Mitä yliopistossa opetettavaa ei voi oppia itse kotona?

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetusharjoittelu ois ollut vähän haastava tehdä kotona.

Tämä pitäisi ruveta hoitamaan niin, että ihmiset voisivat yleisen kielitutkinnon tapaan opiskella tarvittavat asiat netistä omaan tahtiin ilman kouluun hakemisia ja elämäntavan muuttamista koulun ehdoilla. Sitten kun tiedot on osoitettu tentissä, heidät lisätään johonkin rekisteriin ja ruvetaan tarjoamaan työharjoitteluja, joiden kautta saa lopulliset luvat.

Nykyään matkalla työelämään on hirveästi esteitä, jotka aiheuttavat näköalattomuutta, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ja itsemurhia. Nuorille esim.opetetaan, että pitää hakea 'hyvään lukioon', vaikka lukion tietoja ei tosiasiassa tarvitse korkeakouluopinnoissa, vaan voisi mennä suoraan avoimeen korkeakouluun kuten osa tekeekin. Asioita kuitenkin paisutellaan ja katastrofisoidaan, koska eri hallintoasteilla on hirveästi ihmisiä, joiden työpaikka ja asema riippuu näiden jäykkien järjestelmien olemassaolosta tai vaihtoehtoja ei osata vielä kuvitella. Monet ihmiset tarvitsisivat luotettavia tukihenkilöitä, jotka auttaisivat luovimaan näiden haasteiden läpi ja pitämään toivoa yllä, mutta kun niitä ei ole, näköalattomuus valtaa mielen. 

Kaikkien korkeakoulujen kurssisisällöt pitäisi avata julkiseksi kuten nettilukio on lukion kurssien tapauksessa tehnyt ja sitten ihmiset näkisivät heti taustoista riippumatta ovatko ne asiat vaikeita vai onko se kaikki oman elämän järjestely koulun ehdoilla sittenkin se vaikea asia.

Asiaa voi verrata vaikka vieraaseen maahan muuttamiseen; siellä vieraassa maassa puhutaan eri kieltä ja se saattaa huolettaa, että oppiiko. Kielen voi kuitenkin opetella kotona netin avulla (ilmaisia keskustelukumppaneja on rajattomasti etäyhteyden päässä) ja paljon isompi juttu taitaa olla sukulaisten ja kaverien jättäminen, työn saaminen, uuteen kulttuuriin sopeutuminen, erilaisten tapojen ja lakien oppiminen, sosiaaliturva-asiat, konkreettinen kirjojen ja tavaroiden muutto uuteen paikkaan, omien terveysasioiden siirtäminen eri puolelle maailmaa (erilaiset hoidot tai lääkkeet jne.). Saattaa olla, että fiksulle ihmiselle se kielen opettelu on pienin asia, koska kukaan ei voi sitä estää eikä se vaadi rahaa.

Tutkinto-opiskelujuttuja voi verrata muuttoon sillä tavalla, että myös opiskelija joutuu tekemään samanlaisia kompromisseja ja kohtaamaan samanlaisia haasteita saadakseen muodollisen pätevyyden; muutto on usein edessä, vaikka ei ihan ulkomaille asti ja monesti saattaa olla niin, että koulussa opetettavat asiat osaa jo ennen muuttoa, mutta ilman paperia ei ole työmarkkinoille asiaa. Koska nämä kaikki vaikeudet kuitenkin kasaantuvat opiskeluun liittyvän muutoksen myötä, saattaa siitä tulla sellainen illuusio, että nimenomaan se opiskelu ja opiskeltavat asiat olisivat vaikeita, vaikka oikeasti se oman elämän nurinpäin kääntäminen paperin saamiseksi on se hankala asia. 

Mun käsittääkseni opinto-oppaat on ihan julkisia dokumentteja ja saatavilla yliopistojen/koulutusohjelmien nettisivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään, mihin liittyy esim. kemiallinen tai fysikaalinen analytiikka. Niitä laitteistoja ja tarvittavia kemikaaleja kun et saa sinne kotiisi ostettua, vaikka kuvittelisitkin manuaalien ja analyysiohjeiden avulla mukamas ihan itse oppivasi. Mitä tuonne alle nyt sitten aloja mahtuu: kemia, fysiikka, biologia, molekyylibiologia, biokemia, lääketiede, eläinlääketiede, farmasia...

Myös lähes kaikkien teknillisten alojen opiskelu vaatii paljon laboratoriotöitä erilaisissa laboratoriotiloissa. Jos pystyy kotiinsa pystyttämään esimerkiksi puhdastilan tai hankkimaan laitteistoa vaikkapa paloturvallisuutta mittaaviin kokeisiin niin siitäpä vaan.

Veikkaan, että myös tieteen muotovaatimukset täyttävä kirjoitustaito, jota mm. raporteissa ja tutkielmissa tarvitaan, voi jäädä itseoppineella tieteenharjoittajalla puutteelliseksi.

Höpöhöpö. Itse olen opiskellu itseni dipaksi käymättä koululla kertaakaan varsinaisilla luennoilla. Labrajuttuja ei dippavaiheessa ollut. Tentit koululla exam-akvaariossa silloin kun itselle sopi. Jotain ryhmäjuttuja oli, mutta etänä Teamsin kautta. Dipan tein työn ohella.

Tekniikan aloja onkin joka lähtöön, ja tuossa ylemmässä viestissä ei väitetä, että kaikilla tekniikan aloilla olisi labratöitä. Lisäksi sinä puhut vain dippavaiheesta, se ei ole ainoa osa tekniikan yliopistokoulutusta.

Itse olen rakennusalan DI, ja kandivaiheessa jokaiseen fysiikan kurssiin kuului kuudesta yhdeksään tuntia fysiikan labraa ja näistä 2-3 kirjoitettavaa raporttia. Lisäksi esimerkiksi geotekniikan opiskelu oli aika labrapainotteista. Harvalla on mahdollisuus kotioloissa ottaa maaperäkairalla näytettä vaikkapa kahdeksan metrin syvyydestä, tai seuloa ja kuivattaa maalajinäytteitä. Näiden lisäksi on tullut tehtyä noita ylemmässä viestissä mainittuja paloturvallisuuteen liittyviä kokeita.

Itse olen rakennusalan amk-inssi+di het perään. Amk-lapulla oli tietty niitä geolabroja yms. Kävin koko setin oman alan töiden ohella. Amk monimuotona, niin ei ollut edes niitä fysiikan labroja. Dippalapussa ei ollut läsnäolojapakkoja ollenkaan. 

t: sama

Ainakin tekniikan puolella on yliopistossa yleensä pakollinen paikallaolo/osallistuminen esim. niissä harjoitustöissä ja laskareissa, joiden katsotaan olevan mahdottomia tai ainakin erittäin hankalia kotona tehtäviksi. Muuten kyllä moni kurssi perustuu johonkin kirjaan niin oleellisesti, että itse en paljon luennoilla istunut vaan luin kirjan tenttiä varten ja suoritin kurssit siten. Joihinkin aineisiin en lukenut edes kirjaakaan tai luentomonistetta koska taustalla oli pitkä työkokemus ja osaaminen kyseiseltä alueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, omalta kohdaltani voin kertoa, että kääntämisen ja tulkkauksen opiskelu kotona kävisi mahdottomaksi. Olihan meillä aikoinamme kirjatenttejäkin, mutta valtaosa opiskelusta oli tiivistä yhteistyötä monen tahon kesken.

Kasvatustieteiden opiskelu taas sujuu kirjojen avulla siihen saakka, kun lähdetään käytännön hommiin. Opetusharjoittelu yms. ei onnistu omassa olohuoneessa istumalla.

Olen kääntämisestä hyvin eri mieltä. Ei siihen tarvita ketään sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvin moni kääntäjä on ns. itseoppinut. Juuri oli viikonloppuna Hesarissa kiva artikkeli Tero Valkosesta, joka on kääntänyt suomeksi David Foster Wallacen Infinite Jestin. Paljon sen hankalampaa käännöstyötä on vaikea suomen kielellä kuvitella. Artikkelissa Valkonen toteaa mm., että

Olen opiskellut kirjallisuustiedettä, filosofiaa ja estetiikkaa eikä minulla ole mitään muodollista pätevyyttä tähän työhön, mutta kaunon kääntäjillä harvemmin on.

Minulla on sama kokemus muidenkin alojen kääntäjistä. Usein he eivät ole opiskelleet kääntämistä, vaan ovat kielitaitoisia ja ymmärtävät erikoisalansa.

Juu, oli kiva artikkeli. Juicekin käänsi runoutta kielistä, joita ei osannut. Onko se kääntämistä vai jotain muuta?

Monet oman erikoisalansa tekstejä kääntävät pärjäävät oikein hyvin ilman koulutusta. Saman alan asiantuntija, jolla on kääntäjän koulutus, näkee, missä kohdassa kielitaito ei enää riitäkään. Maallikko harvoin sitä huomaa, joten ura kääntäjänä saa jatkua. Ja mikäpä siinä, jos toimeksiantajan kriteerit saavutetaan.

Aika fakiiri saa olla jos kykenee hankkimaan esim. sekä lääketieteen tohtorin että kääntäjän (FM) tutkinnon. Tai haluaisi näin tehdä. Eli aika turvassa on kyllä erikoisalojen kääntäjät, jos vain kääntäjän tutkinnon suorittanut alan asiantuntija pystyy arvioimaan heidän osaamistaan.

Harjoittelut on sellaisia, että niitä on usein vaikea kotona järjestää. Esim. AMK-sairaanhoitaja. Ellei sitten harjoittelisi psykiatrian alalla, ja aina itsensä kanssa.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetusharjoittelu ois ollut vähän haastava tehdä kotona.

Tämä pitäisi ruveta hoitamaan niin, että ihmiset voisivat yleisen kielitutkinnon tapaan opiskella tarvittavat asiat netistä omaan tahtiin ilman kouluun hakemisia ja elämäntavan muuttamista koulun ehdoilla. Sitten kun tiedot on osoitettu tentissä, heidät lisätään johonkin rekisteriin ja ruvetaan tarjoamaan työharjoitteluja, joiden kautta saa lopulliset luvat.

Nykyään matkalla työelämään on hirveästi esteitä, jotka aiheuttavat näköalattomuutta, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ja itsemurhia. Nuorille esim.opetetaan, että pitää hakea 'hyvään lukioon', vaikka lukion tietoja ei tosiasiassa tarvitse korkeakouluopinnoissa, vaan voisi mennä suoraan avoimeen korkeakouluun kuten osa tekeekin. Asioita kuitenkin paisutellaan ja katastrofisoidaan, koska eri hallintoasteilla on hirveästi ihmisiä, joiden työpaikka ja asema riippuu näiden jäykkien järjestelmien olemassaolosta tai vaihtoehtoja ei osata vielä kuvitella. Monet ihmiset tarvitsisivat luotettavia tukihenkilöitä, jotka auttaisivat luovimaan näiden haasteiden läpi ja pitämään toivoa yllä, mutta kun niitä ei ole, näköalattomuus valtaa mielen. 

Kaikkien korkeakoulujen kurssisisällöt pitäisi avata julkiseksi kuten nettilukio on lukion kurssien tapauksessa tehnyt ja sitten ihmiset näkisivät heti taustoista riippumatta ovatko ne asiat vaikeita vai onko se kaikki oman elämän järjestely koulun ehdoilla sittenkin se vaikea asia.

Asiaa voi verrata vaikka vieraaseen maahan muuttamiseen; siellä vieraassa maassa puhutaan eri kieltä ja se saattaa huolettaa, että oppiiko. Kielen voi kuitenkin opetella kotona netin avulla (ilmaisia keskustelukumppaneja on rajattomasti etäyhteyden päässä) ja paljon isompi juttu taitaa olla sukulaisten ja kaverien jättäminen, työn saaminen, uuteen kulttuuriin sopeutuminen, erilaisten tapojen ja lakien oppiminen, sosiaaliturva-asiat, konkreettinen kirjojen ja tavaroiden muutto uuteen paikkaan, omien terveysasioiden siirtäminen eri puolelle maailmaa (erilaiset hoidot tai lääkkeet jne.). Saattaa olla, että fiksulle ihmiselle se kielen opettelu on pienin asia, koska kukaan ei voi sitä estää eikä se vaadi rahaa.

Tutkinto-opiskelujuttuja voi verrata muuttoon sillä tavalla, että myös opiskelija joutuu tekemään samanlaisia kompromisseja ja kohtaamaan samanlaisia haasteita saadakseen muodollisen pätevyyden; muutto on usein edessä, vaikka ei ihan ulkomaille asti ja monesti saattaa olla niin, että koulussa opetettavat asiat osaa jo ennen muuttoa, mutta ilman paperia ei ole työmarkkinoille asiaa. Koska nämä kaikki vaikeudet kuitenkin kasaantuvat opiskeluun liittyvän muutoksen myötä, saattaa siitä tulla sellainen illuusio, että nimenomaan se opiskelu ja opiskeltavat asiat olisivat vaikeita, vaikka oikeasti se oman elämän nurinpäin kääntäminen paperin saamiseksi on se hankala asia. 

1) Lukion tietoja tarvitaan korkeakoulussa. Esimerkiksi tekniikan alalla matematiikan kurssit usein jatkavat siitä, mihin lukion pitkä matikka jäi. Mä en myöskään näe järkeä siinä, että koulutuksesta tehdään entistä spesifisempää ja unohdetaan koulutuksen yleisivistävyys kokonaan.

2) Miten ajattelit, että nämä pätevöittämiskurssit etc. järjestettäisiin eri aloilla? Kuinka paljon harjoittelua vaatisi saada vaikka diplomi-insinöörin "pätevyys"? Tai lääkärin? Tai lakimiehen? Otetaan esimerkiksi DI:n koulutus, joka käytännössä antaa valmiudet toimia lukuisissa eri tehtävissä. Millainen tentti olisi tarpeeksi kattava osaamisen kartoittamiseen työssä joka usein vaatii soveltamista?

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelut on sellaisia, että niitä on usein vaikea kotona järjestää. Esim. AMK-sairaanhoitaja. Ellei sitten harjoittelisi psykiatrian alalla, ja aina itsensä kanssa.

Aloituksessa puhuttiin yliopistosta.

Kyllä kai kaikkea voi oppia, jos on erinomainen itseopiskelija, kotoa löytyy huikeat fasiliteetit ja/tai pystyy omaksumaan taitoja ilman käytännön tekemistä. Esim. teknillisen yliopiston kemian labrat tai automatiikan robotiikkalabrat olisi minusta ollut aika hankala toteuttaa kotioloissa, mutta kai joku voisi nekin vain lukemalla oppia...

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopistoilla edes opeteta vaan opiskelet ne itse muutenkin. Paitsi harvat poikkeukset kuten lääkis, kun täytyy opetella käytäntö.

Vain, jos meinaat haluta toimia lääkärinä.

Se, miten minä tämän aloituksen ymmärsin, on se, että onko yliopistossa sellaista alaa, jonka tutkinnon sisältöä ei voisi omaksua/oppia ilman opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, omalta kohdaltani voin kertoa, että kääntämisen ja tulkkauksen opiskelu kotona kävisi mahdottomaksi. Olihan meillä aikoinamme kirjatenttejäkin, mutta valtaosa opiskelusta oli tiivistä yhteistyötä monen tahon kesken.

Kasvatustieteiden opiskelu taas sujuu kirjojen avulla siihen saakka, kun lähdetään käytännön hommiin. Opetusharjoittelu yms. ei onnistu omassa olohuoneessa istumalla.

Olen kääntämisestä hyvin eri mieltä. Ei siihen tarvita ketään sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvin moni kääntäjä on ns. itseoppinut. Juuri oli viikonloppuna Hesarissa kiva artikkeli Tero Valkosesta, joka on kääntänyt suomeksi David Foster Wallacen Infinite Jestin. Paljon sen hankalampaa käännöstyötä on vaikea suomen kielellä kuvitella. Artikkelissa Valkonen toteaa mm., että

Olen opiskellut kirjallisuustiedettä, filosofiaa ja estetiikkaa eikä minulla ole mitään muodollista pätevyyttä tähän työhön, mutta kaunon kääntäjillä harvemmin on.

Minulla on sama kokemus muidenkin alojen kääntäjistä. Usein he eivät ole opiskelleet kääntämistä, vaan ovat kielitaitoisia ja ymmärtävät erikoisalansa.

Juu, oli kiva artikkeli. Juicekin käänsi runoutta kielistä, joita ei osannut. Onko se kääntämistä vai jotain muuta?

Monet oman erikoisalansa tekstejä kääntävät pärjäävät oikein hyvin ilman koulutusta. Saman alan asiantuntija, jolla on kääntäjän koulutus, näkee, missä kohdassa kielitaito ei enää riitäkään. Maallikko harvoin sitä huomaa, joten ura kääntäjänä saa jatkua. Ja mikäpä siinä, jos toimeksiantajan kriteerit saavutetaan.

Aika fakiiri saa olla jos kykenee hankkimaan esim. sekä lääketieteen tohtorin että kääntäjän (FM) tutkinnon. Tai haluaisi näin tehdä. Eli aika turvassa on kyllä erikoisalojen kääntäjät, jos vain kääntäjän tutkinnon suorittanut alan asiantuntija pystyy arvioimaan heidän osaamistaan.

OK, et siis tunne kääntämistä, kääntäjänkoulutusta etkä kääntäjän käytännön työtä kummoisesti. Olet myös mieltynyt ääriesimerkkeihin, joten annetaanpa keskustelun olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai kaikkea voi oppia, jos on erinomainen itseopiskelija, kotoa löytyy huikeat fasiliteetit ja/tai pystyy omaksumaan taitoja ilman käytännön tekemistä. Esim. teknillisen yliopiston kemian labrat tai automatiikan robotiikkalabrat olisi minusta ollut aika hankala toteuttaa kotioloissa, mutta kai joku voisi nekin vain lukemalla oppia...

Labrathan on vain teorian soveltamista käytäntöön.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai kaikkea voi oppia, jos on erinomainen itseopiskelija, kotoa löytyy huikeat fasiliteetit ja/tai pystyy omaksumaan taitoja ilman käytännön tekemistä. Esim. teknillisen yliopiston kemian labrat tai automatiikan robotiikkalabrat olisi minusta ollut aika hankala toteuttaa kotioloissa, mutta kai joku voisi nekin vain lukemalla oppia...

...kannattaa tutustua moderneihin MBD/VC-ympäristöihin niin huomaat että 99% robottienkin ohjelmoinnista/tarkkuussäädöstä voi tehdä ihan kotikoneella, ml Siemens TIA-proggailun. Duunin labrassa voi sitten käydä tsekkaamassa kuinkankoura hienosäätyy, eikä tarvitse yliopiston alkeisleluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opinnoista 75 % on kirjojen lukemista ja tenttimistä luennoilla kerrotaan asioita joita on myös kirjoissa.

Olen historian maisteri. Historiassa opinnot ovat hyvpin pitkälti kirjojen lukua ja luento-opetusta, jonka nykyisin voi tehdä myös etänä. Aika vähän kampuksella pitää käydä seminaareja lukuunottamatta, joissa juuri vertaisarviointi on tärkein elementti läsnäolopakolle. Historia oppiaineena on luonteeltaan sen kaltainen, että usein ilmaantuu itseoppineita haastamaan yliopistokoulutettuja. Tyypillistä näille itseoppineille on kokonaisuuksien tajun puute. On luettu sieltä täältä sälää ohjaamatta ja ymmärtämättä kontekstia. Saatetaan osata näsäviisastella joillain nippeleillä juuri sieltä omasta ydinkiinnostuksen kohteesta, mutta historian lainalaisuuksia tai syy-seuraussuhteita ei ymmärretä lainkaan. Myöskään soveltaminen tai kriittinen vertailu ei onnistu. Käytännössä en myöskään ymmärrä miksi sitä yliopistokoulutusta pitää ylipäätään haastaa. Jos ala kiinnostaa, niin yliopisto-opinnot kannattaa tehdä.

Tuo nyt on vain älyn puutetta ja sitä ei opita yliopistossa. Jos looginen päättelykyky on huono ja kyky johtaa tosiasioista sekä ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ei onnistu niin se on järki kun puuttuu. Ja se puuttuu suurimmalta osalta ihmisiä.

Olen samaa mieltä. Mä en näy, että yliopistossa opetettaisiin varsinaisesti mitään, mitä ei voisi oppia myös itse. Haasteena on toki saada apua, jos törmää johonkin, joka on vaikea ymmärtää ja yksinoppimisen vaarana on se, että ymmärtää jotain väärin, eikä sitä huomaa.

Ryhmässä oppimisen etu (oli se sitten koulu tai oma, itsekasattu ryhmä) on mielestäni se, että sitä omaa ajattelua saa haastettua ja joku toinen voi bongata sen virheen, mitä itse ei ole huomannut.

Ja lisäisin vielä, että tutkinto itsessään on vain osoitus siitä, että olet opiskellut alaa ja olet tentein tai muulla tavoin osoittanut, että hallitset tietyt asiat.

Mitä siis olet opiskellut itsenäisesti ja millä osoitat sen, että hallitset alan samalla tavalla kuin maisterintutkinnon siitä suorittanut?

Olen opiskellut itsenäisesti vaikka mitä, mutta yliopistotutkinto mulla on tekniikan alalta. Se, ei poissulje sitä vaihtoehtoa, etteikö joku olisi niin kiinnostunut tekniikasta, että olisi opiskellut samoja asioita ihan omalla ajalla.

Yksi tapa osoittaa osaaminen on suorittaa se tutkinto, jolloin on virallisesti samalla viivalla muiden alan osaajien kanssa. Toinen tapa olisi varmaan kirjoittaa tieteellisiä julkaisuja, jotka vertaisarvioidaan. Kaljakuppilakeskusteluissa papereilla ja julkaisuilla ei ole merkitystä.

Paljonko mahtaa olla olemassa maallikon laatimia, vertaisarvioituja (tai siis tutkinnon suorittaneiden käsittelemiä) julkaisuja?

No, ei niitä varmaan ihan hirveästi ole, koska tutkimus vie aikaa ja rahaa ja sitä rahaa annetaan niille, jotka tutkimusta työkseen tekee. Juurikin yliopistotutkijoille tai teollisuuteen. Ja tämän työpaikan vaatimuksena on ollut se alan tutkinto, koska se nyt on käytännössä ainoa tapa osoittaa, että omaa tarvittavat perustiedot.

Mutta tämähän ei estä sitä, etteikö olisi mahdollista opiskella vaikka fysiikkaa ihan kotona itsekseen.

Laumasieluisuutta

Sinkkiş

Tässä keskustelussa sekoittuu pari asiaa.

Ensinnäkin se, että voiko itseopiskella yliopistotason kursseja? Mun mielestä voi, ja voi oppiakkin hyvin.

Voiko itseoppinut hakea jonkin alan töihin? Käytännössä ei, koska ei pysty osoittamaan osaamistaan. Joillakin aloilla vaaditaan tutkinnon lisäksi vielä erillinen pätevyys (lääkärit, asianajaja jne.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, omalta kohdaltani voin kertoa, että kääntämisen ja tulkkauksen opiskelu kotona kävisi mahdottomaksi. Olihan meillä aikoinamme kirjatenttejäkin, mutta valtaosa opiskelusta oli tiivistä yhteistyötä monen tahon kesken.

Kasvatustieteiden opiskelu taas sujuu kirjojen avulla siihen saakka, kun lähdetään käytännön hommiin. Opetusharjoittelu yms. ei onnistu omassa olohuoneessa istumalla.

Olen kääntämisestä hyvin eri mieltä. Ei siihen tarvita ketään sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvin moni kääntäjä on ns. itseoppinut. Juuri oli viikonloppuna Hesarissa kiva artikkeli Tero Valkosesta, joka on kääntänyt suomeksi David Foster Wallacen Infinite Jestin. Paljon sen hankalampaa käännöstyötä on vaikea suomen kielellä kuvitella. Artikkelissa Valkonen toteaa mm., että

Olen opiskellut kirjallisuustiedettä, filosofiaa ja estetiikkaa eikä minulla ole mitään muodollista pätevyyttä tähän työhön, mutta kaunon kääntäjillä harvemmin on.

Minulla on sama kokemus muidenkin alojen kääntäjistä. Usein he eivät ole opiskelleet kääntämistä, vaan ovat kielitaitoisia ja ymmärtävät erikoisalansa.

Juu, oli kiva artikkeli. Juicekin käänsi runoutta kielistä, joita ei osannut. Onko se kääntämistä vai jotain muuta?

Monet oman erikoisalansa tekstejä kääntävät pärjäävät oikein hyvin ilman koulutusta. Saman alan asiantuntija, jolla on kääntäjän koulutus, näkee, missä kohdassa kielitaito ei enää riitäkään. Maallikko harvoin sitä huomaa, joten ura kääntäjänä saa jatkua. Ja mikäpä siinä, jos toimeksiantajan kriteerit saavutetaan.

Aika fakiiri saa olla jos kykenee hankkimaan esim. sekä lääketieteen tohtorin että kääntäjän (FM) tutkinnon. Tai haluaisi näin tehdä. Eli aika turvassa on kyllä erikoisalojen kääntäjät, jos vain kääntäjän tutkinnon suorittanut alan asiantuntija pystyy arvioimaan heidän osaamistaan.

OK, et siis tunne kääntämistä, kääntäjänkoulutusta etkä kääntäjän käytännön työtä kummoisesti. Olet myös mieltynyt ääriesimerkkeihin, joten annetaanpa keskustelun olla.

Nönnönnöö. Itse et näytä ymmärtävän edes mitä olet itse kirjoittanut.

Onko opiskeluasiantuntija Mies29+1 tehnyt päivääkään sekavia opiskeluja vastaaviaan töitä?

Vierailija kirjoitti:

Onko opiskeluasiantuntija Mies29+1 tehnyt päivääkään sekavia opiskeluja vastaaviaan töitä?

Hän ei liene ollut töissä koskaan. Eikä asumassa itsenäisesti. HFA ja Asperger.

Lääketieteellisten ja eläinlääketieteellisten toimenpiteiden harjoittelu. Haluaisin nähdä (tai oikeastaan en haluaisi) sen vapaaehtoisen henkilön, joka antaisi sinun harjoitella vaikka kirurgiaa itseensä kotonasi. Tai antaisi lemmikkinsä elävänä leikeltäväksesi.

Tulee mieleen aika paljon muitakin asioita, mutta on jo mainittu tässä ketjussa, kuten tuo yllä mainitsemanikin.

Habitusta ja käytäntöjä.