Vuokranmaksun jakoperuste: minä, mies ja tämän tytär

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 02:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 02:51"]

Sinä 50%, mies 50%, jos tytär on alaikäinen.

[/quote]

Ei käy. Miksi pitäisi osallistua jonkun toisen lapsen elatukseen?

[/quote]

Jos tämä on ap niin teepä palvelus yhdelle lapselle tästä maailmasta ja lähe menemään. Kenenkään lapsen ei pidä joutua asumaan tuollaisen v****pään kanssa.

Ap, sinulta puuttuu lähtökohtaisesti kyky pärjätä uusperheessä.  Voin ennustaa jatkuvia riitoja, sun itsesäälistä valitusta tällä palstalla kun sun elämä on niin epäreilua miehen lapseen verrattuna jne jne. Ja suurin kärsijä tuossa on se lapsi, jolla on ainutlaatuinen lapsuus menossa. Teidän perheenne ei tule toimimaan. Ja syy on sinussa. Et ole tarpeeksi kypsä tuollaiseen perheeseen. Kannattais näyttää sille miehellekin tää ketju niin tajuais mitä on tapahtumassa.

Mikä vittupää oletkaan ap. Pysy kaukana tästä lapsesta!! Jos asenteesi on tuo, se tulee näkymään kaikessa muussakin!

"Lapsen laskennallinen osuus on 1/5 osaa vuokrasta" Kai se osuus pienenee, jos lapsia on useampia?

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 02:59"]

Emme tarvitsisi niin suurta asuntoa ilman tytärtä. Toisaalta mies maksaisi ilman minua asunnosta taas enemmän.

[/quote]

Sinäkin maksaisit yksin asuessa enemmän kuin sen kolmanneksen ja luultavasti jopa enemmän kuin puolikkaan nykyvuokrasta. 

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 08:47"]

Meillä on uusperhe jossa miehen lapsi. Meillä on yhteiset menot vaikka rahat tuleekin kummallakin omalle tilille. Mies maksaa asumisen kun tienaa 3 kertaa enemmän kuin minä ja minäkään en enää ihan huonosti tienaa. Minä sitten vastavuoroisesti olen maksellut miehen lapsen kuluja siinä missä omienkin. Me ollaan perhe ja perheessä on yhteiset menot. Kohta teillä on jääkaapissa omat hyllytkin kun oikein alkaa pilkkua viilaamaan ja siihen minä en alkaisi...

[/quote]

Se on juurikin näin! jos jakamaan alkaa niin mihin vedetään raja mitä ei jaeta? 

Kuka käyttää minkäkin verran sähköä, nettiä, kinkkua, maitoa, perunoita, shampoota, vessapaperia, jne

Jotenkin aloituksesta käsitin että kyseessä olisi aikuinen tytär. Jos alaikäinen, kuka edes miettii tuollaista? Miehelläni on 1 lapsi, minulla ei yhtään eikä ole käynyt mielessäkään koskaan että kulut ei menisi puoliksi!

Ymmärrän uusperheessä sen ajatuksen, että toisen lasten elättäminen ei kuulu uudelle puolisolle, erityisesti, jos lapsella on myös etävanhempi, joka maksaa elatusmaksuja.

Toisaalta, kun lähtee uusperheeseen ja ottaa puolisokseen ihmisen, jolla on jo lapsia, ottaa koko paketin. Tilanne on eri kuin kahden sinkun lyödessä hynttyyt yhteen ja jos tätä ei alusta asti miellä näin, homma ei toimi.

Lapsista aiheutuu aina kuluja, se on selvä. Miltä tuntuu siitä lapsesta, joka huomaa, että hänen aiheuttamista kuluista väännetään kättä ja uusi puoliso kokee hänet vain epämieluisana menoeränä? Vaikka lapsella olisi jo omasta takaa äiti ja isä, niin myös uudesta puolisosta tulee väistämättä jonkinlainen  vanhempi  lapselle. Tilanne ei voi olla sellainen, että omilleni kustannan jotain, mutta en samassa taloudessa asuvalle puolison lapselle. Ja vaikka ei olisi omia lapsia, täytyy hyväksyä, että siitä puolison lapsesta tulee osa omaakin elämää - kuluineen ja iloineen ja suruineen. Jos ei halua tätä hyväksyä - ja ymmärrän hyvin, että kaikki ei halua - ei ehkä kannata lähteä uusperhe kuvioon.

Aivan selkeä:

Jos vuokra on nyt 900e, ja yhtä huonetta pienemmän asunnon voisi vuokrata vaikka 700 eurolla (joo, mulla ei ole mitään hajua vuokratasoista), niin sä maksat 350e, mies maksaa 350e + ylimääräisesto huoneesta tulevat kulut 200e.

Meillä mies ehdotti puolet ja puolet systeemiä, mutten suostunut. (Mulla yhteenmuuttaessa neljä lasta, miehellä ei yhtään) Käytännössä maksan koko vuokran itse, toisaalta mies on opiskelija ja itselläni ihan ok palkatulot... Mies sitten ostaa lapsille kaupassa käydessään puuttuvia eväitä tms.

Meillä siis uusperhekuviosta huolimatta kaikki rahat on pantu yhteen, vaikka onkin omat tilit.

Aika kehnot on lähtökohdat toimivalle uusperheelle, jos vanhempipuoli käyttäytyy noin lapsellisesti. Jakakaa laskunne suhteessa tuloihin.

Meillä se tilanne, että asunnossa asuu minä, mun kaksi lasta ja mies (joka siis ei ole lasten isä). Minä maksan 3/4 vuokrasta ja mies oman osuutensa 1/4. Jos en asuisi miehen kanssa, riittäisi meille lasten kanssa kolmio, nyt asumme neliössä. Käytännössä maksan vuokraa itsestäni ja lapsista saman verran nyt, kuin maksaisin kolmiosta lasten kanssa ilman miestä. Omasta ( -ja miehen) mielestä tämä on oikein hyvä ratkaisu. Muut laskut, ruuat ym. maksaa kumpi sattuu eikä niitä lasketa. Miehelläni on yksi lapsi, joka siis on meillä sen kaksi vkl kuukaudesta, asustelee yhteisessä huoneessa minun toisen lapseni kanssa eikä tulisi mieleenikään alkaa laskeskelemaan miehen vuokraosuuteen korotuksia sen perusteella, että hänenkin lapsensa kuluttaa lattioitamme.

Ihan käytännön syistä olemme tähän päätyneet ja ihan tyytyväisiä tilanteeseen. Meillä on omat tilit, joille molemmille tulee omat rahat, ja yhteinen tili, johon molemmat siirtävät tuon vuokraosuutensa ja mitä milloinkin yli sen. Sieltä maksetaan vuokrat, sähköt, vakuutukset ym. yhteiset kulut. Omat laskut (puhelimet, lehdet, ja henk.koht. menot) kumpikin maksaa omilta tileiltään. Minä maksan ruuista enemmän, kuin mies, mutta hän osallistuu ruokakuluihin, ja kuitenkin minun vastuullani on 3/4 tämän perheen suista.

Ihan toimiva ratkaisu.

Mielenkiinnolla mietin, mitä muuta ap jakaa periaatteella 1/3. Ja erityisesti sitä, millaista on elämä kun perheen toisen aikuisen päässä raksuttaa koko ajan laskuri joka laskee mikä on reilua ja mikä epäreilua häntä itseään kohtaan. Ja joka näkee perheessä asuvan lapsen kulueränä ja rasitteena jota vastaan pitää suojautua. Mahtaa tulla mukava perhe-elämä.

Me tehtiin silleen miehen kanssa, että ennen kuin kuutettiin yhteen, kerroin mihin mulla on varaa. Hän sai sitten päättää, että otetaanko isompi ja kalliimpi asunto hänen lastensa takia ja hän maksaa enemmän.

Miehellä on kolme lasta ja kun lapset on meillä, hän maksaa kauppalaskun. Jos lapset ois koko ajan meillä, hän maksais enemmän, mutta ei sen enempää mitenkään laskennallisesti. Tähän pätee se sama kuin tuohon vuokraan eli mä tiedän suurin piirtein kuinka paljon mulla kuluu meidän kahden elämään ja mihin mulla on varaa ja mies maksaa sitten sen ylimenevän osuuden.

Meidän kummankaan mielestä ei ole kohtuullista, että mun pitäisi elää kädest

 suuhun miehen lasten takia (mä tienaan vähän ja siihen se menisi, jos mun pitäisi alkaa maksaa kaikesta puolet) eikä tästä ole koskaan tarvinnut taistella.

Mä toisaalta myös ostelen lapsille välillä vaatteita, milloin mitäkin eikä niistäkään tarvi sen enempää vääntää tai edes keskustella.

Meillä on siis yhteiset rahat siten, että kumpikaan ei joudu taloudelliseen ahdinkoon, mutta palkat menee kuitenkin omille tileille eikä mitään yhteistä tiliä ole.

Toimii meillä.

OECD:n modifioidussa kulutusyksikkömallissa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa kulutusyksikköarvon 1, toinen aikuinen 0,5 ja lapsi 0,3. Esimerkiksi perheessä, joka koostuu yhdestä aikuisesta ja yhdestä lapsesta, kulutusyksiköiden summa on 1,3. Kun esimerkkiperheen lapsen kulutusyksikköarvo (0,3) jaetaan koko kulutusyksikön summalla (1,3) ja kerrotaan sadalla, saadaan lapsen osuus, joka esimerkkitapauksessa on 23 prosenttia.  
Lapsen osuus asumiskustannuksista lasketaan lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle asumisesta aiheutuvien kohtuullisten nettokustannusten määrästä. Nettokustannuksilla tarkoitetaan tässä asumiskustannuksia sen jälkeen, kun kustannuksista on vähennetty vanhemmalle maksettava asumisen tukemiseen tarkoitettu tuki, kuten esimerkiksi yleinen asumistuki. Jos lapsen kanssa asuva vanhempi elää avio- tai avoliitossa taikka muussa parisuhteessa, puolisot vastaavat ohjeen 3.3.2 kohdan 5 kappaleen mukaisesti asumiskustannusten nettomäärästä puoliksi. Tällöin lapsen osuus asumiskustannuksista lasketaan lapsen vanhemman vastattavaksi jäävästä puolikkaasta

Tällä tavalla laskettuna ap:n tapauksessa jakoperuste on noin 45-55, mikäli lapsi on alaikäinen.  

Varmasti asiaan vaikuttaa se, minkä verran kumpikin tienaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tulot ei kellään ole mitään kiveenhakattuja, ja se iso tuloinen voi jäädä työttömäksi ja se pieni tuloinen voi edetä urallaan ja saada palkankorotuksia jne. Eli roolit voi hyvinkin muuttua tulojen suhteen pitkällä aika välillä. Eikö perheessä kannata aina miettiä yhteisiä tuloja ja sitä, miten ne riittää?

Jos minulla tulot nousee tai pystyn laittamaan rahaa sivuun johonkin extraan, niin haluan kyllä, että koko perhe ilahtuu ja hyötyy tästä, en vain minä. En halua esim. matkustella yksin, vaikka matka mahdollistuisi minun palkankorotuksen avulla, vaan ihan aidosti haluan miehen ja lapset mukaan. Minusta homman pitäisi mennä näin, oli sitten ydin perhe tai uusperhe.

Nykyään on paljon "kevytsuhteita", joissa ei sitoudutakaan toiseen lopullisesti, vaan hengataan yhdessä nyt kun seurustellaan ja asutaan yhdessä, koska se on halvempaa ja vaihdetaan sitten kumppania, jos parempi tulee tilalle. Silloin ehkä haluaa tarkemmin miettiä, miten paljon toisen elämää rahoittaa. Ja silloin uusperhekuvio on aika hankala.

miksi asutte yhdessa jos ette ole perhe? aikuiset maksaa puoliksi jos tulot on suunnillen samat. jos eivät ole niin tulojen suhteessa olisi reiluinta. olet ottanut koko paketin ja olet lapsesta vastuussa osaltasi.

Paljonkohan joutuisit maksamaan vuokraa jos asuisit yksin? Todennäköisesti enemmän kuin nyt puolikasta vuokraa isommasta ja ehkä paremmasta asunnosta.

Puolison lapseen EI ole elatusvelvollisuutta. Lain mukaan elatusvelvollisia ovat lapsen biologiset vanhemmat, eikä isä- tai äitipuoli ole biologinen vanhempi vaikka saattaakin olla sosiaalinen ja emotionaalinen vanhempi. Se, kenen tulot otetaan huomioon etuuksien ym. jakamisessa, on eri asia kuin elatusvelvollisuus.

Uusperheessä tosiaankin elatusvelvollisuutta on myös perheen ulkopuolella. Kulujen 50/50 jakoa ei voi olla olemassakaan, koska toinen perheen aikuisista saa lapsen kuluja varten tuloja perheen ulkopuolelta, eli tulojen jako on esim. 50/75 sen hyväksi, joka saa elatusavun ja lapsilisän. Jos tämä on mies, jolla todennäköisesti on myös isompi palkka, menojen 50/50-jako vääristää tilannetta entisestään.

Täällä naiset nyt kirjoittelevat sitä tilannetta ajatellen, että oma lapsensa asuu isän kanssa, ja totta kai oma mussukka tarvitsee elatuksen vähintään kolmelta, mieluummin neljältä  vanhemmalta, eikö totta? Kun se rassu on joutunut kokemaan avioeronkin niin kyllä äiti- ja isäpuolten täytyy sitä kompensoida rahalla. Ainut vaan että kuka sen perusperheen ryssi elleivät äiti ja isä.

AP palailee vasta nyt, yöttömän yön jäljiltä. En siis ole kommentoinut väliin mitään.

Halusin näkemyksiä jakotavasta ja ehdotukset näyttäisivät hajoavan minun näkemyksestäni (40/60%) mieheni näkemykseen (50%/50%)

Minä asuisin edullisemmin omistamassani asunnossani kuin nykyisin, (avo) mieheni kustannukset olisivat samat asuupa hän pienemmässä vuokra-asunnossa yksin tyttärensä kanssa tai suuremmassa minun (ja tyttärensä) kanssani.

Palkkasuhteemme on 40/60 minun tienatessa vähemmän.

Jos lapsi esim.  on päivähoidossa tai alaikäisenä saa opintotukea, niin niihin vaikuttaa avopuolison tulot. Miten ap ajatteli tämän hyvittää?