Miten voi kiintyä johonkin vieraaseen ihmiseen näin :(

Niin ja joku ehdotti tuota terapeuttia, niin miksi se keskusteluapu on ehdoton ei? Itse olen miettinyt sitä, tosin pääasiassa ihan muiden asioiden takia. Mutta siellä voisin puhua myös tästä ihastuksesta joka on aivan mahdoton. Koska tunnistan sen että mitä siinä ihmisessä oikeasti kaipaan ja miksi en anna periksi, vaikkemme edes näe ja meistä ei voisi tulla mitään. Ihan puhumisen arvoinen asia on ne tunteet ja tarpeet jotka on jääneet vaille huomiota ja niitä hakee sitten epätoivoisten ihastusten kautta..

t. 10

Kakkonen ehkä mietti, josko kiintymyksen kohde on terapeutti? Hoitaviin ihmisiin voi kyllä helposti kiintyä, jos sattuvat olemaan lämminhenkisiä ihmisiä tai muuten samalla aallonpituudella. 

up

Tämä ei valitettavasti pidä aina paikkaansa. Tunsion aivan samoin kuin ap yhden miehen lähellä, mutta mies ei kuulemma ollut koskaan tuntenut mitään lähelläni. Oli homo.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 17:07"]

Usein mukava yhdessä olo on molemminpuolista joten ei se mukava mies aivan vastentahtoisesti teillekään juttele.

[/quote]

Mulla ihan sama ihmetys . En ole kovin kiintyvää sorttia edes. Minun on myös hirveän vaikea ollut koskaan luottaa kehenkään ja sitten pam! Yhtäkkiä tulee ihminen johon tunnen välitöntä kiintymystä. Todella, todella outoa! Kyseessä on melkein 30 vuotta vanhempi mies. Vanhus jo, joten suhteessamme ei mitään romanttisia ajatuksia ole. Hän vain on jotenkin käsittämättömän lämmin ihminen. 

16 -> Ehkä se johtuu juuri tuosta omalla kohdallani. Ihmeellinen yhteensattuma silti.

ap

Kun katsoin sinuun, kaiken muun mä unohdin. Tänäänkin.

16 -> Outoa joo. Ehkä jokaisella on joku tuollainen jossain josta ei edes tiedä ja sitten se yhtäkkiä sattuu kohdalle ;) Tämä elämäntilanne vielä missä tämän henkilön olen tavannut on niin ihmeellinen yhteensattuma, että on tämä vaan niin kummallista.

ap

Minä olen myös tavannut tuollaisen. Vaikeinta on ettemme koskaan näe. Haluaisin vain olla tämän henkilön lähettyvillä ja leijua siinä täydellisessä rauhassa ja hyvän olon tunteessa. Mutta osani on kärvistellä kaipuussa varmaan lopun elämääni.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:19"]

Tunnistan ajatuksissasi paljon yhtäläisyyttä omaan tilanteeseeni. Olen miettinyt paljon syitä, jotka ovat tähän johtaneet. Sattumalla varmaankin on vaikutusta, mutta uskoisin, että olen ainakin alitajuisesti kaivannut eläämääni asioita, joita tämä toinen ihminen minulle merkitsee. Vaikutuksensa voi myös olla saman suuntaisilla kokemuksilla tai elämäntilanteella, jotka tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Oletko sinä ap tavannut kyseisen henkilön johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen liittyen tai jossain sellaisessa yhteydessä, jolla on suuri merkitys teidän molempien elämään tällä hetkellä (esim. jonkin mieluisan harrastuksen parissa tai kurssilla, joka mahdollisesti avaa uusia ovia ja viitoittaa tulevaisuuden polkuja, joita pitkin on helpompi kulkea.)?

t.47

[/quote]

Olen nro 49, ja tämä sopii ainakin minuun. Huh miten hyvin sopiikin. 

Tunnen tällä hetkellä syvää kiintymystä muutamaan työkaveriini, joista ikävä kyllä voin joutua luopumaan työkavereina,sillä sijaisuuteni siinä työpaikassa päättyi perjantaina. Vaikka olenkin voinut valmistautua mahdolliseen eroon jo puoli vuotta, en ole siihen valmis vieläkään. Tosin yhden työkaverini kanssa ollaan jo sovittu tapaaminen myös jatkossa ja toiveissaon saada tavata muitakin. Olen aikaisemminkin kokenut syvää kiintymystä muutaman ihmisen kanssa,joista osa on jäänyt ystävikseni ja osa on muuten läsnä (ajatuksissa,mielessä, sielussa). Syvä kiintymyksen tunne on ihan positiivinen asia jos kontakti säilyy. Ongelmaksi se tulee silloin,jos joutuu menettämään sen ihmisen,johon on syvästi kiintynyt,kun ei oikein pysty elämään ilman häntä ja pakko olisi. Onneksi olen pystynyt silloinkin tuntemaan syvää kiitollisuutta siitä,että olen saanut nämä ihmiset kohdata ja siitä,mitä olen heidän kanssaan kokenut.

58 (tai 47), oletko siis mies? Tuli mieleen kun sanoit että et ole ollut tyttö. Saatoit toki tarkoittaa jotain muutakin...

Kyllä syvää kiintymystä jotain ihmistä tai ihmisiä kohtaan voi tuntea eikä sillä varmaan ole väliä onko samaa tai eri sukupuolta. Kyseessä on jokin muu kun seksuaalisuus. Joihinkin ihmisiin vaan kiintyy. Minulla iyselläni myös syvä molemminpuolinen kiintymys yhteen tai kahteen työkaveriini. Jotenkin uskon,että jokainen ihminen pystyy kiintymään syvästi,kun kohtaa oikealla hetkellä oikeanlaisen ihmisen.  62: Miten ystävyys onnistuu, onko ripustautuvaa tai takertuvaa?

Tutustuin 8 vuotta sitten työn kautta mieheen, josta tuli minulle sielunkumppani, puolikas, ihonalainen..ensimmäiset vuodet oli aikoja, jolloin olimme pitkään erossa ja ikävöin häntä päivittäin. Jouduimme myös hyvästelemään toisemme, mutta sattumalta törmäsimme ja yhteydenpitomme oli tiivistä pitkään. Yhteys tuohon ihmiseen oli selittämättön, upea. Kukaan ei koskaan ole ollut niin helppo olla.

Samalla tilanne oli raskas, koska podin jatkuvasti asiaa: olimme tahoillamme naimisissa, eri sukupuolta ja vieläpä eri sukupolveakin. Suhteemme ei myöskään ollut täysin platoninen,, vaan jokin lataus, ehkä tietoisuus täydellisestä yhteensopivuudesta oli suhteen rasitteena.

Jouduin hyvästelemään hänet elämäntilanteen muututtua, eikä yhteydenpitoa ole ollut lähes vuoteen. Ikävöin häntä valtavasti, ajattelen jatkuvasti, eikä ikävä tunnu hellitävän, vielä.

Mutta elämä jatkuu... Hän on minussa silti aina.

Vastaan heti kun tällä sivulla roikun. Itse yritän antaa kiintymyksen kohteilleni tilaa, omaa aikaa ja tilaa muillekin ystäville, perheelle, sukulaisille... Ymmärrän,etten ole se ainoa enkä edes tärkein ihminen ja yritän olla takertumatta kehenkään. Ehkä minua ja kiintymyksen kohteitani helpottaa se,että minulla on kymmenkunta tällaista ihmistä,joten en ennätä jatkuvasti olemaan yhden ja saman ihmisen kimpussa.Joskus kyllä palailen seuraavana päivänä johonkin asiaan,jos se on jäänyt keskeneräiseksi,mutta sitten pakotan itseni pitämään tauon tämän ihmisen kohdalla. Vaikka olenkin syvästi kiintynyt, en halua olla taakaksi. Olen maksanut aikoinani oppirahat tässäkin asiassa,kun ripustauduin liikaa. Nyt yritän mennä uusimman ystäväni ehdoilla, koska haluan säilyttää hänet elämässäni.

Minulla on ollut ilo kohdata 5 sellaista ihmistä, joihin olen syvästi kiintynyt. Ensimmäisen tällaisen ihmisen tapasin n. 20 vuotta sitten enkä ole unohtanut häntä vieläkään vaikka emme ole yhteyttä enää pitäneetkään (Asumme eri paikkakunnilla ja kummallakin omat kiireet). 2 muulla on myös työkiireitä eikä heillä ole aikaa moniin ihmissuhteisiin. Jäljellä olevat 2 kiintymyksen kohdetta toivon voivani jotenkin säilytää elämässäni vaikka työkaveruutemme onkin koko ajan katkolla. Koska olen määräaikainen työntekijä on minulla koko ajan irtisanomisuhka päällä,on ollut jo 9 kk ajan. Tässä pitkässä "eroprosessissa" olen kyllä saanut huomata,miten paljon olen kiintynyt. Vaikka minulla onkin muutama todella hyvä ystävä, niin en ole heihin näin kiintynyt. Pystyn olemaan ystävistäni "erossa" muutaman kuukaudenkin ilman hirveää ikäväntunnetta, mutta jos joudun olemaan viikon erossa työkaveristani, ikävä on aika valtava. Jännä juttu,miten johonkin ihmiseen vaan kiintyy.

Kannattaa mennä naimisiin sen kanssa. Se korjaa tilanteen, kun eroatte se on muuttunut narsistisiaksi.

Miten voin mennä naimisiin, kun molemmat (minä ja kiintymykseni kohde) ollaan naisia? Onneksi meidän kiintymys on molemminpuolista, ollaan siitä puhuttukin. Ikävä tulee kummallekin, jos ei nähdä toisiamme. Lisäksi ajatellaan usein toisiamme, tuskin koskaan voidaan unohtaakaan toisiamme (ellei sitten vanhuudessa tule dementiaa). 

Miten voin mennä naimisiin, kun molemmat (minä ja kiintymykseni kohde) ollaan naisia? Onneksi meidän kiintymys on molemminpuolista, ollaan siitä puhuttukin. Ikävä tulee kummallekin, jos ei nähdä toisiamme. Lisäksi ajatellaan usein toisiamme, tuskin koskaan voidaan unohtaakaan toisiamme (ellei sitten vanhuudessa tule dementiaa). 

up