Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti velkojen takia
16.01.2014 |
Luottotiedot meni 22-vuotiaana, olen nyt 30. Ulosotossa on 34 000 euroa ja perintäfirmoilla pyörii jokunen tonni palautuneita velkoja. Sain vakituisen duunin lokakuussa ja siitä lähtien lyhentänyt 700e/kk velkoja. Tätä ennen velat lähinnä kasvaneet korkoa koska työtilanne vaihdellut pätkätöiden ja työttömyyden välissä. Jos jotain hyvää tässä niin lisää velkaa en ole vähemmän yllättäen tehnyt viimeisen 8 vuoden aikana...
Miehen kanssa oltu yhdessä 2,5 vuotta ja velkatilanne ollut kokoajan tiedossa. Mies ollut keikkatöissä ulkomailla suurimman osan vuodesta koko yhdessäoloajan ja Suomessa asuttu sitten mun yksiössä aina pari kuukautta kerrallaan. Nyt oli tarkoitus miehenkin hommata pysyvä työ Suomesta ja asettua tänne aloilleen.
Vaan ongelma on se että yhdessä hakiessa ei saada asuntoa koska mulla ei luottotietoja, ja yksinäinen mieshakija ei ole kauheesti vuokranantajien suosiossa. VVO/Sato ei anna yksinhakijalle isompaa, ja mies haluais välttämättä kolmion (meillä varaa maksaa kolmion vuokra pk-seudulla, noin 1200e/kk). Mies ei saa asuntolainaa yksin koska ei säännöllisiä tuloja Suomessa (ulkomaiset työnantajat ja palkka tulee ulkomaalaiselle tilille). Asumisoikeutta ollaan mietittyä mutta sitäkin varten pitäisi säästää joitain vuosia, sopivan asunnon ao-maksut tuntuvat olevan 30 tonnin puolin ja toisin. Mulla menee kaikki rahat tällä hetkellä velan maksuun tuon ulosoton lisäksi, ei jää mitään säästöön.
Oltais saatu kaupungilta rivitalokolmio suht OK-alueelta ja käytiin kattomassakin, mutta mies ei halunnut muuttaa koska viereisen asunnon perhe oli nimen perusteella mamu ja mies pelkäsi että alueella on rauhatonta asua. Itselle asunto olisi kelvannut OK, mutta mies ei halunnut ottaa sitä vastaan.
Hirveät riidat ollut tässä jo useita kuukausia ja toissapäivänä mies sitten pakkasi laukkunsa ja lähti koska totesi ettei tässä ole enää mitään järkeä ettei edes asuntoa saada velkojen takia. Itse olen varmaan jonkinlaisessa jälkishokissa kun mietin että ei tää nyt yllätyksenäkään oo voinut tulla kun velkatilanne on ollut tiedossa koko yhdessäolon ajan. Omien laskelmieni mukaan olisin 5-7 vuoden kuluessa velaton jos vaan saan pitää työni ja palkka pysyy samana tai nousee jonkun verran.
Ilmeisesti mies luuli että vuokranantajat katsovat läpi sormien luottotietojen puutetta kunhan vaan säännölliset tulot. Itsehän herra muutti aikoinaan vanhempien luota perintökämppään ja myi sen sitten lähteäkseen ulkomaille töihin. Ei siis mitään kokemusta työttömyydessä saati velkavankeudesta, joten sinänsä en ihmettele empatian puutetta...
Noh, mitäs mieltä AV? Eikös vaan että velka on ihan OK syy jättää? Vai ylireagoiko mies?
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:56"]
Tuollainen myös, mutta jos kerää tuollaiset velat, vaikka ei ole mitään tarvetta, niin, joo, on idiootti, ja normaalit ihmiset varoo tuollaisia, vaikka miten olisivat setvineet sittemmin asiansa. Elämässä tulee muutenkin eteen tilanteita, jossa eletään kädestä suuhun. Itse olen keski-ikäinen opiskelija opintotuella ja asun solussa. Pakko on ollut ottaa opintolainaa. 20-v ei olisi tullut tai nytkään ei tule mieleenkään ottaa pikavippejä tai kulutusluottoja. Minulta ei heru sympatiaa.
[/quote]
Ihanaa. Olet jumalolento. Kirjoita kirja ja jaa meille kaikille valaisevaa viisauttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:36"]
Luottotiedot meni 22-vuotiaana, olen nyt 30. Ulosotossa on 34 000 euroa ja perintäfirmoilla pyörii jokunen tonni palautuneita velkoja. Sain vakituisen duunin lokakuussa ja siitä lähtien lyhentänyt 700e/kk velkoja. Tätä ennen velat lähinnä kasvaneet korkoa koska työtilanne vaihdellut pätkätöiden ja työttömyyden välissä. Jos jotain hyvää tässä niin lisää velkaa en ole vähemmän yllättäen tehnyt viimeisen 8 vuoden aikana...
Miehen kanssa oltu yhdessä 2,5 vuotta ja velkatilanne ollut kokoajan tiedossa. Mies ollut keikkatöissä ulkomailla suurimman osan vuodesta koko yhdessäoloajan ja Suomessa asuttu sitten mun yksiössä aina pari kuukautta kerrallaan. Nyt oli tarkoitus miehenkin hommata pysyvä työ Suomesta ja asettua tänne aloilleen.
Vaan ongelma on se että yhdessä hakiessa ei saada asuntoa koska mulla ei luottotietoja, ja yksinäinen mieshakija ei ole kauheesti vuokranantajien suosiossa. VVO/Sato ei anna yksinhakijalle isompaa, ja mies haluais välttämättä kolmion (meillä varaa maksaa kolmion vuokra pk-seudulla, noin 1200e/kk). Mies ei saa asuntolainaa yksin koska ei säännöllisiä tuloja Suomessa (ulkomaiset työnantajat ja palkka tulee ulkomaalaiselle tilille). Asumisoikeutta ollaan mietittyä mutta sitäkin varten pitäisi säästää joitain vuosia, sopivan asunnon ao-maksut tuntuvat olevan 30 tonnin puolin ja toisin. Mulla menee kaikki rahat tällä hetkellä velan maksuun tuon ulosoton lisäksi, ei jää mitään säästöön.
Oltais saatu kaupungilta rivitalokolmio suht OK-alueelta ja käytiin kattomassakin, mutta mies ei halunnut muuttaa koska viereisen asunnon perhe oli nimen perusteella mamu ja mies pelkäsi että alueella on rauhatonta asua. Itselle asunto olisi kelvannut OK, mutta mies ei halunnut ottaa sitä vastaan.
Hirveät riidat ollut tässä jo useita kuukausia ja toissapäivänä mies sitten pakkasi laukkunsa ja lähti koska totesi ettei tässä ole enää mitään järkeä ettei edes asuntoa saada velkojen takia. Itse olen varmaan jonkinlaisessa jälkishokissa kun mietin että ei tää nyt yllätyksenäkään oo voinut tulla kun velkatilanne on ollut tiedossa koko yhdessäolon ajan. Omien laskelmieni mukaan olisin 5-7 vuoden kuluessa velaton jos vaan saan pitää työni ja palkka pysyy samana tai nousee jonkun verran.
Ilmeisesti mies luuli että vuokranantajat katsovat läpi sormien luottotietojen puutetta kunhan vaan säännölliset tulot. Itsehän herra muutti aikoinaan vanhempien luota perintökämppään ja myi sen sitten lähteäkseen ulkomaille töihin. Ei siis mitään kokemusta työttömyydessä saati velkavankeudesta, joten sinänsä en ihmettele empatian puutetta...
Noh, mitäs mieltä AV? Eikös vaan että velka on ihan OK syy jättää? Vai ylireagoiko mies?
[/quote]
Eniten tarinassa ihmetytti,että olette pari vuotta kuitenkin jo olleet yhdessä,ja melkein löytyi jo yhteinen kämppäkin mutta homma kaatui mahdolliseen mamunaapuriin? Ja sitten lähti lätkimään?Etpä tainnut paljon menettää tuossa miehessä. Itse en jättäisi kumppania tuollaisessa tilanteessa,mutta periaatteessa hyvin erilainen taloustilanne/muu elämäntilanne on "hyvä"syy erota,voitte sitten molemmat etsiä sopivamman kumppanin?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:14"]
Mieshän periaatteessa on samassa tilanteessa kuin sinä. Suomeen muuttanutta joka tienaa rahansa ja maksaa veronsa muualle kohdellaan kuin luottotiedotonta. Eli sun miehen "luottotiedot" ovat Suomen systeemin mukaan negatiiviset. Ja tuntuu etteivät hänen asiansa muutenkaan ole kunnossa. Hän ei tule asuntoa saamaan yksinkään.Mihin se hänen perintönsä suli jos töissä on käynyt?
[/quote]
Se on kuulemma säästössä "pahan päivän varalle" mutta ilmeisesti asunnon hankkiminen ei ole sellainen mihin sitä rahaa on korvamerkitty. En ole aina täysin perillä miehen prioriteeteistä - ostelee kyllä itselleen kaikkea kivaa mutta kun aikoinaan pyysin maksamaan puolet vuokrasta niistä kuukausista kuin asuimme kämpässäni, sain nekin rahat vasta aika pitkän vastaanväittämisen jälkeen. Mies kuitenkin asui ja sotki ihan omistajan elkein...
ap
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:41"]
Eniten tarinassa ihmetytti,että olette pari vuotta kuitenkin jo olleet yhdessä,ja melkein löytyi jo yhteinen kämppäkin mutta homma kaatui mahdolliseen mamunaapuriin? Ja sitten lähti lätkimään?Etpä tainnut paljon menettää tuossa miehessä. Itse en jättäisi kumppania tuollaisessa tilanteessa,mutta periaatteessa hyvin erilainen taloustilanne/muu elämäntilanne on "hyvä"syy erota,voitte sitten molemmat etsiä sopivamman kumppanin?
[/quote]
Joku muu tässä ketjussa totesikin että taisi tulla miehelle yllätyksenä kuinka paljon luottohäiriö vaikuttaa jokapäiväisessä elämässä kun suurin osa suhteen kestosta ollaan eletty kaukosuhteessa ja molemmat on aika pitkälti hoitaneet omat menonsa itse. Alan itsekin kallistua tuon näkökulman puolelle. Toki jos roolit olisi toisin päin eli itsellä tiedot OK ja mies luottotiedoton, miettisin kovasti ensinnäkin omia tunteitani, omaa tulevaisuuttani ko. miehen kanssa ja sitä onko miehen asenne ja halukkuus velanmaksua kohtaan kohdillaan. Ehkä mies teki omalla kohdallani näin ja totesi että parempi jatkaa matkaa.
No, mitäs tässä. Vietän ilmeisesti sinkkuelämää 40-vuotiaaksi asti, pitänee asennoitua puuman rooliin niin saatte lisää paheksuttavaa ;)
se alkuperäinen ap
Minusta vaikuttaa siltä, että miehesi on ollut muutenkin kyllästynyt tai tien päässä teidän suhteen ja raha on vain syy joka katkaisee kamelin selän. Jos muut asiat on kunnossa, niin kyllä rahaongelmatkin kestäisi. Joten jatka elämääsi, sinulla on nyt paljon enemmän viisautta. Eikä tuo velkasi ole paljoa, kyllä siitä selviät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:48"]no hei, miehiä on muitakin. Ole vaikka ilman miestä siihen asti, kun olet maksanut velat.
[/quote]
Miehen ansaitsee vasta, kun osaa hoitaa asiansa. Ei kukaan tasokas mies halua taakakseen naista, jolla asiat sekaisin.
[/quote]
Voi jessus, tässä taitaa elämänkokemus nyt puhua ! Sun ehkä kannattaisi olla hiljaa - kuulostat niin lapselliselta ja tyhmältä.Nuorena voi mokailla vaikka sä tietysti et - ja minä ainakin kunnioitan ihmistä, joka yrittää selvittää ja hoitaa velkansa kunnialla. Olen itsekin ollut ulosotossa vuosikausia ja maksanut kaiken pois. Ja meidän rakkaus kesti. Ja kestää yhä.Onko täällä palstalla niin täydellisiä ja erehtymättömiä ihmisiä, että heillä on varaa halveksua niitä, jotka ovat mokanneet. Onneksi se mihin ei kuole niin vahvistaa. Kaikkea hyvää ap:lle!
Isot kiitokset neuvoista, ap! t. 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis asunto ei käy kun postilaatikossa on ulkomaalainen nimi?
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:54"]
Ja alkuperäiseen kysymykseen: mies oli mielestäni kohtuuton. Voit kuitenkin ajatella asian niin päin, että olisitko todella halunnut olla miehen kanssa, jolle raha on noin tärkeässä asemassa ja menee ihmissuhteiden ohi.
[/quote]Syyllistä vaan miestä. Se, että hänellä menisi "raha ihmissuhteiden ohi" on oma, syyllistävä, tulkintasi. Oikeasti emme voi tietää hänen varsinaista syytään. Ehkä hän ei vaan enää voinut luottaa toiseen osapuoleen, ja sellaisessa tilanteessa suhteen jatkaminen on järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:36"]
Luottotiedot meni 22-vuotiaana, olen nyt 30. Ulosotossa on 34 000 euroa ja perintäfirmoilla pyörii jokunen tonni palautuneita velkoja. Sain vakituisen duunin lokakuussa ja siitä lähtien lyhentänyt 700e/kk velkoja. Tätä ennen velat lähinnä kasvaneet korkoa koska työtilanne vaihdellut pätkätöiden ja työttömyyden välissä. Jos jotain hyvää tässä niin lisää velkaa en ole vähemmän yllättäen tehnyt viimeisen 8 vuoden aikana...
Miehen kanssa oltu yhdessä 2,5 vuotta ja velkatilanne ollut kokoajan tiedossa. Mies ollut keikkatöissä ulkomailla suurimman osan vuodesta koko yhdessäoloajan ja Suomessa asuttu sitten mun yksiössä aina pari kuukautta kerrallaan. Nyt oli tarkoitus miehenkin hommata pysyvä työ Suomesta ja asettua tänne aloilleen.
Vaan ongelma on se että yhdessä hakiessa ei saada asuntoa koska mulla ei luottotietoja, ja yksinäinen mieshakija ei ole kauheesti vuokranantajien suosiossa. VVO/Sato ei anna yksinhakijalle isompaa, ja mies haluais välttämättä kolmion (meillä varaa maksaa kolmion vuokra pk-seudulla, noin 1200e/kk). Mies ei saa asuntolainaa yksin koska ei säännöllisiä tuloja Suomessa (ulkomaiset työnantajat ja palkka tulee ulkomaalaiselle tilille). Asumisoikeutta ollaan mietittyä mutta sitäkin varten pitäisi säästää joitain vuosia, sopivan asunnon ao-maksut tuntuvat olevan 30 tonnin puolin ja toisin. Mulla menee kaikki rahat tällä hetkellä velan maksuun tuon ulosoton lisäksi, ei jää mitään säästöön.
Oltais saatu kaupungilta rivitalokolmio suht OK-alueelta ja käytiin kattomassakin, mutta mies ei halunnut muuttaa koska viereisen asunnon perhe oli nimen perusteella mamu ja mies pelkäsi että alueella on rauhatonta asua. Itselle asunto olisi kelvannut OK, mutta mies ei halunnut ottaa sitä vastaan.
Hirveät riidat ollut tässä jo useita kuukausia ja toissapäivänä mies sitten pakkasi laukkunsa ja lähti koska totesi ettei tässä ole enää mitään järkeä ettei edes asuntoa saada velkojen takia. Itse olen varmaan jonkinlaisessa jälkishokissa kun mietin että ei tää nyt yllätyksenäkään oo voinut tulla kun velkatilanne on ollut tiedossa koko yhdessäolon ajan. Omien laskelmieni mukaan olisin 5-7 vuoden kuluessa velaton jos vaan saan pitää työni ja palkka pysyy samana tai nousee jonkun verran.
Ilmeisesti mies luuli että vuokranantajat katsovat läpi sormien luottotietojen puutetta kunhan vaan säännölliset tulot. Itsehän herra muutti aikoinaan vanhempien luota perintökämppään ja myi sen sitten lähteäkseen ulkomaille töihin. Ei siis mitään kokemusta työttömyydessä saati velkavankeudesta, joten sinänsä en ihmettele empatian puutetta...
Noh, mitäs mieltä AV? Eikös vaan että velka on ihan OK syy jättää? Vai ylireagoiko mies?
[/quote]No mieshän on käyttänyt hyväkseen vanhempiaan ja sua, loisinut sun kämpässä kun on halunnut suomessa käydä, nyt haluaa mennä loisimaan jonkun muun kustannuksella, hyvä vaan kun siitä pääsit jo nyt etkä tehnyt lapsia kanssaan, äijä on loisinut 2 kk vuodessa sun kämpässä ja nyt pitäisi saada kolmio. Mulle riittäisi yksiö tai kaksio jos meitä olisi 2.
Niin no jos eroa edelsi kuukausia kestäneet hirveät riidat... kyllähän se kertoo teidän yhteisestä kyvystä ja tavasta kohdata tämä ongelma. En tiedä yksityiskohtia, mutta ero saattaa olla molempien kannalta oikea ratkaisu. Ei kannata valita sellaista puolisoa, johon ei voi ahdingossa luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:38"]Olisin tehnyt samoin.
[/quote]
En itsekään katsoisi luuseria luottotiedotonta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö luuseri olisi nimenomaan sellainen joka vaan makaisi kotona sossun rahoilla? Luuserista ei tule ekana mieleen työssäkäyvä ihminen joka yrittää aktiivisesti maksaa velkojaan pois.
t: ap
Miksi tuossa lopussa kirjoitat "herra muutti aikoinaan vanhempien luota perintökämppään ja myi sen sitten lähteäkseen ulkomaille töihin. Ei siis mitään kokemusta työttömyydessä saati velkavankeudesta, joten sinänsä en ihmettele empatian puutetta..." ? Eihän se ole miehen syy, että sinä olet nuoruudessasi sählännyt raha-asiat.
Mutta on tosiaan outoa, että mies jätti tuollaisen asian vuoksi, koska sinun luottotiedottomuutesi on ollut jo pitkään tiedossa. Ja tosiaan outoa on myös se, että jos rivarikolmion saisitte vihdoin niin se ei sitten kelpaakkaan.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 17:43"]Eikö luuseri olisi nimenomaan sellainen joka vaan makaisi kotona sossun rahoilla? Luuserista ei tule ekana mieleen työssäkäyvä ihminen joka yrittää aktiivisesti maksaa velkojaan pois.
t: ap
[/quote]
Luuseri on sellainen, joka on itse sössinyt asiansa.
Siinähän se tuli, vain aitoa rakkautta av:lla...
Mistä noin isot velat ovat tulleet?
Mies oli ääliö. Yksinkertaisesti.
Sun sen sijaan kannattaa soittaa sille ulosottomiehelle ja jutella sun tilanteesta. Ainakin joskus sinne luottotietoihin on saanut erillisen merkinnän siitä, että ulosottovelka on hoidossa. En tiedä auttaako asuntoasioissa, mutta ainakin puhelinliittymän ja luottokortin saa tuon jälkeen =)
Mutta mies siis todellakin käytti velkojasi vain tekosyynä, asunnon voisi ottaa kuitenkin esim. vain hänen nimiinsä ja hyviä asuntoja nyt vaan saattaa joutua odottamaan pitkäänkin. Mekin odotettiin meille sopivaa ensin yli vuosi ja asosta kysymys, niin nyt odotetaan samanlaine. Pätkä vielä ennen kuin päästään muuttamaan =)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:54"]
Miten olet ap onnistunut ottamaan itseäsi niskasta kiinni ja lopettamaan törsäksen? Kaipaisin neuvoja, koska itselläni on tosi paljon velkaa eikä mitään tietoa työpaikasta, vaikken onneksi vielä ulosotossa olekaan...
Ja alkuperäiseen kysymykseen: mies oli mielestäni kohtuuton. Voit kuitenkin ajatella asian niin päin, että olisitko todella halunnut olla miehen kanssa, jolle raha on noin tärkeässä asemassa ja menee ihmissuhteiden ohi.
[/quote]
En ajattele itse että koskaan varsinaisesti "törsäsin" - joo, rahaa meni helvetisti mutta loppujen lopuks se omasta mielestäni meni ihan tavalliseen elämiseen. Ei löydy kaapista mitään 700 euron korkkareita tai muuta sellaista, kallein ostos taisi olla 650 euron kännykkä (eli Nokia 7210 uutena). Enemmänkin näin retrospektiivissä näen että yritän elää sellaista elämää jota eli joku (= kaverit) paljon kovemmilla tuloilla. Elin ikään kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa jossa todellisuus ja unelmat eivät kohdanneet.
Useimmat niistä asioista jotka ostin silloin on edelleen käytössä, mm. 2005 hommattu pesukone. Hyvin toimii edelleen.
Itselle tärkein opetus oli budjetoinnin ja säästämisen opettelu. Vasta kun aloin pistää kaikki kulut paperille niin tajusin kuinka paljon rahaa vaan "katoaa" - yhdessä talouskirjassa sitä kutsuttiin "lattefaktoriksi" eli moni meistä pistää päivittäin useita euroja takeaway-kahviin, karkkiin jne pikkuostoksiin joista tulee kuitenkin kokonaisuutena aika iso summa. Itselläkin oli ennen tapana ostaa joka päivä "jotain pientä" (erikoiskahvi, naistenlehti, suklaapatukka jne) ja niistä tuli helposti 5-10e menoerä joka päivä.
Listaa kaikki menosi sen mukaan mikä ovat vakioita (esim. vuokra, bussilippu, nettiliittymän kuukausimaksu jne), mitkä sellaisia jotka vaihtelevat käytön mukaan (puhelin, sähkö, bensa esim.) ja mitkä sellaisia jotka vaihtelevat paljon ja joita voit itse säädellä (ruoka, vaatteet, matkat, ulkona syöminen, leffassa käynti jne). Sitten alat miettiä mistä voit säästää. Itse mm. vaihdoin puhelinliittymän halvempaan, vaihdoin sähköntarjoajaa, lopetin kokonaan lounaiden syömisen ulkona työaikana (eväät töihin) ja laitoin itselleni rajan mm. ruoka- ja vaateostoksille (max. 300e/kk ruokaan, max. 25e/kk vaatteisiin jne).
Nykyään jos haluan ostaa jotain niin tutkin paljonko se maksaa, sitten säästän sen kalleimman hinnan mukaisen summan, ja jos saan ostettua sen halvemmalla niin pistän säästetyt rahat rahastoon. Viimeksi halusin ostaa n. 100 euron arvoisen kodinkoneen, joten säästin sen hinnan, mutta satuinkin löytämään sen käytettynä 30 eurolla Huuto.netistä niin siirsin sitten ne ylijääneet 70 euroa sivuun. Tuolla tavalla olen tässä viime kuukausien aikana kerryttänyt jo noin ~500 euroa pahan päivän varalle siltä varalta että pesukone hajoaa tai pitää päästä yksityiselle lääkärille tai muuta sellaista.
Ilman duunia tai muita tuloja on vaikea saada velkoja pois. Sitten kun niitä on varaa maksaa, kannattaa aina aloittaa pienimmästä ja maksaa muista vain minimimaksu. Jos Instrum tai Lindorff lähettelee laskuja, maksa edes 10 euroa maksusta, niin perintäfirma ei voi pistää sitä ulosottoon, vaan se jää ns. ikuiseen looppiin koska maksat sitä kuitenkin aina vähän kerrallaan. Huono puoli on se että joka kerta kun perintäfirma lähettää uuden laskun, siihen on lisätty lisää kuluja, mutta ainakin vältyt maksuhäiriöltä siihen asti kunnes löydät töitä ja voit tehdä kunnollisen maksusuunnitelman.
Se alkuperäinen ap