Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ilman kivunlievitystä
21.01.2014 |
Olen tuleva ensisynnyttäjä. Minulla ei sinänsä ole mitään kivunlievitystä vastaan, mutta vaihtoehdot kuulostavat ikäviltä. Puudutukset: piikki selkänikamien väliin tai kohdunsuulle, ja puutumisen tunne. Inhoan tunnottomuutta paljon enemmän kuin kipua, mutta toisaalta en ole kokenut synnytyskipua eikä minulla ole siis käytännössä aavistustakaan mitä tuleman pitää.
Koska kaikissa kivunlievityksissä taisi olla että pitää olla x senttiä auki, niin ehdin varmaan siinä avautuessa päättää otanko puudutusta vai en. Kipuhan ei ole vaarallista eikä tappavaa, ja tulen kivun tunteesta yleensä ärtyisäksi ja kun olen vihainen saan toimintaenergiaa ja voimaa vihasta.
Olisi kuitenkin kiva kuulla kokemuksia teiltä jotka olette synnyttäneet ilman kivunlievitystä, miten synnytys sujui ja kuinka suuri osa siitä oli sietämättömäntuntuista kipua?
Kommentit (90)
Minä en tässä mitenkään väheksy lämpötyynyjen ja muiden vaikutuksia, jos se kipu on siedettävää. Mutta; synnytyskipu on tutkitusti kovinta kipua mitä ihminen elämänsä aikana kokee, (poikkeuksiakin toki on.) Jos siihen joku kauratyyny auttaa, niin meistä ei kukaan tarvitsisi esimerkiksi hammalääkäriin mentäessä kuin lämpöisen kaurapussukan jota hellästi painella poskea vasten kun lääkäri kiskoo hammasta irti. Ne jumppapallolla pomppimisent ja keinutuolit ja akupisteiden painelut on mukavaa puuhaa kun aika pitää saada kulumaan supistusten välillä, mut ei ne sitä kipua kyllä olennaisesti helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:43"]
Ne jumppapallolla pomppimisent ja keinutuolit ja akupisteiden painelut on mukavaa puuhaa kun aika pitää saada kulumaan supistusten välillä, mut ei ne sitä kipua kyllä olennaisesti helpota.
[/quote]
Mulla helpotti huomattavasti liike, äänen käyttö ja hengitys.
Minäkin lähdin synnyttämään sillä mielellä, että epiduraalit ja muut vasta jos ei millään muuten kestä.
Avautumisvaihe teki kyllä kipeää, mutta ne olivat siedettävissä. Kävelin, seisoin ylävartaloa sängyllä lepuuttaen, hengittelin, keinuttelin itseäni ja mies hieroi ristiselästä (kannattaa pyytää, että kätilö näyttää oikean paikan ja voimakkuuden). Ajattelin, että hyvinhän tämä menee ilman mitään troppejakaan. Pystyin jopa torkahtamaan supistusten välissä.
Noh, sitten synnytys ei edennytkään enää 8 cm:n jälkeen minnekään ja kivut vain yltyivät ja rupesi ponnistuttamaan aivan hirveästi vaikken ollut auki. Tämä kipu oli jo ihan lamaannuttavaa ja sain ensin epiduraalin ja sitten kohdunkaulan puudutteen. Epiduraali vei kivun supistuksista, mutta ei siitä ponnistamisen tarpeen kivusta, jota vastaan oli taisteltava. Kohdunkaulan puudute auttoi tuohon, mutta vastaavasti supistukset sitten rupesivat heikkenemään ja välit pitenemään ja vauvan sydänäänetkin heikkenivät. Lopulta vauva oli pakko vetää imukupilla (ja tehtiin episiotomia) ja minä ponnistin 50 minuuttia ilman apua ponnistamisen tarpeesta.
Eli jos kaikki etenee normaalisti, niin uskon, että synnytyksessä pärjää hyvinkin ilman kivunlievitystä. Mutta jos jokin alkaa mennä pieleen, niin on se hyvä, että varautuu siihenkin, että pyytää kivunlievitystä.
Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, mikä ei kuitenkaan auttanut kuin toispuoleisesti. Kivut oli kovat, joskin pienemmät kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Synnytys oli ensisynnytykseksi nopea ja helppo.
Toisessa synnytyksessä en ehtinyt saamaan minkäänlaista kivunlievitystä. Kyllähän supistukset sattui, mutten enää pelännyt kipua niin kuin ensimmäisessä synnytyksessä, mikä auttoi todella paljon. Pysyin rentona ja synnytys eteni nopeasti. Kovat kivut oli ainoastaan ponnistusvaihessa, minkä kesto oli onneksi kaksi minuuttia.
Luomusynnytys oli siis kokonaisuudessaan todella paljon helpompi, nopeampi ja kivuttomampi kuin ensisynnytys epiduraalin kanssa.
Synnytin molemmat ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Molemmat synnytykset etenivät nopeasti, esikoisen kesti 4,5h, kuopus tuli 3h.ssa. Kyse oli ehkä enemmän tuurista kuin kivunsietokyvystä, tietysti kipu oli voimakasta, mutta siedettävän rajoissa. Lapsivedet meni molempien kohdalla vasta ponnistusvaiheessa, ehkä sekin pehmensi avautumisvaiheen kipuja. Kuopuksen kanssa en edes olisi halunnut puudutteita koska tiesin kestäväni jos synnytys menisi sujuvasti. Vauvat olivat myös molemmat vähän alle kolmekiloisia.
Eihän sitä voi etukäteen tietää, miten synnytys menee. Mielestäni puudutteet on hyödyllisiä, miksi pitäisi kärsiä jos kipu on todella kovaa? Mutta onhan niistä myös haittaa.. Ehkä olisi hyvä kokeilla, pärjääkö ilman, mutta jos ei halua ottaa riskiä siitä, että jää ilman, niin sitten vaan piikkiä.
Kuuntele kehoasi, liiku sen mukaan mikä tuntuisi hyvältä, ääntele, voihki, käy kuumassa suihkussa, pyydä päästä synnärin altaaseen jos mahdollista, pyydä miestä hieromaan alaselkää aina supistuksen tullessa (itse olin kontallaan ja käskin hieromaan kovaa, vain se auttoi!) Anna painovoiman auttaa vauvaa alaspäin, eli älä makaa sängyssä jos ei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennolla on suuri merkitys myös kovissa kivuissa:
Viimeisin, 3. synnytykseni käynnistettiin yliaikaisena. Käynnistys kesti kaikkiaan 4 vrk, mutta kun supistukset sitten lopulta alkoivat, ne tulivat rajuina liki tauotta. Nollatilanteesta (kohdunsuu sormelle auki) vauvan syntymään kesti 1,5 h. Olisi tullut vielä nopeammin, jollei napanuora olisi ollut 2x kaulan ympäri, sanoi kätilö. Supistusten alkaessa olin juuri sydänkäyrällä makuuasennossa. Ne tuntuivat todella kipeiltä verrattuna kahteen edelliseen synnytykseen, jolloin kivunlievityksenä ilokaasu. Heti kun pääsin pystyyn ja liikkeelle, supistuksista tuli siedettävämpiä. Nojasin mieheen supistuksen aikana ja keinutin lantiota puolelta toiselle. Olisin halunnut ponnistaakin tässä asennossa, mutta se ei ollut mahdollista, koska vauvan sydänkäyrää piti seurata koko ajan, eikä "pinniä" ollut saatavilla.
Kaikki meni hyvin, runsaasta vuodosta huolimatta. Olisin ollut valmis lähtemään suoraan salista kotiin, mutta jouduin vuodon takia olemaan yhden yön.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:43"]
Minä en tässä mitenkään väheksy lämpötyynyjen ja muiden vaikutuksia, jos se kipu on siedettävää. Mutta; synnytyskipu on tutkitusti kovinta kipua mitä ihminen elämänsä aikana kokee, (poikkeuksiakin toki on.) Jos siihen joku kauratyyny auttaa, niin meistä ei kukaan tarvitsisi esimerkiksi hammalääkäriin mentäessä kuin lämpöisen kaurapussukan jota hellästi painella poskea vasten kun lääkäri kiskoo hammasta irti. Ne jumppapallolla pomppimisent ja keinutuolit ja akupisteiden painelut on mukavaa puuhaa kun aika pitää saada kulumaan supistusten välillä, mut ei ne sitä kipua kyllä olennaisesti helpota.
[/quote]
Halusin synnyttää ilman kivunlievitystä, mutten kehdannut puhua siitä etukäteen, kun pelkäsin joutuvani kuuntelemaan "kyllä sä sitten huudat epiduraalia"-irvimistä.
No, synnytykseni käynnistettiin hieman etuajassa ja supistuksia piti odotella pieni tovi. Koko ajan ajattelin, että kohta kyllähän nämä kestää, pyydän sitten jotain apua, kun en kestä. Ja siinä vaiheessa, kun pyysin jotain "pientä helpotusta", olinkin jo niin auki, että minut vietiin synnytyssaliin. Ponnistusvaihe oli nopea ja kipu ihan erilaista, mielestäni siedettävää.
Avautumiskivuissa pahinta oli, kun en oikein tiennyt miten päin olisin, kun supistus tuli. Koska oli yö eikä synnytyksen edistymisestä oikein mitään kuvaa, mieheni oli kotona ja minä siis yksin yritin keksiä hyviä asentoja. Suihku helpotti, tulin tosin pois jossain vaiheessa kun pelkäsin että kovemman kivun kanssa en ehkä selviäisi yksin. Ja ihan lopussa olin jossain vatsalankkuviritelmässä :D
Mutta siis missään vaiheessa ei tullut sellainen olo, että kuolen kipuun tai että en jaksa. Minulla tosin oli lyhyt synnytys, pidempi piina olisi ehkä karisuttanut uskoa. Ja vaikka "yksin yöllä" kuulostaa ehkä pahalta, minua vain helpotti, ettei mies ollut paikalla näsäviisastelemassa tai myötäelämässä.
Ponnistusvaiheessa sain ilokaasua, mutta en juuri käyttänyt sitä, koska en pystynyt keskittymään kaasun hengittämiseen ja ponnistamiseen samanaikaisesti. Pahimmat hetket olivat, kun usko meinasi loppua, mutta kätilö tsemppasi nekin hienosti.
Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja toisen olen valmis synnytämään ihan samalla tavalla, jos vain mahdollista. Pahimmat synnytyskauhukertomukset olen muuten kuullut niiltä, joilla on ollut käytössä kaikki mahdolliset kivunlievitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole synnyttänyt molemmat lapseni luomuna ja hienoja kokemuksia olivat. Eniten auttoi äänenkäyttö, pystyssä olo, keinutuoli ja liikkuminen. Sentit 8-10 sattuvat kovasti, mutta aika lyhyt aika se on elämästä ja tervettä kipua, jota en pelkää.
Itse olen synnyttänyt kahdesti samalla kaavalla: avautumisvaiheessa pää huolella sekaisin ilokaasulla, ja siihen kylkeen sitten epiduraali 5-6 cm aukiolon kohdalla. Sitten vielä lisätty lisää epiduraalia juuri ennen ponnistusvaihetta pyynnöstäni.
Synnytykset ovat olleet hauskoja, rentoja ja sanoisin että alun supistuksia lukuunottamatta täysin kivuttomia.
Huumori on kukkinut synnytyssalissa kun olen ollut aika sekaisin päästä, ja olen kummallakin kerralla nukkunut hyvät torkut ennen ponnistusvaihetta.
Ponnistustarpeen olen tuntenut hyvin kummassakin synnytyksessä, epiduraali ei sitä ole vienyt pois, mutta kipua en ole tuntenut ponnistaessa yhtään.
Voisin tuolla kaavalla synnyttää vaikka kuinka monta kertaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä. Eka kerta oli helpompi,vaikka kipu oli kyllä kova. Puristin siinä vaa sängyn laitaa useemman tunnin. Mut itse ponnistusvaihe oli aika helppo. Kestikin 13 min että synty siitä kun saliin pääsin. Tokassa olin kipeempi ja harkittin siinä kivunlievitystä,mutta en oikein osannut päättää ja sit vauva pitikin jo ponnistaa😅. Enkä kadu että menin ilman. Se oli jotenki stressittömämpi mulle, mutta ymmärrän todella hyvin niitä jotka kivunlievitystä ottaa. Kyllä mullekki sitä vakavasti suositeltii, varsinki tokan kohdalla. Repeymiä ei tullu ja muutenki kaikki meni hyvin.😊
Minä olen synnyttänyt 2 lasta ilman kivunlievitystä. Toinen oli käynnistetty synnytys. Kyllä sen kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla kuukautiskipuja? Jos on niin tiedä, että synnytyskivut ovat satakertaiset ja juuri siellä missä kuukautiskivutkin ovat.
Ensimmäisessä synnytyksessä sain PDA-piikin (epiduraaliksi täällä ilmeisesti kutsuvat) ja se osattiin laittaa oikein täällä Saksassa - ilmeisesti ihan toisin kuin Suomessa, noista kertomuksista päätellen - eikä minulla ollut mitään vaikeutta saada se toisellakin kerralla, toisen lapseni synnytyksessä. Kyllä ne karseat kivut jo ennen sitä piikkiä riittivät minulle. On kuin revittäisiin kahtia.
Se mitä joku täällä kirjoitti, että ei edes tiennyt miksi PDA:n sai, ei voi pitää paikkaansa, ei ainakaan täällä voisi. Nukutuslääkäri sen antaa ja todella tarkkaan kysyy, tietääkö synnyttäjä, mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos synnytys käynnistyy luonnollisesti ja kaikki menee painollaan, ei epiduraalia välttämättä tarvita.
Itselläni lapsivedet menivät, mutta synnytys ei käynnistynyt ja supistukset olivat lääkkeen takia kivuliaammat.
Epiduraalia laitettiin, että sain levättyä kohdunkaulan avautumista odotellessa.
Lopulta kaksi päivää vesien menosta vauva syntyi, harmitti vaan kun piti käynnistää, supistukset ovat silloin kivuliaammat.
Ajattelin ennen synnytystä, että voisin pärjätä ilman. Lopulta tuli kuitenkin kokeiltua lähes kaikki keinot. Aqua-rakkulat, hieronnat, hengittelyt, ammeessa lilluminen, tens-laite, ilokaasu ja lopulta puudutukset...
https://sylinhyva.fi/jennan-mieleton-ja-helppo-luomusynnytys/
Aiheesta löytyy paljon blogeja yms tietoa kun etsii.
Synnyttäkää vaan ilman kivunlievitystä ja pyytäkää myös että jättävät parsimatta perseeseen asti revenneet vittunne.
Ei luomu, mutta epiduraali ei toiminut. Ilokaasua en voinut ottaa, kun oksensin saman tien kun tarjottiin. Synnytys tekee todella kipeää, mutta kyllä sen kestää.
Olen synnyttänyt kerran. Menin saliin ke iltana klo. 19:30 ja selvisin ilman kivunlievitystä to iltapäivään klo. 13:30 asti. Se oli ihan helvettiä, kipu oli järkyttävää, en päässyt edes vessaan käveltyä lopulta. Sain sitten spinaalin ja vauva syntyi tunnin päästä. En tiedä kauanko synnytys olisi jatkunut jos en olisi ottanut kivunlievitystä. Ilman sitä en kai pystynyt rentoutumaan tarpeeksi, vaikka hengitysharjoituksia ja ajatustyötä olin tehnyt paljonkin sekä ennen synnytystä että sen aikana.
Mä oon saanut kaikista kolmesta puudutukset (epiduraalin ekasta ja spinaalin lopuista) ja siltikin joka ponnistusvaihe on sattunu NIIN PALJON!! supistuskivut loppuu kun seinään puudutuksen saatua,mut ei se siihen venymis/kiristyskipuun ponnistuksessa mitään auta.mulla ainakaan...:( Spinaalista on tullu molemmilla kerroilla jäätävä päänsärky synnytyksen jälkeen,mut mielummin sen kestän kun ne kauheet supistuskivut.