanssa syvimmistä tunnoistasi? Tuntuu että olet lukinnut kaiken sisääsi. Aivan kuin pelkäisit reaktiosi voimakkuutta kun vihdoin uskaltaisit päästään kaikki höyryt ulos.

Henkilökohtaisesti en tiedä miten tunteet voi noin vain kuolla hetkessä, yksittäisen virheen vuoksi. Voitko katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa ettet sinä ole tehnyt ikinä minkäänlaista virhettä parisuhteessanne? Sanonut rumasti riidan yhteydessä tai viis veisannut miehen toiveesta jonkin hänelle tärkeän asian yhteydessä. Myös ne on merkkejä siitä ettei rakasta eikä kunnioita toista.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

[/quote]

Hurjalta kuulostaa. Etkö kaipaa rakkautta elämääsi? Miehen rakkautta, sellaiselta ihmiseltä johon voit luottaa? Miehesi ainakin vaikuttaa rakastavan sinua. Ei muuten roikkuisi sinussa pienien armopalojen toivossa.

Oletko keskustellut miehesi kanssa syvimmistä tunnoistasi? Tuntuu että olet lukinnut kaiken sisääsi. Aivan kuin pelkäisit reaktiosi voimakkuutta kun vihdoin uskaltaisit päästään kaikki höyryt ulos.

Henkilökohtaisesti en tiedä miten tunteet voi noin vain kuolla hetkessä, yksittäisen virheen vuoksi. Voitko katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa ettet sinä ole tehnyt ikinä minkäänlaista virhettä parisuhteessanne? Sanonut rumasti riidan yhteydessä tai viis veisannut miehen toiveesta jonkin hänelle tärkeän asian yhteydessä. Myös ne on merkkejä siitä ettei rakasta eikä kunnioita toista.

[/quote]

Toi viimeinen kappale vei kaiken terän sun tekstiltä :(

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

[/quote]

Hurjalta kuulostaa. Etkö kaipaa rakkautta elämääsi? Miehen rakkautta, sellaiselta ihmiseltä johon voit luottaa? Miehesi ainakin vaikuttaa rakastavan sinua. Ei muuten roikkuisi sinussa pienien armopalojen toivossa.

Oletko keskustellut miehesi kanssa syvimmistä tunnoistasi? Tuntuu että olet lukinnut kaiken sisääsi. Aivan kuin pelkäisit reaktiosi voimakkuutta kun vihdoin uskaltaisit päästään kaikki höyryt ulos.

Henkilökohtaisesti en tiedä miten tunteet voi noin vain kuolla hetkessä, yksittäisen virheen vuoksi. Voitko katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa ettet sinä ole tehnyt ikinä minkäänlaista virhettä parisuhteessanne? Sanonut rumasti riidan yhteydessä tai viis veisannut miehen toiveesta jonkin hänelle tärkeän asian yhteydessä. Myös ne on merkkejä siitä ettei rakasta eikä kunnioita toista.

[/quote]

Toi viimeinen kappale vei kaiken terän sun tekstiltä :(

[/quote]

Kerrotko tarkemmin miten vei terän? Kerroin vain etten ymmärrä miten tunteet voi kuolla noin vain? Miten rakkaus voi olla noin ehdollista? Tykkään susta vain jos oot aina kiva mulle.

Loppukappaleella halusin herättää aiempaa kirjoittajaa miettimään omiakin virheitään. Onko siinä asemassa että voi heittää ensimmäisen kiven? Rakkauteen kuuluu myös armollisuus toista kohtaan. Toisekseen tekstistä kuultaa läpi kuinka paha hänellä on olla. Olla vuosia liitossa jossa ei voi luottaa toiseen. Hänellä on oikeus olla rakastettu ja antaa rakkautta luottavaisin mielin. Sama oikeus on myös miehellä, virheestään huolimatta.

Moniko teistä ehdottomasti pettämistä vastaan olevista on kokenut sen kun puoliso pettää? Lähditkö samantien lapset kainalossa?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

[/quote]

Hurjalta kuulostaa. Etkö kaipaa rakkautta elämääsi? Miehen rakkautta, sellaiselta ihmiseltä johon voit luottaa? Miehesi ainakin vaikuttaa rakastavan sinua. Ei muuten roikkuisi sinussa pienien armopalojen toivossa.

Oletko keskustellut miehesi kanssa syvimmistä tunnoistasi? Tuntuu että olet lukinnut kaiken sisääsi. Aivan kuin pelkäisit reaktiosi voimakkuutta kun vihdoin uskaltaisit päästään kaikki höyryt ulos.

Henkilökohtaisesti en tiedä miten tunteet voi noin vain kuolla hetkessä, yksittäisen virheen vuoksi. Voitko katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa ettet sinä ole tehnyt ikinä minkäänlaista virhettä parisuhteessanne? Sanonut rumasti riidan yhteydessä tai viis veisannut miehen toiveesta jonkin hänelle tärkeän asian yhteydessä. Myös ne on merkkejä siitä ettei rakasta eikä kunnioita toista.

[/quote]

Toi viimeinen kappale vei kaiken terän sun tekstiltä :(

[/quote]

Kerrotko tarkemmin miten vei terän? Kerroin vain etten ymmärrä miten tunteet voi kuolla noin vain? Miten rakkaus voi olla noin ehdollista? Tykkään susta vain jos oot aina kiva mulle.

Loppukappaleella halusin herättää aiempaa kirjoittajaa miettimään omiakin virheitään. Onko siinä asemassa että voi heittää ensimmäisen kiven? Rakkauteen kuuluu myös armollisuus toista kohtaan. Toisekseen tekstistä kuultaa läpi kuinka paha hänellä on olla. Olla vuosia liitossa jossa ei voi luottaa toiseen. Hänellä on oikeus olla rakastettu ja antaa rakkautta luottavaisin mielin. Sama oikeus on myös miehellä, virheestään huolimatta.

[/quote]

Ihan vaan sillä vertasit näitä asioita liikaa pettämiseen. Ymmärrän ihan hyvin mitä tarkoitat, tärkeitä asioita. Peukutin viestisi ylöspäin kun se alkoi niin lupaavasti ja oli hyvää tekstiä, loppukappaleeseen asti.

Nämä ensimmäiset kuuluvat kyllä valitettavasti liittoon kuin liittoon välillä vahingossakin, mutta pettämiseen ne eivät oikeuta. Ovat ihan eri luokan ongelmia. Jos riidan tohinassa sanookin rumasti, ei se ole niin paha asia kuin pettää, etkä voi syyllistää aloittajaa. Ei ole mitenkään sanottua että pettäminen oli hänen syynsä, yleensä se ei ole.

Tiettyjä asioita joutuu anteeksiantamaan jos liitosta haluaa pitkän, mutta pettämistä ei ole kenenkään pakko antaa anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 10:50"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:06"]

52: kysymyksiä sinulle. Kun sait tietää asiasta, kuoliko tunteesi heti vai vähitellen?  Miten mies suhtautuu tunteettomuuteesi? Oletko missään vaiheessa miettinyt että sinä itsekin "petät" miestäsi? Et käymällä vieraissa mutta sekin on eräänlaista pettämistä että jää suhteeseen vaikka tietää että tunteita ei ole.

[/quote]

Rakkauteni miestäni kohtaan kuoli heti, kun hän tunnusti minulle tekonsa.

En ole kuitenkaan tunteeton miestäni kohtaan. Nauramme yhdessä, harrastamme yhdessä, toimimme perheenä yhdessä. Meillä on jopa seksiä viikottain. En ole tapahtuman jälkeen kolmeen vuoteen sanonut rakastavani häntä. Hän kyllä kertoo rakastavansa minua lähes päivittäin.

Miehellä on ollut jo kolme vuotta aikaa muuttaa pois perheestämme, jos hän haluaisi. Mutta ei ole niin tehnyt. Eli en siksi koe pettäväni häntä siinä mielessä, että elän hänen kanssaan omalta puoleltani kaverisuhteessa. Mies on kanssani vapaasta tahdostaan.

Miltä teistä ulkopuolisista tarinani kuulostaa? Kuinka moni teistä, joka on jo perheellinen, olisi valmis tekemään saman ratkaisun kuin minä ja elämään näin? Ja rakastaako mies minua oikeasti ja on sen vuoksi yhdessä kanssani? Ei hän ainakaan rahan vuoksi ole kanssani, koska olen työtön ja köyhä kuin kirkonrotta.

-52

[/quote]

Hurjalta kuulostaa. Etkö kaipaa rakkautta elämääsi? Miehen rakkautta, sellaiselta ihmiseltä johon voit luottaa? Miehesi ainakin vaikuttaa rakastavan sinua. Ei muuten roikkuisi sinussa pienien armopalojen toivossa.

Oletko keskustellut miehesi kanssa syvimmistä tunnoistasi? Tuntuu että olet lukinnut kaiken sisääsi. Aivan kuin pelkäisit reaktiosi voimakkuutta kun vihdoin uskaltaisit päästään kaikki höyryt ulos.

Henkilökohtaisesti en tiedä miten tunteet voi noin vain kuolla hetkessä, yksittäisen virheen vuoksi. Voitko katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa ettet sinä ole tehnyt ikinä minkäänlaista virhettä parisuhteessanne? Sanonut rumasti riidan yhteydessä tai viis veisannut miehen toiveesta jonkin hänelle tärkeän asian yhteydessä. Myös ne on merkkejä siitä ettei rakasta eikä kunnioita toista.

[/quote]

Toi viimeinen kappale vei kaiken terän sun tekstiltä :(

[/quote]

Kerrotko tarkemmin miten vei terän? Kerroin vain etten ymmärrä miten tunteet voi kuolla noin vain? Miten rakkaus voi olla noin ehdollista? Tykkään susta vain jos oot aina kiva mulle.

Loppukappaleella halusin herättää aiempaa kirjoittajaa miettimään omiakin virheitään. Onko siinä asemassa että voi heittää ensimmäisen kiven? Rakkauteen kuuluu myös armollisuus toista kohtaan. Toisekseen tekstistä kuultaa läpi kuinka paha hänellä on olla. Olla vuosia liitossa jossa ei voi luottaa toiseen. Hänellä on oikeus olla rakastettu ja antaa rakkautta luottavaisin mielin. Sama oikeus on myös miehellä, virheestään huolimatta.

[/quote]

Ihan vaan sillä vertasit näitä asioita liikaa pettämiseen. Ymmärrän ihan hyvin mitä tarkoitat, tärkeitä asioita. Peukutin viestisi ylöspäin kun se alkoi niin lupaavasti ja oli hyvää tekstiä, loppukappaleeseen asti.

Nämä ensimmäiset kuuluvat kyllä valitettavasti liittoon kuin liittoon välillä vahingossakin, mutta pettämiseen ne eivät oikeuta. Ovat ihan eri luokan ongelmia. Jos riidan tohinassa sanookin rumasti, ei se ole niin paha asia kuin pettää, etkä voi syyllistää aloittajaa. Ei ole mitenkään sanottua että pettäminen oli hänen syynsä, yleensä se ei ole.

Tiettyjä asioita joutuu anteeksiantamaan jos liitosta haluaa pitkän, mutta pettämistä ei ole kenenkään pakko antaa anteeksi.

[/quote]

Se on selvää että pettäminen on pahempaa kuin rumasti riidan yhteydessä sanominen. Minä tarkoitin yleensäkin virheitä. Jos toinen tekee pahasti, niin siitäkö tunteet kuolee noin vain? Mehän emme myöskään tiedä millainen ihminen tuo aiempi kirjoittaja on. Voi olla joka päivä nalkuttava ämmä naama norsunvitulla. Se ei tietenkään oikeuta pettämään, mutta sehän oikeuttaisi sen että puolison rakkaus olisi loppunut jo aika päiviä sitten. Me ei myöskään tiedetä onko miehellä ollut jokin henkilökohtainen kriisi juuri tuolloin päällä. On selvää että jotain henkilökohtaista kriisinpoikasta on ollut meneillään jos mies monien vuosien liiton jälkeen menee ensimmäisen kerran pettämään. Jota katui itsekin. Tässä kohtaa armollisuus astuu kuvioon. Ja jos ei astu, myös ero on vaihtoehto.

Pettämistä ei ole pakko antaa anteeksi. Mutta siitä voi päästä yli. Kenenkään ei ainakaan kannattaisi jäädä välitilaan jossa ei rakasta mutta ei pääse eteenpäinkään elämässä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:55"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:36"]

Millainen se hyväksyttävä tilanne voisi olla?

[/quote]

Ymm, no vaikea tietysti sanoa mikä olisi kenenkäkin mielestä hyväksyttävä tilanne, mutta ajatellaan nyt vaikka seuraavanlainen:

Olet saanut puolenvuoden mittaisen työkomennuksen ulkomaille. Miehesi jää omien töidensä takia Suomeen. Tänä aikana ehditte nähdä vain kerran/pari.

Jossain vaiheessa miehesi pettää, mutta kertoo siitä saman tien ja osoittaa katuvansa ja rukoilee anteeksiantoasi.

[/quote]

Voi jeesus. Jos ei voi puolta vuotta, saati sitten kolmea kuukautta (jos näkee kuitenkin kerran), vetää käteen, niin ei ole mitään asiaa olla parisuhteessa. Tuollaisten häntäheikkien on parempi pysyä sinkkuna.

En hyväksyisi missään tilanteessa. Jos luvataan ikuista uskollisuutta, niin sitten ollaan uskollisia. Kaikki muu on petosta. Ei ole minun velvollisuuteni kasvattaa takaisin luottamusta, jonka toinen on murskannut ihan vaan seksin takia. Mieluummin aloitan uudelleen puhtaalta pöydältä, vaikka sitten yksin.

En hyväksy missään tilanteessa. Ihan siksi että olen nämä kaikki käynyt aikanaan läpi. Mikään ei ole sen arvoista että pettää toisen luottamuksen. Jos ei tavara pysy housuissa puolison ollessa poissa, on oltava ilman parisuhdetta.

En nyt tiedä onko pettäminen koskaan hyväksyttävää, mutta ymmärrän miten jotkut ihmiset niin päätyvät tekemään. Hyvätkin ihmiset osaavat tehdä isoja virheitä, mutta onkin sitten hieman vaikeampaa määritellä kuka ansaitsisi toisen mahdollisuuden ja kuka ei. Jos mies/nainen pettäisi eikä olisi totuuden paljastuttua valmis tekemään ihan mitä tahansa asian korjaamiseksi niin en antaisi uutta mahdollisuutta. Jos taas uskoisin hänen oikeasti katuvan ja olevan valmis työstämään asiaa piiiiitkän aikaa niin kuvittelisin antavani toisen mahdollisuuden, jos pettämiselle löytyy pinnan alta joku "järkevä" syy.

Pettäminen on mielestäni aina enemmän tai vähemmän väärin ja mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi osata päättää suhde ennen kuin vieras peti alkaa liikaa houkuttaa. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole ihan niin yksikertaisia. Usean huonon parisuhdevuoden jälkeen on varmasti alttiimpi pettämään ilman että sitä edes itse tiedostaa. Niin usein me pullotamme tunteitamme jonka seurauksena saatamme tehdä joskus asioita jotka yllättävät osittain myös itsemme. Aina emme oikein edes ymmärrä miksi jotain teemme. Erittäin huono itsetuntokin voi johtaa pettämiseen sillä haluaa kokea kelpaavansa muillekin. 

Joo, liian pitkä juttu... Mutta voin ymmärtää miksi joku tuollaisen inhimillisen virheen tekisi.