Miten sinun kävisi jos puolisosi kuolisi?

Olemme palstalla paljon parjattu susipari, eli avoliitossa elellään. Meillä on testamentit ja miehelläni henkivakuutus, joka kattaa hänen asuntolainansa. Eli en ole tyhjän päällä, vaikka monet avovaimoja pelotteleekin taloudellisesta epävarmuudesta.

Menettäisin puolison. Muuten tuskin mikään muuttuisi.

Surisin ja kaipaisin häntä loppuikäni lohduttomasti. Muuten elämäni jatkuisi ennallaan. Olisi varmasti taloudellisesti paljon helpompaakin kun vakuutuksesta tulisi rahaa eikä menoja olisi paljon yhtään yksinään.

Ihan hyvin henkivakuutuksen ansiosta. Arkea pyöritän muutenkin yksin. Vaikeinta olisi auttaa lapset selviytymään isänsä menetyksestä.

Taloudellisesti ei tapahtuisi mitään muutosta.

Sen sijaan minun psyykkeni romahtaisi ja kestäisi varmaan kauan, ennen kuin olisin takaisin tolpillani.

Taivaan Isä pitää huolta, jos niin kävisi. Turha murehtia.

Meillä on kummallakin testamentit, henkivakuutukset ja lisäksi minulla on mieheltä avoin valtakirja. Meidän koti ja sijoitukset ovat kummankin nimissä. Taloudellisesti asiat olisivat kunnossa.

Henkisesti olisin täysin romuna.

Kuolema ei todellakaan ole se pahin katastrofi, mikä perhettä voi kohdata. Tapaturmainen aivovamma, josta jää pysyvä haitta ja josta ei saa mitään vakuutuskorvauksia, lamauttaa perheen paljon pahemmin. Varsinkin, kun vamman aiheuttama persoonan muutos on aivan sietämätön.

Taloudellisesti mulla ei ole varaa tähän asuntoon yms. Eli huonosti.

Vaikka on vakuutukset, säästöjä jne. töissä kummatkin.

Hän nörtteilee paljon ylemmällä tasolla kuin mä. Hänellä on lahja, hän on lahjakas, STARA. Mä olen rivikoodaaja.

En todellakaan tiedä. Taloudellisesti olisin pulassa, koska opiskelen ja hoidan lapsia kotona. Asiaa ei auta se, että talo ei ole meidän yhteinen, vaan mies omistaa tämän (osti siis tämän ennenkuin olimme yhdessä), ja mulla itselläni on nuoruuden typeryyksien takia velkaa n. 10 000€ ja luottotiedot kuralla. (asia hoidossa, sillä että maksan noita velkoja koko ajan pois, mutta luottotietoja en saa vähään aikaan takaisin)

En siis tiedä mitä tapahtuisi noin niinkuin taloudellisesti. Käsittääkseni kuitenkin, talon omistajuus menisi osittain lapsillekin, enkä minä välttämättä saisi tehdä päätöksiä itsekseni. 

Mies ajaa paljon työnsä takia ja hänellä on henkivakuutukset ja kaikki, mutta eihän niistä minulle mitään tulisi. Testamentti hänellä muistaakseni on, mutta en tiedä mitä siinä lukee.

En kyllä tosiaan ole ottanut noista asioista hirveämmin selvää. Tuntuu jo nyt hirveältä ajatella miestä vain numeroina.. Henkisellä puolella minä luultavasti romahtaisin. Mieheni on ihana ihminen, hyvä isä ja luotettavin (suvun ulkopuolinen) mies keneen olen ikinä törmännyt.

Talouden puolesta pärjättäisiin kyllä lasten kanssa ok, toki tiukempaa olisi, mutta kyllä se henkisesti ottaisi niin koville, että selviäminen olisi vaikeaa. Meillä nyt 1,5-vuotias lapsi ja parin kk päästä tulossa toinen. En tiedä miten selviäisin vauvan ja pikkutaaperon kanssa yksin. Varmaan muuttaisin äitini luokse vanhempainvapaiden ajaksi ja luopuisin nyk. vuokra-asunnosta. Siinähän olisi sitten aikaa etsiä läheltä työpaikkaa ja päiväkotia asunto, johon olisi varaa ja työmatkat niin lyhyet, että saisi päivähoidon toimimaan sujuvasti. Kamala kuvitellakaan sitä yksinäisyyden tunnetta ja surua siitä, että lapset menettäisivät isänsä.

miehellä on henkivakuutus,ei lainoja,tilillä kiitettävästi rahaa.lapsi sais mukavasti orvoneläkettä,toinen auto myyntiin ja muutto pienempää asuntoon.kyllä sitä oppis pärjäämään mutta ikävähän olis ihan järkyttävä.

Te joilla on asuntolainaa. eikö teillä ole lainavakuutusta?

kämppä pysyis siistimpänä.voisin käydä vieraissa, olisin vapaa ,itsenäinen.kaikkea tätä. mutta ikävä tietysti kuitenkin tulisi.tämähän tapahtuu  avioliitossa oleville,jos ei ole keritty erota. jos on luvattu että ,kunnes kuolema erottaa ?

Taloudellisesti ei vaikuttaisi mitenkään koska minä tuon nytkin rahan tähän talouteen ja käytännössä maksan kaiken. Henkisesti varmasti olisi erittäin kova paikka, mutta aika parantaisi haavat. Ketään edes maailman rakkainta ihmistä ei voi surra lopunikäänsä vaan eteenpäin on mentävä...mies olen.

Taloudellisesti asiat tokim uuttuisivat, muttei katastrofaalissti. Meillä ei ole henkivakuutuksia eikä testamentteja, eli miehen osuus omaisuudesta menee lapselle, mutta kyllä minullekin jää vähintään riittävästi. Omat palkkatulonikin on ihan ookoot, vaikka paremmatkin voisi olla (ansaitssen noin kolmanneksen enemmän kuin mieheni). Hirveä vaiva olisi toki lapsen omaisuuden hoidossa ja selvityksissä maistraatille, mutta selviäisihän siitä.

tTunnepuoli oisi kovempi.

Lapsemme jäisi ilman mitä ihaninta isää, ja minä menettäisin rakkaan avomieheni.

taloudellisesti pärjättäisiin hyvin, henkisesti ei ehkä niinkään. henkivakuutusrahat menisi lapsille.

Huanosti. Lainavakuutus on kyllä.

Taloudellisesti ei olisi hätää, omistamme talomme puoliksi eikä mitään lainoja ole.  Henkivakuutus on kummallakin.  Isossa omakotitalossa asuminen loppuu varmaan muutenkin sitten, kun lapset eivät asu enää kotona.  Siitä varmaan joutusin luopumaan.  Muuten olisi aivan kauheaa, elän rakkausliitossa ihanan mieheni kanssa ja leskeksi jääminen oli todellinen tragedia.