*** EX-HAAHUT - VIIKKO 30 ***

Hopelle suuren suuret onnittelut vauvan syntymän johdosta!! Varmaan tyrmäävä kokemus noin pikasynnytys, vaikka toisaalta helpottanee, kun kaikki on nyt takana ja pikkuinen sylissä.



Wbm:lle peukkuja pidän; eiköhän nyt ole " siitä itestään" kyse, kun ei ole käynyt täällä ilmoittautumassa hän?!



Neronja: minulla on ollut jo vuosia käytössä (kun vaan jaksais mitata) tuollainen kotiverenpainemittari. Niitähän on ensinnäkin moneen lähtöön; kalliita ja halvempia, ranteesta mittaavia ja olkavarteen laitettavia. Joskus muistan, kun puhuttiin, etteivät nuo ranteesta mittaavat olisi ollenkaan luotettavia. Välillä on taas sanottu,ettei kotiverenpainemittareista olisi mihinkään, kun näyttävät mitä sattuu. Olen joskus käyttänyt mittariani tk:ssa, että on ensin mitattu neuvolan mittarilla ja sitten omalla kohta perään. Kyllä nuo yhtä (epä?-)luotettavia taisivat olla molemmat. Tk:n mittari näytti ensin jotain 125/82, sitten oma 123/78 ja kun mitattiin vielä kolmas kerta tk:n mittarilla, se näytti vielä matalampaa, eli jotain 120/75.



Tärkeää on myös tietty niitä ohjeita noudattaa. Tuossa meidän mittarissa ainakin neuvottiin, että pitäisi olla syömättä ja juomatta (ja tietysti rehkimättä) jonkun aikaa, mitata aamusta, pitää mittaria suunnilleen sydämen korkeudella mitattaessa, eikä silloin saisi puhua yms... Ja jos haluaa mitata uudelleen, pitää välissä antaa käden levätä hetki. Ja tosiaan kannattaa kiikuttaa sitä mittaria vaikkapa neuvolassa mukana jonkun kerran, että tietää luotettavuuden, varsinkin jos oudompi mittari käytössä.



Kun vuosia on aina silloin tällöin mittaillut, oppii aika hyvin ne omat paineet tuntemaan. Eikä mielestäni ole niin tärkeää, että lukemat olisivat just ne oikeat. Pääasia, että suunnan tuo mittari kertoo. Minulla on ehkä vähän taipumusta korkeaan verenpaineeseen. Jos vaikkapa mittaan kotona lukeman 134/82, on se jo melko korkea ja tiedän, että tk:ssa alapaine varmaan olisi jotain 88. Matala taas on matala, enkä pidä kovin olennaisena sitä, onko alapaine sen 72 vai 65... Että näin, mittariasiaa ;-)



Niin ja siihen reisiluun mittaanhan minun on pitänyt kans omat kommenttini heittää! On vaan niin kiire ja väsy muka, ettei koskaan jouda tänne kirjoittelemaan (lukemassa kyllä käyn juttujanne päivittäin). Voihan ne tosiaan jotain lapsen " mallista" kertoa nuo ultran mitat. Meillä esim. ollut pojilla aina niin, että pään ympärys ja jalan (reisiluun..?) pituus olleet viikkoihin nähden isoja, mutta vartalon ympärys taas pienempi. Ja kas; isopäisiä, pitkiä ja hoikkia poikia ovat koko ajan olleet molemmat :D



Kuopuksesta kävin ultrassa varmaan kuukauden välein ja joka kerta tehtiin painoarvio. Muulloin oli arvio suunnilleen keskikäyrällä, mutta viimeisessä ultrassa rv 38+0 arvioitiin painoksi 2830g. Poika syntyi rv 38+5 ja painoi 3550g. Eli ei niihin ultriin aina ole luottamista, vaikka meilläkin ne teki huippu-ultraaja huippulaitteilla.. Näissä meidän ultrissa muuten ainakin otettiin painoarvioon mukaan neljä mittaa (BPD-HC-AC-FL).



ON: Raskaana vissiin olen, vaikka ei juuri siltä tunnu. Tai siis kerran yössä noustava vessaan (varma raskausoire minulla), rinnat aristaa yms. ja pahoinvointi on harvinaisen voimakasta. En muista, että ihan näin pahaa olisi aiemmissa raskauksissa tehnyt. Oksentanut en ole, koska kammoan sitä, enkä siis hevillä yökkäilemään rupea...



Olo on kuitenkin epävarma. Olen jopa miettinyt niin, että tämä vuodottomuus voisi olla huono merkki. Onko siellä mahassa muka mitään elämää, kun ei tipan tippaa värillistä vuotoa ole koko aikana tullut?! Esikoista odottaessa oli viimeksi näin, kolmessa seuraavassa raskaudessa (joista kaksi km) niukkaa vuotelua on aina ollut. Ei myöskään ole minkäänlaisia kuukautismaisia jomotuksia, kipuja, nippailuja, repäisykipuja, kohdunkasvukipuja tms... ei juuri minkäänlaisia tuntemuksia tuolla alamahalla.



Positiivista kai nyt kuitenkin on, ettei vuotoa ole ollut ja että paha olo on päivittäistä. Se onkin oikeastaan ainut todiste (kun ei ultraan pääse, eikä vielä liikkeitä tunne) että tuolla mahassa ehkä jotain elämää on.



Piikitän edelleen Fragminia aina iltaisin, vaikka siinäkin huolettaa hieman tuo annostus; onko se riittävä, ettei käy kuten aiemmilla kerroilla, että niillä " kriittisillä viikoilla" vauva kuolee mahaan ja sitten sanotaan, että jaahas, kokeillaanpa sitten seuraavalla kerralla vaikka isompaa annostusta ...kele!



Vähän huolissani luin kirjoitusta tuolta yahoolta, olikohan uusinuppu vai kuka (en vieläkään tunne porukkaa..), että tuo Fragmin voisi lisätä vuotoja tms.. Minulle lääkäri sanoi, että mitään haittavaikutuksia tuolla lääkkeellä ei ole, mutta kyllä kai sen luulisi jotain riskejä aiheuttavan, jos kerta veri ohenee..? Mitä jos tulee aivoinfarkti (vuotaa hetkessä kuiviin..?)? Lisääntyykö vuotoriski myös tuolla kohdun suunnalla..?



Minulle sattui sellainen tapaus tässä pari iltaa sitten, että pistäminen sujui ihan hyvin, mutta vähän ajan päästä huomasin, että pistoskohdassa tuntui (ja näkyi) sellainen viinirypäleen kokoinen patti. Ensin ajattelin,että lääke jäi jotenkin sinne " jumiin" , joten hieroskelin ja painelin kohtaa hiukan. Lopputulos oli se, että mahaan tuli sellainen kananmunaakin isompi sinisenmusta mustelma ja alla tuntuu edelleenkin lievä patti.. Osui ilmeisesti suoneen tuo pistos, jospa kuitenkin vaaratonta, vaikka ison mustelman tekikin. Ja kipeän!



Tässä näin alkuun pieni tekstintynkä.. Hyvää viikonloppua kaikille ex-haahuille! Erityisterveiset ja tsempit kaikille alkuraskautta taapertaville kanssasisarille!!



mami, 9+0

Hauska oli huomata, että joskus joku muukin ex-haahu kirjoittaa tänne puolenyön jälkeen. Ja ihmeiden ihme, itse olin jo tuohon aikaan nukkumassa ;-D. Toisaalta tuntuu vähän hankalalta ajatella, että parin viikon päästä alkaa koulu ja pakko minunkin opetella taas rupeamaan aikaisemmin nukkumaan, että jaksan herätä. Mutta toisaalta, hyvähän se on opetella järkevään aikatauluun, kun vauvakin tulossa eli enhän sittenkään voi elellä aivan huoletonna, vaan muut määräävät rytmin, siis vauva ja koululainen & eskarilainen.



Mami, kiitti noista kommenteista koskien kotimittaria. Ajattelin itekin, että täytyy ruveta nuo arvot laittamaan ylös ja verrata niitä sitten keskenään (ja neuvolaankin voisin tosiaan ottaa tuon mukaan). Eli jos alkaa nousua tapahtua, niin parempi mennä neuvolaan tarkistuttamaan tilanne. Toi mun lainamittari on sellainen, jolla käsivarresta mitataan. Tosi hyvä kyllä seurata tuota verenpainetta, koska eilen mulla oli toinen nilkka aivan turvoksissa. Mieskin vähän kauhisteli pökkelöäni, vaikka voin kuvitella, että turvotus voi varmaan pahempaakin olla. Kummallista vaan, että vain toinen nilkka turposi.



Kiitti myös noista ultramittakommenteista. Googlella kun tein yhtenä iltana hakuja tuosta jutusta, niin satuin löytämään jonkun sellaisen palstan, jossa sai lääkäreiltä kysellä asioita. Joku luetteli ultrassa saamansa mitat ja kysyi jotain, että mitä niistä voi päätellä vauvan koosta tai jotenkin niin se meni. Lääkäri vastasi siihen, ettei hän voi kommentoida niitä mittoja, koska riippuu ultraäänilaitteen ohjelmasta, miten se painoarvion laskee. Eli ilmeisesti on erilaisia ultraohjelmia, jotka laskevat myös mittoja eri tavalla. No, eipä tuo sinänsä ole tärkeää. Täytyy vaan ajatella, että lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa ja sehän on pääasia.



Sitten tuosta piikittämisestä. Neuvottiinko sinulle, että pitää iltaisin pistää? Minähän myös melko pitkään piikitin iltaisin (lähinnä ajattelin, että saan rauhassa piikittää, kun ei oo lapset ihmettelemässä, että mitä oikein teen ;-). Mutta sitten se piikittäminen alkoi tulla hankalammaksi, kun aina iltaisin masu oli niin pinkeä (välillä iltaturvotus oli tosiaan melkoista) ja supistelujakin oli, joten päätin siirtää piikittämisen aamuun. Ja tosiaan helpommin se sujui.



Ja välillä mulla oli sellainen vaihe, että masunahkasta oli vaikea löytää sellaista kohtaa, johon piikki uppoaisi suosiolla. No, ei se piikki uppoa aina vieläkään joka kohtaan (siis heti tuntee, kun piikkiä alkaa painaa, että sattuu älyttömästi), joten sitten vaan kokeilen toista tai kolmatta kohtaa (kai joskus on joutunut neljättäkin kohtaa kokeilemaan). Mullakin tuli välillä ihan älyttömiä mustelmia ja välillä saattaa tuntua sellainen nystyrä pistoskohdassa, mutta eipä niistä kannata välittää. Ja joskus tosiaan jos sattuu pistämään verisuoneen, niin pistoskohdasta saattaa tulla verta. Mitään vuotoja mulla ei ole ollut paitsi joskus on vähän nenästä tullut verta, mutta silloinkaan ei siis valumalla, vaan niistäessä olen huomannut, että verta on seassa.



Miten sulla on muuten edellisissä raskauksissa ollut suonikohjujen kanssa? Onko sulla niitä ollut? Mä en tiedä, liittyykö nuo jotenkin tähän pistoshoitoon. Silloin vaan kun sain tuon Klexane-reseptin, niin lääkäri kysyi, että onko mulla suonikohjuja. Ja nyt sitten kun viimeksi kävin ultrassa, lääkäri kysyi multa, että onko suonikohjuni mielestäni muuttuneet pahemmiksi. Ei tullut sitten kysyttyä, että verrattuna mihin. Normaalistihan mulla ei jaloissa mitään " ryllyköitä" ole, joten onhan nämä kohjut siihen nähden pahentuneet huomattavasti. Mutta jos taas vertaa viikkoihin 20 - 30, niin ei nämä enää ole siitään pahentuneet. Jäi vaan vähän vaivaamaan, että mikä sillä lääkärillä oli sitten se pointti, kun niistä suonikohjuista kysyi.



Nyt alkoi ajatus katkeilla, kun mies kävi tuossa selittämässä. Toivottavasti teillä kaikilla alkuraskauden menijöillä sujuisi nyt kaikki hyvin eikä kukaan joutuisi palaamaan kuumeilijoihin muuta kuin synnärin kautta - sitten joskus!!!



Hyvää viikonloppua kaikille!



neronja rv 34+6

Juu, yökyöpeli olen :) varsinkin nyt kun tulen iltaisin vasta klo 22 jälkeen töistä, tulee valvottua tosi myöhään. Muutos siihen on kyllä tosiaan tulossa, kun meillä esikoinen aloittaa koulun elokuussa. Hänenkin ruvettava opettelemaan vielä aikaisempi rytmi (vaikkei yhtä myöhään valvokaan kuin minä!).



Mulla oli myös nilkka oudon näköinen muutama päivä sitten. Ei tosin turvotusta, vaan pari isohkoa mustelmaa siinäkin. Saapa nähdä mitä tämä pistoshoito vielä aiheuttaa.. :-/ Kannattaa varmaan ainakin mainita tuosta turvotuksesta neuvolassa käydessä? Jos siinä ei kipua ole kuitenkaan, niin luulisi ettei ole mitään vakavaa.



Meillä ultrassa tuo arvio oli muuten joku Hadlockin painoarvio. Se näkyi aina siinä lapussa.



Pistämisestä: Kysyin tuolta diabeteshoitajalta, joka opetuksen antoi, että sillä pistämisajankohdalla ei vissiin ole väliä, että voi pistää millon vaan. Vastasi, että no yleensä iltaisin ruukataan pistää. Eli jos pistät tänään klo 20, niin huomenna pistät myös klo 20 suunnilleen. Eli mielellään aina samaan aikaan. Näin se vastasi. En sitten enää kysellyt, miksi juuri iltaisin.



Itse pistin alkuun klo 17 maissa, ennen töihin lähtöä. Siitä olen pikkuhiljaa siirtynyt myöhemmäksi ja myöhemmäksi (noin tunnilla/päivä) ja nyt pistän sitten töistä tullessa, eli klo 22.30 suunnilleen... Eipä tuo varmaan niin maatakaatavan tarkkaa ole ;-)



Minulla myös on tuntunut pistäessä sellaisia kohtia, joihin on vaikeampi saada se piikki uppoamaan (vaikkei siis ennen ole juuri siihen kohtaan pistänytkään) , mutta kohtaa en ole uskaltanut vaihtaa (vaikka ei kai se neula sillä pistelyllä tosiaan " likaiseksi" mene?!), vaan olen sitten tippa linssissä pistänyt väkisin. Ja kipeäähän se käy.



Suonikohjuja meillä on suvussa varmaan kaikilla naisilla. Äidiltäni niitä on joskus leikattukin. Itselläni on muutama paksumpi suonikiekura jalassa, mutta en ole huomannut niissä mitään muutosta. Vähän samaan aiheeseenhan ne taitavat liittyä noiden laskimoiden ja tukosten kanssa; joillakin niihin on vaan taipumusta enemmän kuin toisilla. En muista, että olisivat raskausaikoina pahentuneet tms. Seisominen saa ne pullottamaan, muuten ovat aika huomaamattomia.



Heippa taas!



mami, 9+0

Jäinkin jo torstaina lomalle joten 4 viikkoa vietän nyt hiljaiseloa palstailun suhteen!



MAALIKSELLE pahoittelut!



HOPELLE onnittelut!



ESSI: Kiitos kiitos ja onnea myös sulle! Kaikkea hyvää ja ihanaa lomaa!



Palaan taas jahka joudan, voin loman aikana käyä kuulumisia kertomassa kun ultrakin on reilun viikon päästä. Mutta



Mukavaa loppukesää kaikille!



HANNELE + vilpertti rv 10+6

mähän en yhtää tiiä millasella ruiskulla laitatte Klexanee,joten en nyt siihen voi kommentoida tietenkään.Mä laitan insuliinia suoraan kynästä ja mulla on 6mm neula siinä, viimeksi tais olla 8mm,en tiiä miks nyt annettii tota kokoa.No,minusta se on aika mahdotonta että pistäis vahingossakaan samaan kohtaan kun tota mahaa riittää ja piikin paikka on aikas pieni,mut mullakin on selkeesti sellasii kohtii joissa heti kun on saanu neulan sisään,alkaa kirvellä,vaikka ei oo ees insuliinii viel laittanu,ja joskus tietty osun jopa pintaverisuoneen,mikä sekään ei oo kivaa.Mä kun en oikeastaan näe kohtaa johon pistän kun toi maha on sillee kivan kokoinen ja koitan tonne alavatsalle niihin ihrapalleroihin pistää.



Mutta on se pistäminen vaan sellanen omanlainen toimitus,minäkin kun joudun tuon piikin kaa husia tuol menoillanikin mikäli meinaan syyä,niin ihan kiva sillee lonkotella housun kaulusta julkisella paikalla :)



Femmis ja Pimuli

Pahoittelut maalikselle uudesta km.sta!



Onnittelut Hopelle pienen pojan johdosta!



Wbm se taitaa olla nyt synnärillä. Tulisipa pian kertomaan minkä " merkkinen" tapaus sieltä tuli! :)



ON: Mukana vielä ollaan vaikka aika hiljaiseloa olen täältä pitänyt, ei vain tunnu olevan aikaa, Yahoon puolella aina silloin tällöin käyn. Ehkä sitten taas kun jään kotiin 3 viikon päästä, on taas enemmän aikaa palstailla.



Masu on jo vähän kasvanut ja kunnon liikkeitä odotellaan. Jotain pientä kuplintaa on tuntunut, mutta se saattaa olla vain ilmaakin...



maria80 ja Patu-Alli rv 15+1

Täällä hermot ihan riekaleina. Ehkä huomenna olis se eka ultra. Poli aukee taas huomenna ja yritän saada huomiselle sieltä ajan, ellei huomisen aikoja olla jaettu jo loppuun ennen kesälomia. Jännittää ihan kauheesti. Olen oikeesti ollut kun persauksiin ammuttu karhu koko vkonlopun. Jotenkin tuntuu, että tuo jännityspaine alkaa olla ihan tapissa. Pelottaa ja jännittää, että mitä tuleman pitää. Pahoinvointi ja rintojen aristuskin on omasta mielestä vähentynyt ja en usko että kaikki on hyvin, ennen kun nään. Miehen on ilmeisesti vaikea ymmärtää tätä mun tunnevuoristorataa ja sanoo vaan, ettei kantsi miettiä sitä ennenkö on aihetta...että yrittäisin vaan olla _normaalisti_ ha ha ja vielä kerran ha...niin helppoahan se on sanoa. Kommentoin vaan miehelle, että niin ehkä jos tää pieni ihmisen alku kasvais sun masussa, niin voisin kysyä samaa, että voisitko olla TÄYSIN normaalisti näiden kahden jo pieleen menneen kokemuksen jälkeen. Kyllä se sitten sen ymmärsi ja yrittää tukea mua ja ymmärtää mielenoikkujani, mutta ehkä se on sitten vaikea miehelle samaistua kun sillä ei ole näitä oireita, eikä fyysistä pelkoa tästä jutusta.



Eipä täällä kummempia muuten. Tää on tätä päivä kerrallaan menoa ja jokaisesta uudesta vuodottomasta päivästä olen kiittänyt kyllä aututaasti. Silti pelottaa että kun niitä vuotoja tai tihkutteljua tuossa oli, että mitä jos alkion kehitys onkin pysähtynyt jo sillon ja ne tiputukset olikin vaan vinkki siitä ja nyt on sitten tapahtunut keskeytynyt km. Ja sitten taas toisaalta jossain mielensopukassa yritän miettiä, että kyllä sielä masussa _tällä kertaa_ kaikki menee paremmin. On pakko mennä. Niin odotan sitä päivää, kun voisi kertoa kaikille, että menossa on jo 13:sta raskausvko. Lähinnä omille ja miehen vanhemmille toivoisin, että voitas miehen kanssa nää ilouutiset ekana kertoa, sillä he ovat myötäeläneet tätä meidän kovaa 2vuoden koulua tän vauvarumban kanssa. Ja tietävät että tie on ollut vähän kivinen. Tiesivät myös, että hoidot alkais syksyllä ja nyt olis niin ihana yllättää heidät kertomalla, että hoitoja ei tarvittu että pikkuinen kasvaa jo masussa hyvillä viikoilla. Siihen on vaan vielä monta viikkoa aikaa ja kun ei itsekkään tiedä vielä onko tälläkään hetkellä kaikki hyvin vai hyvin huonosti.



Tulen sit kertoilemaan kuulumisia jos sen ultra-ajan saan. Eli joko tulen teidät hyvästelemään ja siirryn takavasuriin tai sitten ihmettely vielä jatkuu. Toivoisin vaan, että tilanne olis sillain selkee, että ei tulis tätä diagnoosia, että joo sydän täällä lyö mutta kasvu on viikon jäljessä siitä mitä pitäs...että kontrolli ultra pitää tehdä viikon päästä ja sitten odotetaan se pitkä piina viikko, että onko kasvu jämähtänyt ja sikiö kuollut vai kirinyt kasvussa. Toivottavasti saan sieltä selkeet viikot ja ne olis suht ok sen kanssa mitä pitäs tai sitten että olis selkee tuomio heti, että hommasta ei tule mitään. Pitäkeehän peukkuja, että hyvin menee.



titi75 (rv 7+2) ja ehkä yksi yö enää ultraan *jaiks*

Todellakin piinapäivä sulle! Toivottavasti saat heti huomenna sen ajan!! Siitä puoleen siitä on ainakin etua et kun olet jo 8.lla viikolla niin sitä varmemmin sen pikkuisen iän pystyy määrittämään!! Eikun peukut ja varpaat ristissä odotetaan sun kuulumisia- et kyllä minnekään täältä lähde!!



Miehellä on tosiaankin vaikea varmaan ymmärtää välillä näitä meidän tunteita, kun kaikki mahdollinen pyörii päässä- mutta hyvä että ainakin yrittää :-) Tsemppiä vaan ja yritähän saada untakin ensi yönä ;-)



peebee 32+2