Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koulussa pakotetaan lukemaan romaaneja?
21.01.2014 |
Niin, meillä asustaa 4lk poika jota ei kiinnosta tippaakaan ns romaanit eikä oikein fiktiokaan ja sitähän tuon ikäisille tehdyt kirjat ovat täynnä. Nyt koulussa tuli lukuprojekti johon piti jokaisen oppilaan hankkia romaanimuotoinen, yhtenäisen tarinan sisältävä, kirja josta lukevat jonkinlaisen pätkän viikottain ja sitten pitää täyttää lukupäiväkirjaan lukufiilis ja mitä luetussa pätkässä tapahtui. Ja poika sai paperinsa takaisin kun ei muistanut kuulema tarpeeksi lukemaansa, aika kuvaavaa faktatiedon omaksumista että muisti sen sijaan päähenkilöiden nimet jotka olivat tsekkiläisperäisiä vaikeita nimiä ja niitä 4kpl.
Ei vaan tykkää tuollaisesta, ei ole tuollaisten kirjojen "lukumiehiä", sen sijaan lukee paljon tietokirjallisuutta ym ja rakastaa mm Tiede-ja Tieteen Kuvalehtiä jotka meille mm tulee. Hällä on loistava muisti, mutta tämä romaanien lukeminen on syvältä. Lukutaidostakaan ei ole kyse jos joku siihen tarttuu.
Kommentit (75)
Tulevien insinöörienkin on syytä osata lukea kaunokirjallisuutta. Minusta tuli luova ihminen ja eräs tuleva insinööri aina pilkkasi satuaineitani. Ihan sama sinänsä, mutta sille insinöörillekin tekee ihan hyvää tutustua johonkin, joka on ihan muuta kuin tiedettä ja faktaa. Jos ei muuten, niin suvaitsevaisuuden kannalta. Nyt olen markkinoinnissa töissä ja ne insinöörit on vaikeimpia asiakkaita mitä voi olla. Jos insinöörit itse saisivat tehdä mainoksensa, maailmassa ei myytäisi yhtään konetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että minusta kaunokirjallisuutta pidetään kyllä vähän liian yleissivistyksellisenä juttuna.
Luen paljon tiedekirjoja, hengellisiä kirjoja, filosofiaa, muistelmia, esseitä, mutta romaaneista en ole jostain syystä oikein koskaan innostunut. Olen kyllä lukenut niitä nuorena paljonkin, mutta näin vanhemmalla iällä olen valmis myöntämään että ajaudun aivan täydelliseen epätoivoon jos joudun lukemaan, millaiset kameelinkarvatohvelit jollain venäläisellä koronkiskurilla oli ja miltä suunnalta tuuli silloin puhalsi. :D
Mutta kyllä sitä nyt sentään muutama romaani on jokaisen hyvä lukea!
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:31"]
Voit halutessasi ottaa kantaa myös siihen, miten lukeminen vaikuttaa kielellisiin kykyihin ja kirjoittamiseen (vai ovatko nekin muinaisjäännekategoriaa?).
[/quote]
Vastaan, vaikka en tuo olekaan. Lukeminen ei vaikuta kirjoittamiseen, kirjoittaminen vaikuttaa kirjoittamiseen. Nämä taidot pitää opiskella erikseen. On niin paljon ihmisiä, jotka eivät kirjoita paljon koskaan mitään, vaikka ahmivat kirjoja. Ja heidän kirjoitustaitonsa on kyllä, hmmm..., omalaatuinen.
Lukemisella ei ole mitään tekemistä kielellisten kykyjen kanssa. Maailman ?7000 kielestä kirjoitetaan pientä osaa, ja siltikin kaikkien niiden puhujilla (paitsi tietysti hyvin vaikeasti kehitysvammaisilla) on täydelliset kielelliset kyvyt.
Luku- ja kirjoitustaito ja lukeminen (myös kaunokirjallisuuden) on hyvä asia, mutta tässä ketjussa on kyllä yliampuvia väitteitä (joskin tietysti myös toiseen suuntaan).
Lukeminen kehittää mielikuvitusta ja sitä kautta luovuutta, jota tarvitaan missä tahansa ammatissa ja myös niiden faktajuttujen lukemisessa ja omaksumisessa. Tv-sarjat ja pelit ovat toisten valmiiksi tekemiä ja keksimiä, niissä saa sisällön valmiiksi pureskeltuna eivätkä ne kehitä minkäänlaista luovuutta tai mielikuvitusta. Myös kielellinen kehitys jää varsin vajaaksi. Toki niidenkin avulla saattaa oppia tarinan kaaren, eli aloitus/johdanto/esittely - keskikohta/juonen tiivistyminen - huippukohta/käännekohta - lopetus, mutta sekin on joidenkin toisten valmiiksi tekemä eikä mikään lamppu syty katsojan tai pelaajan omissa aivoissa. Siinä jää hermoradatus aivoissa paljon harvemmaksi kuin itse lukemalla.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:31"]
Voit halutessasi ottaa kantaa myös siihen, miten lukeminen vaikuttaa kielellisiin kykyihin ja kirjoittamiseen (vai ovatko nekin muinaisjäännekategoriaa?).
[/quote]
Vastaan, vaikka en tuo olekaan. Lukeminen ei vaikuta kirjoittamiseen, kirjoittaminen vaikuttaa kirjoittamiseen. Nämä taidot pitää opiskella erikseen. On niin paljon ihmisiä, jotka eivät kirjoita paljon koskaan mitään, vaikka ahmivat kirjoja. Ja heidän kirjoitustaitonsa on kyllä, hmmm..., omalaatuinen.
Lukemisella ei ole mitään tekemistä kielellisten kykyjen kanssa. Maailman ?7000 kielestä kirjoitetaan pientä osaa, ja siltikin kaikkien niiden puhujilla (paitsi tietysti hyvin vaikeasti kehitysvammaisilla) on täydelliset kielelliset kyvyt.
Luku- ja kirjoitustaito ja lukeminen (myös kaunokirjallisuuden) on hyvä asia, mutta tässä ketjussa on kyllä yliampuvia väitteitä (joskin tietysti myös toiseen suuntaan).
[/quote]
Harvoin kukaan kirjoittaa tosissaan mitään näin typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että kuudennella luokalla pitää lukea vähintään 3 kaunokirjallista kirjaa per lukukausi ja niistä pitää tehdä referaatit.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:22"]
Kaunokirjallisuus on tärkeä mielikuvituksen ja ilmaisukyvyn kehittäjä. Se voi olla myös erinomainen tietojen lähde. Hyvä lukija käyttää rikasta kieltä ja ymmärtää vaikeita käsitteitä. Näitä taitoja tarvitaan myös tiedon etsimisessä ja tekstin tuottamisessa.
[/quote]
Miksiköhän tätäkin joku peukuttaa alaspäin? Kyseessä on fakta, ei mielipide.
[/quote]
Nyt kun toit asian framille, niin kävin itsekin peukuttamassa alaspäin. Ruoditaanpa!
> Kaunokirjallisuus on tärkeä mielikuvituksen ja ilmaisukyvyn kehittäjä. Se voi olla myös erinomainen tietojen lähde.
Menköön nyt.
> Hyvä lukija käyttää rikasta kieltä ja ymmärtää vaikeita käsitteitä.
Ei ole olemassa rikasta kieltä. Roskakäsite. Lukeminen /= vaikeiden käsitteiden ymmärtäminen.
> Näitä taitoja tarvitaan myös tiedon etsimisessä ja tekstin tuottamisessa.
Minä taas olen joutunut selittämään parin tieteenalan perusasioita kaunokirjallisuuden ammattimaisille ahmijoille, eikä siltikään mene perille! Ja ahnaat lukijat ovat oman kokemukseni mukaan usein laiskoja kirjoittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti kukaan tykkää koulussa ihan kaikesta, mutta silti on ihan hyvä opetella ja käydä läpi sellaisiakin asioita, joista ei pidä. Ihan yhtä lailla tätä osaan-lukea-mutta-fiktio-ei-kiinnosta -perustelua voisi käyttää muuallakin, kun ei nappaa. Osaan laskea kertolaskut päässä, miksi pitää opetella jotain geometriaa? Luin Potterit englanniksi, miksi pitää opetella enkun epäsäännöllisiä verbejä? Minua kiinnostaa vain Eurooppa, sen maantieto ja historia, miksi pitää käydä hissassa ja mantsassa läpi asioita muista maista? Olen SM-tason uimari, miksi pitää joskus liikkatunnilla suunnistaa? Siksi kun opetussuunnitelmassa nämä on nähty tärkeinä asioina, eikä opetusta voida jokaiselle yksilöidä erikseen.
Minusta tuo väite, että kaunokirjallisuus kehittää mielikuvitusta, ei ihan täysin pidä paikkaansa.
Sen näkee jo siitäkin, miten mielikuvituksettomasti ihmiset valitsevat lukemisensa! :D Ensin joku kansainvälinen bestseller, seuraavaksi tuore Finlandia-palkinnon voittaja, ja lopuksi Sofi Oksasen viimeisin, joka yllättäen kertoo joko naisena olemisesta tai Virosta - tai naisena olemisesta Virossa... Mielikuvituksen riemujuhlaa, varmasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 16:32"]
Minusta tuo väite, että kaunokirjallisuus kehittää mielikuvitusta, ei ihan täysin pidä paikkaansa.
Sen näkee jo siitäkin, miten mielikuvituksettomasti ihmiset valitsevat lukemisensa! :D Ensin joku kansainvälinen bestseller, seuraavaksi tuore Finlandia-palkinnon voittaja, ja lopuksi Sofi Oksasen viimeisin, joka yllättäen kertoo joko naisena olemisesta tai Virosta - tai naisena olemisesta Virossa... Mielikuvituksen riemujuhlaa, varmasti...
[/quote]
Sähän puhut omaperäisyydestä ja erikoisuuden tavoittelusta, et mielikuvituksesta, mutta mitäpä siitä...
Kokemukseni mukaan lukeminen kyllä vaikuttaa kirjoittamiseen. Nykyisin on paljon yläkoululaisia, jotka eivät yhtään tiedä, mihin laitetaan piste, koska he eivät lue yhtään mitään kirjakielistä tekstiä (nettitekstejä lukevat paljonkin, mutta ilmeisesti sellaisia, että niistä ei apua ole virkkeen hahmottamisessa). Puheessa ei ole selkeitä virkkeitä, vaan puhe polveilee ja hyppelee ja katkeilee - ja sellaista on monien kirjoituskin. kun kirjat vaan siis niinku ei kiinosta yhtään mut eilen sentään tai viime viikolla ainakin kun äiti vaati mut en mä sitä saanu vaikka se halus luetuks kun reenien jälkeen väsytti
Tämä nyt ei toki koske sitä Tiede-lehden lukijaa, joka varmasti saa lehdestään mallia kirjoittamiseen. Mutta kirjoittamiseen tarvitaan kyllä ehdottomasti lukemista. Luultavasti edellisen kirjoittaja ei edes ymmärrä, miten paljon itse on lukenut ja saanut siitä oppia. Eikä ymmärrä sitäkään, miten todella vähän jotkut 15-vuotiaat ovat elämänsä aikana lukeneet. Korostan: TODELLA vähän, jos lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko ap vain, että siitä on hyötyäkin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 18:34"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:28"]
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
[/quote]
Henkilökohtaisesti, olen tästä eri mieltä. Elokuvista ja tv-sarjoista puuttuu suurinpiirtein kaikki olennainen kirjoista. Ensinnäkin, niistä puuttu kaikki omaa mielikuvista ruokkivat elementit. Elokuvat ja sarjat ovat "kirjallisuutta laiskoille". On niilläkin olemassaolonsa oikeutus ja paljon hyvää, en sitä kiellä. Mutta kaikki on kovin valmiiksi pureskeltua. Hyvät tietokonepelit pärjäävät ehkä vähän paremmin kuin elokuvat ja sarjat, mutta sisällöllisesti jäävät kaikki yleensä hyvin latteiksi. Visuaalisuus on kovin hallitseva aisti ihmisellä, ja helposti turruttaa. Kirjoista nimenomaan se pakkosyötetty valmis visuaalisuus puuttuu ja lukija pystyy oikeasti käyttämään jopa aivojansa jossain välissä.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, etten ole koskaan nähnyt yhtään vaikuttavaa elokuvaa, tv-sarjaa tai peliä. Siis sellaista, joka 10 vuoden jälkeen vielä palaisi mieleen ja herättäisi tunteita.
Keskustelupalstoilla nyt ei ole mitään tarpeellista :D
[/quote]
Olen lukenut vaikkapa nyt menneellä viikolla sekä yhden Tuija Lehtisen että Dostojevskin.
Silti olen nähnyt monia vaikuttavia elokuvia, tv-sarjoja ja tietokonepelejä, ja muistan ne upeimmat jopa yli kymmenen vuoden takaa.
Tosin uskon kirjoilla olevan paljonkin tekemistä sen kanssa, että olen saanut multimediatuotteista niinkin paljon irti. Lukeminen on kehittänyt kykyä elää tarinaa myöhemmin päässään, keksiä vaihtoehtoisia lopetuksia ja nähdä valmiiksi pureskellun visuaalisen naamion taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.ap
Mäkin luulen, että sä olet provo, mutta toisin kuin sinä, minä olen aidosti sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on yliarvostettua ja että se on ihan syystäkin jäämässä perinnehistoriaan siinä kuin luolamaalaus ja zembalonsoittokin aikoinaan. Kuka niitäkään tarvitsee enää, tai kaipaa?
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
Kirjallisuus on hidas ja omahyväisyyteensä tikahtunut taiteenlaji, josta on lähinnä hyötyä niille, jotka saavat siitä elantonsa. Näitä ovat esimerkiksi opettajat, jotka ovat aikanaan opiskelleet kirjallisuutta ja joiden on todella vaikea niellä, että jokin, jonka opiskeluun on itse kuluttanut vuosia elämästään, olisikin jotain turhaa.
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
Sarjat, elokuvat ja tietokonepelit ovat jonkun muun luomia, eivät oman mielikuvituksen. Siinä se ero. Oma mielikuvitus on luovuuden lähde, on kyseessä sitten vaatesuunnittelija, kirurgi tai insinööri. Vain lukemalla itse pystyy kehittämään itseään. Muutoin on vain passiivinen vastaanottaja. Lisäksi kerronnan sanalliset keinot, sanavalinnat ja oikeinkirjoitus kehittyvät vain lukemalla.
Alue: Aihe vapaa
No, ap taisi hiljentyä. Hyvä niin!