Lue keskustelun säännöt.
Miten voi kiintyä johonkin vieraaseen ihmiseen näin :(
17.01.2014 |
Kyse ei ole ns rakkaudesta tms vaan syvästä kiintymyksestä. Haluaisi olla koko ajan hänen lähellään. Häntä en voi elämääni saada, ikävä kyllä. Kova ikävä jos ei näe muutamaan päivään. En tiedä olenko tullut hulluksi kun jattelen häntä niin paljon. Hän on niin lämmin ihminen ja edustaa minulle jotain sellaista jota vailla olen ilmeisesti ollut ja jota kaipaan nyt todella paljon.
Mikä avuksi, että saan hänet pois mielestäni?
Kommentit (79)
Minulla on hieman samantapaisia tunteita mieheni siskoon, kun ap:llä on ilmeisesti jonkin mieheen. Miehen sisko on jotenkin hyvin läheinen minulle ja vaikka olemme todella erilaisia monissa asioissa, olemme kuitenkin jollakin tapaa myös samanlaisia. Hänen kanssaan on aina jotenkin rauhallinen olotila ja helppo olla. Mitään seksuaalista siis välillämme ei todellakaan ole (olen mielestäni ihan hetero) enkä ole koskaan mistään sellaisesta edes fantasioinut. Tämä on vain sellaista henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hän on ainoa ihminen, jota joskus ikävöin ja odotan esim. lomia, joilla meidän on tarkoitus viettää aikaa yhdessä perheinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 19:11"]Minä olen myös tavannut tuollaisen. Vaikeinta on ettemme koskaan näe. Haluaisin vain olla tämän henkilön lähettyvillä ja leijua siinä täydellisessä rauhassa ja hyvän olon tunteessa. Mutta osani on kärvistellä kaipuussa varmaan lopun elämääni.
[/quote] minä tapasin tällaisen ihmisen 14 vuotta sitten. Syystä tai toisesta meistä ei koskaan tullut paria. Sattumalta näimme kerran pari vuodessa muutaman vuoden ajan ja aina ne pienet hetket ovat tuntuneet lähes taianomaiselta kun olen saanut olla hänen lähellään. Meni 10 vuotta ettemme nähneet ollenkaan mutta kun taas tapasimme, oli tuo taika yhä tallella. Käsittämätön energia joka kantaa pitkään! 1.5 vuotta on nyt kulunut viime kerrasta, tiedän että me joskus taas tapaamme. Siitä haaveilen päivittäin...
Onpa lohdullista tietää, että muutkin kaipaavat.
Minäkin kaipaam niin pirusti erästä työpaikalta tuttua miestä. En edes juuri tunne, mutta tiedänpä vaan, että myös minä viehätän häntä (ainakin joskus viehätin :D). No, ei sen enempää siitä. Mutta on naurettavaa miten voi ajatella ja kaivata jonkun läsnäoloa vuosi toisensa jälkeen. Ja pari vuotta ainakin pitää vielä vaan ikävöidä, kun on tää kotiäitiys... Ehkä tämä saa joskus täyttymyksensä tai päätöksensä...en kyllä tiedä miten.
70-> Hassua että kysyit tuota juuri nyt kun satun olemaan palstalla! Ihan hyvin jakselen, oliko kirjoitukseni niin outo että epäilet jaksamista? :)
Omassa tapauksessa taitaa vaan olla niin että tunne on täysin yksipuolinen, harmi :(( Mutta oli mukava lukea muiden vastaavia kokemuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-> Hassua että kysyit tuota juuri nyt kun satun olemaan palstalla! Ihan hyvin jakselen, oliko kirjoitukseni niin outo että epäilet jaksamista? :)
Omassa tapauksessa taitaa vaan olla niin että tunne on täysin yksipuolinen, harmi :(( Mutta oli mukava lukea muiden vastaavia kokemuksia.
Ap
70-> Hassua että kysyit tuota juuri nyt kun satun olemaan palstalla! Ihan hyvin jakselen, oliko kirjoitukseni niin outo että epäilet jaksamista? :)
Omassa tapauksessa taitaa vaan olla niin että tunne on täysin yksipuolinen, harmi :(( Mutta oli mukava lukea muiden vastaavia kokemuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-> Hassua että kysyit tuota juuri nyt kun satun olemaan palstalla! Ihan hyvin jakselen, oliko kirjoitukseni niin outo että epäilet jaksamista? :)
Omassa tapauksessa taitaa vaan olla niin että tunne on täysin yksipuolinen, harmi :(( Mutta oli mukava lukea muiden vastaavia kokemuksia.
Ap
70-> Hassua että kysyit tuota juuri nyt kun satun olemaan palstalla! Ihan hyvin jakselen, oliko kirjoitukseni niin outo että epäilet jaksamista? :)
Omassa tapauksessa taitaa vaan olla niin että tunne on täysin yksipuolinen, harmi :(( Mutta oli mukava lukea muiden vastaavia kokemuksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet niin varma siitä, että tunne ei olisi molemminpuolinen ja mikä estää asian selvittämisen? Joskus oudoiltakin tuntuvilla yhteensattumilla on merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä tarkoitat, olen ollut samassa tilanteessa. Outojen yhteensattumien kautta tapasin ihmisen, jonka lähellä oli aivan äärettömän hyvä olla. Tunne oli/on molemminpuolinen.
Kesti kauan ennenkuin uskalsimme tunnustaa toisillemme tämän. Molemmat pelkäsivät, että toinen tulkitsisi nämä tunteet jotenkin seksuaaliseksi vaikka kysymys on syvästä ystävyydestä tai jostain ihmeellisestä yhteenkuuluvuuden tunteesta.
Tämä ihminen on ollut nyt elämässäni viitisen vuotta, mutta olen kyllä varautunut siihen, että yhteydenpitomme ei välttämättä säily näin kiinteänä ikuisesti, koska elämäntilanteet muuttuvat.
Me olemme siis eri sukupuolta, ikäluokkaa ja meillä ei oikeastaan pitäisi olla, ulkopuolisen silmin katsottuna, mitään yhteistä, mutta olemme kuitenkin lopulta kuin samasta puusta veistettyjä.
Tätä on vaikea selittää, ehkä sen ymmärtää vai sellainen ihminen, joka on itse kokenut jotain vastaavaa.
En ole kokenut ikinä tuollaista! Onpas erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kolahtaa niin kolahtaa, itselläni tällainen tapaus on menneisyydestani, olin silloin 17 vuotias, nyt olen 40. Tapailin tätä miestä useasti, meistä tuli ystävät. Olisin halunnut muutankin ja sitten en kuitenkaan.
Vaikea selittää...
Mutta tämä ihminen on ollu mielessäni vuosia vaikka en ole häntä vuosiin... välillä näin ja välillä taas en. Ikuiset jäljet jätti tämä mies..
Onko tämä ihminen mies vai nainen?
Itse olen tällä viikolla huomannut samanlaisen tunteen ihanaan ihmiseen :-)
Siis tosi sydämeliseen ihmiseen, jonka kanssa olen ollut tällä viikolla paljon tekemisissä ...
24 jatkaa
Tässä tilantessa ei vaan ole oikein "sopivaa" ystävystyä... nyt vaan mietin, että toivottavasti voisimme olla tekemisissä, kun tilanne muuttuu.
Tämän ihmisen kanssa on myös ihmeellisen hyvä ja helppo olla. Jutteleminen on helppoa. Olen myös huomanut miettiväni tätä ihmistä paljon ja toivoisin niin kovasti saavani hänet ystäväkseni. Minullekaan tällainen ei ole ollenkaan tyypillistä!
Tunnemmekohan toisemme toisemme ap:n kanssa ;-)
49, tavallaan lohdullista tietää, että ei ole ajatustensa kanssa yksin. Ei kai tämä sitten niin tavattoman poikkeavaa laatua oleva tilanne olekaan. Itselleni tämä vaan ei ole ollenkaan tavallista - kuten ei tänne kirjoittaminenkaan.
52:lle kommentoisin, että se tässä tilanteessa kummastuttaakin, että tuntemukset sopisivat paremmin 15 vuotiaalle tytölle. Mutta kun itselläni tuosta iästä on aikaa jo neljännesvuosisata ja tyttö en ole ollut koskaan :)
t.47
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 23:41"]
58 (tai 47), oletko siis mies? Tuli mieleen kun sanoit että et ole ollut tyttö. Saatoit toki tarkoittaa jotain muutakin...
[/quote]
Olen kyllä, eli tulkitsit asian aivan oikein :)
t.47 / 58