Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako vanhemmat jos oma lapsi ruma?
21.01.2014 |
Mietin tässä kun katselen fb-kavereiden kuvia lapsistaan, jotka ovat yleensä toinen toistaan rumempia punkeroita, että luuleeko vanhemmat että minä täällä ruudun takana huokailen ihastuksesta kun katselen heidän perhealbumiaan vai ymmärtävätkö sen, että vaikka minusta on ihan mielenkiintoista nähdä miltä heidän lapset näyttävät, niin kauniina en heidän lapsiaan todellakaan pidä?
Onko meissä sisäänrakennettuna, että oma lapsi nähdään aina kauniina? Edellyttääkö rakkaus lapseen jotenkin sen, että oma lapsi on nähtävä kauniina vaikkei olisikaan? Tarkoitan, että onko se jokin biologinen ominaisuus että kaunis=hyvä ja ruma=paha --> oma lapsi on rakas = oma lapsi on kaunis.
Itsestäni olen huomannut, että mitä läheisempää sukua jokin lapsi on, sen suloisemmalta näyttää; veljentyttö on veikeänsuloinen pikkuprinsessa ja serkun lapset ovat mukiinmeneviä, kun taas ystävien lapset suorastaan rumia. Enkä siis tarkoita, että olisin poikkeuksellisen kauniista suvusta, vaan että sukulaislapset ovat miellyttävällä tavalla hassunnäköisiä, kun taas muut ovat sirkusfriikkejä. Omia lapsia ei siis ole.
Pahoittelen, jos kirjoitus oli vaikeaselkoinen, johtuu kellonajasta...
Kommentit (124)
Minun isäni jaksoi aina ihmetellä välillä ääneenkin tyttärensä (minun) rumuuttani. Muistan ne kommentit ikuisesti. Oikeasti jos vanhempi sanoo lapselle, että hän on ruma, vaikuttaa se lapsen itsetuntoon ja minäkuvaan. Tietenkin ei pidä myöskään valehdella, mutta etenkin tyttölapset kaipaavat isänsä "ihailua", tämä on ihan psyykkinen vaihe, jossa tytär hakee hyväksyntää ja arvostusta isänsä silmissä. Kyllä rumankin lapsen pitäisi saada kokea olevansa isänsä silmissä kaunis ja ihana, vaikka ei ehkä muutoin täytä ulkosia kriteereitä, mitä ylipäätään ajatellaan kauneudesta... Jos lapselle kertoo ja ilmaisee tämän olevan ruma, kokee lapsi helposti, että isä ei arvosta hänen tyttöyttään ja olemustaan tyttönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ensimmäinen tyttö oli kuin nukke, ihastelin päivät pitkät :) nyt jo kouluikäisenä on kaunis edelleen. Toinen tyttöni on vähän mitään sanomattoman näköinen, meidän näköinen :D äärimmäisen söpö ja moni tulee asiakseen ihastelemaan. Molemmat yhtä rakkaita <3
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:19"]
Tajuan että mun vauva on punkero, mutta se on silti minusta ihan yltiöpäisen söpö <3
[/quote]
Minä ihmettelin, miksi ihmiset sanoivat meidän vauvasta, että on näyttänyt ruoka maistuneen. Minun mielestä oli mukavasti vauvan-pyöreä. Ja ihanat silmät tuikkivat pyöreistä kasvoista :)
Nyt vuosien jälkeen ei voi kuin todeta, että aikamoinen jötikkä oli. Vuodet veivät kilot ihan itsestään, on tänään hyvinkin solakka teini.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:07"]
Mutta tajuaako vanhemmat, että se omissa silmissä kaunis lapsi on muiden silmissä ehkä susiruma?
ap
[/quote]
Miten sinne facebookiin voi yleensä mitään laittaa, jos pitää miettiä onko ruma vai kaunis? Sinnehän kuitenkin laittaa monen ikäiset omia kuviaan. Katsotko jokaista kuvan laittajaa, että onpa ruma tai kaunis esim omia facebook-kavereitasi? Enpä välittäisi olla fb-ystäväsi : (
Minusta tyttöni on söpö, ei niinkään kaunis. Näyttää minulta, mikä tarkoittaa että tulee aikuisenakin olemaan korkeintaankin ihan nätti, ei erityisen kaunis. Joku voisi hyvin arvioida, että rumia ollaan molemmat. Ja silti kaikesta tuosta huolimatta tyttöni on maailman kaunein. Ymmärrätkö? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaivaa tuo termi "susiruma". Onhan kaikki lapset toki omien vanhempien mielestä kauneimpia (paitsi joidenkin vanhempien, ja ne ääliöt vielä sanoo sen lapsilleen ääneen, huh huh), mutta eihän kukaan oikeesti ole susiruma?? Kyllä tuollaisen käyttäminen kertoo minusta enemmän sanojastaan kuin kohteesta.
Tiedättekö miksi ihmiset yleensä pitävät pieniä lapsia suloisina? He ovat viattomia ja hyväntahtoisia. Hyvä sydän ja tahto näkyy ulospäin ja se saa ihmisen aina näyttämään kauniilta. Tässä ketjussa on sellaisia kommentoijia, joiden mieli ja sydän on täynnä pahaa. On aivan sama miten upeilta näytätte, ette ikinä ole yhtä kauniita kuin hyväsydäminen, vilpitön pieni lapsi.
Kauneus on hieman muutakin kuin ulkonäkö, ja ruma mieli näkyy ennen pitkään myös naamasta. Toivottavasti ymmärrätte muuttua ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut vielä yhtäkään vastausta, mutta oli pakko kirjottaa oma kommentti heti. Itsellä ei ole lapsia, en tiedä. Mutta tiedän yhden ihmisen joka jo synnytyslaitoksella omien sanojensa mukaan pettyi siihen kuinka ruma hänen toinen lapsensa oli. Lapselle on vanhemmiten tehty se asia hyvin selväksi, että äiti pitää tätä rumana aina. Voitte arvata millainen itsetunto lapsella on! Sääliksi käy.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:33"]
Minua vaivaa tuo termi "susiruma". Onhan kaikki lapset toki omien vanhempien mielestä kauneimpia (paitsi joidenkin vanhempien, ja ne ääliöt vielä sanoo sen lapsilleen ääneen, huh huh), mutta eihän kukaan oikeesti ole susiruma?? Kyllä tuollaisen käyttäminen kertoo minusta enemmän sanojastaan kuin kohteesta.
[/quote]
Koko keju on aivan outo. Ap on henkilö, jolla ei ole edes omia lapsia,joten uskoisin hänen olevan aika nuori henkilö, joka miettii näitä ulkonäköasioita. Ruma, susiruma ja onko se mörkö se kaamein vaihtoehto? Nykyaikana aivan liikaa kiinnitetään huomiota ulkonäköön ja jo lapsen ulkonäköä aletaan arvioimaan. MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti huomioinut että ei niin kivan näköiset vanhemmat mutta lapset kauniita.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 22:40"]
En lukenut vielä yhtäkään vastausta, mutta oli pakko kirjottaa oma kommentti heti. Itsellä ei ole lapsia, en tiedä. Mutta tiedän yhden ihmisen joka jo synnytyslaitoksella omien sanojensa mukaan pettyi siihen kuinka ruma hänen toinen lapsensa oli. Lapselle on vanhemmiten tehty se asia hyvin selväksi, että äiti pitää tätä rumana aina. Voitte arvata millainen itsetunto lapsella on! Sääliksi käy.
[/quote]
Tuo äiti on hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmiset ovat kauniita omalla tavalla, kaikkien ulkonäössä on jotain kaunista ja erityistä.
Ei tajua, varsinkaan isät koska luonto on hoitanut sellasen psyykkisen eston/kiellon jotta poikasia hoivattais ja suojeltain omalla hengelläänkin, jotta ne poikaset säilyisi hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummini piti kyllä ensimmäistä lastaan (enoani) rumana silloin vauva-taapero -vaiheessa. Mummi on ollut itse kaunis ja siro nainen, ja hän ihmetteli, miten näköisensä ihminen voikin saada niin ison ja ruman lapsen. :D Ilmeisesti "rumuusvaihe" meni kuitenkin ohi pian.
Minulle äitini joskus sanoin, kun suomalaisten lasten ulkonäöstä keskusteltiin, että en minä tai siskoni olla myöskään paljon minkään näköisiä oltu. Äitini virallinen kantahan on just se, että suomilapset ovat enimmäkseen valjuja, harvahiuksisia ja pienisilmäisiä pullaposkia. Toki poikkeuksiakin löytyy!
Joten ei kaikki naiset pidä omia lapsiaan supersöpöinä.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 06:56"]
Minua nyt ei ihmetytä kuka on ruma/söpö vaan tosiaan tuo FB:n jatkuva lasten kuvien postailu. Luuleeko ne postailijat, että niitä FB kavereita hirveästi nyt kiinnostaa kun meidän vaavi nauraa/makaa/ryömii jne. joka perkeleen liikkeestä ja ilmeestä pitää sinne kuva postata...
[/quote]
No kyllä mua ainakin kiinnostaa enemmän lasten/perheestä otetut fotot kuin joidenkin mauttomat biletys kuvat esimerkiksi.(Tai kylppärin peilistä otettu "selfie" missä näkyy rintavako ja huulet on törröllään)Riippuu varmaan ihan elämänvaiheesta..ehkä joku lapseton sinkku voi kokea ne vauvakuvat tylsinä. Facebookiin ihmiset yleensä postaa omasta sen hetkisestä elämästään kuvia,ja jotkut nyt sattuu olemaan vaikka vauvan kanssa kotona 24/7.On ihan mukavaa ajanvietettä ottaa kuvia valkata niitä vaikka fb:hen.
Ja tottakai oma lapsi näyttää just siltä kauneimmalta ja suloisimmalta.
Ei muuten ihme että tää maailma on mennyt näin ulkonäkökeskeiseksi kun jo vauvana olla Anne Geddesin postikortista repäistyn näköinen.Huvittavaa!
Lapsista ja vauvoista hohkaa aina suloisuus,vaikka olisi kehitysvammainen ja ei ns.yleisten kauneusihanteiden perikuva.Tietysti on olemassa ihmisiä jotka ei sitä suloisuutta valitettavasti näe...
Itse tiedostan olleeni "ruma" lapsena johonkin 15 v saakka, kunnes pikkuhiljaa ns puhkesin kukkaan. Olin pyöreä poikatyttö tuuheine kulmakarvoineni ja mulla oli epäsopivat pyöreät silmälasit koko lapsuuden ja niin edespäin :D sittemmin aloin urheilla, kiinnittää huomiota ulkonäköön ja muutuin aikalailla.
Joskus kysyin äidiltäni mitä hän ajatteli ulkonäöstäni, ja hän sanoi että hänen silmissään hänen kaikki tyttärensä ovat olleet kauniita, ja uskon että hän myös tarkoitti sitä.
Siskollani taas on nyt vuoden ikäinen lapsi, ja hän jaksaa aina kehua miten hänen vauvansa on niin söpö ja suloinen ja paljon kauniimpi kuin muiden vauvat... Sisko ihailee fitness-tyyliä ja tuskailee jo nyt, että jos hänen vauvansa ikinä tulevaisuudessa pyöristyisi niin hän laittaisi heti herkkulakkoon jne. Ja usein sanoo myös että toivottavasti hänen lapsesta ei tule rumaa niinkuin joidenkin lapsista, se olisi kuulemma kamalaa. Hirveetä kuunneltavaa ja hirveän pinnallista mun mielestä !!:(
joko eivät tajua, tai eivät myönnä.. olen aina luullut että kaikki vauvat ovat suloisia. Mutta nuorena vanhempani sanoivat minulle erään kaverini näyttäneen ihan E.T:ltä syntyessään. En uskonut kunnes näin kuvan. Hän oli oikeasti ruma :D Mutta nykyään todella kaunis nuori nainen :) Mutta kyllä hänenkin vanhempansa kuulemma puhuivat aina siitä kuinka heidän lapsensa on niiiiiin kaunis ja suloinen :D Ehkä se rakkaus sokaistaa. Tai sitten tosiaan ei haluta myöntää itselleen, saatikka muille, ettei pidä lastaan kauniina
Meidän toinen poika näytti ihan vanhalta mieheltä syntyessään. Ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi! :D Nyt on toki ihan normi lapsen näkönen.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 23:06"]
Mummini piti kyllä ensimmäistä lastaan (enoani) rumana silloin vauva-taapero -vaiheessa. Mummi on ollut itse kaunis ja siro nainen, ja hän ihmetteli, miten näköisensä ihminen voikin saada niin ison ja ruman lapsen. :D Ilmeisesti "rumuusvaihe" meni kuitenkin ohi pian.
Minulle äitini joskus sanoin, kun suomalaisten lasten ulkonäöstä keskusteltiin, että en minä tai siskoni olla myöskään paljon minkään näköisiä oltu. Äitini virallinen kantahan on just se, että suomilapset ovat enimmäkseen valjuja, harvahiuksisia ja pienisilmäisiä pullaposkia. Toki poikkeuksiakin löytyy!
Joten ei kaikki naiset pidä omia lapsiaan supersöpöinä.
[/quote]
Äitisi ja mummisi ovat outoja! Erityisesti tuo on todella erikosita, että äitisi on nähnyt tarpeelliseksi ääneen pohdiskella suomaalislasten ulkonäköä. Kertoo paljon sanojastaan....
Tänne onkin tullu paljon todella mielenkiintoisia vastauksia.
Ilmeisesti oman lapsen näkemisellä kauniina on jokin ihmiskunnan hengissä pysymistä edistävä vaikutus. Vaikeuttaakohan se sitten lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen muodostumista, jos lapsella on esimerkiksi jokin niin iso, näkyvä vamma kasvoissa, että edes hormonihuuruissa oleva tuore äiti ei voi nähdä vauvaa kauniina? Käsittääkseni ainakin menneinä aikoina näkyvästi vammaisia lapsia on toisinaan hylätty - johtuuko se ns rumuudesta?
ap