Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ilman kivunlievitystä
21.01.2014 |
Olen tuleva ensisynnyttäjä. Minulla ei sinänsä ole mitään kivunlievitystä vastaan, mutta vaihtoehdot kuulostavat ikäviltä. Puudutukset: piikki selkänikamien väliin tai kohdunsuulle, ja puutumisen tunne. Inhoan tunnottomuutta paljon enemmän kuin kipua, mutta toisaalta en ole kokenut synnytyskipua eikä minulla ole siis käytännössä aavistustakaan mitä tuleman pitää.
Koska kaikissa kivunlievityksissä taisi olla että pitää olla x senttiä auki, niin ehdin varmaan siinä avautuessa päättää otanko puudutusta vai en. Kipuhan ei ole vaarallista eikä tappavaa, ja tulen kivun tunteesta yleensä ärtyisäksi ja kun olen vihainen saan toimintaenergiaa ja voimaa vihasta.
Olisi kuitenkin kiva kuulla kokemuksia teiltä jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä, miten synnytys sujui ja kuinka suuri osa siitä oli sietämättömäntuntuista kipua?
Kommentit (90)
En kyllä ymmärrä naisia jotka eivät pysty yhtä lasta synnyttämään luonnonmukaisesti vaan aina tarvitaan kemikaaleja tai muuta jotta vauveli saadaan ulos. Miten se onnistuu vaikka kehitysmaissa ilman suurempia ongelmia käytännössä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kohdunkaulanpuudutteella ja kolmas täysin luomuna. Luomusynnytys ehdottomasti paras, keho teki mitä piti ajallaan ja lapsi syntyi paljon nopeammin kuin puudutetut.
Se kipu on kyllä ihan hirveää ja eka kerralla varsinkin yllätti että miten sellaista voi edes olla olemassa. Kolmannessa osasin ottaa sen paremmin kun oli jo tuttua ja synnytys eteni joutuisammin kuin edellinen joka oli tosi pitkä ja vaikea. Eli älä yhtään sure jos päädytkin ottamaan puudutuksia.
Kaksi kertaa kokemusta.
Ekalla kerralla edistyttiin hitaasti ja jossain vaiheessa laitettiin kohdunsuun puudutuspiikki vaikka en olisi halunnut. Siitä tuli pahoinvoitia ja oksentelin lattioille. Sitten taas epiduraali laitettiin niin myöhään että siitä ei ollut juurikaan apua. Lapsivedet meni samalla. Koko homman kesto yli 18h.
Tokalla lähti syöksysynnytyksenä, mutta oli avotarjonnassa ja jouduttiin vetää imukupilla. Mitään kipulääkettä ei saanut, edes ilokaasua ei voitu antaa. Synnärille ilmoittamatta aamukuudelta paukatessa 10cm auki ja siinä 45min ponnisteltiin ja lopulta imukupilla avustettiin.
Hyvin pärjää ilman puudutuksiakin. Itse keskityin hommaan ja halusin lähinnä olla rauhassa. Ekassa ehti kätilö vaihtua 3 kertaan ja tekopirteä puuduttelija oli pahin.
Kaksi synnytystä takana ja ekassa epiduraali, tokassa ei muuta kuin ilokaasu. Missään nimessä en ottaisi enää epiduraalia. Sen jälkeen olo oli pitkään pöhnäinen ja huono. Epiduraalittoman synnytyksen jälkeen olo oli heti hyvä. Eikä se kipukaan ollut paha kun siihen asennoitui oikein.
Oon yrittänyt kolmesti synnyttää ilman kivunlievitystö, mutta voi v i ttu sentään, ei olisi ollut kyllä mitään järkeä. Kipulla vai ilman kipua?... hmmmm... hmmmm.....huhhuh.. auauauau... auauau.. aaaaahh.. aaAaaAaaAaaaaaaAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAUAUAUAUAUAUAAAAAUAUAUUAUAUUAUAUAAAAUAUUUUAUUAUAUUUUUUAUUUAAAUUUAUAUBYHYYYYYHYYYAUAUUUUUAUUAAAAAASPINAALI!... aah 😍🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivun kokemus on yksilöllistä, osalle ei synnytys edes ole kovin iso juttu. Lisäksi luonnollisesti alkanut ja normaalisti etenevä synnytys on yleensä paremmin siedettävissä ilman vahvoja lääkkeitä kuin käynnistetty synnytys.
Itse en synnyttänyt täysin lääkkeettömästi, mutta ilman vahvoja lääkkeitä tai puudutuksia kyllä. Edelleen näin jälkikäteen ajateltuna tekisin sen uudestaan ihan samalla tavalla ennemmin kuin ottaisin piikin selkäytimeen. Ja minusta itse raskaus ja sen tuomat vaivat ja rajoitteet olivat paljon synnytystä vaikeampia kestää.
Itse en kokenut supistuksia kovin kivuliaana mutta se vaihe kun olkapäät syntyy sai tajun melkein kankaalle. Epiduraalin minkäkin otin esikoisen kanssa mutta se lopetti synnytyksen kun en tuntenut enää mitään, en osannut ponnistaa tunnottomana jne.
Toisessa otin kohdunkaulan puudutteen, en osaa sanoa oliko siitä iloa. Rentouduin täysin sen jälkeen, päätin että nukun ja kerään voimia. Se rentoutuminen aukaisi paikat ihan älyttömän nopeasti, kätilökin ihmetteli. Makasin kaikessa rauhassa melkein unessa kun tunsin että alapäässä tapahtui jotain jännää, ei kipua eikä se jatkunut. Kutsuin kätilön ja se katsoi suu auki kelloa että miten on mahdollista että olen jo täysin auki. Rentoutumisen voima on ihmeellinen, aikaa tuohon avautumiseen ei mennyt puolta tuntiakaan.
Kolmas synnytys meni ilman mitään kivunlievitystä. Tässä oli kivuliaimmat supistukset, tuntui kun joku pallo olisi pullistunut alapäästä joka supistuksella ja reisissä tuntui kovasti. Tätä kesti 3-4 tuntia, loppusynnytys meni nopeasti.
Jokainen synnytys oli ihan erilainen mutta viimeisin oli ehkä mukavin vaikka kivuliain. Se kipu pakotti toimimaan synnytystä edistävästi ja koko ajan mentiin eteenpäin.
Tuo toinen synnytys oli uskomaton, kivuton nopea ja helppo. En tiedä pääseekö tuohon rentoutumisen tilaan ilman kipulääkettä, tosin itsellä suurin syy täydelliseen rentoutumiseen oli tietämättömyys. Luulin oikeasti että vietän taas pari vuorokautta synnyttämässä.
Antaisin neuvon että seuraa tilannetta. Jos kipu on jo kovin sietämätön aikaisessa vaiheessa, ota lievitystä. Kivusta selviät kyllä, älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin itse synnyttämään sillä mielellä, että katsotaan mitä tarvitaan. Vedet meni heti alkuun, synnytys kaikkineen kesti yli 30h. Pärjäsin tenssillä ja ilokaasulla saliin asti. Siellä olin kuitenkin niin väsynyt, että otin epiduraalin. Kuusi tuntia aivan kammottavia supistuksia, joista epiduraali vei pahimman terän, vihdoin 15min ponnistusta ja lapsi oli sylissä.
Synnytys meni mielestäni hyvin, vaikka repesin jonkin verran ja olin aika kipeänä jälkikäteen. Seuraavankin aion mennä ihan tunnustellen fiiliksiä vaikka ensisijaisesti haluaisin olla ilman epiduraalia.
Onnea matkaan ap. Fiiliksen mukaan vain.
Kolmosen olen synnyttänyt ilman kivun lievityksiä. Tai kätilö puhkaisi kalvot ja totesi, ettei tämän kummempia kivunlievityksiä ehditä antaa ja antoi luvan ponnistaa. Ei ollut pahin synnytys.
Kakkosen synnytys oli pahin. Ilokaasu sai huonovointiseksi. Paraservikaalin laittaminen oli yhtä tuskaa, eikä siitä ollut apua kuin hetkeksi.
Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin aika aikaisessa vaiheessa. Vaihtoehtoina oli ottaa se tai olla sitten ilman, jos anestesialääkäri ei ehdi tulemaan - oli sunnuntaipäivä. Tuo synnytys käynnistettiin vuorokauden kuluttua lapsivesien menosta ja tippaa suurennettiin koko ajan ennen epiduraalin saamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiiän suomalaisen ajattelun eli raskaana pitää lihoa ja synnyttää ilman kivunlievitystä että on oikea nainen.
Ite olin mieluummin reippaasti alle 60 kiloinen ja olin ns puudutettuna supistukset ja kärsin ja tunsin vain pakollisen ponnistusvaiheen. Kun olin puudutettuna supistusten ajan saatoin nukahtaa, levähtää ja syödä.
En ymmärrä miksi Suomessa pitää olla raskaana lihava ja kärsiä synnytyksessä että on oikea nainen???
Ekalta oli epiduraali parin tunnin ajan loppuvaiheessa koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä jokaisen supistuksen aallonhuipulla, olin siis kivusta kankea. Puudutus auttoi molempia heti ja olo oli lähes kivuton ja pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen edistää synnytystä toisin kuin tuska. Ponnistus 10 min ei sattunut kuin vasta hetki ennen vauvan ulostuloa ja vauva oli oikein hyväkuntoinen. Kiitos epiduraalin.
Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiduraalia eli suomeksi säästivät ja kun kerran on tullut jo toisen kerran niin kärsikööt. Synnytys junnasi tuntikaupalla ja kätilöt ihmetteli että miten se on noin tuskassa, rentous jäi tuskan alle ja tuntien päästä ponnistaessa en tiennyt yhtään mitä tehdä tai mihin päin, olin vain iso kipu ja tuntien ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi velttona ja happiarvot huonoina.
Ehdottomasti puudutus käyttöön. Se on lapsenkin etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunisnainen-- kirjoitti:
Tiiän suomalaisen ajattelun eli raskaana pitää lihoa ja synnyttää ilman kivunlievitystä että on oikea nainen.
Ite olin mieluummin reippaasti alle 60 kiloinen ja olin ns puudutettuna supistukset ja kärsin ja tunsin vain pakollisen ponnistusvaiheen. Kun olin puudutettuna supistusten ajan saatoin nukahtaa, levähtää ja syödä.
En ymmärrä miksi Suomessa pitää olla raskaana lihava ja kärsiä synnytyksessä että on oikea nainen???
Sama kolmesti :) mut totta puhuen tämä synnytystapojen arvostelu on kiivasta lähinnä täällä hullujen palstalla
Kaunisnainen-- kirjoitti:
Tiiän suomalaisen ajattelun eli raskaana pitää lihoa ja synnyttää ilman kivunlievitystä että on oikea nainen.
Ite olin mieluummin reippaasti alle 60 kiloinen ja olin ns puudutettuna supistukset ja kärsin ja tunsin vain pakollisen ponnistusvaiheen. Kun olin puudutettuna supistusten ajan saatoin nukahtaa, levähtää ja syödä.
En ymmärrä miksi Suomessa pitää olla raskaana lihava ja kärsiä synnytyksessä että on oikea nainen???
Minä en aluksi ymmärtänyt että miten lihominen ja luomusynnytys liittyvät toisiinsa. Sitten katsoin nimimerkkiäsi ja tajusin, että olet trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekalta oli epiduraali parin tunnin ajan loppuvaiheessa koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä jokaisen supistuksen aallonhuipulla, olin siis kivusta kankea. Puudutus auttoi molempia heti ja olo oli lähes kivuton ja pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen edistää synnytystä toisin kuin tuska. Ponnistus 10 min ei sattunut kuin vasta hetki ennen vauvan ulostuloa ja vauva oli oikein hyväkuntoinen. Kiitos epiduraalin.
Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiduraalia eli suomeksi säästivät ja kun kerran on tullut jo toisen kerran niin kärsikööt. Synnytys junnasi tuntikaupalla ja kätilöt ihmetteli että miten se on noin tuskassa, rentous jäi tuskan alle ja tuntien päästä ponnistaessa en tiennyt yhtään mitä tehdä tai mihin päin, olin vain iso kipu ja tuntien ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi velttona ja happiarvot huonoina.
Ehdottomasti puudutus käyttöön. Se on lapsenkin etu.
Tilastollisesti katsoen ne lapset, jotka syntyvät ilman epiduraalia, voivat keskimäärin paremmin. Toki yksittäistapauksissa voi mennä toisinkin. Mutta väitä ”epiduraali on lapsenkin etu” on aivan yhtä hölmö kuin että ”imukuppi on lapsenkin etu”. Toki se imukuppi on välillä välttämätön, mutta ihannetapauksessa ei. Ja nyt puhun vauvan kannalta.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä naisia jotka eivät pysty yhtä lasta synnyttämään luonnonmukaisesti vaan aina tarvitaan kemikaaleja tai muuta jotta vauveli saadaan ulos. Miten se onnistuu vaikka kehitysmaissa ilman suurempia ongelmia käytännössä aina.
Et ole tosissasi? Kipu on täysin hyödytön synnyksessä.
Ja kehitysmaissa synnytykseen kuolee valtavasti tyttöjä ja naisia esim jos lapsi ei mahdu ulos niin yleensä sekä äiti ja lapsi kuolevat. Jos äiti jää henkiin niin hänellä on mennyt sisuskalut kuolioon niin että jalkovälissä on yksi iso aukko josta tulee virtsa, uloste ja kuukautisveri. Raskaus ja synnytys on maailman mittakaavassa tyttöjen ja naisten yleisin kuolinsyy.
Ja muuten puudutteet yms ei ole kemikaaleja. Syöt itse varmaan päänsärkyyn pesuainetta?
Minä olen synnyttänyt kolmesti luomuna, ja suosittelen kyllä koettamaan, jos yhtään kiinnostaa. En ole mikään sankari, pelkään hammaslääkäriäkin aivan kauheasti, mutta synnytys ei sitten ollut lopulta ollenkaan kauheaa, ainakaan niin kauheaa kuin ajatus piikistä selässä. Kannattaa pyytää ammetta, jos sellainen on saatavilla. Tsemppiä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalta oli epiduraali parin tunnin ajan loppuvaiheessa koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä jokaisen supistuksen aallonhuipulla, olin siis kivusta kankea. Puudutus auttoi molempia heti ja olo oli lähes kivuton ja pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen edistää synnytystä toisin kuin tuska. Ponnistus 10 min ei sattunut kuin vasta hetki ennen vauvan ulostuloa ja vauva oli oikein hyväkuntoinen. Kiitos epiduraalin.
Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiduraalia eli suomeksi säästivät ja kun kerran on tullut jo toisen kerran niin kärsikööt. Synnytys junnasi tuntikaupalla ja kätilöt ihmetteli että miten se on noin tuskassa, rentous jäi tuskan alle ja tuntien päästä ponnistaessa en tiennyt yhtään mitä tehdä tai mihin päin, olin vain iso kipu ja tuntien ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi velttona ja happiarvot huonoina.
Ehdottomasti puudutus käyttöön. Se on lapsenkin etu.Tilastollisesti katsoen ne lapset, jotka syntyvät ilman epiduraalia, voivat keskimäärin paremmin. Toki yksittäistapauksissa voi mennä toisinkin. Mutta väitä ”epiduraali on lapsenkin etu” on aivan yhtä hölmö kuin että ”imukuppi on lapsenkin etu”. Toki se imukuppi on välillä välttämätön, mutta ihannetapauksessa ei. Ja nyt puhun vauvan kannalta.
Imukuppi on harvoin välttämätön. sektio on. Suunniteltu sektio on lapselle turvallisin tapa syntyä. Siksipä lääkärit synnyttää usein sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä naisia jotka eivät pysty yhtä lasta synnyttämään luonnonmukaisesti vaan aina tarvitaan kemikaaleja tai muuta jotta vauveli saadaan ulos. Miten se onnistuu vaikka kehitysmaissa ilman suurempia ongelmia käytännössä aina.
Et ole tosissasi? Kipu on täysin hyödytön synnyksessä.
Ja kehitysmaissa synnytykseen kuolee valtavasti tyttöjä ja naisia esim jos lapsi ei mahdu ulos niin yleensä sekä äiti ja lapsi kuolevat. Jos äiti jää henkiin niin hänellä on mennyt sisuskalut kuolioon niin että jalkovälissä on yksi iso aukko josta tulee virtsa, uloste ja kuukautisveri. Raskaus ja synnytys on maailman mittakaavassa tyttöjen ja naisten yleisin kuolinsyy.
Ja muuten puudutteet yms ei ole kemikaaleja. Syöt itse varmaan päänsärkyyn pesuainetta?
Nyt taidat ruokkia trollia. Mutta sen verran sinua oikaisen, että kivusta on hyötyä synnytyksessä, jos se ei ole lamaannuttavan kovaa.
Synnytyksiin kuolee kehitysmaissa paljon naisia, mutta harvemmin siksi, että lapsi ei mahdu ulos ja sisuskalut menevät kuolioon, vaan yleensä ihan tavalliseen bakteeri-infektioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalta oli epiduraali parin tunnin ajan loppuvaiheessa koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä jokaisen supistuksen aallonhuipulla, olin siis kivusta kankea. Puudutus auttoi molempia heti ja olo oli lähes kivuton ja pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen edistää synnytystä toisin kuin tuska. Ponnistus 10 min ei sattunut kuin vasta hetki ennen vauvan ulostuloa ja vauva oli oikein hyväkuntoinen. Kiitos epiduraalin.
Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiduraalia eli suomeksi säästivät ja kun kerran on tullut jo toisen kerran niin kärsikööt. Synnytys junnasi tuntikaupalla ja kätilöt ihmetteli että miten se on noin tuskassa, rentous jäi tuskan alle ja tuntien päästä ponnistaessa en tiennyt yhtään mitä tehdä tai mihin päin, olin vain iso kipu ja tuntien ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi velttona ja happiarvot huonoina.
Ehdottomasti puudutus käyttöön. Se on lapsenkin etu.Tilastollisesti katsoen ne lapset, jotka syntyvät ilman epiduraalia, voivat keskimäärin paremmin. Toki yksittäistapauksissa voi mennä toisinkin. Mutta väitä ”epiduraali on lapsenkin etu” on aivan yhtä hölmö kuin että ”imukuppi on lapsenkin etu”. Toki se imukuppi on välillä välttämätön, mutta ihannetapauksessa ei. Ja nyt puhun vauvan kannalta.
Imukuppi on harvoin välttämätön. sektio on. Suunniteltu sektio on lapselle turvallisin tapa syntyä. Siksipä lääkärit synnyttää usein sektiolla.
Sektio on oikein hyvä synnytystapa silloin kun se on välttämätön. Tuntemilleni lääkäreille ei ole ollut.
Tämä. Ja synnytyksen jälkeen, hyvä jos saat edes buranaa kipuihin.