Lue keskustelun säännöt.
Mä arvasin että tässä käy näin...
19.01.2014 |
Ollaan oltu yhdessä 14 vuotta. Lapsi on 9-vuotias, naimisiinkin erehdyttiin 3 vuotta sitten. Mä sain ulkomaankomennuksen puoli vuotta sitten ja tietysti lähdin ja mies oli samaa mieltä. Mies ja lapsi jäi yhteisellä päätöksellä kotiin koska lapsen koulu jne. Meidän suhde on ollu vähän huonolla tolalla viimeset pari vuotta, arkista puurtamista, eikä seksiäkään juuri ole esiintynyt. Ajateltiin, että tämä tuli siinäkin mielessä hyvään aikaan, että voidaan katsoa, josko erossa olo toisi uutta kipinää suhteeseenkin. Niinpä.
Alotin siis puoli vuotta sitten työn melko tiiviissä työryhmässä. Töitä tehdään silloin kun on tarve vaikka 24/7, sitten kun on hiljasempaa ei tehdä! :) Työ on mielenkiintoista, työryhmä koostuu hurjan ammattitaitoisista ihmisistä ja oi, kun tää onkin kivaa! Mutta ryhmässä on se yksi mies. Alusta asti tän miehen kanssa meidän ajatukset on sopinu jotenkin hirmu hyvin yhteen. Me ajatellaan työstä aika pitkälti samalla lailla, me nauretaan samoille asioille, tykätään samoista kirjoista, musiikista jne. Alusta asti me ollaan käyty yhdessä kahvilla, keskusteltu tuntikausia, käyty iltariennoissa, keikoilla yms. Ja niinhän siinä kävi, että me rakastuttiin ja ollaan jo eksytty samaan sänkyynkin.
Ja ens viikonloppuna pitäis esittää ikävään lähes kuollutta vaimoa ja äitiä. Vaikka mä en oo miestä edes ajatellu viimeseen kuukauteen. Lasta toki on ikävä, mutta kun mä oon niin onnellinen, että sekin on välillä unohtunu. Paskiainenhan mä oon, tiedän. Tämä työkaverimies aikoo ensi viikonloppuna kertoa omalle vaimolleen eli luultavasti he eroavat, mä en vielä pysty kertomaan. Tai en minä tiedä. Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta!!
Mitä mä teen?!?!
Kommentit (154)
Mun motiivi tän keskustelun aloittamiseen oli saada erilaisia mielipiteitä tässä tilanteessa. Että voisin itse ajatella asioita eri näkökulmista. Tiesin, että av-mielipiteet ovat aika tiukkkoja, mutta silti yllätti tämä mustavalkoisuus. Av:lla olet joko madonna tai huora, välimuotoja ei ole. Mutta joo, olen saanut näkökulmia, tai siis ne kaksi näkökulmaa. Ja olen ehkä pystynyt ottamaan huomioon päätöksissäni enemmän myös sen petetyn osapuolen tilanteen. Kiitos teille keskustelusta.
Eilen illalla juttelin aviomiehen kanssa puhelimessa ja hän kertoi jo aavistaneensa tilanteen. Sovimme, että mennään sovitusti tämä kevät, paitsi että mies ei tule hiihtolomalla tänne, ja lapselle ei nyt vielä sen kummemmin kerrota. Ero hoidetaan sivistyneesti lapsen etua ensijaisesti ajatellen. Päätettiin, että sivistyneet ihmiset pystyvät hoitamaan tämänkin sivistyneesti. Lennän huomenna Suomeen ja viikonloppuna mietitään mitä vaihtoehtoja meillä on lapsen ja töitten kannalta ajateltuna.
Helpotus on nyt päällimäinen tunne. Aviomies on kuitenkin lapsen isä ja minulle tärkeä ihminen, vaikka "romanttinen" rakkaus onkin hävinnnyt. Pöytä on nyt puhdas ja voidaan molemmat aloittaa uuden elämän rakentaminen. Toivon, että voimme olla, jos ei ystäviä, niin kuitenkin pystyisimme arvostamaan toisiamme tarpeeksi, ettei kummankaan tarvitsisi suhteettomasti kärsiä. Ei meidän avioliitto ollut enää pelastettavissa, sen molemmat myöntää.
Elämä on välillä hassua, välillä kamalaa, mutta kaikki järjestyy. Muuta mahdollisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:58"]Ei me olla peitelty meidän suhdetta mitenkään. Työryhmässä on muitakin pariskuntia. Ja huom. Mä kerron miehelle viikonloppuna, jos se jäi edelliseltä huomaamatta. Ja tosiaan, kun tätä asiaa olen miettinyt, eniten painaa työ ja uusi kaupunki, uusi mies on ikäänkuin kirsikka kakun päällä. :) Jos tämä ei kestä, se ei kestä, mutta ainakin elän. Enkä ole hylkäämässä lasta. Onnellinen äiti 9 päivää kuukaudessa vai onneton, kiukkuinen ja tylsistynyt äiti 31 päivää? Kumman te ottasitte?
[/quote] Olet todella vastenmielinen. Olen aina miettinyt, mitä sellaisen äidin päässä liikkuu, joka jättää lapsensa toisen miehen vuoksi. Sullahan olisi kuitenkin mahdollisuus erota ja jäädä samaan maahan ja kaupunkiin lapsesi kanssa. Jos olisin mies, en ikinä huolisi tuollaista naista. Sääliksi käy tytärtäsi.
Jos lapsen äiti on ulkomailla noin pitkään niin käytännössä se on silloin jo hylännyt lapsensa. Sanoit itsekin ettei ikävä ole, ja kyllä lapsi sen aavistaa ja tuntee ettet välitä hänestä.
Toivottavasti lapsen isä on rakastava ja huolehtiva ja hoitaa lapsen hyvin ja rakkaudella.
Sinä olet ainakin laittanut oman elämäsi ja onnesi lapsen onnen edelle.
Aika hirvee ämmä. Kun eroatte, joutunet jättämään uuden upean työsi, koska pentuasi et voi lakaista maton alle. Kai tää kuvio sopii uudelle kundille?
Oletko muuten ajatellut minkälaista on olla samassa työpaikassa ja vieläpä tiimissä oman kumppanin kanssa. Toisen teistä on vaihdettava työpaikkaa.
Ihastumisvaiheessa se vielä toimii, mutta ei sen jälkeen enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa siinä muuten harvinaisen huono äiti. Älä vaan ikinä lisäänny uuden ukkosi kanssa. Tuollaisia kasvattajia ei tarvita tähän maailmaan yhtään lisää!
No jos tässä mies olis lähdössä niin tuskin olis tollasta tykistystä miten voit jättää lapsesi niin pitkäksi aikaa....
Lapsi asuu siellä missä käytännön asiat sujuu mutkattomammin ja elämä ei niin paljoa muutu.
Jokaisella on myös henkilökohtainen elämä, yksi sellainen. eihän ap ole kokonaan hylkäämässä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeesti ! Jos komennus loppuu keväällä, et nyt laita avioliittoasi nurin. Te olette uuden häiskän kanssa punkanneet vasta vähän aikaa, se voi loistavasti loppua ennen kevättä.
Ollaanhan se täältä palstalta nähty kuinka paljon naimisissa olevat miehet lupailevat kaikkea ja mitään ei oikeesti tapahdu.
Nauti nyt suhteesta ja sitten kun palaat kotiin, katsotte mikä tilanne on.
Jos nyt eroatte, miehesi voi keksiä mitä vaan lapsen puolesta, vaikka muuttavat tai mitä vaan. Mielummin käsittelette asian, kun asut taas Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:23"]
Ap sanoi kyllä, ettei ole ollut suhteeseensa tyytyväinen aikoihin. Eli ehkäpä se eroajatus on ollut siellä taustalla jo? Ja hänhän ei ilmeisesti aio palata vanhaan suhteeseensa enää.
[/quote] En minäkään ole nyt täysin tyytyväinen parisuhteeseeni. Onko minulla oikeus käydä nussimassa muita? En tiennyt asian olevan niin.
[/quote]
Ei tietenkään ole. Mutta onko sinulla oikeus tuomita muita? Ei.
Korostan tässä vaiheessa, että itse olen suhteellisen uskollinen aviovaimo ja onnellinen liitossani mutta ymmärrän ihan täysin, että tuollainen ympäristö voi tehdä tepposensa. Siksi en hirveästi menisi huutelemaan.
[/quote]
ai ympäristökö se tekee tepposensa? Ihminen on siis tahdoton olento jota tuuli vie milloin minnekin?! Moraali ja yhteiskunta yleensä toimii niin, että ihminen ITSE tekee ne päätökset mihin petiin kaatuu ja kenen kanssa. Yksinkertainen elämänohje. Päätät itse elämästäsi ja jokainen ratkaisusi on ihan omasi. Ei kaverin, ei vastaantulevan,ei äitisi eikä isäsi. Ihan ikiomasi.
Oli ap trolli tai ei, niin kysymys on siitä että tuo ihminen on vailla omaa elämää jota se sitten luulee saavansa tuon ihkumiehen kautta. Homma voi onnistua tai sitten ei, mutta polvet tolla typyllä tulee vielä olemaan kompastelujen takia verillä. Ehkä se tajuaa tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi on vähän teinityttömäisiä. Tunteenne voivat hiipua, varsinkin jos salasuhde loppuu ja saatte olla ihan julkisesti yhdessä. Ei se niin jännää sitten enää ole, usko pois. Nauti mieluummin tunteen palosta niin kauan kun se kestää.
Hienoa, että miehesi näyttää hoitavan lapsenne hyvin. Hän tarvitsee aikuisen vierelleen kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Miehesi ilmeisesti täyttää tämän kriteerin.Sillä välin sinustakin uusien kokemuksien myötä voi kasvaa vastuuntuntoinen aikuinen.
Vaikka sepustuksesi on fiktio kerron sinulle mielipiteeni silti, koska joku muu voi olla samankaltaisessa elämän valintatilanteessa ja saattaa tarvita erilaisia näkökulmia.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 20:40"]
Ihanaa, että te miehesi kanssa osaatte elää oikein.
Käytännön asiat on järjestettävä toki lapsen parhaaksi. Ehkä mä hommaan kakkosasunnon Suomesta, ehkä löytyy joku muu ratkaisu. Asioilla on taipumus järjestyä. Ja toki mä olen nyt rakastunut hattarapää, se kai sallitaan tässä tilanteessa. Ja tiedän, että arki tulee tähänkin suhteeseen. Miksi pitäisi murehtia etukäteen?
[/quote]
Toi lausahdus, että asioilla on taipumus järjestyä on pelkkää paskaa. Asioilla on tai ei ole taipumus järjestyä. Joskus asiat menee kokonaan tuhannenpillunpäreiks. Tuossa sinun tilanteessa en tuudittautuisi ollenkaan tuohon tiipadaapaan.
Eniten surettaa lapsesi. Surettaa niin paljon, että voin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 21:41"]
Jännä miten ihmisiä riittääkin moneen junaan. Olen itse suurimman osan vuodesta ulkomailla, välissä menee monta viikkoa etten näe lastani. Lapsi siis asuu isällään.
Mietin lastani reissussa aina jokaikinen tunti. Joka ikinen päivä. Ja mulla on häntä ihan suunnaton ikävä koko ajan. Miehiä tulee ja menee, mutta kukaan mies ei ole saanut päätäni niin pyörälle, että unohtaisin lapseni. Toivon todella, että lapsellasi on hyvä olla Suomessa isänsä kanssa, jotta sinä voit pelata peliäsi ulkomailla.
[/quote]
Meinasin kirjoittaa lähes saman viestin, vaikken itse ulkomailla asukaan. Reissutyötä teen kuitenkin. Kiusauksia on ollut matkan varrella monenlaisia ja tulee varmasti olemaan monta kertaa, mutta niihin ei tarvitse lähteä mukaan. Hetken huumaa se vain on. En osaa neuvoa, mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä, kun homma on jo totaalisesti karannut lapasesta. Lastasi kyllä käy sääliksi. Vaikuttaa siltä, että olet jo luopunut hänestäkin. Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen. Pilaamatta siinä sivussa täysin syyttömän pienen ihmisen elämää.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 16:30"]
Ihan järkyttävä ihminen tuo ap, jos tämä on totta. Lähtee sinkkuilemaan pois lapsiperhearjesta, ei tarvitse huolehtia lapsen koulunkäynnistä, harrastuskuljetuksista, aamuherätyksistä, kaveriongelmista, ei siivouksista, ruoanlaitoista tai mistään perheellisen ihmisen arjesta. Kotona voi käydä kyläilemässä ja lähteä heti pois, kun arki tulee vastaan. Itsekästä käytöstä ja vain itsekäs voi oikeasti verrata nykyistä sinkkuiluaan perhe-elämään ja todeta, ettei tuo elämä huvita (koska ethän sinä tässä ole jättämässä miestäsi vaan sen entisen elämäsi perheellisenä ja vastuullisena äitinä). Sitten laitetaan kuvausta seksistä ja etäpäivästä, kun ei tarvitse miettiä lasta eikä arkea ja voi huolehtia vain tasan itsestään ja todeta, että haluaa tämän miehen eikä sitä toista, vaikka tosiasiassa ap nimenomaan valitsee miehen eikä omaa lastaan. Hän ei halua elämää lapsensa kanssa.
Eroja sattuu ja tapahtuu, mutta yököttävää tässä on se, että ap ei edes harkitse elämistä lapsensa kanssa, palaamista Suomeen ja etäsuhdetta tähän työkaveriinsa (onhan hänellä etäsuhde teoreettisesti miehensäkin kanssa). Ehkä tämä työkaveri voisi tulla Suomeenkin joksikin aikaa, mutta tällainen ei ap:n mieleen pälkähdä, koska ei hän ole tekemässä eroa puolisostaan vaan lapsestaan ja nimenomaan lapsiperhearjesta. Hän haluaa huolehtia vain itsestään ja ainoa asia, minkä hän suo lapselle, on pohdinta siitä, kuinka HÄN menee osittain rikki tästä omasta päätöksestään. Mitenkäs se lapsi? Eikö ap vie nyt osan lapsesta mukanaan ja riko lasta pysyvästi, kun osoittaa, ettei halua edes harkita arkea lapsen kanssa? Ei edes yritä. Ei edes teoreettisesti pohdi, miten järjestäisi arjen täällä Suomessa eronneena ja etäsuhteessa.
Pettäjät ovat tietysti keskimääräistä itsekkäämpiä ihmisiä, kun omat tarpeet ovat aina niitä ykkösiä, mutta ap vetää kyllä pohjat. Miten ihmeessä äiti pystyy rikkomaan lapsensa noin huolettomasti ja pohtimaan asiaa samalla vain oman itsensä kannalta?
Tunnen lapsen, joka meni rikki vanhempiensa erosta. Välimatkaa oli vain muutama sata kilometriä, mutta silti tämä alakoululainen hajosi. Siinä käytiin psykologit ja psykiatrit läpi, elämä takkusi ja vakuutan ja vannon, että vanhemmat kokivat ja kokevat tänäkin päivänä suurta syyllisyyttä eropäätöksestään. Lapsi on edelleen hukassa. Ehkä jonakin päivänä hän selviytyy tai sitten ei, mutta mikään ei ole kamalampaa, kun seurata vierestä pienen elämän särkymistä. Tekisivätkö vanhemmat toisin, jos tietäisivät seuraukset? Kyllä. Mutta rikkimennyttä ei noin vain korjatakaan eikä taaksepäin enää pääse.
[/quote]
Hyvä kirjoitus, kiitos. En ole ap, mutta eroa harkitsemassa. Meillä on 2 lasta. Eron syyt olisi rakkauden ja seksin puute. Muuten meillä on hyvä ja hauska suhde, kaverillinen. Sinun kirjoituksesi sai minut miettimään yhdessäpysymistä uudelleen. Taidan jäädä vielä tähän lasten vuoksi. Olisi niin surullista aiheuttaa lapsille tuskaa eroamalla itsekkäistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella lapsellista tilitystä; nyt löytyi ulkomailta niin ihana mies ja lapsi unohtuu oman mielihyvän takia.
Yököttävää.
Olen itsekin pitkiäkin aikoja ulkomailla välillä, mutta kyllä aviopuoliso ja lapset ovat niin tärkeitä ihmisiä, että sellaista ihastusta ei maailmasta löydykään, joka ajaisi lapsieni edelle ja saisi ne sijoittamaan sijalle 2 ja muut.
Hmmm... Olen se joka kirjoitti ne legendaariset sanat "teräksinen mimmi". En tarkoittanut, että ap on teräksinen mimmi sen takia, että pettää miestään. Tarkoitin sitä, että hän on selvästi tehnyt eropäätöksensä ja tämä mies saattoi olla eräänlaisena kimmokkeena mutta ap:n viesteistä saa sen kuvan, että liitto oli todellakin jo kuollut. Teräksisellä mimmillä viittasin siihen, että ap varmasti tietää ja kestää seuraukset, eli sen että olemassa oleva liitto loppuu ja uusi suhde ei välttämättä kestä. Hän ei siis pelkää sinkuksi jäämistä. Moni kun täällä varoitteli siitä, että menettää molemmat miehet.
Kirjoitin myös siitä ympäristön tekemistä tepposista. Sitä on hyvin vaikea ymmärtää, jos ei itse ole ollut sellaisessa paikassa. En tiedä, millä alalla ap on, mutta itse sotatoimialueella työskentelevänä voin sanoa, että se normaali arki ja koti unohtuu hyvin helposti. Sekä hyvässä että pahassa.
Itse en siis ole pettänyt miestäni joten minua on turha tulla tänne kivittämään. Elämä on kuitenkin opettanut näkemään ne harmaan sävyt ja sen, että hyvätkin ihmiset voivat tehdä virheitä.
Loppukaneettina, kuten joku jo sanoikin: jos joku mies lähtisi ulkomaan komennukselle ja vaimo ja lapset jäisivät Suomeen, ei kukaan kyseenalaistaisi miehen rakkautta lapsiaan kohtaan tai äidin kykyä huolehtia lapsesta. Kun tilanne on toisin päin, on mammat passittamassa ap:n lasta psykiatrille.
Hauska yksityiskohta: av-mammat on hirveän vanhoillisia. Kaikki automaattisesti olettaa, että tämä työmies on virkaiältään vanhempi ja että suhdetta paheksuttaisiin työyhteisössä. Tervetuloa todellisuuteen:)
Kuinka niin, mitä nyt teet? Sanoit itsekin, että tiesit noin käyvän.
Miehesi ja lapsesi ansaitsevat paremman ihmisen arkeensa. Kokoat aikuisuuden rippeesi ja kerrot miehellesi, kuinka tilanne on.
Typerys :D Toihan on niiiin klassinen kakkosnaisen tarina :D
Mies on nussinut sua jonkun kuukauden työmatkallaan ja sä ihan tosiaan kuvittelet merkitseväsi niin paljon, että se vapaaehtoisesti jättäisi perheensä sun takia :D Ja luulet että teidän elämä on sitten niin ihanaa siellä uudessa maassa, sä voit vaan ottaa ja lentää aina 9 päiväksi suomeen ja mies siksi aikaa omaan maahansa. Kellään muulla ei ole mitään suunnitelmia, teidänhän ei tarvitse koskaan miehen kanssa viettää vapaita, lapsen isällä ei voi olla mitään muuta näille 9 päivälle, lapsi haluaa mielellään viettää (ilmeisesti isän ja lapsen kotona?) sun kanssa kaikki nämä päivät... Onks teillä edes tarpeeksi isot tulot tälläistä järjestää. Miksi muut lähtis teidän suunnitelmiin noin vaan.
No huhhuh. Eihän sulla ole järkeä päässä ollenkaan. Olet pelkkä työmatkapano, jolta saa ilmaiseksi. Ainiin, mutta kun "susta tuntuu", no niin se on tuntunut noin miljoonasta kakkosnaisesta ennenkin sua...
Provo.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 12:03"]
Typerys :D Toihan on niiiin klassinen kakkosnaisen tarina :D
Mies on nussinut sua jonkun kuukauden työmatkallaan ja sä ihan tosiaan kuvittelet merkitseväsi niin paljon, että se vapaaehtoisesti jättäisi perheensä sun takia :D Ja luulet että teidän elämä on sitten niin ihanaa siellä uudessa maassa, sä voit vaan ottaa ja lentää aina 9 päiväksi suomeen ja mies siksi aikaa omaan maahansa. Kellään muulla ei ole mitään suunnitelmia, teidänhän ei tarvitse koskaan miehen kanssa viettää vapaita, lapsen isällä ei voi olla mitään muuta näille 9 päivälle, lapsi haluaa mielellään viettää (ilmeisesti isän ja lapsen kotona?) sun kanssa kaikki nämä päivät... Onks teillä edes tarpeeksi isot tulot tälläistä järjestää. Miksi muut lähtis teidän suunnitelmiin noin vaan.
No huhhuh. Eihän sulla ole järkeä päässä ollenkaan. Olet pelkkä työmatkapano, jolta saa ilmaiseksi. Ainiin, mutta kun "susta tuntuu", no niin se on tuntunut noin miljoonasta kakkosnaisesta ennenkin sua...
Provo.
[/quote]
Ap taisi jo moneen kertaan sanoa että se mies on bonus työn ja kaupungin lisäksi ja että liitto on jo kuollut. Minua suunnattomasti ärsyttää tämä perusasetelma, jonka mukaan nainen ei voisi vaan haluta seksiä.
Minulla itselläni on ollut pari syrjähyppyä (toisen kanssa ei tosin oltu seksiä mutta kuitenkin) ja voin sanoa, etten halunnut niistä mitään muuta kuin sen hetkellisen fyysisen nautinnon. Se oli ihanaa, jännää ja uutta. Toki tilanne on ap:n tilanteeseen verrattuna eri siinä mielessä, etten ollut kumpaakaan miehistä ihastunut enkä missään määrin kiinnostunut tutustumaan heihin muuten kuin fyysisenä. Itse asiassa minua harmittaa, etten tämän jälkimmäisen kanssa mennyt sänkyyn saakka.
tälläi miehen näkökulmasta miehenä sanon että älä kerro että sinulla on uus ja sen takia haluat eroa. keksi jotain muuta. kerro vaikka että haluat muuttaa erilleen. yms. muista että kun teille tulee ero ja joudutte sopimaan yhteisen lapsenne hoidosta. yms. sopiiko se nyt tälle uudelle että siihen tuleekin lapsi mukaan????? sit hups keikkaa se lähteekin menemään. nyt kun et kertonut totuutta että sulla oli uus mies niin saat sen vanhan takas. Ymmärsitkö?? kaikki valheet jo tehtynä säästä miehes turhalta surulta.