Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suostuisitko parisuhteeseen, jossa toinen tekee selväksi, ettei halua koskaan muuttaa yhteen?
19.10.2020 |
Mitä mieltä erillisuhteista? Toimiiko tällainen tilanteessa, jossa asunnot sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Toimii jos kumpikin osapuoli haluaa. Yhteisten lasten kasvatus tuollaisessa on kyllä vaikeaa, mutta lapsettomalle (ja sellaiseksi jäämistä haluavalle) parille ihan toimiva ratkaisu.
Enpä tiedä olisiko se lapsia kasvattaessakaan vaikeaa. Toki jomman kumman kodin olisi hyvä olla lapsille se pääasiallinen koti, jossa vietetään yhdessä aikaa ja välillä käydään myös toisessa kodissa. Eikä niin, että lapset seilaisi kahden kodin väliä jatkuvasti. Itse eronneena lapsellisena näkisin, että tuollainen olisi itseasiassa voinut pelastaa oman parisuhteeni erolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
En enää. Olin sellaisessa suhteessa vuosia ja jos erilliset osoitteet olisi ollut molemmille ok, silloin homma olisi voinut toimiakin tosin toisenlaisen miehen kanssa. Toiset tarvitsevat tilaa enemmän ympärilleen, välillä tuntuu neliöt tosi ahtailta mieheni kanssa, mutta en kyllä haluaisi olla erillään.
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
En, moinen ehdottomuus tarkoittaa sitä että vaatijalta on tulossa muutakin kyykytystä jatkossa. Ja niitä tulee koska sitoutumiskammostahan tuo kertoo.
Jälleen yksi "Ei halua muuttaa yhteen = ei halua sitoutua" -harha bongattu.
Kyllähän muutakin kummaa toisi tilanne. Jos me vaikka seukattas ja sinä vaatisit että ei asuta yhdessä niin sehän meinais sitä että jos jostain mukavamman asuinalueen löydän niin sinulla ei olisi siihen mitään sanomista kun hommaisin sieltä asunnon. Johan sitä tuollaisessa asumismuodossa on tarpeeksi lähellä jos vaikka jonku 30-45min automatkan päässä asuisi.
Jos on työelämässä niin työthän vaatii päivästä jotain 8,30-9,30 tuntia matkakuluineen. Vuorokaudessahan ei ole kuin 24 tuntia ja jos nukkuu vaikka 8 tuntia niin pysyy suhde taatusti tuoreena. Eihän sitä toista ihmistä edes opi tuntemaan vuosienkaan päästä :D
Kun asuimme puolisoni kanssa erillämme, menin hänen luokseen usein jo torstai-iltaisin (ainakin jos pystyin perjantain työskentelemään etänä) ja lähdin omaan kotiini vasta maanantaiaamuna (tai siis työpaikalle ja sieltä kotiin). Lomat ja juhlapyhät olimme enimmäkseen yhdessä. Koin kyllä oppineeni tuntemaan hänet erittäin hyvin niiden vuosien aikana. Alkuviikon iltoina molemmilla oli aikaa omille harrastuksilleen ja ystävilleen.
Vierailija kirjoitti:
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Kannattaa valita heti alussa sopiva kumppani, niin välttyy isoilta kompromisseilta. Ja juuri siinä se selväksi tekeminen auttaa kummasti. Mitä ihmettä sillä saavuttaa, että kiertelee "No kai mä voisin kuvitella itseni tekemässä X", jos mitään halua siihen ei todella ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Ei ihme, että joutuu tekemään kompromisseja, jos ei edes tällaiseen perusjuttuun osaa ilmaista suoraa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Minä suostun vain suhteeseen, jossa asiat tehdään selväksi, eikä kompromisseja tällaisissa itselle tärkeissä asioissa tarvitse tehdä. Minusta sellaiset ovat paljon parempia ja helpompia.
Ei lapsia, ei seksittömyyttä, ei yhteen muuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Minä suostun vain suhteeseen, jossa asiat tehdään selväksi, eikä kompromisseja tällaisissa itselle tärkeissä asioissa tarvitse tehdä. Minusta sellaiset ovat paljon parempia ja helpompia.
Ilmeisesti viestini käsitettiin väärin.
Tietysti täytyy valita puoliso jonka kanssa asiat osuu yhteen ilman että kumpikaan joutuu muuttumaan ja sopeutumaan tilanteeseen mihin ei halua.
Mutta jos toinen osapuoli alkaa suhteen alussa latelemaan ehtoja ja ilmoittaa että ”näistä en sitten jousta”, en jatkaisi suhdetta. Elämässä tulee vastaan koko ajan asioita joista joutuu keskustelemaan yhdessä ja päättämään tilanteen mukaan miten meidän pariskuntana olisi asia parasta ratkaista. Yhteiselo ehdottoman ja joustamattoman ihmisen kanssa on hyvin vaikeaa.
”Minä en sitten koskaan aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen, tästä en jousta.” vs. ”Katsotaan kaikessa rauhassa miten suhde kehittyy ja päätetään sitten myöhemmin miten tehdään. Voi olla etten halua asua yhdessä, jos erillään asuminen toimii hyvin ja molemmat olemme siihen tyytyväisiä.”
Jälkimmäinen ok, ensimmäinen ei.
Kuinkahan paljon sinkkutalouksista on tällaisia kahden asunnon suhteita?
Todellisia sinkkuja on varmaan vähemmän mitä tilastot kertovat.
PS. jokainen seurustelkoon niin kuin parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Minä suostun vain suhteeseen, jossa asiat tehdään selväksi, eikä kompromisseja tällaisissa itselle tärkeissä asioissa tarvitse tehdä. Minusta sellaiset ovat paljon parempia ja helpompia.
Ilmeisesti viestini käsitettiin väärin.
Tietysti täytyy valita puoliso jonka kanssa asiat osuu yhteen ilman että kumpikaan joutuu muuttumaan ja sopeutumaan tilanteeseen mihin ei halua.
Mutta jos toinen osapuoli alkaa suhteen alussa latelemaan ehtoja ja ilmoittaa että ”näistä en sitten jousta”, en jatkaisi suhdetta. Elämässä tulee vastaan koko ajan asioita joista joutuu keskustelemaan yhdessä ja päättämään tilanteen mukaan miten meidän pariskuntana olisi asia parasta ratkaista. Yhteiselo ehdottoman ja joustamattoman ihmisen kanssa on hyvin vaikeaa.
”Minä en sitten koskaan aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen, tästä en jousta.” vs. ”Katsotaan kaikessa rauhassa miten suhde kehittyy ja päätetään sitten myöhemmin miten tehdään. Voi olla etten halua asua yhdessä, jos erillään asuminen toimii hyvin ja molemmat olemme siihen tyytyväisiä.”
Jälkimmäinen ok, ensimmäinen ei.
Mitä ihmettä?
Minä en tule ikinä hankkimaan lapsia, ja tiedän sen varmaksi. Pitäisikö sinun mielestäsi minun siis lätistä kumppanilleni, että "Katsotaan kaikessa rauhassa, miten suhde edistyy, ja päätetään sitten yhdessä", kun todellisuudessa en tule ikinä muuttamaan mieltäni.
Miten tällainen lähestymistapa, jossa omista dealbreakereista ei saa sanoa suoraan, voi olla kenestäkään parempi tapa seurustella?
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon sinkkutalouksista on tällaisia kahden asunnon suhteita?
Todellisia sinkkuja on varmaan vähemmän mitä tilastot kertovat.
PS. jokainen seurustelkoon niin kuin parhaaksi näkee.
Väestöliiton Osmo Kontulan mukaan kymmenellä prosentilla suomalaisista olisi erillissuhde. Tämä luku pitää sisällään myös sellaiset tuoreet parit, jotka kyllä aikovat muuttaa yhteen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostu suhteeseen, jossa minulle ”tehdään asioita selväksi”. Suhde on aina kahden kauppa ja kompromisseja joutuu tekemään.
Minä haluaisin asua yhdessä puolisoni kanssa, enkä muutenkaan halua olla suhteessa sellaisen tyypin kanssa jonka seurassa en viihdy ja olen mieluummin omissa oloissani suurimman osan ajasta.
Minä suostun vain suhteeseen, jossa asiat tehdään selväksi, eikä kompromisseja tällaisissa itselle tärkeissä asioissa tarvitse tehdä. Minusta sellaiset ovat paljon parempia ja helpompia.
Ilmeisesti viestini käsitettiin väärin.
Tietysti täytyy valita puoliso jonka kanssa asiat osuu yhteen ilman että kumpikaan joutuu muuttumaan ja sopeutumaan tilanteeseen mihin ei halua.
Mutta jos toinen osapuoli alkaa suhteen alussa latelemaan ehtoja ja ilmoittaa että ”näistä en sitten jousta”, en jatkaisi suhdetta. Elämässä tulee vastaan koko ajan asioita joista joutuu keskustelemaan yhdessä ja päättämään tilanteen mukaan miten meidän pariskuntana olisi asia parasta ratkaista. Yhteiselo ehdottoman ja joustamattoman ihmisen kanssa on hyvin vaikeaa.
”Minä en sitten koskaan aio muuttaa kenenkään kanssa yhteen, tästä en jousta.” vs. ”Katsotaan kaikessa rauhassa miten suhde kehittyy ja päätetään sitten myöhemmin miten tehdään. Voi olla etten halua asua yhdessä, jos erillään asuminen toimii hyvin ja molemmat olemme siihen tyytyväisiä.”
Jälkimmäinen ok, ensimmäinen ei.
Mitä ihmettä?
Minä en tule ikinä hankkimaan lapsia, ja tiedän sen varmaksi. Pitäisikö sinun mielestäsi minun siis lätistä kumppanilleni, että "Katsotaan kaikessa rauhassa, miten suhde edistyy, ja päätetään sitten yhdessä", kun todellisuudessa en tule ikinä muuttamaan mieltäni.
Miten tällainen lähestymistapa, jossa omista dealbreakereista ei saa sanoa suoraan, voi olla kenestäkään parempi tapa seurustella?
Joidenkin mielestä lasten hankintakin on parisuhdepäätös, joka tehdään yhdessä neuvottelemalla. Eli toisin sanoen mies suostuu painostuksen alla hankkimaan lapsen, vaikka ei ole yhtään kiinnostunut isyydestä.
Muunlaiseen parisuhteeseen en suostuisikaan. Oma asunto on must.
Toki! Nimittäin kyllä se mieli siitä sitten muuttuu aikanaan, rakkaus saa aikaan ihmeitä ;)
Ja niille jotka vielä tähän saakka lukevat niin ei ole oikeasti hyvä idea jos itse haluaisi asua yhdessä. Isoissa asioissa on syytä olla yksimielisyys tai sitten vaan hyväksyä toisen eriävä kanta jos toisella puolella vaakaa jokin painaa enemmän. Kolmas vaihtoehto on että ei sit. Myöhemmin puljaileminen yhteisen asunnon ja lasten suhteen ei kannata. Siitä ei ole varmaan ikinä seurannut mitään hyvää.
Parisuhde on parisuhde, asuttiin siinä yhdessä tai ei. Miksi pitää keksiä tällaisia typeriä uusia termejä kuin ”erillissuhde”? Ihan kuin se olisi jotenkin vähemmän tai huonompaa kuin Oikea Parisuhde.
Aika monet aikuiset ihmiset asuvat omissa asunnoissaan ja ovat silti vuosia suhteessa. Osa naimisissakin. Aivan normaalia.
Yhdessä asumisen pakotuksesta ja oletuksesta voisi sen sijaan vihdoinkin luopua.
Ei kai se suhdetta mitenkään huonommaksi tee, jos asutaan erillään. Useinhan juuri se yhdessä asuminen aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia ja riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on parisuhde, asuttiin siinä yhdessä tai ei. Miksi pitää keksiä tällaisia typeriä uusia termejä kuin ”erillissuhde”? Ihan kuin se olisi jotenkin vähemmän tai huonompaa kuin Oikea Parisuhde.
Aika monet aikuiset ihmiset asuvat omissa asunnoissaan ja ovat silti vuosia suhteessa. Osa naimisissakin. Aivan normaalia.
Yhdessä asumisen pakotuksesta ja oletuksesta voisi sen sijaan vihdoinkin luopua.
Niin ja sitten kun asutaan yhdessä, kutsutaan sitä "avosuhteeksi". Ei kuulosta sen paremmalta.
Alue: Aihe vapaa
Minulle se taas sopi ihan hyvin, mutta pidän yksin asumisesta paljon enemmän. Yhdessä asuminen ei millään tavalla paranna suhdetta minun mielestäni, joten miksi tehdä sitä?