Lue keskustelun säännöt.
Kadonneet naiset
17.10.2020 |
Juttelin taannoin pitkäaikaisen miespuolisen ystäväni kanssa deittailun vaikeudesta. Hän on joitakin vuosia sitten eronnut viisikymppinen mies, joka ei ole onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta löytyämään itselleen kumppania. Mies on urheilullinen extrovertti, hauska ja energinen, ja vaikka deittiseuraa onkin löytynyt, ei pidempiaikaisen suhteen muodostumisesta ole tullut mitään. Mies on tuskastunut tilanteeseen - varmaan tuttua monelle täälläkin, ja ihmettelee, että minne kaikki keski-ikäiset naiset ovat markkinoilta kadonneet. Vähän huvittavastikin hän tuli toistaneeksi sitä samaa, mitä moni täälläkin eli että deittisivustoilla "pyörii vain ne samat naamat".
Jäin miettimään asiaa. Itseni lisäksi tuli mieleen heti kuusi ystäväpiiriini kuuluvaa keski-ikäistä naista, jotka ovat ulkoistaneet itse itsensä markkinoilta. He ovat eläneet jo vuosia yksin ilman minkäänlaista yritystä tai halua pariutua eivätkä hae edes satunnaista irtoseksiä mistään. Osalla on lapsia, osalla ei. Ulkoisesti on pitkää ja pätkää, tummaa ja vaaleaa, ja sosioekonomiselta taustaltaankin erilaista porukkaa. Jokainen on omalla tavallaan viehättävä eikä yksikään ole työtön, syrjäytynyt kassialma.
Mutta jostain syystä miehet eivät enää kiinnosta. Suhteet eivät kiinnosta. Seksin voi ostaa kaalimadosta. Miksi? Silloin kauan sitten, kun olin itse parikymppinen naisenalku, niin mielestäni tämmöiset "vanhukset" vielä pariutuivat, menivät jopa uudelleen naimisiin. Yksin jääneet tuntuivat olevan poikkeustapauksia.
Onko muilla samanlaisia huomioita? Vaikuttaako tämä miesten elämään millään tavalla vai onko se ihan sama, mitä keski-ikäiset naiset tekevät? Onko ystäväni poikkeus pääsäännöstä, kun toivoo ja etsii suunnilleen ikäistään naista? Miten naiset saataisiin back in the game?
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pääasiassa hyviä kokemuksia miehistä. Ystävissänikin on useita miehiä. Parisuhdetta en kuitenkaan enää halua. En halua myöskään irtisanoutua työstäni enkä lähteä opiskelemaan jotain ihan toista alaa. Enkä ottaa enää asuntolainaakaan. Elämässäni ei ole mitään sellaista vikaa, että haluaisin tehdä mitään edellä mainituista asioista. Isot muutokset elämässäni kuuluivat nuoruuteen, kun olin vasta rakentamassa elämääni. Nyt olen rakentanut elämäni valmiiksi ja haluan vain nauttia siitä.
Osittain samat fiilikset. Tosin olen yrittänyt muistutella itselleni, etten jämähdä nyt vaan elämääni niin, että estän hyviä asioita tapahtumasta jatkossakin eli olen valmis tekemään isoja liikkeitä, jos siellä on odotettavissa palkinto, mutta sellainen pakotettu elämän rakentaminen mitä nuorena teki saa nyt olla mennyttä.
N47
Suunnilleen samanikäisenä kuin sinä, niin ihan mielenkiinnosta: Mitkä ovat sulle isoja liikkeitä? Entä mikä jämähtämistä?
Itselleni isoja liikkeitä olisivat vielä kertaalleen ulkomaille muutto, ja vielä kertaalleen täysin alan vaihtaminen. Mutta siinäpä varmaan ne ainoat isot.
Samalla alalla ollut jo 20 vuotta sitä edeltäen moneen kertaan alaa vaihdettuani. Pysyvästi Suomessa n. 12 vuotta sitä ennen siellä sun täällä ulkomailla asuttuani ja välissä mitä Suomessa olin takaisin haikaillen taas johonkin. Nykyinen kotikaupunkini Helsinki on sellainen, että tulihan tuossa myös sen osalta muutettua tänne ja sitten pois ja takaisin ja ja. Nykyisellään olen onnistunut jopa asumaan samassa asunnossa jo kymmenen vuotta!
Jos tämä on jämähtämistä, niin kyllä se on ihanaa. Ainakin kaltaiselleni, joka eli sitä levotonta venytettyä nuoruutta hyvin pitkään, ja elämänkokemuksista saisi kirjan. Tosin en sitä omalla nimelläni kehtaisi kirjoittaa.
Taisi mennä jo ohikseksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaan toisenlaisen mielipiteeni.
Olen kahden lapsen kanssa tällä hetkellä kotona (3v ja 6v). Esikoinen käy toki eskarissa. Olen siis virallisesti työtön, mutta tämä todella on työtä hoitaa arkena lasten asioita (eskariin vientiä, hakua, pienemmän kanssa pitää päivärytmistä kiinni, ulkoilla, käydä kaupassa, tehdä ruuat, pestä pyykit, siivota, hoitaa neuvolat/hammaslääkärit/muut yksin). Mies on töissä. En ainakaan moneen vuoteen vielä halua mennä töihin ja näin olemme miehen kanssa sopineet.
Miehen palkka on yhteinen. Emme elä mitenkään leveästi (todellakaan!), mutta tulemme toimeen. Toki laskemme tarkasti esimerkiksi paljon kuussa voi mennä ruokaan rahaa. Tämä järjestely sopii meille molemmille.
Itse näen, että "miehestä ei ole mitään hyötyä" -lauseke ei sovi omaan elämääni. Hän on ihminen, jota rakastan lasteni jälkeen kaikista eniten. Mielestäni se on jo todella paljon <3
Olet niitä harvoja rehellisiä naisia. Kiitos siitä
"Naiselle hän sanoi:– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja hän pitää sinua vallassaan."
mies52v
Ja tämä nainen nyt ei ole loisiva ja miehen rahoilla elävä, syystä että???
Ei mua vaivaa mikään loisiminen. Naisilta tuo tulee luonnostaan. Maksan mielelläni laskut ja pidän sitä oikeaa mammaa hyvänä. Hyvähän tuo on jos lapsilla on joku kotona mahdollisimman pitkään. Moni on nykyään niin urakeskeinen että tuo ei olisi mahdollista. Suotakoon se heille.
Tietysti työtä vieroksuva ja tuonkaltainen ihminen ei voi tulla saman katon alle.
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaan toisenlaisen mielipiteeni.
Olen kahden lapsen kanssa tällä hetkellä kotona (3v ja 6v). Esikoinen käy toki eskarissa. Olen siis virallisesti työtön, mutta tämä todella on työtä hoitaa arkena lasten asioita (eskariin vientiä, hakua, pienemmän kanssa pitää päivärytmistä kiinni, ulkoilla, käydä kaupassa, tehdä ruuat, pestä pyykit, siivota, hoitaa neuvolat/hammaslääkärit/muut yksin). Mies on töissä. En ainakaan moneen vuoteen vielä halua mennä töihin ja näin olemme miehen kanssa sopineet.
Miehen palkka on yhteinen. Emme elä mitenkään leveästi (todellakaan!), mutta tulemme toimeen. Toki laskemme tarkasti esimerkiksi paljon kuussa voi mennä ruokaan rahaa. Tämä järjestely sopii meille molemmille.
Itse näen, että "miehestä ei ole mitään hyötyä" -lauseke ei sovi omaan elämääni. Hän on ihminen, jota rakastan lasteni jälkeen kaikista eniten. Mielestäni se on jo todella paljon <3
Olet niitä harvoja rehellisiä naisia. Kiitos siitä
"Naiselle hän sanoi:– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja hän pitää sinua vallassaan."
mies52v
Ja tämä nainen nyt ei ole loisiva ja miehen rahoilla elävä, syystä että???
Ei mua vaivaa mikään loisiminen. Naisilta tuo tulee luonnostaan. Maksan mielelläni laskut ja pidän sitä oikeaa mammaa hyvänä. Hyvähän tuo on jos lapsilla on joku kotona mahdollisimman pitkään. Moni on nykyään niin urakeskeinen että tuo ei olisi mahdollista. Suotakoon se heille.
Tietysti työtä vieroksuva ja tuonkaltainen ihminen ei voi tulla saman katon alle.
mies52v
Mies 52 taitaa olla samanlainen, ellei jopa sama fantasiahahmo kuin Mies 29v + 1, 2, 3, 4, 5, 6v miettii.
M52 pitää naisia urakeskeisinä, yliseksuaalisina, luonnostaan loisivina ja mitähän vielä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin totta, mutta nyt puhuttiin naisten haluista kun joku väitti väristimen olevan parempi kuin mies ja riittävän vallan mainiosti. Jokainen nainen kaipaa miehen käsivarsia ympärilleen ja se nainen, joka väittää muuta puhuu paskaa.
mies52v
Tämäkin riippuu. Jos miehellä ottaa eteen ja kielihommat onnistuu, niin mies on parempi. Mutta jos ei, niin sitten kyllä suristin.
Moni 50v. mies ei halua antaa suuseksiä ja kun kullikaan ei seiso, niin seksi on sitten vaan löysän imemistä. Ei nainen saa siitä mitään.
Tämä paskapäätäti se sitten osaakin olla koko palstan kuvottavin lehmä. Hyi helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh, anteeksi mitä? Kuvasin vaan suoraan ja rehellisesti, mitä seksi tässä iässä on.
Odotapa vaan, kun itse pääset tähän ikään. Näet sitten.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pääasiassa hyviä kokemuksia miehistä. Ystävissänikin on useita miehiä. Parisuhdetta en kuitenkaan enää halua. En halua myöskään irtisanoutua työstäni enkä lähteä opiskelemaan jotain ihan toista alaa. Enkä ottaa enää asuntolainaakaan. Elämässäni ei ole mitään sellaista vikaa, että haluaisin tehdä mitään edellä mainituista asioista. Isot muutokset elämässäni kuuluivat nuoruuteen, kun olin vasta rakentamassa elämääni. Nyt olen rakentanut elämäni valmiiksi ja haluan vain nauttia siitä.
Osittain samat fiilikset. Tosin olen yrittänyt muistutella itselleni, etten jämähdä nyt vaan elämääni niin, että estän hyviä asioita tapahtumasta jatkossakin eli olen valmis tekemään isoja liikkeitä, jos siellä on odotettavissa palkinto, mutta sellainen pakotettu elämän rakentaminen mitä nuorena teki saa nyt olla mennyttä.
N47
Mikä ihmeen pakotettu elämän rakentaminen? Että pitäs olla puoliso, lapsia ja omistusasunto? Olen saman ikäinen enkä koskaan ole tuntenut painetta moisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä rahat ovat meidän yhteisiä. Olemme naimisissa, joten lopulta kaikki on yhteistä. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, joten uskon, että tilanteen "pakottaessa" löydän itselleni töitä. Mutta tällä hetkellä näen muut asiat paljon tärkeämpänä, kuin työt. Yhteiset lapsemme ja arjen toimivuuden.
Omassa tuttavapiirissäni on nopeasti laskien ainakin neljä sairaanhoitajaa. Vaikuttavat lisäkouluttautuvan jatkuvasti. Ainakin suhteutettuna siihen, että omalla alallani jo lähtöpalkka on vähintään 1k enemmän, ja ilman mitään vuorotyö- tai viikonloppulisää saati tarvetta lisäkouluttautua erikseen jatkuvasti.
Sairaanhoitajia tullaan tarvitsemaan aina. Siinä mielessä erinomainen ammatinvalinta. Mutta valmiiksi jo aivan liian alipalkatussa ammatissa, vanhentuneella ammattitaidolla - no niin. Ehkei ihan senkään varaan kannattaisi täysin laskea.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakotettu elämän rakentaminen? Että pitäs olla puoliso, lapsia ja omistusasunto? Olen saman ikäinen enkä koskaan ole tuntenut painetta moisiin.
Onnellinen sinä. Moni ei ole ollut yhtä onnekas.
Ihmiset tekevät paljon juttuja, koska luulevat, että niin kuuluu tehdä. Halutaan ne lapset ja talot ja muut vastuut, ja sitten ollaan kusessa niiden kanssa.
Itse olen myös ollut siinä mielessä onnekas, että tajusin jo nuorena, että perheen perustaminen ei ole minua varten. Tulee liian kalliiksi. En halua jäädä kotiin ja menettää palkkatuloja.
Jäi sitten muksut tekemättä ja mies hommaamatta. Rahaakin on tullut.
Tuntuu tosi hyvältä, enkä vaihtaisi mitään.
Säälin perheenäitejä, joita miehet eivät arvosta yhtään. Usein miehet eivät edes olisi halunneet lapsia, mutta naisen oli pakko saada. Ja mitä se sitten on? Kauhea raataminen ja haukut päälle. Sitten jäät eronneeksi köyhäksi yyhooksi. Ei houkuta yhtään.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pääasiassa hyviä kokemuksia miehistä. Ystävissänikin on useita miehiä. Parisuhdetta en kuitenkaan enää halua. En halua myöskään irtisanoutua työstäni enkä lähteä opiskelemaan jotain ihan toista alaa. Enkä ottaa enää asuntolainaakaan. Elämässäni ei ole mitään sellaista vikaa, että haluaisin tehdä mitään edellä mainituista asioista. Isot muutokset elämässäni kuuluivat nuoruuteen, kun olin vasta rakentamassa elämääni. Nyt olen rakentanut elämäni valmiiksi ja haluan vain nauttia siitä.
Osittain samat fiilikset. Tosin olen yrittänyt muistutella itselleni, etten jämähdä nyt vaan elämääni niin, että estän hyviä asioita tapahtumasta jatkossakin eli olen valmis tekemään isoja liikkeitä, jos siellä on odotettavissa palkinto, mutta sellainen pakotettu elämän rakentaminen mitä nuorena teki saa nyt olla mennyttä.
N47
Mikä ihmeen pakotettu elämän rakentaminen? Että pitäs olla puoliso, lapsia ja omistusasunto? Olen saman ikäinen enkä koskaan ole tuntenut painetta moisiin.
Jos sieltä kotoa jonnekin lähtee eikä jää peräkammariin niin pakko se oma aikuiselämä jollain tavalla on organisoida. Toisilla on omia itse asetettuja tavoitteita, toisilla sekä itse asetettuja että vaan tavan vuoksi omaksuttuja ja joku nyt sitten syrjäytyy jo lähtöviivalla tai tavoite on omavarainen elämäntapaintiaanina olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä rahat ovat meidän yhteisiä. Olemme naimisissa, joten lopulta kaikki on yhteistä. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, joten uskon, että tilanteen "pakottaessa" löydän itselleni töitä. Mutta tällä hetkellä näen muut asiat paljon tärkeämpänä, kuin työt. Yhteiset lapsemme ja arjen toimivuuden.
Omassa tuttavapiirissäni on nopeasti laskien ainakin neljä sairaanhoitajaa. Vaikuttavat lisäkouluttautuvan jatkuvasti. Ainakin suhteutettuna siihen, että omalla alallani jo lähtöpalkka on vähintään 1k enemmän, ja ilman mitään vuorotyö- tai viikonloppulisää saati tarvetta lisäkouluttautua erikseen jatkuvasti.
Sairaanhoitajia tullaan tarvitsemaan aina. Siinä mielessä erinomainen ammatinvalinta. Mutta valmiiksi jo aivan liian alipalkatussa ammatissa, vanhentuneella ammattitaidolla - no niin. Ehkei ihan senkään varaan kannattaisi täysin laskea.
Kiitos alapeukuista. Ei se sitä muuta, että noinhan sen on. Sairaanhoitajan työ on aivan liian alipalkattua. Päälle monilla vuorotyön pakko. Ja elätä siinä sitten vielä ne monta lasta yh:na kouluttautuen samalla lisää? Mahdollista toki, mutta samalla taatusti haastavaa, ja sellaista joka ei ehkä se ihan paras backup-suunnitelma ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä rahat ovat meidän yhteisiä. Olemme naimisissa, joten lopulta kaikki on yhteistä. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, joten uskon, että tilanteen "pakottaessa" löydän itselleni töitä. Mutta tällä hetkellä näen muut asiat paljon tärkeämpänä, kuin työt. Yhteiset lapsemme ja arjen toimivuuden.
Omassa tuttavapiirissäni on nopeasti laskien ainakin neljä sairaanhoitajaa. Vaikuttavat lisäkouluttautuvan jatkuvasti. Ainakin suhteutettuna siihen, että omalla alallani jo lähtöpalkka on vähintään 1k enemmän, ja ilman mitään vuorotyö- tai viikonloppulisää saati tarvetta lisäkouluttautua erikseen jatkuvasti.
Sairaanhoitajia tullaan tarvitsemaan aina. Siinä mielessä erinomainen ammatinvalinta. Mutta valmiiksi jo aivan liian alipalkatussa ammatissa, vanhentuneella ammattitaidolla - no niin. Ehkei ihan senkään varaan kannattaisi täysin laskea.
Kiitos alapeukuista. Ei se sitä muuta, että noinhan sen on. Sairaanhoitajan työ on aivan liian alipalkattua. Päälle monilla vuorotyön pakko. Ja elätä siinä sitten vielä ne monta lasta yh:na kouluttautuen samalla lisää? Mahdollista toki, mutta samalla taatusti haastavaa, ja sellaista joka ei ehkä se ihan paras backup-suunnitelma ole.
Mun alapeukku tuli siitä, että uskon kyllä sairaanhoitajan työllistyvän ja saavan koulutuksensa päivitettyä siinä missä monessa muussakin ammatissa.
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?
N27, ikisinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?N27, ikisinkku
Mistä sitä tietää mitä se voisi olla ennen kuin oppii, usein kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?N27, ikisinkku
Tämähän se on. Tavoitellaan niitä suosittuja poikia ja miehiä, joiden kanssa naisella ei ole mitään yhteistä, mutta tavoitella pitää, koska naisten keskinäinen kateus on niin vahva ja se on "voittaja", joka saa sen muiden haluaman miehen. Sitten päästään elämään täydellistä instagram -elämää, joka on kopioitu naistenlehdistä ja muiden naisten jakamista kuvista. Lopputuloksena on kallis elämä, joka ei tyydytä parisuhteen kumpaakaan puoliskoa, eikä siinä suhteessa mitään rakkautta ole.
Siinäpä suhteessa onkin sitten kiva kärvistellä ja katkeroitua miehiä kohtaan ja hokea itselleen "miehet on sikoja", kun kyse onkin ollut vain omista paskoista valinnoista.
Sitten ne oikeasti kivat pojat ja miehet, joita kohtaan olisi naisella olisi sielunkumppanuutta ja rakkauttakin löytyisi, mutta kun ne ei ole niitä suosittuja, jäävätkin lehdillä soittelemaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?N27, ikisinkku
Tämähän se on. Tavoitellaan niitä suosittuja poikia ja miehiä, joiden kanssa naisella ei ole mitään yhteistä, mutta tavoitella pitää, koska naisten keskinäinen kateus on niin vahva ja se on "voittaja", joka saa sen muiden haluaman miehen. Sitten päästään elämään täydellistä instagram -elämää, joka on kopioitu naistenlehdistä ja muiden naisten jakamista kuvista. Lopputuloksena on kallis elämä, joka ei tyydytä parisuhteen kumpaakaan puoliskoa, eikä siinä suhteessa mitään rakkautta ole.
Siinäpä suhteessa onkin sitten kiva kärvistellä ja katkeroitua miehiä kohtaan ja hokea itselleen "miehet on sikoja", kun kyse onkin ollut vain omista paskoista valinnoista.
Sitten ne oikeasti kivat pojat ja miehet, joita kohtaan olisi naisella olisi sielunkumppanuutta ja rakkauttakin löytyisi, mutta kun ne ei ole niitä suosittuja, jäävätkin lehdillä soittelemaan...
Ja tämänhän todistaa varmaksi mm. se, että jos tämmöinen sinkkuna pidempään ollut mies sattuu vahingossa löytämään naisen, niin johan löytyy 100 ja 1 muutakin naista, jotka alkaa osoittaa kiinnostusta tätä seurustelemaan alkanutta miestä kohtaan. Koskaanhan ei miehellä ole niin paljon kysyntää, kuin silloin, kun se seurustelee julkisesti jonkun naisen kanssa. (Tämä on niin monta kertaa oman ja muiden miesten toimesta varmistettu fakta, että tätä on turha KENENKÄÄN naisen kyseenalaistaa)
Se on ihan älytön se naisten vimma saada napattua "kanssasisareltaan" mies, ettei sitä voi uskoa, ennen kuin itse sen kokee. Nainen on naiselle susi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?N27, ikisinkku
Tämähän se on. Tavoitellaan niitä suosittuja poikia ja miehiä, joiden kanssa naisella ei ole mitään yhteistä, mutta tavoitella pitää, koska naisten keskinäinen kateus on niin vahva ja se on "voittaja", joka saa sen muiden haluaman miehen. Sitten päästään elämään täydellistä instagram -elämää, joka on kopioitu naistenlehdistä ja muiden naisten jakamista kuvista. Lopputuloksena on kallis elämä, joka ei tyydytä parisuhteen kumpaakaan puoliskoa, eikä siinä suhteessa mitään rakkautta ole.
Siinäpä suhteessa onkin sitten kiva kärvistellä ja katkeroitua miehiä kohtaan ja hokea itselleen "miehet on sikoja", kun kyse onkin ollut vain omista paskoista valinnoista.
Sitten ne oikeasti kivat pojat ja miehet, joita kohtaan olisi naisella olisi sielunkumppanuutta ja rakkauttakin löytyisi, mutta kun ne ei ole niitä suosittuja, jäävätkin lehdillä soittelemaan...
Ymmärsit väärin. Tuossa nainen aloittaa parisuhteen ensimmäisen halukkaan miehen kanssa, ei jonkun suositun. Samoin tekee mies. Siinä ei tule onnellista parisuhdetta, kun kumpikin on ihan väärän ihmisen kanssa. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?N27, ikisinkku
Tämähän se on. Tavoitellaan niitä suosittuja poikia ja miehiä, joiden kanssa naisella ei ole mitään yhteistä, mutta tavoitella pitää, koska naisten keskinäinen kateus on niin vahva ja se on "voittaja", joka saa sen muiden haluaman miehen. Sitten päästään elämään täydellistä instagram -elämää, joka on kopioitu naistenlehdistä ja muiden naisten jakamista kuvista. Lopputuloksena on kallis elämä, joka ei tyydytä parisuhteen kumpaakaan puoliskoa, eikä siinä suhteessa mitään rakkautta ole.
Siinäpä suhteessa onkin sitten kiva kärvistellä ja katkeroitua miehiä kohtaan ja hokea itselleen "miehet on sikoja", kun kyse onkin ollut vain omista paskoista valinnoista.
Sitten ne oikeasti kivat pojat ja miehet, joita kohtaan olisi naisella olisi sielunkumppanuutta ja rakkauttakin löytyisi, mutta kun ne ei ole niitä suosittuja, jäävätkin lehdillä soittelemaan...
Ymmärsit väärin. Tuossa nainen aloittaa parisuhteen ensimmäisen halukkaan miehen kanssa, ei jonkun suositun. Samoin tekee mies. Siinä ei tule onnellista parisuhdetta, kun kumpikin on ihan väärän ihmisen kanssa. Eri
Ei, ymmärsin ihan oikein. Ei se status tule siitä luokan nörttipojasta, vaan siitä luokan pahiksesta, jota kaikki muutkin tytöt haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että onko parisuhde ja miehen ”saaminen” alunperin eli nuorena monelle naiselle semmoinen statukseen perustuva pakkomielle, niin sitten se todellisuus iskeekin pettymyksen lailla kasvoille?
Eli ei naida sielunkumppania, vaan hankitaan joku äijä statuksen vuoksi siihen että voi sitten tyttöjen illoissa puhua ”mun miehestä” ja on se parisuhteessa olevan naisen status?N27, ikisinkku
Tämähän se on. Tavoitellaan niitä suosittuja poikia ja miehiä, joiden kanssa naisella ei ole mitään yhteistä, mutta tavoitella pitää, koska naisten keskinäinen kateus on niin vahva ja se on "voittaja", joka saa sen muiden haluaman miehen. Sitten päästään elämään täydellistä instagram -elämää, joka on kopioitu naistenlehdistä ja muiden naisten jakamista kuvista. Lopputuloksena on kallis elämä, joka ei tyydytä parisuhteen kumpaakaan puoliskoa, eikä siinä suhteessa mitään rakkautta ole.
Siinäpä suhteessa onkin sitten kiva kärvistellä ja katkeroitua miehiä kohtaan ja hokea itselleen "miehet on sikoja", kun kyse onkin ollut vain omista paskoista valinnoista.
Sitten ne oikeasti kivat pojat ja miehet, joita kohtaan olisi naisella olisi sielunkumppanuutta ja rakkauttakin löytyisi, mutta kun ne ei ole niitä suosittuja, jäävätkin lehdillä soittelemaan...
Ymmärsit väärin. Tuossa nainen aloittaa parisuhteen ensimmäisen halukkaan miehen kanssa, ei jonkun suositun. Samoin tekee mies. Siinä ei tule onnellista parisuhdetta, kun kumpikin on ihan väärän ihmisen kanssa. Eri
Ei, ymmärsin ihan oikein. Ei se status tule siitä luokan nörttipojasta, vaan siitä luokan pahiksesta, jota kaikki muutkin tytöt haluaa.
Kumpi meistä on ollut teinityttö? Enköhän minä tiedä paremmin, mistä teinitytöt oli kateellisia. Tuossa vaiheessa vain muutama tyttö seurustelee.
Osittain samat fiilikset. Tosin olen yrittänyt muistutella itselleni, etten jämähdä nyt vaan elämääni niin, että estän hyviä asioita tapahtumasta jatkossakin eli olen valmis tekemään isoja liikkeitä, jos siellä on odotettavissa palkinto, mutta sellainen pakotettu elämän rakentaminen mitä nuorena teki saa nyt olla mennyttä.
N47