Teille, jotka olette "muotinimiä" vastaan
Pelkäätkö, että jos annat lapsellesi muotinimen, lapsesi kohtaa kaimojaan pilvin pimein? Että huutaessasi lastasi syömään, puolet naapuruston lapsista kääntää päänsä? Että lapsesi luokalla saattaa olla monia saman nimisiä?
tässäpä tilastollista faktaa.
Vuonna 2012 nimettiin 29950 tyttöä, joista 11156 sai ensimmäiseksi etunimekseen suosikkinimen 50 suosituimman ensimmäisen etunimen nimen listalta. Prosentteina tämä on 37,2.. Siis, vain hieman useampi, kuin joka kolmas omistaa listahitin.
10 suosituinta tytön ensimmäistä etunimeä vuonna 2012 oli: Ella, Sofia, Emma, Aada, Aino, Venla, Helmi, Emilia, Siiri ja Sara. 12,81% tytöistä annettiin yksi näistä nimistä. Jos siis tytön tulevalla koululuokalla on 10 tyttöä, luokalla on luultavasti yksi, ja harvemmin kaksi tyttöä, joiden nimet löytyvät top10 listalta.
Suosituin nimi Ella annettiin 1.56% tytöistä ensimmäiseksi etunimeksi. Siis, jos luokalla on kymmenen tyttöä, on 0,156% todennäiköisyys, että yksi heistä on Ella, ja 0.02% todennäkköisyydellä heitä on kaksi. Jos koulussa on sata tyttöä, ei Elloja kuitenkaan ole luultavasti kuin 1 tai 2.
Eli älä huoli, jos tykkäät nimistä, jotka sattuvat olemaan kaikista suosituimpia, koska ei saman nimisiä, ja samana vuonna syntyneitä ole kovin paljoa. Tietenkin alueellisia eroja voi esiintyä.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:55"]Muotinimet ovat tylsiä. Vaikka ne vauvan syntymävuonna kuullostavat ehkä kivoilta, niin se, että niitä Saroja, Emileitä ja Erikejä yms. asuukin sitten joka kadunkulmassa ja se tekee nimestä ajan mittaan kulahtaneen ja tylsän. En muista niiden oppilaideni nimiä, jotka ovat muotinimisiä. Paljon helpompi muistaa erikoiset nimet. Eikö nimen tarkoitus ole erottaa ihmiset toististaan?
[/quote]
ei nimi miestä pahenna. Olen jenna enkä koskaan ole kärsinyt siitä että meittä on ikäluokassani paljon
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:55"]Muotinimet ovat tylsiä. Vaikka ne vauvan syntymävuonna kuullostavat ehkä kivoilta, niin se, että niitä Saroja, Emileitä ja Erikejä yms. asuukin sitten joka kadunkulmassa ja se tekee nimestä ajan mittaan kulahtaneen ja tylsän. En muista niiden oppilaideni nimiä, jotka ovat muotinimisiä. Paljon helpompi muistaa erikoiset nimet. Eikö nimen tarkoitus ole erottaa ihmiset toististaan?
[/quote]
ei nimi miestä pahenna. Olen jenna enkä koskaan ole kärsinyt siitä että meittä on ikäluokassani paljon
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 05:44"]No esim. Laura on ollut myös suuri muotinimi aiemmin monena vuonna. Mulla on facebookissa 10 Laura nimistä kaveria. Facebook kavereita mulla on 170.
Kerran menin uuteen työpaikkaan, jossa oli 4 Lauraa ja 3 Annea.
Kyllä mä mieluummin välttelisin näitä uusia hittinimiä, koska kyllä niitä vaan kertyy kun useampana vuonna nimetään.
[/quote]
etkä halua sitten tutustua lauraan ? Onko nimi häirinnyt ystävyyyssuhteita tuskin joten.mitä se haitta
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 05:44"]No esim. Laura on ollut myös suuri muotinimi aiemmin monena vuonna. Mulla on facebookissa 10 Laura nimistä kaveria. Facebook kavereita mulla on 170.
Kerran menin uuteen työpaikkaan, jossa oli 4 Lauraa ja 3 Annea.
Kyllä mä mieluummin välttelisin näitä uusia hittinimiä, koska kyllä niitä vaan kertyy kun useampana vuonna nimetään.
[/quote]
etkä halua sitten tutustua lauraan ? Onko nimi häirinnyt ystävyyyssuhteita tuskin joten.mitä se haitta
Minä olen Laura, do I need to say more? Olen kärsinyt koko elämäni liian yleisestä nimestäni. Silkkaa julmuutta nimetä lapsensa näin.
Omille lapsilleni annoin mahdollisimman harvinaiset mutta ei erikoiset nimet.
joo, nykyään suosituimipiakin nimiä annetaan paljon vähän vähemmän kuin aikaisemmin suosikkeja. kyllä sinne listalle kuitenkin aina jotkut nimet päätyvät. ei tarvitse mun mielestä tuntea morkkista, jos nimeää tyttönsä vaikka Helmiksi vuonna 2014, vaikka listoilla pyöriikin.
Alueellista vaihtelua on paljon. Olen vm -88 Anni, ja minulla on ollut samannimisiä luokkatovereita peruskoulusta korkeakouluun 1-4 kpl luokassaan tai ryhmässään. Mies taas on kotoisin toiselta puolen Suomea ja minä olin ensimmäinen nuori Anni jonka hän tapasi.
Itse olen Elisa ja ei ollut kaimoja koko ala-aste- tai yläasteaikana. Myöhemmin kyllä alkoi olla eli pikkulapsia löytyi ko. nimestä. Joskus nytkin omat lapset katsoo ihmeissään, kun joku kutsuu lapseaan minun nimellä. Lapseni nimi taas oli suht yleinen omassa ikäpolvessani, ei tule lapsen ikäisissä juurikaan vastaan, erittäin harvoin.
Nimien suosio myös vaihtelee niin nopeasti, että muutaman vuoden päästä tämän hetken muotinimi on hyvinkin yksilöllinen. Minä oon Heidi -89, enkä edes tiennyt että Heidi on joskus ollut muotinimi ennen kuin opin sen av:ltä.
Me annettiin lapsellemme nimi josta tykättiin. Myöhemmin vasta huomasin että oli ollut sen vuoden suosituin nimi. Ei vaan nyt käynyt mielessäkään tarkistella jostain kuinka montaa Ellaa ennen meidän Ellaa on annettu :)
T: vm -07 Ellan äiti
Tiedän kaksi Jennyä tällä pienehköllä paikkakunnalla missä asun :)
Muotinimet ovat niitä, jotka tulevaisuudessa ovat yhtä mielenkiintoisia kuin nyt esim. Matti, Pekka tai Liisa. Tai Jukka, Jari, Mari ym. Jokaisella vuosikymmenellä on omansa ja niistä tulee ajanmittaan kulahtaneita. Itse kyllä tykkään joistain muotinimistä mutta valitsin lapsilleni nimeksi jotain muuta.
Ala-asteella meidän luokalla oli 2 Juhaa ja 3 Markoa. 85 aloitin koulun. Myös Janne/Jani oli erittäin yleinen.
Sukututkimusta tehdessäni olen huomannut tämän "muotinimi-ilmiön" olleen jo menneillä vuosisadoilla.
Ei se nimen yleisyys samalla luokalla ole minusta se juttu, miksi pidän vähän "harvinaisemmista" nimistä. Harvinaisellakaan en tarkoita etteikö niitä Suomessa jo olisi, vaan jossain tietyssä ikäryhmässä harvinaiset nimet ovat virkistäviä poikkeuksia.
Nuo muotinimet Ellat, Ainot, Helmet, Veetit ja Matiakset on sellaisia, että niitä kuulee ihan koko ajan. Lisäksi ne kuvastavat tätä aikaa ja tulevat ekana mieleen kun mietin viimeisten vuosien suosikkinimiä ja tämän ikäluokan pikkulapsia. Ja siksi ne nimet ovat tosi tylsiä ja kyllästyttävät. Ovat vähän sellaisia oletusnimiä ja persoonattomia, ns. varmoja ja helppoja valintoja, jotka eivät millään tapaa erotu positiivisessa eikä negatiivisessa mielessä, eivätkä ainakaan jää mieleen. Tusinanimiä ja mitäänsanomattomia jotenkin, nimi ei herätä mitään ajatuksia. Ja se kohtalo harmi kyllä on kaikilla suosituimmilla nimillä, oli niitä prosentuaalisesti ikäluokasta kuinka paljon tahansa. Osa niistä nimistä on ihan nättejä, mutta ovat vain niin peruskauraa ettei niitä millään tapaa noteeraa näteiksi nimiksi. Menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
En ihannoi ollenkaan sellaisia väkisin väännettyjä uniikkeja "haluamme olla ainutlaatuisia" nimiä, päinvastoin. Ne ovat jollain tapaa usein aika koomisia ja teennäisiä, vähän myötähäpeääkin herättäviä (tyyliin Delindre, Dianette, Adelianna)
Mutta on aika kiva kuulla nyt sellaisia nimiä pikkulapsilla mitä on tottunut mieltämään vähän eri ikäisten ihmisten nimiksi. Niidenkään ei tarvitse olla mitään superkauniita tai ihmeellisiä erottuakseen positiivisesti joukosta. Olen mm. kuullut puistossa, perhekerhossa ja satujumpassa ihan lähiaikoina huhuiltavan Kaisaa, Jukkaa, Tuulaa ja Outia. Heti saivat pääni kääntymään, hymyn irtoamaan ja jäivät näemmä mieleenkin, vaikka nyt sen vasta huomasin. Ja eivät totisesti ole harvinaisia nimiä Suomen koko väestön keskuudessa!
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 13:40"]
Sukututkimusta tehdessäni olen huomannut tämän "muotinimi-ilmiön" olleen jo menneillä vuosisadoilla.
[/quote]
Mun kotipaikkakunnalla on ollut 1800-1900 -lukujen vaihteessa Juho-trendi. Olin kesätöissä hautausmaalla, ja varmaan 3/4 sinne haudatuista sen aikakauden miehistä oli ollut nimeltään Juho.
Vaikkei peruskoulussa samalla luokalla olisi montaa samannimistä, niin myöhemmin esim. työpaikalla voi olla. Omassa työyhteisössä, jossa työskentelee tiivisti n.150 henkilöä, on aika montaa Mikkoa, Tiinaa, Annea, Mariaa, Minnaa ja Pekkaa. Nimet jotenkin kuluvat ja menettävät persoonallisuuttaan ja ihmisiä kutsutaankin sukunimillä ja sukunimi-etunimi-yhdistelmillä. Siinä mielessä tykkään enemmän edes aavistuksen harvinaisimmista nimistä, koska nimi personoituu vain siihen yhteen ihmiseen. Helpompi hoitaa asioitakin ja sekaannukset vähenee.
Oma nimeni on myös yleinen ja aina kun saadaan sijainen,joka on etunimikaimani, niin asiakkaat kyselevät, olenko mennyt naimisiin kun etunimi oli vaihtunut papereissa.
Muotinimet ovat mielikuvituksettomille oiva valinta.
Kaveri kastoi reilu 20 vuotta sitten tytön Veeraksi ajatellen, ettei joka kulmalla tule vastaan....kuinkas kävikään. Juuri samana vuonna nimi yleistyi räjähdysmäisesti.