Suostuisitko parisuhteeseen, jossa toinen tekee selväksi, ettei halua koskaan muuttaa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Puoliso asuu omineen kela teknisistä syistä. Käytännössä asutaan kimpassa ja hänen asunto on

suht tyhjillään. Joskus käydään ikäänkuin lomailemassa siellä

Sopisi minulle oikein hyvin, varsinkin jos asunnot ovat lähekkäin. Molemmat saavat pitää omanlaisensa kodin. Ainoana ehtona itselle olisi, että molemmilla olisi avaimet molempiin asuntoihin. Tuntuisi nöyryyttävältä soitella ovikelloa ja odotella pihalla jos toinen ei olekaan kotona tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Helpottaa vaan kummasti seurustelusuhteen löytämistä, kun tietää, mitä tahtoo. Itsevarmuus on miehessä vetoavaa, ja kun on hoitanut ehkäisyasiatkin kerralla kuntoon, karsiutuvat jahkailijat ja vauvakuumeiset naiset tehokkaasti jaloista pois pyörimästä.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso asuu omineen kela teknisistä syistä. Käytännössä asutaan kimpassa ja hänen asunto on

suht tyhjillään. Joskus käydään ikäänkuin lomailemassa siellä

"Kela teknisistä" = petossyistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso asuu omineen kela teknisistä syistä. Käytännössä asutaan kimpassa ja hänen asunto on

suht tyhjillään. Joskus käydään ikäänkuin lomailemassa siellä

"Kela teknisistä" = petossyistä. 

Ei se ole petos, ettei halua muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa.

Minä olen jo lapseni tehnyt, eli ”perhettä” en kaipaa. Introverttina myös viihdyn yksin.

Mutta: kyllä minulle tulisi mieleen, että toinen ei rakasta tarpeeksi.

Vähän sama kuin niissä sadoissa tarinoissa, joissa ollaan avoliitossa, koska ”ei ole syytä mennä naimisiin”. Sitten tulee ero, eikä aikaakaan, kun mennään jonkun toisen kanssa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Helpottaa vaan kummasti seurustelusuhteen löytämistä, kun tietää, mitä tahtoo. Itsevarmuus on miehessä vetoavaa, ja kun on hoitanut ehkäisyasiatkin kerralla kuntoon, karsiutuvat jahkailijat ja vauvakuumeiset naiset tehokkaasti jaloista pois pyörimästä.

Ei tuolla ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.

M31

Kyllä ehdottomasti.

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Miten kolmikymppinen mies ei vielä tiedä, haluaako lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Helpottaa vaan kummasti seurustelusuhteen löytämistä, kun tietää, mitä tahtoo. Itsevarmuus on miehessä vetoavaa, ja kun on hoitanut ehkäisyasiatkin kerralla kuntoon, karsiutuvat jahkailijat ja vauvakuumeiset naiset tehokkaasti jaloista pois pyörimästä.

Ei tuolla ole mitään tekemistä itsevarmuuden kanssa.

M31

Itsevarmuus on sitä, että tietää mitä haluaa, eikä arkaile tavoitella sitä.

Kyllä. En halua miestä pyörimään nurkissani. Eikä kiinnosta Passat ja joutua tekemään kompromisseja. Erillissuhde sopii oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta: kyllä minulle tulisi mieleen, että toinen ei rakasta tarpeeksi.

Minusta on ainakin tietää jo tapailuvaiheessa, kuinka paljon toinen uskoo tällaisiin toksisiin parisuhdekäsityksiin. Jos jollekulle yhdessä asuminen, kihlat, avioituminen jne. ovat rakkauden mitta, häneen on turhaa tuhlata aikaa.

Ja mitään pahaa ei siis ole siinä, että näitä asioita haluaa. Mutta jos jollakin tasolla on tällainen kulttuurinen painolasti epäilyksenä, ei suhteesta vain tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin mennä nukkumaan rakkaani viereen ja siitä myös herätä. Jos päivät ollaan joka tapauksessa töissä, jäisi iso osa läheisyyden mahdollisuudesta saavuttamatta.

Luuletko etteivät erillään asuvat pariskunnat nuku yhdessä? Kyllä nukkuu, ja herääkin jopa useampana aamuna. Läheisyyttä riittää ihan mielinmäärin, vaikka osoite ei olekkaan sama. Ja kiva pakata kamppeet ja lähteä välillä kyläilemään toisen osapuolen luokse. Mutta, se on valinta kysymys.

Tämähän on pitkälti elämänvaihekysymys.

Nuorena, kun halusin perheen ja lapsia, oli selvää, että halusin asua samassa asunnossa puolisoni kanssa. Ja että lapsella on isä ja äiti saman katon alla.

Toisessa parisuhteessa oli yhtä selvää, että en halua enää lapsia. En halunnut muuttaa yhteen niin kauan kuin nuoreni vielä asuivat kanssani, mutta sittemmin kuitenkin yhteen muutettiin - enemmän miehen kuin minun tahdostani. Itse olisin ihan mielelläni asunut edelleen yksin.

No, meillä on nyt kuitenkin kaksi asuntoa, kesäasunto ja kaupunkiasunto. Joten saadaan vähän hajurakoa toisiimme. Mutta onhan tässä se, että kumpikaan asunto ei ole "kokonaan minun", eli täytyy kestää miehen sisustus- yms. makua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Miten kolmikymppinen mies ei vielä tiedä, haluaako lapsia?

Ehkä hän ajattelee, että ehtiihän sitä sit 45-vuotiaana löytää sen parikymppisen, jonka kanssa perustaa perheen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin itsekin erillissuhteen, mutta noin jyrkkä kanta asiaan arveluttaa. Sanon, että ehkä.

M31

Miksi sinua arveluttaa se, että nainen tietää, mitä tahtoo?

En voi olla täysin varma, haluaisinko itse muuttaa yhteen joskus myöhemmin. Tällöin naisen täytyisi kyllä olla lähes täydellinen.

M31

Anna kun arvaan: ajattelet lapsistakin, että ehkä joskus? ;)

Onko siinä jotain väärää?

M31

Miten kolmikymppinen mies ei vielä tiedä, haluaako lapsia?

Ehkä hän ajattelee, että ehtiihän sitä sit 45-vuotiaana löytää sen parikymppisen, jonka kanssa perustaa perheen. :D

Tuokin olisi suunnitelma, mutta kun yleensä sitä mielipidettä ei muodosteta itsenäisesti missään vaiheessa, vaan ajaudutaan vaan myötäilemään kumppania.

Minä seurustelin yli puoli vuotta suhteessa, jossa nainen kyllä ehdottomasti halusi lapsia myöhemmin, mutta hän oli niin myyty elämänasenteestani, ettei meinannut päästää irti millään. Varmuus siitä, mitä haluaa, tuo hillittömästi karismaa.

Meillä on kuvatunlainen suhde ja pieniä lapsia. Toimii erittäin hyvin. Kakkosasunto vuokrattu ja kohtalaisen pieni. Arki on miellyttävää ja parisuhde kukoistaa. Tarpeeksi unta, selkeät vastuut, ei tappeluita, ei kompromisseja, yhdessä vietityn ajan jälkeen on kiva lähteä jollain kokoonpanoilla omiin osoitteisiin, hetken päästä on taas ihana olla yhdessä.

Jos jäisin sinkuksi niin en ainakaan kiireellä muuttaisi yhteen vaikkei se aivan mahdotonkaan ajatus olisi. Olen sentään asunut yhdessä mieheni ja appivanhempieni kanssa, menetteli sekin.. Tosin ajatus uudesta miehestä tuntuu epäkiinnostavalta, olisi ihme jos yhtä sopivaa löytäisin. Vielä sellaista, jonka kanssa haluaisin saman katon alle, tuskinpa.

Yhteiset viikonloput olisi todella kiva, mutta arkisin kumpikin saisi tehdä työtä rajoituksitta, harrastaa omia harrastuksia jne jne jne. Ei kenenkään kanssa riitä mitään uutta vuosia tai vuosikymmeniä. Siksi asutaan vain kavereina, tapellaan ja erotaan. Lapsista miehet eivät useimmiten välitä.