Synnytys ilman kivunlievitystä

ap, voi sitten olla jo liian myöhäistä. ei siellä sulle ole laumoittain henkilökuntaa käytettävissä.

Ole avoimin mielin. Mulla takana viisi synnytystä jotka kaikki täysin erilaisia kaikin puolin. Kahdessa ekassa otin ja sain puudutteen loput kolme meni luomuna. Kuuma suihku helpotti ainakin mua todella paljon. Rentoutuminen on kaiken a ja o. Tosin se ei ole aina ihan helppoa siinä tuskassa. Mutta kunhan koittaa vaan kestää eikä vaivu epätoivoon ja paniikkiin niin kaikki menee hyvin. Onnea matkaan.

ps. Synnytys voi olla myös hyvä kokemus!

Ei Se synnytys satu niin paljoa, mitä ihmiset sanoo ja telkkarissa näytetään. Suurin osa ns. Kivuista tulee, kun kuvitellaan sen sattuvan niin paljon :) Ei siinä kivunlievitykdiä tarvita.

Mä olen synnyttänyt kolmesti ilman kivunlievitystä, enkä ole pitänyt synnytyksiä kummoisinakaan koettelemuksina. Toisaalta en pelkää kipua mitenkään ja siedän sitä yleensäkin erittäin hyvin. Ainoa, mikä oli jo vähän turhan kivuliasta oli se, kun ekassa synnytyksessä repesin ja minut tikattiiin ilman paikallispuudutustakaan. Se sattui paljon enemmän kuin synnytyksiin liittyvät luonnolliset kivut.

Toisessa synnytyksessäni muuten oli kätilön asenne tympeä siihen että halusin synnyttää ilman kivunlievitystä. Jatkuvaa jäkättämistä siitä, että täytyykö sitä sankaria leikkiä ja varoittelua, että kohta on sitten myöhäistä, eipä sitten valiteta kun alkaa sattumaan. Tuputettiin ja tuputettiin sitä epiduraalia. 

Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä. En näe järkeä siinä, että kärsii karmeita kipuja jos tuntuu, ettei jaksa :) Ehdit kyllä päättää sitten, kun tilanne on päällä. Nostan hattua niille, jotka synnyttää ilman kivunlievitystä ja voivat silti sanoa synnytyksen tuntuneen positiiviselta kokemukselta.

Ensimmäisen synnytin osittain ilman kivunlievitystä, koska synnytys pitkittyi eikä minulle annettu enää lisää puudutusta. Viimeiset 5 tuntia menivät siis ilman puudutusta ja ero oli huomattava! Toisen lapsen kanssa sain kivunlievityksen loppuun asti ja siitä jäi paljon miellyttävämmät muistot. Ensimmäisessä synnytyksessä minulla supistukset "hirttivät kiinni" enkä ehtinyt vetää välillä edes happea ja koko ajan oli tunne pyörtymisestä. Itseasiassa kätilö kävi jossain vaiheessa läpsimässä minua poskelle, joten ilmeisesti pyörryinkin välillä. Mieskin poistui käytävälle, koska ei kestänyt katsella... On kyllä katunut sitä jälkeen päin. Ymmärrän kyllä, en minäkään siellä olisi halunnut olla :D

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:37"]

Ei Se synnytys satu niin paljoa, mitä ihmiset sanoo ja telkkarissa näytetään. Suurin osa ns. Kivuista tulee, kun kuvitellaan sen sattuvan niin paljon :) Ei siinä kivunlievitykdiä tarvita.

[/quote]

Häh? Meinaatko tosiaan? :0 Minun mielestä kannattaa ennemmin varautua, että se sattuu erittäin paljon enemmän, kuin minkä kuvan saa televisiosta... Ihan senkin takia, että sitä kipua ei tositilanteessa säikähdä! Sillä vaikka kipu voi olla ihan käsittämättömän kovaa, niin se ei silti ole vaarallista.

Sain epiduraalin kun olin 9 cm auki joten missä se raja sitten lienee. Hoitokäytännöissä kenties. (Oli muuten huono valinta niin lopussa!)

Minä synnytin ilman mitään kivunlievitystä ja synnytyksestä ei jäänyt mitään ikäviä muistoja. Synnytykseni oli aika nopea sitten kun alkoi tapahtumaan, eli en ehtinyt saamaan epiduraalia (pyysin sitä kyllä). Mitään ilokaasua kukaan ei edes tarjonnut, eli luomuna mentiin.

Voin kertoa, että hyvin sujui kaikki ja synnyttää voi todellakin ilman kivunlievitystä. Tytär syntyi 3,5 kiloisena ja terveenä.

Synnytin ensimmäisen 70-luvulla ja ei tuolloin tunnettu kivunlievitystä. Lisäksi maattiin synnytyspöydällä.

Ei se niin kamalaa ollut mitä luulin puheiden perusteella. Kun lapsi syntyi ajattelin että näinkö helppoa se olikin. Varsinainen aika jonka koin synnytysajaksi ja oli tekemisen meininki kesti kolme tuntia, virallinen synnytysaika on 11 ja puoli tuntia.

Ponnistusvaihe oli lyhyt, kaksi ponnistusta ja lapsi maailmasssa, 2 minuuttia.

Naapurihuoneessa kuului huutoa niin kuin päätä leikattaisiin ja kiroilua, yritin sulkea korvani ja mieleni siltä meteliltä.

Synnytyshuoneeseen vietiin noin kuusi tuntia ennen kuin lapsi syntyi, täyttelin ristikoita ja luin lehtiä. Olin osastolla viikon ennen synnytystä, raskaus yliaikainen ja verenpaine koholla. 

Osastolle siirrettiin ja se huutanut äiti oli viereisellä sängyllä. Oli helkutin kipeä, ei kyennyt istumaan koko sairaalassaoloni aikana. Synnytettiin maanantaina ja minä pääsin kotiin lauantaina, naapuripotilas jäi vielä sairaalaan. Samassa huoneessa oli 9 potilasta joista yksi 8 synnyttänyttä ja yksi aborttipotilas.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 12:50"]Olen tuleva ensisynnyttäjä. Minulla ei sinänsä ole mitään kivunlievitystä vastaan, mutta vaihtoehdot kuulostavat ikäviltä. Puudutukset: piikki selkänikamien väliin tai kohdunsuulle, ja puutumisen tunne. Inhoan tunnottomuutta paljon enemmän kuin kipua, mutta toisaalta en ole kokenut synnytyskipua eikä minulla ole siis käytännössä aavistustakaan mitä tuleman pitää.

Koska kaikissa kivunlievityksissä taisi olla että pitää olla x senttiä auki, niin ehdin varmaan siinä avautuessa päättää otanko puudutusta vai en. Kipuhan ei ole vaarallista eikä tappavaa, ja tulen kivun tunteesta yleensä ärtyisäksi ja kun olen vihainen saan toimintaenergiaa ja voimaa vihasta.

Olisi kuitenkin kiva kuulla kokemuksia teiltä jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä, miten synnytys sujui ja kuinka suuri osa siitä oli sietämättömäntuntuista kipua?

[/quote]Sinä RUKOILET kivunlievitystä h-hetkellä ;) Synnytin viidennen lapseni ilman MITÄÄN kivunlievityksiä koska ei keritty mitään antamaan ja voin sanoa että tuskaa teki.

Fiiliksen mukaan kannattaa todella mennä ja avoimin mielin. Ei se lapsi sieltä huomaamatta synny. Kyllä se sattuu ja välillä kovaakin. Jos liian kovaa, kannattaa ottaa kivunlievitystä.

Itseäni helpotti se, että ajattelin aina kun supistus oli ohi, että oli taas yksi supistus vähemmän edessä. Hassua, mutta jotenkin helpotti, kun tätä hoki mielessään itselleen.

Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ihan jo väsymyksen vuoksi, kivut olisin vielä kestänyt. Supistelua oli jatkunut melkein pari vrk siihen mennessä enkä ollut nukkunut. Epiduraali toimikin loistavasti, vei kaikki kivut ja kohdunsuu aukesi parissa tunnissa. Seuraavat kaksi synnytystä meni täysin luomuna omasta tahdostani. Kaikilla kerroilla meni tosi hyvin.

Mihin sairaalaan menet synnyttämään?

Onko siellä amme? Lämmin vesi rentouttaa ja lievittää kipua.

Jos et tykkää piikeistä niin kokeile ilokaasua.

Minulla ilokaasu auttoi ja vedin sitä hulluna loppuun asti ;) ja ei tullut edes huono olo.

Kyllä synnytyskipu voi olla tappavaa ja kannattaa sopia etukäteen miehen kanssa joku tietty merkki, josta mies tietää sanoa, että haluat kivunlievitystä.

Jokainen synnytys on erilainen. Ja jokaisessa synnytyksessä se kipukin voi olla erilainen. Samalla äidillä voi olla synnytys, joka on helppo ja siedettävä ilman kivunlievitystä, ja synnytys joka on suoraan manalasta ilman kivunlievitystä.

Oma ensimmäinen synnytys oli sellainen, että olin kirjaimellisesti puoliksi tajuton kivusta ennen kuin sain kivunlievievitystä. Synnytys oli pitkä ja kivulias, olin täydellisen uupunut ja kivun vaan pahenivat koko ajan, koska supistuksia yritettiin voimistaa kemiallisesti ja kovakouraisilla sisätutkimuksilla. Lopussa en kirjaimellisesti enää kuullut enä nähnyt mitään, eikä minulla ole mitän käsitystä esimerkiksi siitä, sattuuko epiduraalin laitto vai ei, koska en muisti palautuu vasta siinä vaiheessa kun kipulääke alkoi vaikuttamaan.

Toinen synnytys oli sitten nopea ja helppo, ei juurikaan sattunut, ja tuollaisia synnytyksiä voisi harrastaa vaikka joka päivä. 

minä olen synnyttänyt luomuna kolmosetkin. kyllä ne sieltä tulee. repesin navasta peräaukkoon, mutta olin koko ajan läsnä ja lapsoset saivat hyvät lähtökohdat.

Mulle kätilö suositteli epiduraalia kun huusin avautumisvaiheen kivuissa täyttä kurkkua ja tuntui, että tajunnanmenetys oli lähellä. Epiduraali poisti kivut käytännössä kokonaan pariksi tunniksi. 

Mä olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä kolmesti. Ei mulla mitään periaatetta ole ollut, mutta en ole ottanut mitään, kun olen ilmankin pärjännyt. Kipu ei siis missään vaiheessa ole ollut sietämätöntä, vaan se on ollut kestettävissä, kun olen saanut olla pystyssä. Makuulla se on ollut sietämätöntä. Ihmettelenkin kun aina kaikissa televisiokuvissa naiset makaa.

Mä olen mennyt avautumisvaiheen aikana jonkinlaiseen sisäiseen tilaan. En esim. ole pystynyt puhumaan vaikka olen ihan ymmärtänyt, mitä mulle puhutaan ja ollut ympäristöstäni tietoinen. Olen ottanut kivun vastaan ja antautunut sille sen sijaan, että olisin tapellut vastaan.

En oikein osaa selittää tätä ja kuulostan varmaan ihan hörhöltä, vaikken todellakaan ole mikään hippi. Näin mun synnytykset ovat kuitenkin menneet. Eka kesti yli kahdeksan tuntia, toka kolmisen tuntia ja kolmas oli ohi puolessa tunnissa. Viimeinen olikin kaikkein kivulain, ja siitä tuskin olisin ilman kivunlievitystä selvinnyt, jos se olisi kestänyt pidempään.

Omasta kokemuksestani ensisynnyttäjänä voin sanoa sen verran, että täysin on yksilöllisiä kokemukset ja synnytykset. Omani kesti kaikkinensa 4,5h siitä, kun ekat supparit alkoi. Supistuksia oli saman tien minuutin välein enkä olisi edes ymmärtäny lähteä sairaalaan, koska odottelin orjallisesti niitä säännöllisiä 10 min välein tulevia supistuksia, joista mulle oli jauhettu koko raskausajan. Kuvittelin näiden olevan niitä epäsäännöllisiä suppareita, kunnes olin jo niin kipeä, etten enää kyennyt täysipäisiin ajatuksiin. Kylässä ollut ystäväni onneksi tajusi hälyyttää miehen kotiin ja vauhdilla sairaalaan.

6cm siinä vaiheessa auki ja epiduraalin ehdin luojan kiitos saada. Itse laitosta en muista tuntuiko edes miltään, koska jatkuvat supparit ilman mitään välejä sattui niin kauheasti. Tunti siitä, kun saavuttiin sairaalaan, vauva syntyi. Omalla kohdallani olen todella onnellinen, että ehdin epin saada. Ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä, koska en pystynyt jatkuvien suppareiden takia enää keskittyä ollenkaan hengitykseen.

mun mielestä oli ihan ookoo synnyttää ilman puudutuksia. ajattelin pyytää kun tarvitsen kun ekaa kertaa synnytin ja sitten kun koin, että nyt oikeesti tarvitsisin, olikin aika ponnistaa. 17 tuntia kesti ja vesien menolla alkoi, eli olivat aika kovia heti. 

toisen kanssa vedet meni vasta kun kalvot ponnistaessa puhkaistiin, supistukset olivat paljon vähemmän raakoja koko ajan. lisäksi toinen kesti vain 4 tuntia, ei siinä mitään lievityksiä tarvittu. 

molempien jälkeen olen käynyt suihkussa ja käppäillyt miehen kanssa käsi kädessä  perhehuoneeseen ja molemmilla kerroilla vuorokausi sairaalaa on riittänyt.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 13:34"]

ap, voi sitten olla jo liian myöhäistä. ei siellä sulle ole laumoittain henkilökuntaa käytettävissä.

[/quote]

Hätätilanteessa sitä populaa tulee kyllä laumoittain, siihen ap:kin lienee tuossa epänormaalilla viitannut. Tavallisestihan siinä on vaan se yksi kätilö eikä koko ajan sitäkään.

Pitää kyllä sen verran sanoa, että kivun tunteminenhan on yksilöllistä :)

Itselläni avautumisvaihe kesti säännöllisillä supistuksilla 28 tuntia ennenkuin oltiin sen verran auki, että päästiin tositoimiin.. Voin kertoa, että tuntui aivan helvetiltä. Ponnistusvaihe oli siihen nähden ihan piis of keik, ei tuntunut missään! (no ei kirjaimellisestikaan, sillä epiduraali vaikutti edelleen)... Kaikillahan se avautuminen ei tunnu semmoiselta, mutta kyllä 28 tuntia säännöllisesti 2-5 min välein tulevia supistuksia minun voimat meinas viedä.. Onnekkaita ne, jotka pääsee vähemmällä!

Mutta silti voisin lähteä vaikka heti synnyttämään, synnytyksestä jäi positiivinen fiilis : ) henkilökunta auttoi ja oli mukava. Epiduraalista olin aluksi kieltäytynyt, mutta kyllä minä sitten sielä jossain 20 tunnin jälkeen pyysin suppareiden välissä, että olisiko mahdollista mitenkään.. Ja sieltä tuli jo juosten anestesia lääkäri. No, se helpotti sen verran että vei supparit selän puolelta pois, mahaan ne jäi silti muilimaan, mutta hetken pystyi jopa ajattelemaan.. Mutta kannattaa tosiaan AVOIMIn mielin mennä, minäkin vastustin lääkkeellisiä, mutta ei olisi varmasti jäänyt näin hyvä fiilis ilman epiduraalia ja ilokaasua.

Ja ennen kuin joku moittii heikoksi, niin kyllä minä kokeilin ammetta, suihkua, hierontaa (mies, kätilö..), kävelemistä, nojailua, jumppapalloa, jyväpussia.. Aquarakkulat tais olla ihan ainoita mitkä jäi kokeilematta! Ja minulla ei edellä olevista auttanut mikään... Mutta kyllä siitä kun sen lapsen sieltä sai ulos ponnistettua niin tuli kyllä aikamoinen supernainen fiilis, eikä enää edes muistanut niitä kipuja :) !