Miksi masentuneena/ahdistuneena on niin mahdottoman vaikea opiskella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin ammattikorkeakoulun ja yliopiston vakavasti masentuneena. Eipä tullut täysiä arvosanoja, mutta valmistuin kuitenkin.

Hiensoti tehty. Itse en pystynyt samaan.

Olen sairastanut masennuksen. Sanon näin, koska uskon (ja toivon) parantuneeni. Olen lopettanut mielialalääkkeet ja terapian 2008. Kun olin masentunut ja toimintakyvytön, minua auttoi se, että tein itselleni päivä- ja viikko-ohjelman. Alussa päiväohjelmassa saattoi lukea vaikka, että suihku. Ja se oli päivän ainoa ohjelma. Seuraavana päivänä saattoi lukea, että suihku ja kauppakäynti. Alkuun viikko-ohjelma on liian vaativaa, mutta seuraavan päivän ohjelman tekeminen ei. Voimia antoi onnistuminen siinä, että pystyi suoriutumaan siitä sen päivän ohjelmasta. Kuinka paljosta sinä suoriudut? Liittyykö ongelmasi nimenomaan siihen, että et nyt OMASTA MIELESTÄSI suoriudu tarpeeksi hyvin opiskelusta? Mitä voisit laittaa tavoitteeksi opiskelun suhteen juuri huomenna? Tavoitteiden tulee olla sellaisia, joista sinun mahdollista suoriutua. Siitä niitä voi sitten kasvattaa. Voimia sinulle!