Nyt loppui yrittäminen. Sori, yhteiskunta.

Mitä sulla on menetettävää? Katso hyvä sarja, syö hyvää ruokaa, tee asioita, joista pidät. Lepää ja ole armollinen itsellesi. Hae ja odota avunsaamista vielä.

Toivottavasti pian tapahtuu jotain hyviä asioita sinulle ja kaikki kääntyy parempaan suuntaan ♡

En osaa sanoa muuta kun että toivon sulle voimia vielä jaksaa. Toivon että tulee vielä parempi aika. Itsellä on ollut kanssa tosi vaikeaa. Paljon on tapahtunut. Nyt olen tässä, hengissä, olemassa. Sen eteen kannattaa taistella. Silloinkin kun kaikki on mustaa. Voimia!

Ok. Käy välillä kertomassa miten sujuu ja löytyykö iloa em. asioita harrastamalla.

Pieni sivuhuomautus: uhoat itsellesi nuo sanat, et yhteiskunnalle. Itsesi olet viemässä ojaan, et yhtään ketään muuta.

Soita mulle!

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 22:50"]

Pieni sivuhuomautus: uhoat itsellesi nuo sanat, et yhteiskunnalle. Itsesi olet viemässä ojaan, et yhtään ketään muuta.

[/quote]Helpostihan yhteiskuntavihainen tapaus saa sivullisia vietyä mukanaan. Tai ei siinä itse edes tarvitse edes mennä.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 22:46"]Mitä sulla on menetettävää? Katso hyvä sarja, syö hyvää ruokaa, tee asioita, joista pidät. Lepää ja ole armollinen itsellesi. Hae ja odota avunsaamista vielä.

[/quote]

Et tainnut tajuta asian vakavuutta. Ei kuule sarjat ja hyvät ruuat jaksa kiinnosta tossa tapauksessa tai tekemiset, jos on vaikea jopa hengittää. Näin ymmärsin. Lienee olet pumpulissa kasvanut.

Ja ap:lle, et sä varmaan voi kun kärvistellä ja odottaa, niin hirveeltä kun se kuulostaa. Pidä pintas ja älä anna periksi, jos ei muuten niin vaikka perkele piruuttas kaikille! Yritä jaksaa pommittaa niitä viranomaisia, ja vaadi apua, aina uudestaan aina uudestaan. Sä oot sitkeempi kuin sä luulet. Jä meet tänkin yli, niin kuin aina ennenkin. Sä oot tähänkin astikin jaksanut ja sä jaksat tänkin. Tuntuu toivottomalta, mut se ei ole sitä niin kauan ku sä oot hengissä. JA SÄ OOT HENGISSÄ.

Eihän sinulla ole mitään menetettävää! Tee jotain ihan kreisiä - mene vaikka BB-taloon tai ala säästää menolippua Rodokselle. Tee jotain mitä et ole ikinä tehnyt! Kyllä tästä elämästä jotain irti saa jos oikein yrittää. Ei siihen työpaikkaa tarvitse.

Edelliseen liittyen.

Onks sulla AP mitään lääkitystä? Tiedän ton toivottomuuden tunteen. Ei tosiaankaan ollut mitään mielenkiintoa tehdä mitään, jo sängystä ylösnouseminen istuma-asentoon tuntui niin turhalle ja voimia vievälle. Itse keskityin silloin vain siihen, että käyn kaupassa, siivosin joskus, menin terapiaan ja otin joka päivä säännöllisesti lääkkeet. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa lähti menemään.

Kirjoituksesi kosketti minua, aidosti. Minua kiinnostaa. Pyydän, älä luovuta vielä.

En minä yhteiskuntaa vihaa. Ei se ole teidän muiden syy, että palvelut on ajettu alas tai että minä synnyin kamaliin olosuhteisiin.

Mutta enää en jaksa. Olen aivan poikki. Pyysin jo syksyllä sairaslomaa, kun koin suuren menetyksen lähipiirissä. En saanut, psykiatrinplanttu katseli minua ihmeissään ja sanoi varovasti "täytyy jutella lääkärin kanssa tosta..". Pyysin myöhemmin lääkärinaikaa, en saanut. Sain reseptin kolmiolla varustettiin rauhoittaviin.

Mulla ei ole mitään tarvetta "näyttää" kellekään yhtään mitään. Ehkä joskus nuorempana oli, kun vielä kuvittelin että tulen löytämään paikkani. En pääse edes siivoojaksi tai kassalle töihin, kuinka helvetissä siinä "näytetään" kellekään?? Ja mitä tämmöinen kolmekymppinen enää haluaa kellekään mitään todistaa?

Toivosta luopuminen tuntuu vaikealta ja pahalta, mutta ei yhtä pahalta kuin jatkuva itsepetoksessa eläminen, toivonkipinän ylläpitäminen.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 22:40"]

En jaksa enää. Mulla on ollut kamala elämä, mulle on tehty liikaa pahoja asioita. Olen hakenut apua, en ole sitä saanut. Nyt viime aikoina olen voinut tosi, tosi huonosti ja hoitotahon papereissa lukee että todellisuustajuni saattaa olla pettämässä. Mutta terapiassa tai vakituisessa hoitosuhteessa en vieläkään ole, kun en niitä saa.

Olen hakenut töitä. Viimeksi tänään. Ei kukaan palkkaa. Netti on täynnä epätoivoisia yrityksiäni työllistyä, kymmeniä lähetettyjä hakemuksia melkein minne vaan. En yritä johtajaksi, ns. paskaduuni kelpaisi hyvin. Vaan minä en kelpaa siihen paskaduuniin.

Olen yrittänyt päivittäin käydä ulkona edes lähikaupassa, syönyt terveellisesti (ainakin yrittänyt), tehnyt kotitöitä ja elänyt päihteetöntä elämää. Enää en näe millekään tälle mitään syytä.

Mun elämä on kamalaa, koko ajan sattuu ja menneisyys kummittelee. Kuulen omiani, ne kuulemma saattaa olla mun omia muistoja esim. lapsuudesta jos kuulen lapsen itkua ilman että muut kuulevat. Joka ikinen päivä mun aivot käy läpi menneisyyden kauheuksia, joskus herään yöllä siihen että huudan tai meinaan oksentaa kauhusta. Onneksi en kaikkea kokemaani edes muista, mieli blokannut pahimmat pois. Oli miten oli, mun jaksaminen on loppu. Yritin itsemurhaa vähän aikaa sitten, en siltikään saanut kunnollista hoitoa, ja vaikka luvattiin että uusi hoitoaika tulee nopeasti, jouduin itse soittamaan sen perään jotta edes lähetteen saivat aikaiseksi. Ei ketään kiinnosta.

Pyydän tässä nyt epävirallisesti anteeksi, koska jatkossa mä aion tehdä kaikkeni, jotta ei tarvitsisi enää tuntea mitään. Jos se tarkoittaa narkkaamista, huoraamista, väkivaltarikollisuutta, sitten tarkoittaa. Se voi tarkoittaa pelkkää haahuilua lääkkeissä pitkin katuja itsekseen mumisten. Tai sitten joku epäonninen löytää mut itsemurhan jäljiltä. Sori teille kaikille. Mulle ei ole annettu montaa korttia tähän elämään, lisää ei tule, tukea tai tukiverkkoa ei ole. Sukua ei ole. Höyryillä on menty jo pitkään, enää ei onnistu.

[/quote]

Rahaanko tämä liittyy? Jos tilillesi tulisi joka kuukausi 1000e enemmän, valittaisitko?

Jaksaisitko tehdä kantelua tai muistutusta ylemmälle taholle siitä, että et ole saanut apua? Voisiko tässä auttaa joku potilasjärjestön henkilö tms? Lakiin on kirjoitettu hoitoonpääsystä, lakia pitäisi noudattaa. Älä tee pahaa itsellesi tai toisille. Ihan piruuttas vaadi sitä apua virallista kautta.

Jaksaisitko tehdä kantelua tai muistutusta ylemmälle taholle siitä, että et ole saanut apua? Voisiko tässä auttaa joku potilasjärjestön henkilö tms? Lakiin on kirjoitettu hoitoonpääsystä, lakia pitäisi noudattaa. Älä tee pahaa itsellesi tai toisille. Ihan piruuttas vaadi sitä apua virallista kautta.

Jaksaisitko tehdä kantelua tai muistutusta ylemmälle taholle siitä, että et ole saanut apua? Voisiko tässä auttaa joku potilasjärjestön henkilö tms? Lakiin on kirjoitettu hoitoonpääsystä, lakia pitäisi noudattaa. Älä tee pahaa itsellesi tai toisille. Ihan piruuttas vaadi sitä apua virallista kautta.

15, ei liity suoraan rahaan. Mutta kuvittele olevasi työtön koko aikuisikäsi, ilman että sinulla on esim. terapiaa siinä rinnalla samalla. Työ olisi voinut olla se yksi asia, joka auttaa mua tästä nousemaan. Lisäksi elän minimituella, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Siihen olen jo tottunut, mutta se ei ainakaan helpota oloa.

Mikset tee vapaaehtoistyötä, jos kyse on tylsyydestä.

Auttaisiko paikkakunnan vaihto sellaiseen jossa saisi helpommin apua tilanteeseen? En tiedä käytännössä miten se tapahtuu, mutta tuli vaan mieleen. Ja mitä töihin tulee niin, työllisyystilanne on huono vähän kaikkialla tällä hetkellä... Pääsisikö vaikka johonkin työttömien paikkaan tekemään jotain työtä? Eli tekisikö myös maiseman vaihdos hyvää? Onko sulla ketään ystäviä kelle voisit puhua. Mun mielestä vaikutat tosi symppis tyypiltä, ei oo sun aika vielä luovuttaa!! :) ehkä sun pitää tehdä elämässä joku täyskäännös...