Lue keskustelun säännöt.
VELA-Nainen! hyväksyisitkö että tapailemallasi miehellä olisi lapsia aikaisemmasta suhteesta?
16.10.2020 |
Olisiko sinulle ok, että joutuisit viettämään aikaa joskus miehen ja hänen lastensa seurassa? Vai etkö edes tapailisi miestä, jolla on lapsia?
Kommentit (123)
Riippuisi tilanteesta. Periaatteessa lapset eivät estä suhdetta, mutta käytännössä useimmiten estää. En halua asua lasten kanssa, joten yhteen emme voisi muuttaa niin kauan kuin lapset eivät ole muuttaneet omilleen. En myöskään halua osallistua lasten elämään erityisemmin. Voin joskus lähteä jonnekin vaikka lapset ovat mukana, mutta en jatkuvasti. En myöskään katso lasten perään hetkeäkään. En siis ota lapsista mitään vastuuta. Niin kauan kun isä hoitaa itse lapsensa eikä odota minulta kuin korkeintaan satunnaista hätäapua, voisi suhde olla mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat yllättävän haluttomia hyväksymään miehen lapset, ottaen huomioon millainen parkuminen seuraa joka kerta kun miehet kirjoittavat ettteivät halua osallistua yksinhuoltajien lasten hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi, jos olisin halunnut elää edes osittaista lapsiperhe-elämää, olisin tehnyt omat.
Niin, koska kaikki jotka haluavat lapsia, myös saavat niitä?
Niin, no en ole halunnut lapsia, joten en voi tietää olisinko saanut niitä jos olisin halunnut niitä. Mutta tällähän ei ole mitään väliä, onneksi olen kuitenkin saanut valita.
Minä luulin valitsevani. Oli yllättävää, kuinka suuri kriisi se oli, kun sain sterilisaation yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen vuoksi tietää etten olisi voinut koskaan saada lapsia. Ongelma ei tietenkään ollut lapsettomuus, vaan se, että oikeasti minulla ei ollutkaan todellista valinnan mahdollisuutta asiassa. Luulin tekeväni päätöksiä omasta elämästäni, mutta se oli vain illuusiota.
Toki tuosta kriisistä selvisi nopeasti, koska kaikkihan kuitenkin oli niin kuin halusin. Oli vaan aika yllätys kuinka voimakkaasti se vaikutti, ettei koskaan ollutkaan oikeasti valinnan mahdollisuutta. Lisäksi tietenkin ärsytti turhat raskauden pelot ja kaikki ylimääräiset hormonit mitä on ehkäisyn nimissä turhaan käyttänyt.
Kyllä, nykyisellä puolisolla on yksi lapsi joka tapaamisemme aikaan oli 16-vuotias, nyt on jo hyvinkin täysi-ikäinen. Meille on aina tervetullut ja vietti välillä pidempiäkin aikoja kun kotona tunteet kuumenivat ja kuohahtelivat äitinsä kanssa. Juteltiin myös heti alkuun selväksi etten ole mikään äidin korvike tai klassinen ilkeä äitipuoli vaan yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen elämässä. Mihinkään vaipparalliin en olisi koskaan alkanut pienten lasten kanssa, melkein täysi-ikäinen oli ihan ok.
En halua lapsia missään muodossa. En itsestäni ulos enkä miehen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tapailisi miestä, jolla on lapsia, joten ei tarvitse pohtia myöskään sitä hyväksyisinkö asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi, jos olisin halunnut elää edes osittaista lapsiperhe-elämää, olisin tehnyt omat.
Niin, koska kaikki jotka haluavat lapsia, myös saavat niitä?
Niin, no en ole halunnut lapsia, joten en voi tietää olisinko saanut niitä jos olisin halunnut niitä. Mutta tällähän ei ole mitään väliä, onneksi olen kuitenkin saanut valita.
Minä luulin valitsevani. Oli yllättävää, kuinka suuri kriisi se oli, kun sain sterilisaation yhteydessä ilmi tulleiden seikkojen vuoksi tietää etten olisi voinut koskaan saada lapsia. Ongelma ei tietenkään ollut lapsettomuus, vaan se, että oikeasti minulla ei ollutkaan todellista valinnan mahdollisuutta asiassa. Luulin tekeväni päätöksiä omasta elämästäni, mutta se oli vain illuusiota.
Toki tuosta kriisistä selvisi nopeasti, koska kaikkihan kuitenkin oli niin kuin halusin. Oli vaan aika yllätys kuinka voimakkaasti se vaikutti, ettei koskaan ollutkaan oikeasti valinnan mahdollisuutta. Lisäksi tietenkin ärsytti turhat raskauden pelot ja kaikki ylimääräiset hormonit mitä on ehkäisyn nimissä turhaan käyttänyt.
Minulla kävi sterin yhteydessä ilmi että biologiset mahdollisuuteni raskautua olisivat olleet vain 50% ja mikäli raskaus olisikin alkanut, se olisi samassa yhteydessä todettujen anatomisten poikkeavuuksien vuoksi erittäin suurella todennäköisyydellä mennyt kesken vaarantaen samalla myös minun henkeni. Minulle oli aivan valtava helpotus kun tajusin että koska olen aina tiennyt etten halua lapsia, mitä ilmeisimmin pääni on koko ajan jollain alitajuisella tasolla ns. tiennyt sen ettei äitiys ole minun juttuni. En ole koskaan kokenut mitään tarvetta kokea äitiyttä, ja olen aina nauranutkin että biologinen kelloni vähintään jätättää ihan helvetisti ellei peräti koneisto ole jumissa. No olihan se jumissa, kirjaimellisesti - eikä harmita yhtään.
Paha kysymys. En halua äitipuoleksi tai osaksi mitään lapsiarkea. Jos taas mies näkee lapsiaan vain silloin tällöin, pidän tätä vastuuttomana ja luotaantyöntävänä. Jos lapsia hankkii, niistä huolehtikoot tasapuolisesti äidin kanssa.
Jos lapsia olisi yksi, lapsi olisi kiva ja helppo, ei enää ihan pieni, lapsen äiti olisi mukava ihminen ja olisivat asiallisissa väleissä, eikä minulta odoteta mitään suhteessa lapseen, niin ehkä.
Tai joskus vanhempana voisin seurustella miehen kanssa, jolla on aikuisia lapsia, jotka ovat hyvin itsenäistyneet ja asuvat mieluiten vähän kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat yllättävän haluttomia hyväksymään miehen lapset, ottaen huomioon millainen parkuminen seuraa joka kerta kun miehet kirjoittavat ettteivät halua osallistua yksinhuoltajien lasten hoitamiseen.
Tässä on kysytty nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettomilta naisilta.
Kyllä voisin, jos:
- Miehellä on maksimissaan kaksi lasta
- On hyvät välit lapsien äidin kanssa
- Pitää lapsistaan hyvää huolta
- Ei oleta minun huolehtivan tai hoitavan lapsia (tai heidän jälkiä kotona)
- Elättää lapsensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat yllättävän haluttomia hyväksymään miehen lapset, ottaen huomioon millainen parkuminen seuraa joka kerta kun miehet kirjoittavat ettteivät halua osallistua yksinhuoltajien lasten hoitamiseen.
Montakohan yksinhuoltaja vela-naista tähän on vastannut?
Sama kuin kysyisi suklaa-allergisilta ovatko he halukkaita syömään suklaata. Ja sitten ihmetellään, miksi niin monet naiset väittävät rakastavansa suklaata, kun ko ketjussa ei innostusta löytynyt.
Tää on tätä miehen logiikkaa taas...
Olen vela ja naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsia. Nuorin heistä oli jo 16v kun mentiin yhteen ja asui äitinsä kanssa toisella puolella Suomea, joten asia ei ollut mulle ongelma. Jos joku lapsista olisi asunut isänsä luona vaikka vain satunnaisesti, yhteen ei olisi menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tapailisi naista, jolla on lapsia. Mammakehot eivät kiihota, ja äitiys yleensäkin on hyvin epäviehättävä piirre naisessa.
Mammakeho, kuten Kim K ja Cindy C ?
Minä en edes lapsia haluvana, lapsettomana naisena ottanut miestä jolla lapsia. En halunnut ylimääräisiä ongelmia elämääni (ongelmilla viittaan kasvatuksellisiin kysymykseen, eksään ja sä et oo mun äiti-oireileviin lapsiin).
Täällä kovasti lapsista pitävä vela-nainen. En seurustelisi miehen kanssa, jolla on jälkikasvua. Minulle riittää mainiosti kahden entisen kumppanini ihanat lapset, joita voin tavata juuri niin usein tai harvoin kuin kulloinkin haluan.
Olen vela, koska haluan elää vapaata ja spontaania elämää, jossa voi lähteä yhtäkkiä vaikka parin viikon matkalle kun siltä tuntuu, eikä taloutta tarvitse suunnitella muiden ihmisten tarpeiden ehdoilla. Kumppaniltani toivon vastaavaa elämäntilannetta. Olen lisäksi tarkka sitä, minkälaisia ihmisiä elämääni kuuluu. Miehen entinen puoliso ei hyvin suurella todennäköisyydellä kuuluisi tähän hyvin rajalliseen määrään ihmisiä, joille haluan antaa valtaa vaikuttaa elämääni. Jos kumppanillani olisi lapsia, ex vaikuttaisi hänen elämäänsä väkisinkin, ja sitä kautta minunkin elämääni.
Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat yllättävän haluttomia hyväksymään miehen lapset, ottaen huomioon millainen parkuminen seuraa joka kerta kun miehet kirjoittavat ettteivät halua osallistua yksinhuoltajien lasten hoitamiseen.
Voisiko olla, että ne parkujat ja me vapaaehtoisesti lapsettomat olemme eri henkilöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi, jos olisin halunnut elää edes osittaista lapsiperhe-elämää, olisin tehnyt omat.
Niin, koska kaikki jotka haluavat lapsia, myös saavat niitä?
Ok, jo kaksi alapeukuttajaa tuolle kommentille ovat sitä mieltä, että jokainen saa biologisia lapsia heti halutessaan.
Ymmärrätkö sinä, mitä tarkoittaa vapaaehtoisesti lapseton?
No et varmaan ole vela jos joudut olemaan tekemisissä exän kanssa. Et voi alkaa muhinoida ei-velan kanssa eikä velamiehellä voi olla eksää.