Miten sinun kävisi jos puolisosi kuolisi?

Talo lähtisi alta, siitä on vielä maksuja 15 vuoden edestä. Joutuisin todella miettimään ylipäätään miten selviäisin lasten hoitamisesta ja ruokakaapin täyttämisestä. En pystyisi oikein töihinkään menemään. Lisäksi uupuisin hoitotyöhön ajan mittaan, ellen saisi hoitoapua kotiin yhteiskunnalta. Tilanne olisi ihan mahdoton.

Taloudellisesti ei paljon vaikutusta. Lapset nyt perisivät puolet meidän talosta ja mulle jäisi vaan toinen puolisko. Ei ole lainoja.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 23:23"]Minä joutuisin pulaan. Miehellä talosta velkaa 140 000 ja työmatkakulut ihan kiitettävät tuloihini nähden. Sähkö- ja vesilaskut ok-talossa myös ihan buenot.

Ollaan puhuttu henkivakuutuksien ottamisesta mutta aina se vaan on jäänyt.

[/quote]

Kun mies merkkaa sulle lähinnä rahan takia, niin etköhän sinä huora pinnalle taas pääsisi. Säkällä löytäisit rikkaamman miehen, joten kuolema olisikin varmaan ihan hyvä asia? Ja ainakin voisit myydä persettä.

Hyi hitto teitä huoria joilla on vaan raha mielessä. Toivottavasti sinä kuolet ennen puolisoasi, senkin syöpäläinen.

Olisin todella onneton menettäisin rakastetun ja parhaan ystävän. Lasten takia pitäisi jaksaa. Taloudellisesti ei olisi mitään hätää, mies on pitänyt siitä huolen.

Joutuisin varmaan hetkeksi mielisairaalaan. Taloudellisesti ei olisi vaikutusta, mutta rakastan häntä niin paljon, ettei kyllä psyyke kestäisi millään.

Kamala ajatus. Menettäisin rakastettuni, parhaan ystäväni, kumppanini. Lapset menettäisivät isänsä. Menisi varmasti vuosia että selviytyisin. En tiedä miten jaksaisin.

Talouspuoli olisi siinä rinnalla pieni sivuseikka. Talon joutuisin myymään, vaikka miehellä onkin vakuutus. Yksin en selviytyisi talon kuluista. Itseäni talosta luopuminen ei haittaisi, mutta lapsille olisi varmasti vaikeaa muuttaa vaikka kerrostaloon.

Koskaan ei pidä ajaa itseään siihen tilanteeseen ettei yksin jäädessään pärjäisi -taloudellisesti, monen lapsen kanssa tai muuten vain (esim. eräs sukulaiseni vuosia sitten jäi leskeksi eikä alkuun osannut edes maksaa laskuja kun mies oli ne maksanut puolesta!). tehkää sen verran lapsia, joita yksinhuoltajanakin pystytte elättämään ja jaksatte huolehtia, hankkikaa työpaikka josta saatte riittävän elannon (10 vuotta kotiäitinä ei ole tällainen). älkää turvautuko johonkin perintörahoihin ja henkivakuutuuksiin! opetelkaa huoltamaan talo ja auto ym. Koskaan ei tiedä milloin se päivä koittaa kun toinen kuolee tai tulee avioero.

Jaa-a. Taloudellisesti tulisi tiukempaa, mutta kun ei ole yhteistä omaisuutta eikä sen puoleen juuri henkilökohtaistakaan kummallakaan, ei tarvitsisi sitä pohtia tai järjestellä. Paljon roinaa saisi tyhjentää kotoa pois, paljon enemmän tulisi vastuuta yksin mulle, se viimeinenkin tukiverkko olisi poissa. Joutuisin irrottamaan itseni todella monesta iltamenoja vaativasta tehtävästä, koska ei olisi lapsille hoitajaa, myös harrastukseni joutuisin lopettamaan kokonaan. Valitettavasti joudun kuitenkin myös myöntämään, että jossain määrin se myös helpottaisi mun oloa, koska en olisi enää sidoksissa mieheen, joka on hirveä energiasyöppö.

Varmaan henkisesti romahtaisin ja mahdollisesti sairastuisin masennukseen tai olisin ainakin todella ahdistunut, vaikka yrittäisin tietysti pärjätä lasten takia.

Henkivakuutus on, mutta meillä on niin iso laina, että sitä jäisi vielä vähän jäljelle ja toisaalta myös asumiskulut on nykyisessä kodissamme sitä luokkaa, etten niistä yksin selviäisi. Eli varmaan yrittäisin myydä kotimme ja muuttaa lasten kanssa esimerkiksi omaan kerrostalokolmioon, joka olisi myös helpompi ratkaisu kuin omakotitalon ylläpito.

Työasiat olisivat hankalat, mulla pitkä työmatka niin, etten pystyisi ainakaan nykyisessä työssä viemään ja hakemaan ajoissa lapsia. Eli työkuviot pitäisi miettiä uudelleen.

Menisin uudestaan naimisiin, rikkaampana kiitos perinnön mitä mieheltäni saisin. Lapsia ei ole eikä tule, sillä aioin säilyttää linjani.

MÄ en kyllä romahtais. Surisin, se on totta, mutta romahtamiseen ei olisi varaa. Ja rehelliesti sanottuna, vaikka rakastan miestäni suuresti, mun elämässä on ollut vaikeampiakin paikkoja kuin kumppanin luonnollisesti ennen pitkää vastaan tuleva kuolema ja niistäkin on ollut pakko selvitä.

Osaan hoitaa asiani ja talouspuolella saan hyvää palkkaa ja pärjään itsenäisesti vaikka kaikki miehen omaisuus menee lapsille. Tiedän selviäväni, vaikka surisinkin. Mutta suru kuuluu elämään.

Miehelläni olisi vaikeampaa, sillä hän ei osaa esimerkiksi maksaa laskuja tai pyykätä pyykkiä. Hänen tulonsa ovat pienemmät, mutta kyllä hänellekin riittävästi omaisuutta jäisi.Hänkin silti selviäisi. En usko, että voisin olla naimisissa niin avuttoman ihmisen kanssa, että hän ei selviäisi. Millainen kumppani sellainen voisi olla? Tasa-arvoinen tuskin ainakaan.

KAipa sitä sitten tulisi leskeksi. Velka tuplaantuisi, omaisuuskin samoin. Muuten elämä jatkuisi, joskin erilailla ilman sitä puolison läsnäoloa

Meillä on n. 70.000 euron henkivakuutus ja yhteistä asuntovelkaa 17.000 euroa. Edunsaajana 50 % lapset ja 50 % puoliso.  Kyllä minä pärjäisin, on töitä, säästöjä ja omistan puolet, ja pystyisin ehkä maksamaan lapset ulos kesämökistä.  Henkivakuutuksen maksut on meillä n. 200 euroa vuodessa.

Itse asiassa ap sinä et sitä velkaa peri, vaan lapsenne, jos niitä on, eli se henkivakuutus kannattaa ehdottomasti ottaa nyt eikä muutaman vuoden päästä, kun alkaa terveys reistailla. Sitten sitä ei enää saa. Velasta pääsee silloin eroon vain myymällä talon.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 09:04"

]Kun mies merkkaa sulle lähinnä rahan takia, niin etköhän sinä huora pinnalle taas pääsisi. Säkällä löytäisit rikkaamman miehen, joten kuolema olisikin varmaan ihan hyvä asia? Ja ainakin voisit myydä persettä.

Hyi hitto teitä huoria joilla on vaan raha mielessä. Toivottavasti sinä kuolet ennen puolisoasi, senkin syöpäläinen.

Taloudellisesti ei paljon vaikutusta. Lapset nyt perisivät puolet meidän talosta ja mulle jäisi vaan toinen puolisko. Ei ole lainoja.

[/quote]

Voi luoja! Anteeksi ihan kamalasti kun en korostanut kysyessäni myös sitä puolta kuinka surisin jos mieheni kuolisi. Kysymykseni pointti oli juuri tuo, kuinka sitä selviäisi. Kuolisin suruun varmaan pian perässä myös. En haluaisi elää ilman miestäni, seb verran häntä rakastan. Onko nyt hyvä? Ap

Ei "kävisi" paljon mitenkään. Olen jo nykyisin perheeni pääasiallinen elättäjä (taloudellisessa mielessä), joten asunnosta tai elintasosta en joutuisi tinkimään. Näin kylmällä järjellä ajateltuna. Vaikka jäisin työttömäksi, ei tilanne olisi yh-leskenä sietämätön, koska koti on melkein velaton ja olen korkeasti koulutettu alalle, jossa töitä kyllä riittää meidän asuinalueellamme.

Mutta tottakai olisin henkisesti aivan raunioina, jos menettäisin parhaan ystäväni, maailman ihanimman puolison ja lapseni menettäisivät maailman parhaan isän. Elämä olisi varmasti aivan hirveää ilman häntä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:00"]

Meillä on kummallakin testamentit, henkivakuutukset ja lisäksi minulla on mieheltä avoin valtakirja. Meidän koti ja sijoitukset ovat kummankin nimissä. Taloudellisesti asiat olisivat kunnossa.

Henkisesti olisin täysin romuna.

[/quote]

Valtakirja ei auta mitään siinä vaiheessa, jos toinen on kuollut vaan pankkitililtä ei millään valtakirjalla saa maksaa kuin kuolinpesän kuluja.

Henkivakuutusrahojen olisi hyvä mennä lasten huoltajalle, sillä joku yleinen edunvalvoja lasten rahojen vartijana voi tehdä asiat mahdottoman hankaliksi. Näin voi käydä varsinkin maatiloilla, joilla jatkaminen voi jäädä siihen, että lasten perinnön valvoja ei ymmärrä mistään mitään.

Sekoaisin. En tiedä olisinko enää koskaan työkykyinen. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, sillä meillä on hyvät vakuutukset, mulle jäisi velaton talo ja kymmeniä tuhansia käteistä.Ehkä sitten vielä joskus pinnistäisin pohjalta takaisin elämään.

No, meillä on asuntolainaa jäljellä 90 000€ ja jos mies kuolisi niin hänen vakuutuksensa kattaisi siitä 80 000€. Autolaina loppui 5v ikäisestä autosta viimevuonna, tosin en autolla mitään tekisi koska ei mulla ole ajokorttia. Varmaan sen kyllä sitten hankkisin..

Eli taloudellisesti ei olisi erityisen kusinen paikka vaikka en suuripalkkainen itse olekaan, mutta muuten olisi kyllä aivan hirveätä, en halua edes ajatella:/

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 09:17"]Koskaan ei pidä ajaa itseään siihen tilanteeseen ettei yksin jäädessään pärjäisi -taloudellisesti, monen lapsen kanssa tai muuten vain (esim. eräs sukulaiseni vuosia sitten jäi leskeksi eikä alkuun osannut edes maksaa laskuja kun mies oli ne maksanut puolesta!). tehkää sen verran lapsia, joita yksinhuoltajanakin pystytte elättämään ja jaksatte huolehtia, hankkikaa työpaikka josta saatte riittävän elannon (10 vuotta kotiäitinä ei ole tällainen). älkää turvautuko johonkin perintörahoihin ja henkivakuutuuksiin! opetelkaa huoltamaan talo ja auto ym. Koskaan ei tiedä milloin se päivä koittaa kun toinen kuolee tai tulee avioero.

[/quote]

Entäpä jo sairastuu vakavasti? Tai perheenjäsen vammautuu ja häntä on hoidettava?

Henkivakuutuksesta tulisi sen verran, että heti ei tarvitsisi taloa myydä, mutta pidemmällä aika välillä tulisi kyllä muutto.