Synnytys ilman kivunlievitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekalta oli epiduraali parin tunnin ajan loppuvaiheessa koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä jokaisen supistuksen aallonhuipulla, olin siis kivusta kankea. Puudutus auttoi molempia heti ja olo oli lähes kivuton ja pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen edistää synnytystä toisin kuin tuska. Ponnistus 10 min ei sattunut kuin vasta hetki ennen vauvan ulostuloa ja vauva oli oikein hyväkuntoinen. Kiitos epiduraalin.

Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiduraalia eli suomeksi säästivät ja kun kerran on tullut jo toisen kerran niin kärsikööt. Synnytys junnasi tuntikaupalla ja kätilöt ihmetteli että miten se on noin tuskassa, rentous jäi tuskan alle ja tuntien päästä ponnistaessa en tiennyt yhtään mitä tehdä tai mihin päin, olin vain iso kipu ja tuntien ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi velttona ja happiarvot huonoina.

Ehdottomasti puudutus käyttöön. Se on lapsenkin etu.

Tilastollisesti katsoen ne lapset, jotka syntyvät ilman epiduraalia, voivat keskimäärin paremmin. Toki yksittäistapauksissa voi mennä toisinkin. Mutta väitä ”epiduraali on lapsenkin etu” on aivan yhtä hölmö kuin että ”imukuppi on lapsenkin etu”. Toki se imukuppi on välillä välttämätön, mutta ihannetapauksessa ei. Ja nyt puhun vauvan kannalta.

Tilastollisesti epiduraali ei vaikuta tekevän vauvalle hyvää, mutta toisaalta samaa synnyttää ei voi epiduuralin kanssa ja samalla ilman. Eli todellisuudessa ei ole olemassa dataa siitä kuinka juuri ne epiduraalisynnytykset olisivat sujuneet ilman epiduraalia. Joillekin kuten esim. minulle puudutukset ovat sopineet täydellisesti ja hyvin ammattitaitoiset kätilöt ovat osaneet kutsua anestesialääkärin juuri oikeassa vaiheessa. Kärvistelin siis pitkään, juuri siihen asti, että tuntui, etten oikeasti kestä. Sain epiduraalin/spinaalin ja kaikki kivut loppuivat noin tunnin ajaksi, joka oli ihanaa ja sain vain levätä. Pystyin ponnistamaan kätilöiden ohjeiden ja monitorin avulla 15-20 minuutissa ilman vaurioita ja vauvat voivat hyvin. Jos joku paikalla ollut olisi todella sitä mieltä, että ilman puudutusta kaikki olisi mennyt paremmin minun ja lasten kanssa niin olisipa kyllä aika i m b e silli. Puudutteettomuutta ei voi mielestäni suositella 100% kaikille vain koska toisille siitä on haittaa kun toisille ei tosiaan ole haittaa ja sekin on erittäin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekalta oli epiduraali parin tunnin ajan loppuvaiheessa koska vauvan sydänäänet alkoi heiketä jokaisen supistuksen aallonhuipulla, olin siis kivusta kankea. Puudutus auttoi molempia heti ja olo oli lähes kivuton ja pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen edistää synnytystä toisin kuin tuska. Ponnistus 10 min ei sattunut kuin vasta hetki ennen vauvan ulostuloa ja vauva oli oikein hyväkuntoinen. Kiitos epiduraalin.

Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiduraalia eli suomeksi säästivät ja kun kerran on tullut jo toisen kerran niin kärsikööt. Synnytys junnasi tuntikaupalla ja kätilöt ihmetteli että miten se on noin tuskassa, rentous jäi tuskan alle ja tuntien päästä ponnistaessa en tiennyt yhtään mitä tehdä tai mihin päin, olin vain iso kipu ja tuntien ponnistuksen jälkeen lapsi syntyi velttona ja happiarvot huonoina.

Ehdottomasti puudutus käyttöön. Se on lapsenkin etu.

Tilastollisesti katsoen ne lapset, jotka syntyvät ilman epiduraalia, voivat keskimäärin paremmin. Toki yksittäistapauksissa voi mennä toisinkin. Mutta väitä ”epiduraali on lapsenkin etu” on aivan yhtä hölmö kuin että ”imukuppi on lapsenkin etu”. Toki se imukuppi on välillä välttämätön, mutta ihannetapauksessa ei. Ja nyt puhun vauvan kannalta.

Tilastollisesti epiduraali ei vaikuta tekevän vauvalle hyvää, mutta toisaalta samaa synnyttää ei voi epiduuralin kanssa ja samalla ilman. Eli todellisuudessa ei ole olemassa dataa siitä kuinka juuri ne epiduraalisynnytykset olisivat sujuneet ilman epiduraalia. Joillekin kuten esim. minulle puudutukset ovat sopineet täydellisesti ja hyvin ammattitaitoiset kätilöt ovat osaneet kutsua anestesialääkärin juuri oikeassa vaiheessa. Kärvistelin siis pitkään, juuri siihen asti, että tuntui, etten oikeasti kestä. Sain epiduraalin/spinaalin ja kaikki kivut loppuivat noin tunnin ajaksi, joka oli ihanaa ja sain vain levätä. Pystyin ponnistamaan kätilöiden ohjeiden ja monitorin avulla 15-20 minuutissa ilman vaurioita ja vauvat voivat hyvin. Jos joku paikalla ollut olisi todella sitä mieltä, että ilman puudutusta kaikki olisi mennyt paremmin minun ja lasten kanssa niin olisipa kyllä aika i m b e silli. Puudutteettomuutta ei voi mielestäni suositella 100% kaikille vain koska toisille siitä on haittaa kun toisille ei tosiaan ole haittaa ja sekin on erittäin yleistä.

Juuri näin. Yksittäistapauksissa epiduraali voi olla oikein hyvä ratkaisu. Mutta tilastollisesti katsoen väite ”epiduraali on lapsenkin etu” on epätosi.

Yhden tunnen, joka päätti synnyttää ilman, mutta pyysi piikin synnytyksessä.

Mä sain ekassa spinaalipuuduksen ja ilokaasua. Toisessa pelkkää ilokaasua kun muuta ei ehtinyt.

Koin toisen synnytyksen helpommaksi koska tunsin supistukset ja pystyin ponnistamaan oikeaan aikaan. Vauva syntyi helposti.

Ekan synnytyksen spinaalipuudutus vei tunnon niin, etten tiennyt milloin pitää ponnistaa. Kätilö joutuikin hälyttämään kollegan apuun kun väsyin enkä jaksanut enää ponnistaa ja vauvan sydänäänet laskivat. Kätilö painoi mahaa joka supistuksella ja se jos mikä oli ihan hirveää.

Koin toisen kivuttomammaksi vaikka ainoa lääke oli ilokaasu.

2 synnytystä ilman kivunlievitystä takana. Kolmatta odotan.

Esikoinen käynnisteltiin ballongilla sairaalassa (lapsiveden tihkumisen takia) ja puhkaisivat kalvot, jonka jälkeen totesivat ”napakoiden supistusten tullessa voidaan kokeilla lämpötyynyä tai tens-laitetta”. Tunnin odottelin ja totesin, että nyt tulee napakoita supistuksia ja joku kivunlievitys voisi olla kiva, mutta kuulemma pää näkyi jo, niin ei mitään ehditty antamaan. 5 min meni ja toinen syntyi, kipua kesti se 5min ja sekin lähinnä kun luulin synnytyksen sattuvan niin panikoin. :D

Toinen käynnistyi itsekseen supistuksilla, tulivat lopulta 5-7 min välein, mutta koska eivät mielestäni olleet lainkaan kivuliaita (vaan touhuilin kotona esikoisen kanssa ihan normisti), niin sairaalaan ei huolittu. Lopulta ehdin sairaalaan 15 min ennen synnytystä ja tutkimushuoneessa olin n. 5 min, jonne vauva myös syntyi. Ei ollut kivuliasta, kun ”tiesi” synnytyksen kulun ja missä kohtaa vauva on tulossa.

Synnytyksen jälkeen kirveli hieman toki repeämissä yms. johon pyysin särkylääkettä. Kivuliainta oli toisen kohdalla jälkisupistukset (kestivät n. 30 min), esikoisesta en sellaisia edes tuntenut.

Synnytin esikoisen ilman kivunlievitystä. En halunnut ilokaasua (tulee paha olo), en epiduraalia (pelkäsin että vaikuttaa synnytyksen etenemiseen). Synnytys oli suht nopea. Olin kotona n. 6 h supistusten alusta laskien ja sairaalassa vajaan tunnin, kun lapsi jo syntyi. Kivut olivat siedettäviä ja hengityksen avulla pääsin mielestäni hyvin kipujen ”päälle”. Ainoa todellinen tuskatilanne oli viimeiset 10 min eli ponnistusvaihe. Silloin huusin ja karjuin kivusta.

Toisen lapsen synnytyksessä päätin ottaa pudendaali (?) puudutuksen juuri ennen ponnistuksen alkamista. Se oli todellinen helpotus ponnistusvaiheeseen, ja teki siitä hyvin siedettävän. Tuon ottaminen pitää ehkä ajoittaa oikein, itselläni kävi tuuri kun lääkäri osui huoneeseen sopivasti kun päätin, että nyt tuska on liian kovaa.

Kolme kertaa luomuna. Ensimmäisen kohdalla synnytyslääkäri tuli katsomaan ja sanoi, ettei taideta enää ehtiä epiduraalia antaa. Katsoin hölmistyneenä ja sanoin, ettei vielä ollut edes aspiriini käynyt mielessä.

Kakkosesta olin yliaikaistarkastuksessa ja käynnistettiin. Onneksi, sillä synnytys oli niin nopea ja kivuton, että jos olisin ollut kotona, olisi hän varmaan synytynyt sängyn jalkopäähän. Vaikka sanotaan, että käynnistetty on yleensä kivuliaampi.

Kolmannesta olin sairaalassa klo 7 ja tyttö syntyi klo 9:20, hyvä, kun isä ehti mukaan.

Eikä yhdestäkään ole ollut mitään kipuja jälkeenpäin, että olisi ollut vaikea istua tms.

Mä ajattelin että haluan pärjätä ilman noita piikkejä. Särkylääkettä ja lämpötyynyä käytinkin ensimmäiset noin 6h aktiivisesta synnytyksestä. Mun synnytystä piti kuitenkin seurata tavallista tarkemmin vihreän lapsiveden takia ja mitta-antureiden takia mun liikkuminen oli hyvin rajoitettua, mikä vaikeutti kivun sietämistä paljon. Synnytyksen etenemistä myös avitettiin oksitosiinitipalla, ja oksitosiini tekee supistukset "normaalia" kivuliaammiksi. Eli vauvan ja minun turvallisuuteen liittyvistä syistä muhun sattui enemmän kuin olisi pitänyt. Seuraavat 6h pärjäsin ilokaasulla ja sitä suosittelen kokeilemaan. Keho alkoi kuitenkin mennä vähän tilttiin jo 12h kestäneestä kovan kivun vastaanottamisesta - se on vähän kuin rankka urheilusuoritus. Synnytys ei edennyt ja aloin oksentaa ja menin veltoksi. Silloin puoliso ehdotti epiduraalia että saisin pienen tauon kivusta ja hieman levättyä. Näin tehtiin ja se auttoi, pystyin lepäämään puoliunessa noin tunnin. Tunsin edelleen kaiken eli tunto ei mennyt mutta pahin terä kivusta oli pois. Lepo auttoi synnytyksen etenemistä kun rentouduin vähän, ja äkkiä olinkin kokonaan auki. Tarinan opetus on että synnytyksessä on monenlaisia vaiheita ja kaikkea ei voi itse kontrolloida, eli ei kannata liian paljoa etukäteen lyödä lukkoon mitä haluaa. Tsemppiä synnytykseen!

Ap:n lapsi taitaa olla jo koulussa.

Olen synnyttänyt kerran luomuna, ja se ei ollut mitään verrattuna sappikivikohtaukseen. Tiesin että vauva tulee ulos jollakin lailla, ennemmin tai myöhemmin, mutta EA lääkärit on antaneet mun kärvistellä sappikivikivuissa päiväkausia ilman mitään kivunlievitystä, koska en suostunut leikkaukseen.