VELA-Nainen! hyväksyisitkö että tapailemallasi miehellä olisi lapsia aikaisemmasta suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

En koskaan tapailisi miestä jolla on lapsia. Näen asian niin, että kun itse huolehdin asioistani siihen malliin ettei ei-toivottuja lapsia tule, ei minun tarvitse nähdä vaivaa muiden ihmisten vahinkojen suhteen.

Muutenkin isämiehet eivät sytytä ollenkaan. Mies on joko mies tai sitten hän on isukki.

Omituinen ajatus että ne miehen lapset olisivat jotenkin vahinkoja. Todella omituinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan tapailisi miestä jolla on lapsia. Näen asian niin, että kun itse huolehdin asioistani siihen malliin ettei ei-toivottuja lapsia tule, ei minun tarvitse nähdä vaivaa muiden ihmisten vahinkojen suhteen.

Muutenkin isämiehet eivät sytytä ollenkaan. Mies on joko mies tai sitten hän on isukki.

Omituinen ajatus että ne miehen lapset olisivat jotenkin vahinkoja. Todella omituinen.

En ajattelekaan että ne ovat automaattisesti vahinkoja, vaikka osa toki onkin. Ajattelen niin, että kun itse vaarannan terveyteni ja henkeni ehkäisemällä, en ota muiden ehkäisemättömyyden tuloksia vastuulleni pienimässäkään määrin. Tai elämääni ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi sellaista miestä. En halua, että jonkun toisen lapset määrittelisi ja vaikuttaisi omaan ja meidän yhteiseen vapaa-ajanviettoon, menemisiin ja suunnitelmiin vähintään sen joka toinen vkl.

Tässä oletuksena, että lapset ovat alaikäisiä. Täysi-ikäisistä lapsista ei ole sen kummempaa vaikutusta suhteeseen kuni miehen kavereista.

Entäs sittenkun ne lapset alkavat lisääntyä, alkaa kierros taas alusta.

Kuinka moni pappa hoitaa lapsenlapsiaan säännöllisesti, ellei ole niitten lastenlasten mummon kanssa yhdessä... Ei kovinkaan moni. Joten niitä lapsenlapsia tarvitsisi todennäköisesti tavata suunnilleen yhtä usein kuin miehen kavereitten lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan tapailisi miestä jolla on lapsia. Näen asian niin, että kun itse huolehdin asioistani siihen malliin ettei ei-toivottuja lapsia tule, ei minun tarvitse nähdä vaivaa muiden ihmisten vahinkojen suhteen.

Muutenkin isämiehet eivät sytytä ollenkaan. Mies on joko mies tai sitten hän on isukki.

Omituinen ajatus että ne miehen lapset olisivat jotenkin vahinkoja. Todella omituinen.

En ajattelekaan että ne ovat automaattisesti vahinkoja, vaikka osa toki onkin. Ajattelen niin, että kun itse vaarannan terveyteni ja henkeni ehkäisemällä, en ota muiden ehkäisemättömyyden tuloksia vastuulleni pienimässäkään määrin. Tai elämääni ylipäätään.

No se on taas ihan oikein että päätät itse haluatko lapsia elämääsi vai et, on vaan jotenkin tosi häiriintynyttä ajatella sitä pelkästään ehkäisemättömyyden tai "vahingon" kautta. Eiköhän suurin osa lapsista kuitenkin ole ihan toivottuja.

Hyväksyisin, sehän olisi hyvä niin mua ei voisi painostaa lastentekoon sillä, että kyllä kuuluu miehelle antaa lapsi, jos mies haluaa! Hyi. Sitä on nyt tällä hetkellä lapsettoman miehen kanssa. Otan eron.

Äitipuoleksi en silti ryhtyisi vaan mies hoitakoon lapsensa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan tapailisi miestä jolla on lapsia. Näen asian niin, että kun itse huolehdin asioistani siihen malliin ettei ei-toivottuja lapsia tule, ei minun tarvitse nähdä vaivaa muiden ihmisten vahinkojen suhteen.

Muutenkin isämiehet eivät sytytä ollenkaan. Mies on joko mies tai sitten hän on isukki.

Omituinen ajatus että ne miehen lapset olisivat jotenkin vahinkoja. Todella omituinen.

En ajattelekaan että ne ovat automaattisesti vahinkoja, vaikka osa toki onkin. Ajattelen niin, että kun itse vaarannan terveyteni ja henkeni ehkäisemällä, en ota muiden ehkäisemättömyyden tuloksia vastuulleni pienimässäkään määrin. Tai elämääni ylipäätään.

No se on taas ihan oikein että päätät itse haluatko lapsia elämääsi vai et, on vaan jotenkin tosi häiriintynyttä ajatella sitä pelkästään ehkäisemättömyyden tai "vahingon" kautta. Eiköhän suurin osa lapsista kuitenkin ole ihan toivottuja.

Se on minun kannaltani aivan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi sellaista miestä. En halua, että jonkun toisen lapset määrittelisi ja vaikuttaisi omaan ja meidän yhteiseen vapaa-ajanviettoon, menemisiin ja suunnitelmiin vähintään sen joka toinen vkl.

Tässä oletuksena, että lapset ovat alaikäisiä. Täysi-ikäisistä lapsista ei ole sen kummempaa vaikutusta suhteeseen kuni miehen kavereista.

Joka vastaa tähän omalta kannaltaan. Ilmeisesti vastaaja on sen ikäinen, ettei edes tapailisi pappaikäistä miestä.

Esim minä en edes tapailisi miestä, joka on sen ikäinen, että lapset ovat jo aikuisia. Ei siis jää muuta vaihtoehtoa kuin se, että lapset ovat alaikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Jaa minusta on kyllä varsin hyvin perusteltua, ettei halua pikkulapsia elämäänsä enää kun on jo omat saanut kasvatettua aikuisiksi. Se elämänvaihe on takana, ja on aika keskittyä erilaiseen elämään. Suorastaan omituinen ajatus että aikuisten lasten vanhemman pitäisi haluta palata siihen lapsiperhearkeen takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Mulla on mies, jolla on 2 nyt teini-ikäistä lasta edellisestä avioliitosta. He olivat 8 ja 10, kun tavattiin, ja miehellä joka toinen viikonloppu. Ei olleet lapset mikään ongelma, minä tykkään lapsista, vaikken niitä itse ole halunnutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Tätä juuri tarkoitan. Velalle tapauksessa on ok olla sitä mieltä että muiden lapsista ei tarvitsekaan pitää, omia rakastaa kuitenkin. Vanhemmalle puhuttaessa on sitten rakastettava sekä omia että toisen lapsia. Eikö se ole nimenomaan lisääntyneen kohdalla ymmärrettävämpää priorisoida joka tavalla ne omat lapset? Tuntuisi oudolta jos näin ei olisi.

Ei vanhemmuus kenestäkään tee mitään äiti Teresaa joka rakastaa koko maailman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Ei sen kylmempää tai itsekkäämpää kuin vastaavasti ajatteleva velakaan. Tai sanotaanko, että miksi aikuisten lasten vanhemmalla olisi jotenkin pienempi oikeus olla itsekäs tässä asiassa? Ja epäloogisuus on nyt vaan oma mielipiteesi, mielestäni on ihan loogista ettei halua enää lapsiperheelämää kun on sen jo kerran kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Tätä juuri tarkoitan. Velalle tapauksessa on ok olla sitä mieltä että muiden lapsista ei tarvitsekaan pitää, omia rakastaa kuitenkin. Vanhemmalle puhuttaessa on sitten rakastettava sekä omia että toisen lapsia. Eikö se ole nimenomaan lisääntyneen kohdalla ymmärrettävämpää priorisoida joka tavalla ne omat lapset? Tuntuisi oudolta jos näin ei olisi.

Ei vanhemmuus kenestäkään tee mitään äiti Teresaa joka rakastaa koko maailman lapsia.

Ekaan lauseeseen siis korjaan että velalle puhuttaessa on ok--.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Sinulla on kovin kylmä ja kapeakatseinen maailmankuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Vaikka tykkäisi lapsista, ja olisi omansa kasvattanut, ei silti tarvitse haluta niitä osaksi arkeaan. Siihen ei ole minkään sortin velvollisuutta eikä tee ihmisestä mitenkään huonoa jos niin toivoo. Se on oikeastaan varsin luonnollista. Omat lapset on tietenkin aina etusijalla, tai pitäisi olla, ei jonkun toisen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Sinulla on kovin kylmä ja kapeakatseinen maailmankuva.

Päinvastoin, sellainen ihminen on kylmä, jolta riittää rakkautta vain omille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.

Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?

Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei

No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.

Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?

Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman. 

Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?

Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D

En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla. 

Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan. 

Tätä juuri tarkoitan. Velalle tapauksessa on ok olla sitä mieltä että muiden lapsista ei tarvitsekaan pitää, omia rakastaa kuitenkin. Vanhemmalle puhuttaessa on sitten rakastettava sekä omia että toisen lapsia. Eikö se ole nimenomaan lisääntyneen kohdalla ymmärrettävämpää priorisoida joka tavalla ne omat lapset? Tuntuisi oudolta jos näin ei olisi.

Ei vanhemmuus kenestäkään tee mitään äiti Teresaa joka rakastaa koko maailman lapsia.

Siis mitä "tätä juuri tarkoitan"? Wtf? Olenko minä siis mielestäsi jossain implikoinut, että velalle olisi ok puhua noin ja olla tuota mieltä? Vai miksi selität minulle jotain tuollaista? 

Olen aina karsastanut ihmisiä jotka voivat sanoa, että eivät tykkää lapsista, mutta omansa ovat jotenkin eri juttu. Jokainen terve ihminen rakastaa jollain tasolla koko maailman lapsia, oli omia tai ei, mutta jos edes omia lapsia saanut ihminen ei siihen kykene, niin on suoraan sanottuna rakkaudeton ihminen. Sellaisen ihmisen "rakkaus" niitä omia lapsia kohtaan on vaan joku oman narsisminsa ilmentymä, itserakkautta.