Toisesta ketjusta järkyttyneenä kysyn, mitä sinulle tulee mieleen sanasta erityislapsi?

ongelmia

Huonokäytöksinen lapsi, joka ei tottele ketään. 

Kaunisteltu nimi todella vaikealle lapselle.

Jokin neurologinen poikkeavuus, kuten autismi.

Sellainen lapsi, joka ei pysty kognitiivisten kykyjen puutteiden samaan kuin ikäisensä. Monet ongelmat ovat synnynnäisiä ja neurologisia. Vaativat aikaa, huomiota ja tukea paljon enemmän kuin ns.terveet lapset.

Lapsi joka tarvitsee erityistä tukea jollakin osaalueella.

Ei mitään hyvää.

Lapsi, joka tarvitsee erityistä tukea. 

Tulee mieleen että erityislapsi voi olla niin monella tavalla, erityislahjakas, sairas, ongelmakäytöksinen...

"Pysyttelen kaukana"

Tunnen kolme erilaisista erityislasta omasta lähipiiristä. Siskon asperger tyttö. Oma poikani, joka vammautui synnytyksessä ja kummipoika, joka ei tule saavuttamaan kouluikää. He kaikki ovat erilaisia, minulle rakkaita ja tärkeitä. Tekee pahaa lukea täältä kaikkea törkyä, jota erityislapsista kirjoitetaan. Varsinkin kun ette tunne heitä ja heidän taustojaan.

Lapsi, jolla on neurologinen poikkeama. Ei näy mitenkään tietyllä tavalla ulospäin. Kaikilla ei näy ollakaan vieraille vaan haasteet näkyvät lähinnä kotona ja/tai koulussa.

Lapsi, jolla on erityisen tuen ja avun tarve. Kroonisesti sairas, elinvika, liikuntavamma, aistivamma, kehitysvamma, autismin kirjo, mikä tahansa neurologinen oire jne. jne.

Eufemismi ongelmalapselle.

Lapsi jolla on jokin päälle päin näkyvä tai näkymätön haaste, jota suurimmalla osalla ikätovereista ei ole. Täytyy sanoa että suhtautuminen aiheeseen on muuttunut erittäin paljon sen jälkeen kun itselleni tuli erityislapsi. Aiemmin minäkin ajattelin että ihmiset hakee lapsilleen muotidiagnooseja, mutta arki erityislapsi kanssa on jotain, mitä ei voi ulkoa päin ymmärtää (tai sitten pitää olla tosi läheinen suhde perheeseen).

Toista ketjua en ole lukenut, joten en tiedä mitä siellä on puhuttu.

Joko nepsy tai sitten ihan peruslapsi, jonka vanhempi on huomiohakuinen hiutale. Hiutale käyttää lapsensa oletettua erityisyyttä tekosyynä, jottei hänen vaan tarvitsisi hoitaa kasvatustehtäväänsä.

Paljon rakkautta, ymmärrystä, uusia ulottuvuuksia. Ikuisen oppimisen väylä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi jolla on jokin päälle päin näkyvä tai näkymätön haaste, jota suurimmalla osalla ikätovereista ei ole. Täytyy sanoa että suhtautuminen aiheeseen on muuttunut erittäin paljon sen jälkeen kun itselleni tuli erityislapsi. Aiemmin minäkin ajattelin että ihmiset hakee lapsilleen muotidiagnooseja, mutta arki erityislapsi kanssa on jotain, mitä ei voi ulkoa päin ymmärtää (tai sitten pitää olla tosi läheinen suhde perheeseen).

Toista ketjua en ole lukenut, joten en tiedä mitä siellä on puhuttu.

Kyseessä on se ketju, jossa sen ketjun aloittaja on burnoutin partaalla erityislapsiarjen kanssa. Ellet halua järkyttyä, en suosittele lukemaan sitä. Se on alusta loppuun järkyttävä.

Tulee mieleen kaikenlaisia ihmisiä lukivaikeuksista kärsivästä lapsesta kehitysvammaiseen. 

Kylllä varmaan monet esiim yliopiston tutkija ovat autistisia. Se on vähänniiin että kuten jos ajatellaan asiaa aisteje kautta kun suljet esiim näköaistin niin toinen aisti kuten kuuloaisti korostuu. Milllä tavoin ihminen näkee maailman, käsitteleee, ajattelee, kuvitteleee jne...