Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koulussa pakotetaan lukemaan romaaneja?
21.01.2014 |
Niin, meillä asustaa 4lk poika jota ei kiinnosta tippaakaan ns romaanit eikä oikein fiktiokaan ja sitähän tuon ikäisille tehdyt kirjat ovat täynnä. Nyt koulussa tuli lukuprojekti johon piti jokaisen oppilaan hankkia romaanimuotoinen, yhtenäisen tarinan sisältävä, kirja josta lukevat jonkinlaisen pätkän viikottain ja sitten pitää täyttää lukupäiväkirjaan lukufiilis ja mitä luetussa pätkässä tapahtui. Ja poika sai paperinsa takaisin kun ei muistanut kuulema tarpeeksi lukemaansa, aika kuvaavaa faktatiedon omaksumista että muisti sen sijaan päähenkilöiden nimet jotka olivat tsekkiläisperäisiä vaikeita nimiä ja niitä 4kpl.
Ei vaan tykkää tuollaisesta, ei ole tuollaisten kirjojen "lukumiehiä", sen sijaan lukee paljon tietokirjallisuutta ym ja rakastaa mm Tiede-ja Tieteen Kuvalehtiä jotka meille mm tulee. Hällä on loistava muisti, mutta tämä romaanien lukeminen on syvältä. Lukutaidostakaan ei ole kyse jos joku siihen tarttuu.
Kommentit (75)
Eikö se voi lukea vaikka tositapahtumaan perustuvaa kirjaa tai jotain historiallista romaania? Nehän on "tieto"kirjoja, jos ei kerran fiktio millään maistu. Kaunokirjallisuus on kuitenkin yksi yleissivistyksen osa-alue, ja kyllä siihen pitää vähän edes tutustua. Ei opetussuunnitelmia voi alkaa rukata joka ipanan mieltymyksien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjojen lukeminen ruokkii omaa mielikuvitusta, auttaa kielellisessä kehityksessä, opettaa keskittymään ja ymmärtämään toisia.
Aivan kuten musiikki ja loruilu kehittää aivoja lukemisen oppimisille, lukeminen kehittää niitä lisää.
Itse asiassa niin onkin, ikävää että se kirvelee sinua.
Ja tuo kys lehden mainitseminen oli vain esimerkki siitä mikä ja minkälainen lukeminen häntä kiiinnostaa esim fiktiosatujen sijasta. Meille tulee n.12eri lehteä joista hän lukee suurinta osaa mm Geoa mainitsemieni lisäksi, Suomen Kuvalehteä tai minun hömppääni eli Elleä ja Meidän Perhettä ei. Juu ja seiskaa meille ei tule koska sirähän seuraavaksi lataisit tiskiin.
Niin ovat lapset erilaisia, meilläkin 12v on tod kova lukemaan romaanejakin, Potterit luki 3lk heti kun sai ne ja muutenkin fiktioromaanienkin lukeminen maittaa faktan lisäksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:14"]
Huh oikein TIEDE lehden "faktoja" opetellut ulkoa. Mahtaa olla terävä pentu
[/quote]
Kaunokirjallisuus on tärkeä mielikuvituksen ja ilmaisukyvyn kehittäjä. Se voi olla myös erinomainen tietojen lähde. Hyvä lukija käyttää rikasta kieltä ja ymmärtää vaikeita käsitteitä. Näitä taitoja tarvitaan myös tiedon etsimisessä ja tekstin tuottamisessa.
Jos poika ei pysty omaksumaan lukemaansa fiktiota tai muistamaan mitä kirjassa on parin edellisen luvun aikana tapahtunut, niin kyseinen tehtävähän on hänelle yksinomaan hyödyksi. Ei koulunkäynti aina ole kivaa eikä sen ole tarkoituskaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:06"]
ns romaanit eikä oikein fiktiokaan ja sitähän tuon ikäisille tehdyt kirjat ovat täynnä.
[/quote]
Siinä esimerkki siitä, mitä kirjojen lukemattomuus aiheuttaa. Tietämättömyyttä. Fiktio = kaunokirjallisuus = romaani.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.
ap
[/quote]
Kehittää ymmärrystä kulttuurista, että kulttuurissamme on tietynlaisia myyttejä, jotka vaikuttavat ajatteluumme. Esimerkiksi saduissa on prinsessat ja prinssit, hyvin perinteinen sukupuoliroolijako tai esimerkiksi naisen rooli voi olla samankaltainen, kaunis prinsessa tai paha vanha nainen. Tai sankareita ja "pahoja tyyppejä". Nuokin ovat arkipäivän ajattelumalleja. Satuihin voi liittyä myös ajatus onnellisesta lopusta.
Eri kulttuureissa nuo sankarimyytit ovat myös hieman erilaisia. Tarinoiden ja satujen tarkasteluun voit siis ottaa tieteellisen tarkastelutavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.
ap
[/quote]
Mäkin luulen, että sä olet provo, mutta toisin kuin sinä, minä olen aidosti sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on yliarvostettua ja että se on ihan syystäkin jäämässä perinnehistoriaan siinä kuin luolamaalaus ja zembalonsoittokin aikoinaan. Kuka niitäkään tarvitsee enää, tai kaipaa?
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
Kirjallisuus on hidas ja omahyväisyyteensä tikahtunut taiteenlaji, josta on lähinnä hyötyä niille, jotka saavat siitä elantonsa. Näitä ovat esimerkiksi opettajat, jotka ovat aikanaan opiskelleet kirjallisuutta ja joiden on todella vaikea niellä, että jokin, jonka opiskeluun on itse kuluttanut vuosia elämästään, olisikin jotain turhaa.
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
Meillä 10v lukee sekä tietokirjoja että romaaneja, myös runoja, loruja ja sarjakuvia eikä erottele mitään osa-aluetta toista paremmaksi. Sivutuotteena äidinkieli sujuu loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.
ap
[/quote]
Mäkin luulen, että sä olet provo, mutta toisin kuin sinä, minä olen aidosti sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on yliarvostettua ja että se on ihan syystäkin jäämässä perinnehistoriaan siinä kuin luolamaalaus ja zembalonsoittokin aikoinaan. Kuka niitäkään tarvitsee enää, tai kaipaa?
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
Kirjallisuus on hidas ja omahyväisyyteensä tikahtunut taiteenlaji, josta on lähinnä hyötyä niille, jotka saavat siitä elantonsa. Näitä ovat esimerkiksi opettajat, jotka ovat aikanaan opiskelleet kirjallisuutta ja joiden on todella vaikea niellä, että jokin, jonka opiskeluun on itse kuluttanut vuosia elämästään, olisikin jotain turhaa.
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
[/quote]
Mä en kyllä tästä löytänyt vielä perusteluja sille, miksi juuri TV-sarjat ovat parempia kuin kirjat, siis mikä tekee ne ylivertaisiksi kirjoihin nähden.
Voit halutessasi ottaa kantaa myös siihen, miten lukeminen vaikuttaa kielellisiin kykyihin ja kirjoittamiseen (vai ovatko nekin muinaisjäännekategoriaa?).
Mä jätin kirjallisuuden opinnot keskenjääneeseen peruskurssiin, mutta lukuintooni se ei vaikuttanut. Kirjallisuustiede ei oikein ollut mun juttu.
Opettajana säälin teknokraattiperheiden lapsia. Kunnioitus humanistista sivistystä kohtaan puuttuu todella monesta kodista. Kun ei ole muuta arvopohjaa kuin hyötyajattelu, tulevaisuuden yhteiskunnasta tulee väistämättä kovempi paikka elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvien romaanien lukeminen kehittää mielikuvitusta, empatiakykyä, pitkäjänteisyyttä ja ajattelua.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:28"]
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
[/quote]
Heitäpäs pari tutkimusviitettä väitteidesi tueksi.
t. oikeasti kirjallisuustiedettä opiskellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.
ap
[/quote]
Mäkin luulen, että sä olet provo, mutta toisin kuin sinä, minä olen aidosti sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on yliarvostettua ja että se on ihan syystäkin jäämässä perinnehistoriaan siinä kuin luolamaalaus ja zembalonsoittokin aikoinaan. Kuka niitäkään tarvitsee enää, tai kaipaa?
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
Kirjallisuus on hidas ja omahyväisyyteensä tikahtunut taiteenlaji, josta on lähinnä hyötyä niille, jotka saavat siitä elantonsa. Näitä ovat esimerkiksi opettajat, jotka ovat aikanaan opiskelleet kirjallisuutta ja joiden on todella vaikea niellä, että jokin, jonka opiskeluun on itse kuluttanut vuosia elämästään, olisikin jotain turhaa.
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
[/quote]
Mielenkiintoinen näkemys. Itse luen hyvin vähän kirjoja, mutta kun olen saanut luettua edes pari klassikkokirjaa, olen sitä mieltä, että niihin on pakattu hienosti sisältöjä omalta ajaltaan. Nykykirjallisuuteen en ota kantaa, on ihan mahdollista, että se on omahyväistä eikä niiin erityistä. Eikä kirjallisuudella todella ole yksinoikeutta ajatteluun, tarinoihin, pohdintoihin, myytteihin, kuvauksiin. Mutta: 1800-luvulla se oli vielä keskeinen ilmaisuväline, mitä tulee noihin luettelemiini ajatuksiin. Klassikkokirjat herättivät itsessäni tietynlaisen nöyryyden sitä kohtaan, että monet ajatukset on jo lausuttu, menneinä aikoina on ollut ymmärrystä ihmisyydestä ja osattu kertoa hyviä tarinoita. Jos kovasti haluaa kirjallisuutta dissata, mielestäni se kertoo siitä, että haluaa uskoa nykyajan olevan jotenkin hienoa ja ainutkertaista versus historia.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.
ap
[/quote]
Mäkin luulen, että sä olet provo, mutta toisin kuin sinä, minä olen aidosti sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on yliarvostettua ja että se on ihan syystäkin jäämässä perinnehistoriaan siinä kuin luolamaalaus ja zembalonsoittokin aikoinaan. Kuka niitäkään tarvitsee enää, tai kaipaa?
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
Kirjallisuus on hidas ja omahyväisyyteensä tikahtunut taiteenlaji, josta on lähinnä hyötyä niille, jotka saavat siitä elantonsa. Näitä ovat esimerkiksi opettajat, jotka ovat aikanaan opiskelleet kirjallisuutta ja joiden on todella vaikea niellä, että jokin, jonka opiskeluun on itse kuluttanut vuosia elämästään, olisikin jotain turhaa.
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
[/quote]
Minusta kirjoissa on olennaista - juonen ja henkilöiden ohella - se, miten tapahtumat ja henkilöt kuvataan. Siis kieli, tekstin rytmitys, se miten ja millaisilla sanoilla asia tuodaan esiin. Miten nämä löytyvät elokuvista, tv-sarjoista tai tietokonepeleistä? Keskustelupalstoilta toki joskus löytyy mainiota sanailua, mutta huomattavasti useammin palstoilla törmää kirjoitusvirheisiin ja muutenkin kammottavaan kieleen. Ehkä siksi, että kuvalliset ärsykkeet yhä useammin voittavat lukemisen?
Enkä muuten ole kirjallisuuden entinen tai nykyinen opiskelija tai siitä elatuksensa saava, vaan vapaa-ajalla huvikseni paljon lukeva.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:22"]
Kaunokirjallisuus on tärkeä mielikuvituksen ja ilmaisukyvyn kehittäjä. Se voi olla myös erinomainen tietojen lähde. Hyvä lukija käyttää rikasta kieltä ja ymmärtää vaikeita käsitteitä. Näitä taitoja tarvitaan myös tiedon etsimisessä ja tekstin tuottamisessa.
[/quote]
Miksiköhän tätäkin joku peukuttaa alaspäin? Kyseessä on fakta, ei mielipide.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:12"]
Miten joku satukirja kehittää yleistietoa? Veikkaanpa että pojalla on ikäisekseen varsin hyvä yleistietämys erilaisista asioista, iltasatuinakin haluaa niitä tieto-ja tiedekirjoja ja vaikkapa Tiede-lehden faktoja avaruudellisista nippelitiedoista yms. lähtien.
ap
[/quote]
Mäkin luulen, että sä olet provo, mutta toisin kuin sinä, minä olen aidosti sitä mieltä, että kaunokirjallisuus on yliarvostettua ja että se on ihan syystäkin jäämässä perinnehistoriaan siinä kuin luolamaalaus ja zembalonsoittokin aikoinaan. Kuka niitäkään tarvitsee enää, tai kaipaa?
Opiskelen itse kirjallisuutta ja voin vakuuttaa, että tyhjänpäiväisempää ainetta ei ole. On tutkimuksissakin osoitettu, että laadukkaat tv-sarjat voittavat jo kirjallisuuden kompleksisten ja kerroksellisten juoniensa sekä monimutkaisia ihmissuhteita käsittelevien sisältöjensä kanssa.
Kirjallisuus on hidas ja omahyväisyyteensä tikahtunut taiteenlaji, josta on lähinnä hyötyä niille, jotka saavat siitä elantonsa. Näitä ovat esimerkiksi opettajat, jotka ovat aikanaan opiskelleet kirjallisuutta ja joiden on todella vaikea niellä, että jokin, jonka opiskeluun on itse kuluttanut vuosia elämästään, olisikin jotain turhaa.
Maailma tulee kuitenkin mainiosti toimeen ilman kirjoja. Se mikä kirjoissa oli olennaista, on mukana myös elokuvissa, sarjoissa ja tietokonepeleissä sekä esimerkiksi tällaisilla keskustelupalstoilla. Se että niiden olennaisten ainesten pitää löytyä jostain tietystä formaatista, on naiivia ajattelua eikä perustu mihinkään muuhun kuin alkukantaiseen muutospelkoon.
[/quote]
Mä en kyllä tästä löytänyt vielä perusteluja sille, miksi juuri TV-sarjat ovat parempia kuin kirjat, siis mikä tekee ne ylivertaisiksi kirjoihin nähden.
Voit halutessasi ottaa kantaa myös siihen, miten lukeminen vaikuttaa kielellisiin kykyihin ja kirjoittamiseen (vai ovatko nekin muinaisjäännekategoriaa?).
Mä jätin kirjallisuuden opinnot keskenjääneeseen peruskurssiin, mutta lukuintooni se ei vaikuttanut. Kirjallisuustiede ei oikein ollut mun juttu.
[/quote]
Kirjallisuusopintojen sijaan sinun olisikin kuulunut opiskella ihan alkeita, kuten luetun ymmärtämistä. Puhuin LAADUKKAISTA sarjoista, en KAIKISTA sarjoista. Siinä on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen ero siihen, mitä luulet minun sanoneeni.
Et vaivaudu ymmärtämään lukemaasi vaan luet niin kuin haluat lukea. Et ihan penaalin terävin kynä.
Lisätietoja siitä, miten tv-sarjat ovat kehittyneet kirjallisuutta kompleksisemmiksi, löytää esim. Terra Cognitan julkaisemasta kirjasta "Miksi huono viihde on meille hyväksi" (tai joku muu vähän saman tyyppinen nimike, en ehdi nyt etsiä).
Kuulostat jänkkääjältä, joka ei halua luopua omista ajatuksistaan (=ajatuksista, jotka on sinulle opetettu). Olisihan ihan tavatonta, jos koko kouluaikasi sinulle opetettu usko kaunokirjallisuuden lukemisen välttämättömyyteen olisikin ihan vain yksi hölmö myytti hölmöjen myyttien joukossa.
Maailmassa on huomattavan vähän asioita, jotka olisivat ihan pakko kaikille. Usko kaunokirjallisuuden kaikkivoipaisuuteen on oikeastaan uskoa porvarilliseen yhteiskuntaan, jonka kivijalkoja ovat porvarilliset hyveet. Niihin on puolestaan aina kuulunut kaunotaiteiden arvostaminen. On ihanaa, kun meidän lapsukaisemme osaa soittaa pianoa ja lasketella Runebergin säkeitä ulkoa laajan sukumme yhteisessä joulujuhlassa :D. Tässä on kaunokirjallisuuden merkityksen ydin. Se pönkittää tietynlaista arvomaailmaa. Olen itse tyytyväinen, että maailma on sellainen, että se päättää kiinnostua aivan siitä mitä sitä sattuu huvittamaan, kuten vaikkapa peleistä tai tv-sarjoista, jopa niistä huonoista.
Olin aikanaan juuri tuollainen poika. Luin tietokirjoja ja lukiotason oppikirjoja ala-asteella, mutta romaanien luku oli tervanjuontia. Mutta ei se minua rikkonut, vaikka silloin vituttikin ankarasti, ja näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että jouduin oppimaan tekemään jotain asioita velvollisuudentunnosta.
Koulun on tarkoitus opettaa kaikille kaikkea, jotta jokainen voi valita omat kiinnostuksen kohteensa jonkinlaisen pienen kokemuksen perusteella. Tuollaisesta kirjallisuuden pakkotuputuksesta ei tietysti saa niitä hyötyjä, joita kirjallisuuden lukeminen tuo niille, jotka siitä pitävät, mutta olkoon se pojallesi opiksi siitä, että mitä tahansa elämässä tekeekin, joka hommassa on omat tylsät ja ikävät rutiininsa, jotka pitää hoitaa että voisi tehdä sen mikä siinä asiassa on mielenkiintoista ja antoisaa.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 15:45"]
Kirjallisuusopintojen sijaan sinun olisikin kuulunut opiskella ihan alkeita, kuten luetun ymmärtämistä. Puhuin LAADUKKAISTA sarjoista, en KAIKISTA sarjoista. Siinä on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen ero siihen, mitä luulet minun sanoneeni.
Et vaivaudu ymmärtämään lukemaasi vaan luet niin kuin haluat lukea. Et ihan penaalin terävin kynä.
Lisätietoja siitä, miten tv-sarjat ovat kehittyneet kirjallisuutta kompleksisemmiksi, löytää esim. Terra Cognitan julkaisemasta kirjasta "Miksi huono viihde on meille hyväksi" (tai joku muu vähän saman tyyppinen nimike, en ehdi nyt etsiä).
Kuulostat jänkkääjältä, joka ei halua luopua omista ajatuksistaan (=ajatuksista, jotka on sinulle opetettu). Olisihan ihan tavatonta, jos koko kouluaikasi sinulle opetettu usko kaunokirjallisuuden lukemisen välttämättömyyteen olisikin ihan vain yksi hölmö myytti hölmöjen myyttien joukossa.
Maailmassa on huomattavan vähän asioita, jotka olisivat ihan pakko kaikille. Usko kaunokirjallisuuden kaikkivoipaisuuteen on oikeastaan uskoa porvarilliseen yhteiskuntaan, jonka kivijalkoja ovat porvarilliset hyveet. Niihin on puolestaan aina kuulunut kaunotaiteiden arvostaminen. On ihanaa, kun meidän lapsukaisemme osaa soittaa pianoa ja lasketella Runebergin säkeitä ulkoa laajan sukumme yhteisessä joulujuhlassa :D. Tässä on kaunokirjallisuuden merkityksen ydin. Se pönkittää tietynlaista arvomaailmaa. Olen itse tyytyväinen, että maailma on sellainen, että se päättää kiinnostua aivan siitä mitä sitä sattuu huvittamaan, kuten vaikkapa peleistä tai tv-sarjoista, jopa niistä huonoista.
[/quote]
Oho, olipa aggressiivista tekstiä... ilmeisesti et ole oikein tottunut keskustelemaan näkemyksistäsi, kun suutut noin kovasti.
Ehkäpä sinuakin voisi muistuttaa luetun ymmärtämisen tärkeydestä, koska näit tekstissäni jotain sellaista, mitä siinä ei ollut. Ensinnäkään, puolta kotimaisuuden kirjallisuuden peruskurssia ei oikein voi nimittää kirjallisuuden opinnoiksi. Toiseksi, kun puhuit laadukkaista sarjoista, vertasit niitä varmaan laadukkaaseen kirjallisuuteen (etkä suinkaan kaikkeen maailmassa olevaan kirjallisuuteen), joten oletettavasti puhumme samasta asiasta. Se, että joku asia on toista kompleksisempi, ei minusta tee vielä siitä ylivertaista, minusta asiaan vaikuttavat monet muutkin seikat (käsitin kuitenkin tuosta alkup. puheenvuorosta, että pidät TV-sarjoja ylivertaisina kirjallisuuteen nähden).
En nyt jaksa ottaa kantaa noihin henkilökohtaisuuksiin. Jos sulla on tarve haukkua mua vähän lisää, hauku toki, mä en nyt kuitenkaan viitsi sellaista lukea. Käsittääkseni tässä olisi tarkoitus keskustella kirjallisuudesta, ei minun persoonastani, vai?
Voit edelleen ottaa kantaa kirjallisuuden vaikutuksesta kielellisiin kykyihin, jos haluat. Kirjoita se vaikka eri kappaleeseen kuin haukut, niin on selkeämpää. Palaan myöhemmin lukemaan, nyt mun pitää mennä.
Alue: Aihe vapaa
Fiktion lukeminen auttaa tuottamaan itse kirjoitettua tekstiä. Muissa aineissa, joita hän tulevaisuudessa tulee lukemaan, hänen täytyy itse kirjoittaa sanallisia vastauksia johon tuo osaltaan opettaa.