Lue keskustelun säännöt.
Mä arvasin että tässä käy näin...
19.01.2014 |
Ollaan oltu yhdessä 14 vuotta. Lapsi on 9-vuotias, naimisiinkin erehdyttiin 3 vuotta sitten. Mä sain ulkomaankomennuksen puoli vuotta sitten ja tietysti lähdin ja mies oli samaa mieltä. Mies ja lapsi jäi yhteisellä päätöksellä kotiin koska lapsen koulu jne. Meidän suhde on ollu vähän huonolla tolalla viimeset pari vuotta, arkista puurtamista, eikä seksiäkään juuri ole esiintynyt. Ajateltiin, että tämä tuli siinäkin mielessä hyvään aikaan, että voidaan katsoa, josko erossa olo toisi uutta kipinää suhteeseenkin. Niinpä.
Alotin siis puoli vuotta sitten työn melko tiiviissä työryhmässä. Töitä tehdään silloin kun on tarve vaikka 24/7, sitten kun on hiljasempaa ei tehdä! :) Työ on mielenkiintoista, työryhmä koostuu hurjan ammattitaitoisista ihmisistä ja oi, kun tää onkin kivaa! Mutta ryhmässä on se yksi mies. Alusta asti tän miehen kanssa meidän ajatukset on sopinu jotenkin hirmu hyvin yhteen. Me ajatellaan työstä aika pitkälti samalla lailla, me nauretaan samoille asioille, tykätään samoista kirjoista, musiikista jne. Alusta asti me ollaan käyty yhdessä kahvilla, keskusteltu tuntikausia, käyty iltariennoissa, keikoilla yms. Ja niinhän siinä kävi, että me rakastuttiin ja ollaan jo eksytty samaan sänkyynkin.
Ja ens viikonloppuna pitäis esittää ikävään lähes kuollutta vaimoa ja äitiä. Vaikka mä en oo miestä edes ajatellu viimeseen kuukauteen. Lasta toki on ikävä, mutta kun mä oon niin onnellinen, että sekin on välillä unohtunu. Paskiainenhan mä oon, tiedän. Tämä työkaverimies aikoo ensi viikonloppuna kertoa omalle vaimolleen eli luultavasti he eroavat, mä en vielä pysty kertomaan. Tai en minä tiedä. Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta!!
Mitä mä teen?!?!
Kommentit (154)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:21"]
Mikä ihmeen matkapillu? Eikö samaa voisi sanoa tästä toisesta miehestä? Kunnon matkapippeli, heti jakamassa vastaantulevalle naiselle. Kunnon moraaliton kusipää. Eikun, sehän onkin vain mies.
[/quote]
Se on matkamulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:45"]
Tuskinpa se sun mieheskään on iltakaudet istunut kutomassa sukkaa kotona. Nyt vaan kisa pystyyn, että kumpi pystyy salaamaan suhteensa kauemmin. Onnea ja menestystä!
[/quote]
Joo. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että mies "vahingossa eksynyt" uuteen suhteeseen ja odottaa, että vaimo palaa kotiin, jotta voi erota ja ruveta itse etävanhemmaksi.
Ei se varmaan ole yksi henkilö, joka on 7:lle sivulle ap:lle vastannut. Epäilemättä voittopuolisesti ihmiset pitää pettämistä itsekkäänä ja törkeänä, joten mitä muuta voi odottaa? Minusta merkillisintä on, että ap ei näe itse toiminnassaan mitään väärää. Mutta ei voi kuin sanoa että onnea valitsemallesi tielle...
Mä päätin että aamuinen viesti on viimeinen panokseni tähän keskusteluun, mutta provosoiduin :)
En tiedä mitä sinulle, sinä raivoviestejä suoltava kanssakulkija, on tapahtunut, mutta selkeästi voit todella huonosti. Hae apua pahaan oloosi. Minua et pysty loukkaamaan, koska viesteistäsi näkee selvästi huonovointisuutesi. Hae apua siihen, miten voit ilmaista pahan olosi rakentavasti sille, joka sinua on loukannut. Älä tuhlaa voimavarojasi meuhkaamalla anonyymillä keskustelupalstalla jollekin tuntemattomalle.
No nyt väistyn tästä keskustelusta ja kiitän edelleenkin uusista näkökulmista!
-ap-
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:54"]
AP:lle ohjeena, että elämässä katuu niitä asioita, mitä ei ole tehnyt.
[/quote]
Höpö, höpö! Kyllä tosi usein kadutaan niitä asioita, mitä on tehnyt.
Mm. Mun tietämistäni eronneista tosi moni on katunut eroaan jälkeenpäin. Yksi on esimerkiksi avioliitossa juuri sen miehen kanssa, jonka takia aikaisemman avioliittonsa hajoitti - ja on suoraan sanonut, että kaduttaa, että erosi. Kaduttaa, että vaihtoi miestä lyhytaikaisen hullaantumisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:54"]
AP:lle ohjeena, että elämässä katuu niitä asioita, mitä ei ole tehnyt.
[/quote]
Höpö, höpö! Kyllä tosi usein kadutaan niitä asioita, mitä on tehnyt.
Mm. Mun tietämistäni eronneista tosi moni on katunut eroaan jälkeenpäin. Yksi on esimerkiksi avioliitossa juuri sen miehen kanssa, jonka takia aikaisemman avioliittonsa hajoitti - ja on suoraan sanonut, että kaduttaa, että erosi. Kaduttaa, että vaihtoi miestä lyhytaikaisen hullaantumisen vuoksi.
[/quote]
Niin no noin ehkä mutta esimerkiksi harvemmin mitään kännisekoiluja, yhden illan panoja, liian kivoja iltoja tai villejä seksiseikkailuja tulee kaduttua. Onpahan jotain mitä muistella:)
No et ainakaan lähde elää valheessa. Sun miehes ansaitsee totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et ainakaan lähde elää valheessa. Sun miehes ansaitsee totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh, onpahan tilanne.
Oletko sä nähnyt miestäsi tämän puolen vuoden aikana, sen jälkeen kun suhde on alkanut? MIten ne kerrat on menneet?
Kauanko sun ulkomaankomennus vielä jatkuu?
Haluatko sä sen työpaikkamiehen pysyvästi?
Ton tähän mennessä kertomasi perusteella mä kyllä nostaisin kissan pöydälle ja aloittaisin keskustelun kotona.
Voi sua. Ihmetyttää, että sanon näin, kun olen aina suhtautunut uskottomuuteen kovin kielteisesti, mutta nyt tunnen aika syvää myötätuntoa.
Kuten tossa kirjotin, tiedän että oon paskiainen. Sitä ei tartte mulle kertoa, kiitos vain. Mutta mitä mä teen? -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Olen mäkin ihastunut johonkuhun toiseen kuin omaan poikaystävääni, mutta en ole antanut asian edetä ja kehittyä, koska se olis kusipäistä. Lopulta ihastus onneksi katosi, vaikka siihen menikin yli vuosi. Mutta jos olisin naimisissa ja äiti, pitäisin vielä tarkempaan huolen siitä, ettei tuollaista pääse tapahtumaan. Törkeää muita ihmisiä kohtaan, todella itsekästä ja ällöttävää. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtanut lapsesi!? Muusta en kritisoi, mutta tuota en voi ymmärtää :(
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 21:22"]
Kuten tossa kirjotin, tiedän että oon paskiainen. Sitä ei tartte mulle kertoa, kiitos vain. Mutta mitä mä teen? -ap-
[/quote]
Pikemminkin kysymys kuuluu, mitä sä jätät tekemättä. Tai vielä parempi, mitä sun olis kannattanut jättää tekemättä. Mitäs tässä enää auttaa itkeä.
No eihän sun tarvitse kuin kertoa miehellesi. Suurimmilta käytännönjärjestelyiltäkin säästytte, kun jatkatte samaa rataa, sinä ulkomailla, mies ja lapsi täällä Suomessa.
Tuo kertominenhan ei juurikaan taida muuttaa teidän arkea mitenkään muuten kuin avioeropaperilla.
Pidä sitä salasuhdetta yllä. Piristystä:-)
Älä noteeraa noita ikäviä kommentteja!
Kaikki ei oo aina niin mustavalkosta,tee niinkuin sydän sanoo!
Me oltiin joulu toki yhdessä ja kyseessä oli oikein kunnon sukujoulu, joten kahdenkesken ei tarvinnu juurikaan olla. Se meni siis ihan hyvin. Ja nyt joulun jälkeen tää työpaikka"romanssi" vasta oikein kunnolla eskaloitu, mentiin siis sänkyyn.
Tää keikka kestää kesään/syksyyn asti, mutta työryhmän vetäjä on jo vihjaillu, että tää vois jatkua. Ja jos tää jatkuu, mä haluaisin kyllä jatkaa, ihan siis uran ja ammatillisen kasvun kannalta.
Mä taidan haluta sen miehen. Voi ei.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 22:12"]
Tossa on kyllä pointti, molemmissa. Siis että jospa kertosin vasta kesällä, jos tästä tulee mitään. Tai sit kertosin nyt, että mies voi sit alottaa hänkin uuden elämän. Nyt on sellanen tunne, että kävi tässä duunisuhteessa miten tahansa, mä en enää voi liittoa jatkaa. Mä en saa siitä sitä, mitä mä suhteelta haluaisin.
Ja vaikka mut paskaksi äidiksi julistettiinkin, niin kyllä mä mun lasta rakastan. Ja ero tuntuu tavallaan erolta myös lapsesta, koska asuttais sitten eri maissa, nähtäis tosi harvoin jne. Vaikka tässä huumassa oon välillä halunnu unohtaa koko entisen elämän, mä tiedän järjellä ajateltuna, että lapsesta eroaminen rikkoo minut. Osa musta jää kuitenkin Suomeen iäksi. Eikä lapsi voi muuttaa mun luokse vielä moneen vuoteen kielen takia. On järkevintä että lapsi käy koulunsa Suomessa. Onhan toki lomat ja ei toi matka lentämällä oon niin hurjan pitkä, etteikö pidennettyjä viikonloppujakin voisi harrastaa. Mutta ei joka viikonloppu, ei välttämättä joka kuukausikaan.
Voi elämä kun tää on vaikeeta!
-ap-
[/quote]
Mä en rehellisesti sanottuna tajua miksi sun pitäisi kertoa tuosta uudesta suhteesta tässä kohtaa kenellekään.
Miksi et voi vaan alkaa järjestellä sitä eroa, jos se on se mitä haluat? Mitä miehesi hyötyy siitä, että saa tietää sinun panevan toista miestä reissullasi? Oletko miettinyt miten kivaa seuraa se petetyksi tullut mies on teidän lapselle?
Melkoisen itsekästä oksentaa itse aiheuttamansa paska oman perheen niskaan ja elellä uuden suhteen auvoa ulkomailla. Jos sulla on yhtään selkärankaa, käytä sitä nyt, ja hoida tuo tilanne niin, että syyttömät osapuolet joutuvat kärsimään mahdollisimman vähän.