Ahdistaako muita se, että jouluna pitäisi antaa ja vastaanottaa lahjoja? Se tavaramäärä

Ahdistaa. Siksi, että en itse osaa ostaa kenellekään mitään, en yksinkertaisesti keksi mikä voisi olla hyvä lahja. Ahdistaa myös ottaa vastaan, koska minulta ei ikinä synny mitään spontaania reaktiota toisen lahjaan. Sanon vain kiitos naama peruslukemilla. Antaa varmaan minusta käsityksen, etten ikinä arvosta mitään saamaani lahjaa.

Aika moni asia ahdistaa, mutta tämä ei. Käärin enimmäkseen paketteihin ihan tarpeellista tavaraa, toki muutakin.

Elämä ahdistaa ja kaikki ahdista, jokainen päivä ahdistaa ja lisää vain ahdistusta.

Eniten ahdistaa omat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen ruokia mutten oo koskaan antanut joululahjoja. niin pitkiä suhteitakaan oo ollu että olisin joululahjan kerinny antaa. Siis naisystävälle.

Kuulostat kivalta mieheltä. Toivon että löydät vielä rakkauden ja tulee yhteisiä jouluja, lahjoilla tai ilman. <3

Missa luki että kirjoittaja on mies?

Perheen kesken ostetaan toisillemme jotain pientä naposteltavaa, vaikka lakritsaa tai jotain aromikahvia.

Ei roinaa!

Ei.

Haluaisin tosin olla antamatta lahjoja aikuisten kesken, koska en jaksa miettiä niitä.

Alle kouluikäinen lapseni kuitenkin suorastaan loukkaantui, kun meinattiin, ettei osteta lahjoja suvun aikuisten kesken. Alkoi itkeä, että eikö isi ja äiti rakastakaan toisiaan, kun ei osta lahjoja toisilleen. Noh, tässä on peiliin katsomisen paikka, kun lapsi assosioi lahjat ja rakkauden, mutta hellyttiin.

Sovin sit mieheni kanssa, että kumpikin ostaa itse itselleen jonkun asian mitä haluaa ja toinen laittaa sen pakettiin. Ja veljelle ja mun vanhemmille tehdään lapsen kanssa itse jotain joulukarkkia tai vaikka pipareita. Se on myös kiva jouluinen puuha.

Ruokaa tai juomaa, jos ei tiedossa erityisiä tarpeita. Vaatteet on myös käyttötavaraa mutta vaatii hyvän tiedon toisen mausta ja tarpeista.

Mua ahdistaa, kun anoppia ahdistaa. Joka joulukuu sama valitus, miten on ällöttävää ostella mitään, miten mitään ei tarvitse eikä mitään halua mutta sitten ollaan loukkaantuneita, jos lahjoja ei tule. Mikään tosin ei kelpaa, kun mitään ei tarvitse, mutta tottahan ne lahjat kummiskin tarkoittavat, miten paljon välitetään...

En ymmärrä tuota ahdistumista. Olen vuosia sanonut, että älä osta mitään, emme tarvitse mitään mutta että meillä kyllä joulua vietetään ja ostetaan lapsille jotain tarpeellista heidän toivomaansa. Aina sitten kuitenkin ostaa jotain, josta sitten suureen ääneen valittaa, miten turhaa nekin on ja pilaa kaikilta ilon.

Ei lahjat ole joulun pääasia, mutta onhan se mukavaa, kun paketista paljastuu jokin kiva yllätys ja sitä lasten iloa on hauska katsoa. Esim. viime jouluna saivat uutta elektroniikkaa ja olivat aivan onnessaan, käyttöön meni ja on edelleen eli mitään turhaa krääsää emme osta. Mutta illan pilaa aina anoppi, joka kovaan ääneen huutelee, miten kamalasti tavaraa ja mihin nuo laitetaan ja kyllä on taas rahaa mennyt hukkaan. Tuskastuttavaa! Jos ei pidä joulusta, niin voisi olla niin fiksu, ettei osallistuisi siihen, mutta aina on väkisin tunkemassa mukaan.

Ei ahdista. Rakastan joululahjojen miettimistä ja ostamista. Useimmiten se on jotain syötävää tai muuta kuluvaa asiaa, ei siis jää nurkkiin pyörimään. Poikkeuksena lasten lahjat: lelut, kirjat tms.

Ahdistaa. Olen kieltänyt ostamasta lahjoja itselleni, mutta täysin en ole saanut lahjojen tuloa loppumaan. Törkeää kylvää tavaroita ja muutenkin niitä pursuavaan maailmaan.

Ei ahdista ainakaa miuu. Vanhemmille, veljille ja koiralleni ostan joululahjoja. :) Jokaiselle (paitsi koiralle) ostan kaksi Casino-arpaa. Vanhemmille ostan molemmille oman konvehtirasian, isälle irtoteetä ja äidille kahvia. Kokoonnutaan vanhempie luona, nii heidän ei tarvii tehä kaikkee, ku me lapset tehdään jouluruuat ja tuodaan mukana. Koiralle ostan ison luun ja possunkorvia. Meneehä noihi iha tarpeeksi rahaa, etenki ku oon työtön, mut mie rakastan jouluu ja yhdes oloo. :) Harmi ku tänä vuonna ei voi mennä koronan takii, eka joulu ku oon yksin. :( M25