Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
VELA-Nainen! hyväksyisitkö että tapailemallasi miehellä olisi lapsia aikaisemmasta suhteesta?
16.10.2020 |
Olisiko sinulle ok, että joutuisit viettämään aikaa joskus miehen ja hänen lastensa seurassa? Vai etkö edes tapailisi miestä, jolla on lapsia?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Sinulla on kovin kylmä ja kapeakatseinen maailmankuva.
Päinvastoin, sellainen ihminen on kylmä, jolta riittää rakkautta vain omille lapsille.
Tällä logiikalla vielä kylmempi on semmoinen jolla ei riitä rakkautta yhdellekään lapselle.
Ja sitä paitsi se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten. Mutta sitähän ei noin kapeasti ajatteleva voi mitenkään ymmärtää.
Tässähän nyt keskusteltiin ihmisistä joilla on omia lapsia, mutta sanovat etteivät tykkää muiden lapsista tai ettei kumppanilla niitä saisi olla. Eli miksi selität jotain tuollaista kuin "se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten"? Et lukenut kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Tätä juuri tarkoitan. Velalle tapauksessa on ok olla sitä mieltä että muiden lapsista ei tarvitsekaan pitää, omia rakastaa kuitenkin. Vanhemmalle puhuttaessa on sitten rakastettava sekä omia että toisen lapsia. Eikö se ole nimenomaan lisääntyneen kohdalla ymmärrettävämpää priorisoida joka tavalla ne omat lapset? Tuntuisi oudolta jos näin ei olisi.
Ei vanhemmuus kenestäkään tee mitään äiti Teresaa joka rakastaa koko maailman lapsia.
Siis mitä "tätä juuri tarkoitan"? Wtf? Olenko minä siis mielestäsi jossain implikoinut, että velalle olisi ok puhua noin ja olla tuota mieltä? Vai miksi selität minulle jotain tuollaista?
Olen aina karsastanut ihmisiä jotka voivat sanoa, että eivät tykkää lapsista, mutta omansa ovat jotenkin eri juttu. Jokainen terve ihminen rakastaa jollain tasolla koko maailman lapsia, oli omia tai ei, mutta jos edes omia lapsia saanut ihminen ei siihen kykene, niin on suoraan sanottuna rakkaudeton ihminen. Sellaisen ihmisen "rakkaus" niitä omia lapsia kohtaan on vaan joku oman narsisminsa ilmentymä, itserakkautta.
Sun logiikalla siis jokaisen terveen ihmisen pitäisi rakastaa niitä puolisonkin lapsia.
Ei siinä oikeasti ole kyse mistään rakkaudesta jos ei vaan yksinkertaisesti halua pieniä lapsia elämäänsä, enää tai koskaan. Kyse on ihan siitä, miten haluaa elämänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Sinulla on kovin kylmä ja kapeakatseinen maailmankuva.
Päinvastoin, sellainen ihminen on kylmä, jolta riittää rakkautta vain omille lapsille.
Tällä logiikalla vielä kylmempi on semmoinen jolla ei riitä rakkautta yhdellekään lapselle.
Ja sitä paitsi se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten. Mutta sitähän ei noin kapeasti ajatteleva voi mitenkään ymmärtää.
Tässähän nyt keskusteltiin ihmisistä joilla on omia lapsia, mutta sanovat etteivät tykkää muiden lapsista tai ettei kumppanilla niitä saisi olla. Eli miksi selität jotain tuollaista kuin "se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten"? Et lukenut kunnolla?
Tässä keskusteltiin ihmisistä joilla on omia (aikuisia) lapsia, eivätkä halua kumppania jolla on pieniä lapsia. Ei siitä tykkääkö yleisesti lapsista vai ei. Etkö osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Tätä juuri tarkoitan. Velalle tapauksessa on ok olla sitä mieltä että muiden lapsista ei tarvitsekaan pitää, omia rakastaa kuitenkin. Vanhemmalle puhuttaessa on sitten rakastettava sekä omia että toisen lapsia. Eikö se ole nimenomaan lisääntyneen kohdalla ymmärrettävämpää priorisoida joka tavalla ne omat lapset? Tuntuisi oudolta jos näin ei olisi.
Ei vanhemmuus kenestäkään tee mitään äiti Teresaa joka rakastaa koko maailman lapsia.
Siis mitä "tätä juuri tarkoitan"? Wtf? Olenko minä siis mielestäsi jossain implikoinut, että velalle olisi ok puhua noin ja olla tuota mieltä? Vai miksi selität minulle jotain tuollaista?
Olen aina karsastanut ihmisiä jotka voivat sanoa, että eivät tykkää lapsista, mutta omansa ovat jotenkin eri juttu. Jokainen terve ihminen rakastaa jollain tasolla koko maailman lapsia, oli omia tai ei, mutta jos edes omia lapsia saanut ihminen ei siihen kykene, niin on suoraan sanottuna rakkaudeton ihminen. Sellaisen ihmisen "rakkaus" niitä omia lapsia kohtaan on vaan joku oman narsisminsa ilmentymä, itserakkautta.
Sun logiikalla siis jokaisen terveen ihmisen pitäisi rakastaa niitä puolisonkin lapsia.
Ei siinä oikeasti ole kyse mistään rakkaudesta jos ei vaan yksinkertaisesti halua pieniä lapsia elämäänsä, enää tai koskaan. Kyse on ihan siitä, miten haluaa elämänsä elää.
"Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei"
Lainaus viestistä josta keskustelu lähti, ei sinänsä ap:n keissistä kyse vaan yleisesti aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Sinulla on kovin kylmä ja kapeakatseinen maailmankuva.
Päinvastoin, sellainen ihminen on kylmä, jolta riittää rakkautta vain omille lapsille.
Tällä logiikalla vielä kylmempi on semmoinen jolla ei riitä rakkautta yhdellekään lapselle.
Ja sitä paitsi se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten. Mutta sitähän ei noin kapeasti ajatteleva voi mitenkään ymmärtää.
Tässähän nyt keskusteltiin ihmisistä joilla on omia lapsia, mutta sanovat etteivät tykkää muiden lapsista tai ettei kumppanilla niitä saisi olla. Eli miksi selität jotain tuollaista kuin "se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten"? Et lukenut kunnolla?
Tässä keskusteltiin ihmisistä joilla on omia (aikuisia) lapsia, eivätkä halua kumppania jolla on pieniä lapsia. Ei siitä tykkääkö yleisesti lapsista vai ei. Etkö osaa lukea?
Ei keskusteltu, lue viestit joihin vastasit ja kommentoit. Eihän tuo ihan ensimmäisen viestin kirjottaja kirjoittanut mitään sellaista ettei tykkäisi lapsista, vaan keskustelu meni myöhemmin näihin jotka eivät ylipäätään tykkää toisten lapsista eivätkä halua kumppanilla olevan ollenkaan omia lapsia, vaikka itsellä niitä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tapailisi sellaista miestä. En halua, että jonkun toisen lapset määrittelisi ja vaikuttaisi omaan ja meidän yhteiseen vapaa-ajanviettoon, menemisiin ja suunnitelmiin vähintään sen joka toinen vkl.
Tässä oletuksena, että lapset ovat alaikäisiä. Täysi-ikäisistä lapsista ei ole sen kummempaa vaikutusta suhteeseen kuni miehen kavereista.
Kyllä vanhempi on lapsessaan tavalla tai toisella kiinni kuolemaan asti.
Jos lapsi tyrii asiansa jotenkin isommin, vanhempi tulee apuun ja käyttää vaikka kaiken aikansa ja kaikki rahansa lasta auttaakseen. Vaikka lapsi olisi jo aikuinen. En vain halua ottaa sitä riskiä, että vuosien yhdessäolon jälkeen konkretisoituisi se tosiasia, että minä en ole mieheni elämän tärkein ihminen.
Vielä pahempi vaihtoehto olisi mies, joka hylkää lapsensa emotionaalisesti ihan kuin ei enää isä olisikaan! Sellaisen miehen tärkein ihminen en ole kiinnostunut olemaan.
Aikuiset lapset olisi ok, mutta pikkulapset ehdoton nou nou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Tätä juuri tarkoitan. Velalle tapauksessa on ok olla sitä mieltä että muiden lapsista ei tarvitsekaan pitää, omia rakastaa kuitenkin. Vanhemmalle puhuttaessa on sitten rakastettava sekä omia että toisen lapsia. Eikö se ole nimenomaan lisääntyneen kohdalla ymmärrettävämpää priorisoida joka tavalla ne omat lapset? Tuntuisi oudolta jos näin ei olisi.
Ei vanhemmuus kenestäkään tee mitään äiti Teresaa joka rakastaa koko maailman lapsia.
Siis mitä "tätä juuri tarkoitan"? Wtf? Olenko minä siis mielestäsi jossain implikoinut, että velalle olisi ok puhua noin ja olla tuota mieltä? Vai miksi selität minulle jotain tuollaista?
Olen aina karsastanut ihmisiä jotka voivat sanoa, että eivät tykkää lapsista, mutta omansa ovat jotenkin eri juttu. Jokainen terve ihminen rakastaa jollain tasolla koko maailman lapsia, oli omia tai ei, mutta jos edes omia lapsia saanut ihminen ei siihen kykene, niin on suoraan sanottuna rakkaudeton ihminen. Sellaisen ihmisen "rakkaus" niitä omia lapsia kohtaan on vaan joku oman narsisminsa ilmentymä, itserakkautta.
Okei. Mä pidän sellaista ihmistä aika pimeänä joka rakastaa koko maailman lapsia, mutta jokaisella toki näkemyksensä. Jos joku random sanoisi rakastavani minun hypoteettista lastani, veisin lapseni kauas hänen luotaan.
Sinä saat siis rakastaa ketä tahansa niin paljon kuin lystäät, mutta muista että on ihan normaalia rakastaa omia lapsiaan ja jättää muiden tuotokset omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailisin miestä jos lapset ovat jo aikuisia niinkuin omani. En kaipaa enää mitään 4vee uhmaikäisen huutoa.
Oletko vela? Vastaat otsikon kysymykseen, mutta kerrot kuitenkin omasta lapsestasi eli mikä vela sinä muka olet?
Eihän hän väitäkään olevansa vela vaan vielä kovempi tapaus. Omista lapsista huolimatta ei halua kumppania, jolla on lapsia. Monikaan ei halua kumppania, jolla on lapsia, olipa niitä itsellä tai ei
No tuollaista en kehtaisi kyllä mainostella missään. Toki on hyvä, että ihmiset joilta ei rakkautta riitä kuin hätäisesti niille omille lapsille, pysyvät kaukana muiden lapsista.
Miksi et kehtaisi? Onko siinä jotain pahaa ettei halua toisten lapsia elämäänsä?
Onhan se kiusallista, jos itsellään on lapsia. Antaa ihmisestä kylmän, itsekkään ja epäloogisen vaikutelman.
Millä tavalla? Eikö ole ihan normaalia että rakastaa omia lapsiaan muttei välttämättä muiden?
Hauskaa miten veloille aina sanotaan että oma lapsi on ihan eri asia, sitä rakastaa ehdoitta, jos vela mainitsee ettei tykkää lapsista. Mutta kun kyseessä on hypoteettisen kumppanin lapset niin niitä pitäisi sitten rakastaa kuin omiaan. :D
En ole kirjoittanut veloista, vaan nimenomaan niistä joilla on itsellään lapsia, mutta kumppanilla niitä ei saisi olla. Todella noloa ja itsekeskeistä, älyllisesti epärehellistä bassskaa tuollaista töräytellä tai edes ajatella, mutta tietysti on hyvä, että ihmiset joilla sitä rakkautta riittää hätäisesti juuri ja juuri niille omille kötöstyksilleen, eivät sekaannu muiden lapsiin millään tavalla.
Ihminen joka "ei tykkää lapsista", ei sovellu vanhemmaksi. Jättäisi ne omatkin tekemättä, niiden kautta kun kuitenkin joutuu toistenkin lasten kanssa tekemisiin ja astuu sinne lasten maailmaan.
Sinulla on kovin kylmä ja kapeakatseinen maailmankuva.
Päinvastoin, sellainen ihminen on kylmä, jolta riittää rakkautta vain omille lapsille.
Tällä logiikalla vielä kylmempi on semmoinen jolla ei riitä rakkautta yhdellekään lapselle.
Ja sitä paitsi se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten. Mutta sitähän ei noin kapeasti ajatteleva voi mitenkään ymmärtää.
Tässähän nyt keskusteltiin ihmisistä joilla on omia lapsia, mutta sanovat etteivät tykkää muiden lapsista tai ettei kumppanilla niitä saisi olla. Eli miksi selität jotain tuollaista kuin "se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten"? Et lukenut kunnolla?
En ole se jolle vastaat, mutta voihan sitä rakkautta riittää vaikkei arkea haluakaan jakaa niiden lasten kanssa. Minäkin rakastan veljeni lapsia, mutta en halua heitä luokseni asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin tuttavien perhehelvettejä sivusta seuratessa tulee ikävä kyllä mieleen, että monilla lastentekoa leimaa vastuuttomuus.
Lapsia halutaan ensisijaisesti siksi, että se on tapa nostaa sosiaalista statusta (miehet) tai siksi että lapsettomuus nähdään epäonnistumisena ja tätä ajatusvinoumaa ei uskalleta lähteä kyseenalaistamaan (naiset). Lasten hankkimisesta aiheutuvia haasteita ei kuitenkaan haluttaisi kantaa täysimääräisinä, vaan niitä yritetään sälyttää kumppanin kannettavaksi. Sitten ylikuormittunut ja aliarvostettu kumppani aletaan koetaan epäviehättävänä ja otetaan ero, jotta edes saadaan taas vähän omaa aikaa. Ei kai kenellekään voi tulla yllätyksenä, että pienten lasten vanhemmalla ei yksinkertaisesti ole omaa aikaa?
Eronneet vanhemmat laittavat sitten useimmiten lapset ravaamaan kahden kodin välillä, eli haasteet ja kuormitus sälytetään nyt osittain jo lastenkin kannettavaksi.
Sitten tällainen yksilö toivoo minua, vapaaehtoisesti lapsetonta naista, jakamaan hänen lapsista aiheutuvaa kuormitustaan. Valitan: olen tietoisesti tehnyt vastuullisen valinnan ja jättänyt lapset hankkimatta, todettuani että en halua sitä taakkaa kannettavakseni. Haluan omaa aikaa säännöllisesti, ilman että se on joltain kehittyvältä ihmistaimelta pois.
Kyllä, kunhan myös huolehtii lapsistaan ja viettää aikaa heidän kanssaan. Lasten hylkäämistä en hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin tapailla. Minulla itselläni on suuri oman ajan tarve ja ihan hyvä vaan, että miehellä olisi omaa elämää ja tekemistä niissä lapsisssa. Itse viettäisin omaa aikaa noina hetkinä, kun mies on lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kunhan myös huolehtii lapsistaan ja viettää aikaa heidän kanssaan. Lasten hylkäämistä en hyväksy.
Saanko kysyä miksi alapeukku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihmsestä. Jos lapsia on useammmalle naiselle, niin en huolisi. kertoo pysyvyyden tajun puutteesta.
Aikuiset lapset ehkä menettelisi mutta jos kyse alaikäisistä kotona asuvista niin mies ei kiinnostaisi. Jos harrastaisin irtosuhteita niin niissä ei tietysti olisi merkitystä mutta en harrasta.
Minulla on tapailumies jolla pian 8 vuotias poika. Tämä mies on pojan yksinhuoltaja, ja poika tapaa äitiään säännöllisen epäsäännöllisesti.
Olen tämän pojan tavannut, mutta miksikään äitipuoleksi en hänelle missään tapauksessa alkaisi enkä ala.
Suhde mieheen on vain tapailua ja haiuskanpitoa silloin kun poika on äitinsä luona. Käymme syömässä ulkona ja joskus oltu risteilyillä yms. mutta pojan äiti ei kovin usein halua poikaa yön yli pitää. Se rajoittaa näitä asioita.
Emme kumpikaan, ei mies enkä mitä ehdottomasti halua mitään enempää. Kumpikin haluaa säilyttää vapautensa ja kummallakin on ehdottomasti oma elämä johon toinen ei sekaannu. En ole koskaan halunnut vakavaan parisuhteeseen enkä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Voisin tapailla. Minulla itselläni on suuri oman ajan tarve ja ihan hyvä vaan, että miehellä olisi omaa elämää ja tekemistä niissä lapsisssa. Itse viettäisin omaa aikaa noina hetkinä, kun mies on lastensa kanssa.
Tämä. Olen vela ja seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi. Kun lapsi on miehellä, minulla on omaa aikaa. Hengaamme toki kolmestaankin, mutta mies ei ikinä vaadi minua hoitamaan lasta tai hänen asioitaan. Kun lapsi ei ole miehellä, hän haluaa myös nähdä kavereitaan ja tehdä omia juttujaan ja minulla on taas omaa aikaa.
Toisaalta mies haluaa myös olla minun kanssani kun lapsi ei ole hänellä, joten parisuhdeaikaa on ihan riittävästi. Mielestäni aika win win tilanne. "Tavallisissa" parisuhteissa minulla on ollut paljon enemmän vaikeuksia saada omaa aikaa ja tehdä juttujani kun toinen on sopimassa yhteisiä menoja ja olettaa minun olevan kokoajan saatavilla.
Olen onnellisesti avioliittossa enkä usko, että haluaisin muuta miestä edes jos jäisin leskeksi mutta vastaan silti. Olen vapaaehtoisesti lapseton koska en halua lapsia. En haluaisi myöskään jonkun toisen lapsia, en edes aikuisia lapsia. Lapsensa hylännyt olisi vielä vähemmän sellainen ihminen johon haluaisin tutustua. Yleisesti ottaen pidän lapsista, en vain halua lapsia merkittäväksi osaksi omaa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin vastausten yksimielisyydestä. Vain pari hyväksyntää joukossa. Minulle on useampi isämies Tinderissä yrittänyt väittää että olisin vähemmistössä mielipiteineni. Eipä siinä sinänsä mitään vaikka olisinkin, koska mudostan mielipiteeni itse. Välillä vain ärsyttää kun minua yritetään naruttaa suhteeseen, johon suostuessani menettäisin hyvin olennaisen osan elämänlaatuani.
Erosin jo yhdestä aivan erinomaisesta miehestä, yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, kun hän ei voinut kuvitella elämää ilman lapsia. Jonkun Tinder-miehen on melko turha kuvitella kääntävänsä päätäni tässä asiassa.
Kertoo kaiken olennaisen ihmisestä joka yrittää manipuloida toista ihmistä muuttamaan omaa vakaumusta/elämäntapaa pelkästään toisen eduksi.
Jotkuthan salaavat myös lapsien olemassaolon ja kertovat vasta myöhemmin treffeillä, koska "haluaa että kumppani oppii tutustumaan itseen ensin eikä lapset vääristä mielikuvaa millainen on oikeasti" = suomeksi sanottuna harhaanjohdetaan toista pimittämällä kriittistä tietoa.
Alue: Aihe vapaa
Tällä logiikalla vielä kylmempi on semmoinen jolla ei riitä rakkautta yhdellekään lapselle.
Ja sitä paitsi se ettei halua lapsia arkielämäänsä ei tarkoita etteikö voisi olla rakkautta muillekin lapsille, siis vaikka ystävien tai sukulaisten. Mutta sitähän ei noin kapeasti ajatteleva voi mitenkään ymmärtää.