Vieraat jotka tulevat teille.

Veljet heittäytyvät vapaalle ja on mun vastuulla katsoa että niiden muksut ei revi leluja mun lasten käsistä tai lyö tai käyvät tyhjentämässä kaappeja jne.....

Yksi ystävä oksensi pitkin lattiaa. Joi liikaa. Todella harvinaista ja tämä ihminen ei muutenkaan juuri käytä alkoholia. Se ehkä pahin.

Tuttavien lapset on sitten heitelleet tavaroita, kiipeilleet huonekaluilla, klähmineet seiniä ja peilejä. Muiden kanssa on tultu toimeen, kun asiasta on sanottu. Mutta kun yhden tuttavan lapselle selitin, että meillä ei oteta kiinni portaikossa seinästä vaan kaiteesta (on oma kaide lapsen korkeudella). Että peilejä päin ei juosta. Että syömisen jälkeen pestään kädet. Että tavarat menee heittelystä rikki. Niin ystävä suuttui.

Miehen yksi kaveri saunan jälkeen kyllä tepasteli vettä valuen pitkin parkettilattioita ja aitoja mattoja. Olisi myös tullut olohuoneeseen ulkokengät jalassa. Kun sanoin, että meillä kuivataan kylpyhuoneessa tai parvekkeella (oli kesä) ja käskin ovella riisumaan kengät, niin piti ihme nipona.

Huonoin käytös on tullut miehen ystäviltä ja näiden vaimoilta. Arvostelevat kaiken. Meillä on typeränmalliset astiat, liikaa tarjottavaa, ikävä sisustus (antiikkihuonekaluja eikä pelkkää valkoista, valkoista ja harmaata).

Serkkuni ja serkun mies, joitten kanssa emme olleet juurikaan olleet paljoa tekemisissä, tuli meille kerran kylään kolmen pienen lapsen kanssa, ihan siis älytöntä menoa.

Lapsiaan eivät komentaneet yhtään, ne juoksivat pitkin kämppää, kiljuivat ja kiipeilivät pöydillä, repivät tavaroita kaapeista, rääkkäsivät kissoja.

Vanhin niistä yritti potkia ja nipistellä ja jopa purra koko ajan meidän poikaa, joka ei halunnut satuttaa takaisin, koska sellainen oli kiellettyä ja se kiusantekijä oli häntä pienempikin.

Lopulta sanoin lapselleni, että anna kuule takaisin ja se ottikin ja heitti tämän kiusaajan ovea päin.

Siihen loppui sitten vainoaminen, mutta tämä serkun tyttö meni suuresti ulvoen äitinsä luokse joka lohdutti häntä, ihan kuin meidän lapsi olisi kiusannut häntä! Vaikka kumpikin heistä näkivät koko ajan, mitenpäin se oikeasti meni.

Aikamme yritettiin itse komentaa niitä lapsia mieheni kanssa, sitten hermostuin sanoin suoraan niille vanhemmille että nyt katsotte mitä noi lapsenne tekevät ja komennatte niitä, ennenkuin tää koko talo hajoaa. Sen jälkeen ne sitten vähän juoksivat niitten perässä, muttei edelleenkään edes yrittäneet kieltää eikä saada mitään kuria niihin. Ja se vanhinkin oli jo sentään 4v, että ihan hyvin olisi tajunnut kieltämistä ja puhetta!

Niin, eikä yksikään niistä ollut, eikä ole edelleenkään mikään erityislapsi. Ihan vaan pellossa eläneitä curling-kakaroita.

Se oli sitten eka ja viimeinen kerta, kun kävivät meillä. Seuraavat kerrat kun soittivat ja ehdottivat kyläilyä, meillä oli muka aina jotain muuta menoa.

Yksi kaveri jota en ole enää kutsunut kylään muutamaan vuoteen, kun en jaksa katsella jatkuvaa viinan kittaamista enkä jaksa kuunnella hönöläisen juttuja. Sillä oli tapana tulla kossupullon kanssa ja tehdä siitä itselleen pitkin päivää paukkuja, kaiken aikaa se oli pikku pöhnässä ja välillä torkkui sohvalla. Mulle riitti!