Toisesta ketjusta järkyttyneenä kysyn, mitä sinulle tulee mieleen sanasta erityislapsi?

Ikivintä on se, että aikuiset, joilla on itsellään jokin diagnoosi tekevät useita lapsia eri kumppaneiden kanssa, vaikka niissäkin on jo erityislapsia alusta asti. Piuhat poikki. Voimavaroja ei varmasti riitä kaikille ja sitten he ovat yhteiskunnan kontolla alusta loppuun.

Tulee mieleen lauma sellasia rumia pellavapäitä jotka ovat vähemmän älykkäämpiä mutta joille keksitään joku hieno termi että voisivat tuntea olonsa erityisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa viljelty sana jolla nykyään saa kaiken anteeksi.

Mitä sillä saa anteeksi?

Mun mielestä pitäisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos lapsella on kuulovamma, miksei voi sanoa, että lapsella on kuulovamma? Jos lapsella on Touretten syndrooma, miksei voi sanoa, että lapsella on Touretten syndrooma? Jos lapsella on adhd, miksei voi sanoa, että lapsella on adhd? Jos lapsella on diabetes, miksei voi sanoa, että lapsella on diabetes? 

Omalla lapsellani on dysmelia enkä mä ole koskaan kutsunut häntä erityislapseksi juuri sen vuoksi, että erityislapsi -sanalla on nykyisin aika ikävä leima.

Lapsen terveysasiat EIVÄT KUULU ULKOPUOLISILLE! Vanhemmilla on vaitiolovelvollisuus lapsen asioista. Vanhemmat ovat sen verran velkaa lapsilleen. Jos lapsen terveysasiat kerrotaan muille niinkuin sinä haluaisit, lapsi on sitten leimaantunut aikuisenakin, vaikka kykenisi muutoin normaalielämään, lapsuudessa saatu leima estää työpaikansaannin, parisuhteen, ystävyyssuhteet jne.

EIHÄN ”ERITYISLASTEN” VANHEMMAT MUUTA TEEKKÄÄN KUN HUUTAVAT SITÄ ERITYISYYTTÄ KOKO AJAN. Olkaakin kilttejä ja pitäkää suu kiinni, puhukaa ammattilaisten kanssa, jättäkää suku, naapurit, kaveripiiri rauhaan, ja pitäkää se kaikkia kiusaava erityisenne kotona. Kiitos!

T. Erityisiin väsyneet suvustanne, kaveripiiristänne, harrastuspuiiristänne, pihalta, jne.....

En ole koskaan kuullut erityislapsen vanhemman sanovan sanaa erityislapsi tai muuten puhuvan lapsensa haasteista.

Ja sitäei tapahdu koskaan, kun sinä et ole kuullut. Minäkään en ole tavannut Obamaa koskaan, mutta ymmärrän, että on satojatuhansia jotka ovat. Eli mikä on pointtisi kun sitä joja ketjussa hiet?

Jotkut väittävät, että erityislasten vanhemmat puhuvan lastensa haasteista kaikille vastaantulijoille. Todellisuudessa he ovat niin uupuneita ja heillä on kädet täynnä sen lapsen kaitsemista, että he eivät todellakaan elä haasteita vielä uudestaan puhumalla niistä.

Höpö höpö. Juuri ne ”erityislasten” vanhemmat ovat äänessä ja ennenkaikkea vaatimassa koko ajan. Ne, joilla on oikeasti vammainen lapsi, ovat ihan toinen juttu.

Lapsi jota ei ole kuritettu, ja jolle vanhemmat ovat lapsen kehnoa käytöstä selittääkseen sitten hankkineet jonkun diagnoosin joka antaa "legitiimin" syyn sille, miksi lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Erittäin yleisiä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Pieni lumihiutale, jonka vanhemmat on laiskoja, vastuuttomia, loisia ja itsekkäitä. 

Pari vuotta sitten olisin vastannut, että lapsi, jolla on erityistarve, esim. vaikeuksia oppimisen tai sosiaalisten taitojen kanssa. Lapsi, joka tarvitsee erityishuomiota.

Olen pahoillani kaikki erityislasten vanhemmat, yritän kuitekin aina ensin suhtautua teihinkin aivan vailla ennakkoluuloa. 

Aha, minun lapseni sai keskosuudesta johtuvan cp-vamman, miten olisin voinut estää sen olemalla vähemmän itsekäs loinen?

Vanhemmista jotka käyttää -erityislapsi- termiä tulee heti mieleen puupäät. Miksei sano suoraan että: lukihäiriö tai tarkkiskamaa tai jotain niitä kirjainkombinaatiomuotivihervassarisateenkaari etc.. kuitenkin kyseessä tenava joka jollain tavalla häiriköi muiden oppimista luokassa. Sorry, tarkkikset ja apukoulut takaisin vaan.