Hyväksyisittekö pettämistä missään tilanteessa?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:47"]

Pettämisuutisen kuultua monet ovat niin shokissa, ettei heti voi tehdä järkeviä päätöksiä. Monet ajattelevat, että se on sitten kerrasta poikki, mutta mieli saattaa muuttua, kun tilanne tulee oikeasti omalle kohdalle. Itse ajattelen myös, että jättäisin puolisoni jos hän pettäisi edes kerran, mutta en tiedä miten tositilanteessa menettelisin. Samalla tavalla ajatteli myös ystäväni, mutta kun hänen miehensä sitten paljastui pettäjäksi, ei hän osannut päättää mitä tekee. Heillä oli pitkä suhde takana ja mies katui tekoaan. He menivät pariterapiaan ja nyt kuukausien jälkeen ystäväni päätti, että aikoo jatkaa vielä miehensä kanssa. Minun on ulkopuolisena vaikea hyväksyä ystäväni päätöstä, mutta olen yrittänyt olla kannustava ja tukena, koska hän ei varmaan kaipaa silmien pyörittelyä, enkä minä ole kokenut vastaavaa kriisiä omassa elämässäni.

[/quote]

Näinhän se on. 

Oma mieheni on myös pettänyt. Alkushokin jälkeen tajusin, että ei olekaan niin helppoa lähteä suhteesta, varsinkin kun odotin yhteistä lasta. Oli kännipäissään pannut jotakin vanhaa tuttuaan. Tunnusti asian minulle ja oli selvästi pahoillaan.

Myönnän, että asia niin sanotusti lakaistiin maton alle. Jälkeenpäin sanoin miehelle, että pettäminen loukkasi minua hyvin paljon ja toisesta kerrasta tulee kengän kuva ahteriin.

Miestä olisi ollut turha edes yrittää puhua mihinkään terapiaan, ei hän moisiin usko eikä halua levitellä asioita ulkopuolisille. Eipä hän silti minunkaan kanssani asioista puhu.

Noh, arki jatkuu mutta luottamus puuttuu.

[/quote] Ei tietenkään halua puhua ulkopuoliselle. Hän joutuisi myöntämään ääneen että on tehnyt virheen ja loukannut sinua ja joutuisi vielä toisen kuullen pyytämään sinulta anteeksi. Entä jos sinä olisit pettänyt vaikka kuinka merkityksettömän ihmisen kanssa? Miten hän suhtautuisi? Ei lupaa hyvää teidän liitolle tuo, että ette puhu asiasta

En hyväksy itseltäni enkä vaimolta, mutta joissain tapauksissa olisin valmis yrittämään anteeksiantoa.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 01:20"]

Jos puoliso lopettaa hellyyden ja seksielämän  ja tilanne jatkuu pitkään. Silloin pitää kyllä ensin sanoa puolisolle, että näin on kohta käymässä.

[/quote]

Samaa mieltä. Sallisin tämän puolisolleni ja itselleni pihtaustilanteessa (kyse kuukausista tai vuosista). Ehtona se että hoitaisi diskreetisti eikä sotkisi tunteita mukaan. Pelkkää fyysistä helpotusta

En, vaikka moni hyväksyisi tässä tilanteessa, ettei seksiä ole ollut vuosiin.

Hyväksyn siinä tilanteessa, jos itse pettäisin ensin tai kieltäytyisin antamasta miehelleni.

Ennen mulla oli kaikenlaisia lieventäviä asianhaaroja, missä tilanteessa pettäminen olisi ok. Kun itse tulin pahasti petetyksi asia on päivänselvä. En hyväksy. Kysymys on toisen ihmisen törkeästä kusetuksesta. Jokainen ansaitsee totuuden, eikä sellaisilla ihmisillä jotka säätävät toisen selän takana ns omaan pussiin ole mitään virkaa. Jos toista rakastaa, häntä myös arvostaa ja kunnioittaa. Ja silloin hänelle on myös rehellinen. Jos tarvitsee muita suhteita niin siitä vaan, mutta toisella on oikeus tietää missä mennään. En siis hyväksy valhetta missään oloissa. IHmiset jotka turvautuvat valheisiin tällaisissa asioissa ovat niin pihalla etteivät oikeasti kykene rakastamaan ja kunnioittamaan. Ja mitä ihmettä sellaisella tekee. Itse pilasin liian monta vuotta elämästäni sellaisen ressukan kanssa. En kykene arvostamaan pätkääkään näitä kumppanilleen valehtelevia ihmisiä. Säälittävintä maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 03:23"]

Hyväksyn pettämisen tietyissä tilanteissa. Useimmat tänne kirjoittavat ovat niin nuoria, että he eivät varmaan osaa edes ajatella tilannetta, jossa mieheni isä on. Hänen vaimonsa on saidauden vuoksi dementoitunut ja holhouksen alainen. Hän ei kuitenkaan ole vielä "niin" vanha. Mieheni isä hoitaa vaimoaan, mutta heidän suhteensa ei ole enää miehen ja vaimon suhde. Minä en paheksuisi ollenkaan jos appeni aloittaisi suhteen toisen naisen kanssa ja "pettäisi" vaimoaan, sillä heidän avioliittonsa on käytännössä jo ohi, vaikka mies yhä rakastaa vaimoaan omalla tavallaan ja haluaa pitää hänestä huolta.

[/quote]

Olin juuri tulossa kertomaan vastaavantapaisesta tilanteesta.

Tiedän miehen, jonka vaimo kärsii vakavista mt-ongelmista, ja on tästä syystä täysin huollettava ja oikeustoimikelvoton. Seksielämää ei tästä syystä ole ollenkaan. Yleensä olen sitä mieltä, että puolison selän takana ei puuhata mitään, vaan asioista puhutaan avoimesti, mutta tämän naisen kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista. Pettämisestä kertominen vain vaikeuttaisi hänen tilannettaan entisestään (toisin kuin terveiden kohdalla, jotka voivat päättää omista asioistaan).

Tässä tilanteessa on mielestäni hyväksyttävää, että huoltaja hakee lämpöä ja läheisyyttä elämäänsä liiton ulkopuolelta ja salaa sen puolisoltaan.

Ylivoimaisesti suurin osa pettämistilanteita ei ole lähelläkään tällaista tragediaa, ja niissä on mielestäni kysymys ihan vain typeryydestä, lyhytnäköisyydestä ja itsekkyydestä.

Tästä mun kirjoituksesta saattaa tulla pitkä mutta lukekaa jos jaksatte. =) Nuorempana olin hyvin ehdoton pettämisen suhteen. Mies saisi lähtöpassit heti jos pettäisi. Niin ainakin ajattelin. Olin seurustellut tuolloin 2 vuotta ja olimme muuttaneet yhteen pari kuukautta aiemmin. Yht'äkkiä mies alkoi olla kaikki illat pois kotoa, kun aiemmin oli ollut oikea kotihiiri. Kotiin tuli illalla 10 tai 11 maissa. Tottakai tajusin heti että jotain on tekeillä, en kuitenkaan epäillyt toisesta naisesta. Viikon kuluttua pistin miehen selkä seinää vasten ja pakotin kertomaan miten asiat on. Selvisi että miehellä on toinen ja jätti minut. En tiedä kuinka kauan olisi jatkanut sivusuhdetta jos olisin hyväksynyt jatkuvat poissaolot. Yllättäen pahimmalta ei tuntunutkaan pettäminen vaan se että kaikki tiesi. Ylpeyteen kolahti niin perk*leesti. Ero oli vaikea. Kun vuosia kului ja sain etäisyyttä tapahtumiin, aloin tietyllä tapaa ymmärtää miestäkin. Miksi hän ratkaisi asiat niinkuin ratkaisi. Nykyisen miehen kanssa ollaan naimisissa ja lapsiakin on. Alusta asti olen sanonut että känninen kertapano ei ole maatakaatava juttu mutta sivusuhde on ehdoton ei. Minulle tunnetasolla pettäminen on pahempi kuin yhden yön sählinki. Tietysti pitkässä suhteessa joskus ihastuu toiseen mutta se ei ole paha niin kauan kun ei ala hankkiutumaan ihastuksen kohteen kanssa puheisiin ja samoihin paikkoihin (vaan antaa tunteen hiipua vähitellen).

Miehellä oli viime vuonna työpaikan pirskeiden jälkeisillä jatkoilla jokin juttu jonkin naisen kanssa. En tiedä panivatko, mies muistaa vain joitakin hajanaisia muistikuvia sieltä täältä. Mies itse kertoi siitä seuraavana päivänä. Minua asia kiinnosti vain sillä tasolla että onko mies ihastunut naiseen tai onko halua jatkaa tämän tapailua. Mies sanoi että ei ole ja asia oli pihvi.

Minä ajattelen asian niin että jos toista rakastaa on valmis antamaan joitakin virheitä anteeksi. Minulle pettäminen on asia jota olen tiettyyn pisteeseen asti valmis katsomaan sormien välistä. Joku toinen ei hyväksy pettämistä mutta hänellä on varmasti jokin asia mitä katsoo sormien välistä. Esim. henkinen väkivalta. Jokainen pariskunta määrittelee itse mikä on sallittua ja mikä ei. Tärkeintä on se että toimii niiden sääntöjen mukaan, eikä sen mukaan mitkä on yhteiskunnan vallitsevat moraalisäännöt.

Jos pettäjä on nainen, niin tietysti. Pettäminen on naisille suositeltavaa sekä sallittua. Pettävä nainen on upea oikea ihminen.

Jos pettäjä on mies, ei missään tapauksessa. Pettävä mies on alhaisin paskaläjä, jolle kostettava verisesti ja jätettävä kun kärsinyt tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:53"]

Tästä mun kirjoituksesta saattaa tulla pitkä mutta lukekaa jos jaksatte. =) 

[/quote]

Luin tekstisi ja ensimmäiseksi jäin miettimään, millaista olisi elää miehen kanssa, joka juo niin rajusti että hänelle jää vain hajanaisia muistikuvia sieltä täältä.

No, asiaan. Minä ja mieheni hyväksymme sen, jos kumppani ihastuu toiseen suhteen aikana, kunhan tästä kerrotaan kumppanille avoimesti. Fyysiseksi asti menevää kontaktia emme kuitenkaan näe tarpeen hyväksyä (halaaminen vielä ok ja kaikki sellainen, joka olisi ok lapsen ja hänen vanhempansa välillä). Sen, että on riski ajautua seksiin jonkun kanssa, voi tunnistaa jo todella hyvissä ajoin etukäteen, kunhan vain on rehellinen itselleen. Silloin on ihan täysin mahdollista välttää tekemästä moisia virheitä. Riskin hallitsemiseen tähtäävä toiminta vain pitää aloittaa heti kun sen riskin tunnistaa, eikä sitten kun on jo kännissä housut kintuissa toisen makuukammarissa (jolloin on ymmärrettävää ettei se ehkä onnistu).

No, ihmisiä on erilaisia ja tärkeintä olisi, että samanlaiset pariutuisivat keskenään. Meidän suhteemme toimii, koska ajattelemme ja käyttäydymme näissä tilanteissa samalla tavalla - teidän saattaa toimia myös hyvin samasta syystä, vaikka suhtautumisenne onkin erilaista kuin meillä.

Hyvää jatkoa teille!

En hyväksy, hyvään parisuhteeseen riittää kaksi ei siihen edes kokmas pääse väliin!

Onneksi olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla, nämä asiat keskusteltiin selväksi jo naimisiin mennessä 25 vuotta sitten ja hyvin on mennyt, molemminpuolinen kunnioitus.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:53"]

Tästä mun kirjoituksesta saattaa tulla pitkä mutta lukekaa jos jaksatte. =) 

[/quote]

Luin tekstisi ja ensimmäiseksi jäin miettimään, millaista olisi elää miehen kanssa, joka juo niin rajusti että hänelle jää vain hajanaisia muistikuvia sieltä täältä.

No, asiaan. Minä ja mieheni hyväksymme sen, jos kumppani ihastuu toiseen suhteen aikana, kunhan tästä kerrotaan kumppanille avoimesti. Fyysiseksi asti menevää kontaktia emme kuitenkaan näe tarpeen hyväksyä (halaaminen vielä ok ja kaikki sellainen, joka olisi ok lapsen ja hänen vanhempansa välillä). Sen, että on riski ajautua seksiin jonkun kanssa, voi tunnistaa jo todella hyvissä ajoin etukäteen, kunhan vain on rehellinen itselleen. Silloin on ihan täysin mahdollista välttää tekemästä moisia virheitä. Riskin hallitsemiseen tähtäävä toiminta vain pitää aloittaa heti kun sen riskin tunnistaa, eikä sitten kun on jo kännissä housut kintuissa toisen makuukammarissa (jolloin on ymmärrettävää ettei se ehkä onnistu).

No, ihmisiä on erilaisia ja tärkeintä olisi, että samanlaiset pariutuisivat keskenään. Meidän suhteemme toimii, koska ajattelemme ja käyttäydymme näissä tilanteissa samalla tavalla - teidän saattaa toimia myös hyvin samasta syystä, vaikka suhtautumisenne onkin erilaista kuin meillä.

Hyvää jatkoa teille!

[/quote]

Mies yleensä ottaa vähän ja harvoin. Ei osaa itsekään sanoa miksi silloin joi niin paljon. Taisi väsymykselläkin olla tekemistä. Melkein jokainen on tainnut joskus ottaa liikaa.

Hyvää jatkoa teillekin. =)

En antaisi anteeksi pettämistä. Luottamus siinä menee ja se on vaikea saada takaisin. Ja ei se suhde enää olisi normaali kun koko ajan sais vahtia mitä toinen tekee ja missä menee.

Ja en ymmärrä sitäkään jos suhteessa ei saa seksiä eikä huomiota, niin eikös silloin kannata puhua asiasta eikä mennä pettämään. Ja aina voi erota, ettei toista tarvitse satuttaa.

Aina voi miettiä että miltä sinusta itsestäsi tuntuis jos puolisosi pettäisi sinua, ennenkuin ryhtyy itse siihen hommaan.

En hyväksy.

Parisuhde poikki reilusti ja sitten vasta leikkimään toisten kanssa!

En hyväksy pettämistä. Eri asia, jos keskustellaan ja sovitaan, että saa käydä painamassa muita. 

Jos toinen puolisi ei fyysisistä tai mistä tahansa muista syistä kykene tai halua kroonisesti lainkaan seksiä missään muodossa.

Ihminen on seksuaalinen olento ja ellei seksittömyydestä ole sovittu jo suhteen alussa, niin tämä voisi olla peruste hyväksyä.

Kuitenkin niin, että ongelmasta puhutaan ja yhdessä päädytään tähän ratkaisuun, ei toisen selän takana.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 03:23"]

Hyväksyn pettämisen tietyissä tilanteissa. Useimmat tänne kirjoittavat ovat niin nuoria, että he eivät varmaan osaa edes ajatella tilannetta, jossa mieheni isä on. Hänen vaimonsa on saidauden vuoksi dementoitunut ja holhouksen alainen. Hän ei kuitenkaan ole vielä "niin" vanha. Mieheni isä hoitaa vaimoaan, mutta heidän suhteensa ei ole enää miehen ja vaimon suhde. Minä en paheksuisi ollenkaan jos appeni aloittaisi suhteen toisen naisen kanssa ja "pettäisi" vaimoaan, sillä heidän avioliittonsa on käytännössä jo ohi, vaikka mies yhä rakastaa vaimoaan omalla tavallaan ja haluaa pitää hänestä huolta.

[/quote]

Olin juuri tulossa kertomaan vastaavantapaisesta tilanteesta.

Tiedän miehen, jonka vaimo kärsii vakavista mt-ongelmista, ja on tästä syystä täysin huollettava ja oikeustoimikelvoton. Seksielämää ei tästä syystä ole ollenkaan. Yleensä olen sitä mieltä, että puolison selän takana ei puuhata mitään, vaan asioista puhutaan avoimesti, mutta tämän naisen kanssa keskustelu ei vain ole mahdollista. Pettämisestä kertominen vain vaikeuttaisi hänen tilannettaan entisestään (toisin kuin terveiden kohdalla, jotka voivat päättää omista asioistaan).

Tässä tilanteessa on mielestäni hyväksyttävää, että huoltaja hakee lämpöä ja läheisyyttä elämäänsä liiton ulkopuolelta ja salaa sen puolisoltaan.

Ylivoimaisesti suurin osa pettämistilanteita ei ole lähelläkään tällaista tragediaa, ja niissä on mielestäni kysymys ihan vain typeryydestä, lyhytnäköisyydestä ja itsekkyydestä.

[/quote]

Miten yllämainitut esimerkit eroaa vaikkapa siitä että perheen äidillä on pitkälle edennyt syöpä, eikä haluja tai voimia seksiin ole? Onko siinäkin tapauksessa miehellä oikeus hakea lämpö ja läheisyys jostain muualta? Eiväthän he silloin ole mies ja vaimo, vaan äiti ja isä. Tai kämppikset jos lapsia ei ole.

Hmmm.... Nuorempana olin hyvin ehdoton pettämisen suhteen. Nykyään ajattelen niin, että niin kauan kun pettäminen on fyysistä, se on anteeksiannettavaa. Eli siis ettei rakastu toiseen. Miehelleni olen sanonut, että mikäli hän vaikkapa kännissä panee jotain toista naista, toivon ettei hän kerro minulle.

En hyväksy missään tilanteissa, edes näissä joissa toinen osapuoli on niin sairas ettei kykene seksiin. Kyllä se puhe myötä- ja vastoinkäymisistä kattaa nämäkin tilanteet... 

Hyväksyn jossain määrin. En yleensäkään pidä pettämistä mitenkään kovin pahana, jos ei rakastu ja hommaa ulkopuolista suhdetta.