Teille, jotka olette "muotinimiä" vastaan

Jaha. Minun vuoteni (-94) suosikkinimi oli ainakin 17 oppilaalla, muistaakseni koko koulussa oli 400 oppilasta.

Tuo on tilastollisesti erittäin epätodennököistä. Jos samaa sukupuolta on noin 200 henkeä, suosikkinimen olisi siis saanut 8,5 prosenttia. Siskoni käy 1000 oppilaan koulua, eikä siellä mikään nimi ole noin suosittu. Syntymävuosi 1996.

Muotinimet ovat tylsiä. Vaikka ne vauvan syntymävuonna kuullostavat ehkä kivoilta, niin se, että niitä Saroja, Emileitä ja Erikejä yms. asuukin sitten joka kadunkulmassa ja se tekee nimestä ajan mittaan kulahtaneen ja tylsän. En muista niiden oppilaideni nimiä, jotka ovat muotinimisiä. Paljon helpompi muistaa erikoiset nimet. Eikö nimen tarkoitus ole erottaa ihmiset toististaan?

4, etpä tainnut lukea aloitusta. Pointtihan oli siis se, että vaikka nimi olisi "muotinimi" , ei samannimisiä ole kuitenkaan kovin paljoa. Vai asuuko joka kadunkulmassa sata pientä tyttöä? 

Itse en ole ainakaan -90 -luvun alkupuolen Sarana kärsinyt nimestäni. Ei nyt ihan häiritsevän paljon ole edes ollut kaimoja arkielämäni piirissä, kerhossa taisi olla hetken aikaa yksi samanniminen, lukiossa toinen ja nyt yo:n vuosikurssilla kolmas. Ei tuohon nimen yleisyyteen ole edes kiinnittänyt huomiota.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 00:58"]

4, etpä tainnut lukea aloitusta. Pointtihan oli siis se, että vaikka nimi olisi "muotinimi" , ei samannimisiä ole kuitenkaan kovin paljoa. Vai asuuko joka kadunkulmassa sata pientä tyttöä? 

[/quote]

Mulla on oppilaana useampi Sara, Emilia, Ada/Aada, Joona, Oskari yms. Kyllä niitä vaan tuntuu löytyvän.

Lisäys: Vaikkei samannimisiä sinä vuonna olisikaan niin paljoa kuin tilastot kertovat, niin kun useampana vuonna samat nimet kummittelevat tilastoissa, niin pahaa tekee.

Olen syntynyt -83 ,muita Jenny nimisiä ei ole tähän mennessä tullut vastaan kuin yksi mummo.. :)

vaikka nimi keikkuisi tilastojen kärkisijoilla vuosikaudet, ei prosentuaalinen osuus erityisesti muutu. Eli jos Ella olisi ollut nimenä 1,5 prosentilla kaikista alakouluikäistä tytöistä, ei neljänsadan oppilaan koulussa olisi kuitenkaan keskimäärin kuin 2 tai 3 Ellaa. Eli taitaa olla aika paljon oppilaita jos paljon samannimisiä löytyy koulusta, ja jos heitä vielä opettaa sama opettaja niin johan on. Kaksi on vielä aika sattuman kauppaa, itselläni harvinainen nimi ja saman ikäinen kaima sattui naapuriin. toisaalta, jos nyt oikeasti sattuu olemaan viisi saraa oppilaana, niin sitten heitä on muualla vähemmän. Siskoni 36 oppilaan luokalla ei ketään samannimistä.

Meidän ekaluokalla oli vuonna -84 viidestätoista oppilaasta kolme Hannaa. Itselläni on sen verran harvinainen nimi, etten ole eläessäni tavannut kuin kaksi samannimistä. Olen tyytyväinen.

Se millä määrällä nimi pääsee top-listalle, ei olisi menneinä vuosikymmeninä edes antanut nimelle suositun mainetta. tarkoitan, että ennen annettin samoja nimiä paljon enemmän.

80-luvulla luokallamme oli viisi Jari-nimistä, ja oppilaita oli kaiken kaikkiaan 26. :) Rinnakkaisluokilla Jareja oli myös paljon. Taisi olla yleinen nimi siihen aikaan.

Olkoon niitä "muotinimiä" prosentuaalisesti vähän, tai paljon tuntuisesti, niin silti niitä on sen verran, että ne kuullostavat kulahtaneilta.

Mä laskin joskus että tunnen 13 Mikkoa. Nykyään varmaan muutaman lisääkin, en ole laskenut. Yläasteella luokallani oli 3 Mikkoa, ja pikkukaupungissa, jossa asuin, oli muutenkin Mikkoja vaikka kuinka. Myös eräs sukunimi oli siellä hyvin yleinen, ja tiesinkin kolme Mikkoa, joiden sukunimikin oli sama :D Ja tämä on ihan totta. Liekö vaivannut mielikuvituksen puute pikkukaupungin mammoja 80-luvulla, kun joka toisella pojalla tuntui olevan sama nimi.. :)

Siskoni johti partioryhmää, jossa oli neljä Valtteria. Kaikkiaan poikia tässä ryhmässä oli sellainen 10-15. Yläasteella vuosiluokallani oli noin sata oppilasta, joukkoon mahtui neljä Jenniä. Kyllä niihin muotinimiin vain törmää, oikea elämä ei toimi tilastollisesta näkökulmasta täydellisesti. Totta on kyllä myös se, että nykyään muotinimiä annetaan suhteessa vähemmän kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä.

Oon tehnyt opehommia 20v. Vielä ei oo ollut luokkaa ilman Nikoa/Nicoa. Pahimmillaan oli 3 kpl samassa luokassa. Aika kuluneelta tuntuu, vaikkei mulla mitään ko. nimeä vastaan muuten ole. Tyttöjen nimissä Nea/Neea on osunut omalle luokalle melkein yhtä usein, sillä vain yhdessä porukassa ei ole ollut ainuttakaan.

Mulla on nimi, joka ei ole kovin yleinen. Silti minulla oli kaima samassa ryhmässä, kun aloitin lukion jälkeen opiskelut. Ainoat, joita oli kaksi olimme minä ja kaimani, eikä kaimallakaan ollut aiemmin ketään samanimistä tuttua. Eli sattuma määrää. 

No esim. Laura on ollut myös suuri muotinimi aiemmin monena vuonna. Mulla on facebookissa 10 Laura nimistä kaveria. Facebook kavereita mulla on 170.

Kerran menin uuteen työpaikkaan, jossa oli 4 Lauraa ja 3 Annea.

Kyllä mä mieluummin välttelisin näitä uusia hittinimiä, koska kyllä niitä vaan kertyy kun useampana vuonna nimetään.

Muotinimet näemmä keskittyvät tietylle alueelle, jos niihin törmää noin usein ja toisaalla niitä ei anneta ollenkaan. Se on ihan ymmärrettävää, ympäristössä kaikuvat nimet alkavat kuulostaa hyviltä ihan tiedostamatta. Minäkin meinasin olla erikoinen ja antaa tytölleni v. 94 nimen isomummon mukaan (Venla) ja pojalle Elias, koska olen mieltynyt s-päätteisiin nimiin. En sitten antanut ja nyt nämä erikoisuudet ovatkin sitten muotinimia. En olisi kyllä tuolloin arvannut.

Vanhempani antoivat minulle nimen, joka on todella yleinen, ja koulu- ja opiskeluaikanani meitä samannimisiä oli luokalla vaihtelevasti 3-6 kpl. Me puolestaan annoimme tyttärellemme nimen, joka oli samalla tavalla suosittu ja nyt hänellä on luokallaan aina monta samannimistä. Hassua jutussa on, etteivät vanhempani samoin kuin minäkään mieheni kanssa tienneet näidän olevan muotinimiä. Ennen netin aikakautta tällaisia asioita ei tullut niin seuranneeksi, enkä ennen esikoistani ollut paljon ihmisten kanssa tekemisissä joilla lapsia jne. Joten molemmille sukupolville nimen suuri suosio tuli täytenä yllätyksenä :D