Saan kohta burn outin erityislapsiarjen takia

Vierailija kirjoitti:

Luen vasta ensimmäistä sivua tästä ketjusta, ja hyi helvetti, minkälaista porukkaa tällä palstalla notkuu!

Kyllä ihmisten ilkeys vaan aina jotenkin yllättää, vaikka olis varmaan jo pitänyt tottua siihen, et tää maailma on paska.

Teidän kaltaisten ilkeitten ja tietämättömien ihmisten takia.

Voimia, AP.

Nuo ilkeät viestit on varmaan ihmisiltä, joilla on itsellä hätä yhteiskunnallisen tilanteen takia. Kuulemma esim. asiakaspalvelijoilla on vaikeaa tällä hetkellä, kun niihin monet purkaa pahaa oloa.

Ehkä olisi parempi, jos jotkut antaisivat esim. ap. rauhassa keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, eivätkä purkaisi sitä pahaa oloaan tällä tavalla?

Ja en ole itse vanhempi jne. ihmettelin vaan itsekin kommenttien erikoisen julmaa tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita uhrautuja heiluu täällä. Onko heillä hajuakaan siitä miten moni sukupolvi ennen heitä on vain normaalisti selviytynyt asioista niin kuin aikuiset? Ja että se todella on se oikea normaali jota pitäisi kuunnella ja jonka voimin asiat toimii? Mitä jos tontti on täynnä pelkkiä uhriutuvia erityisiä? Kuka tekee oikeasti työt? Kuka järjestää kaiken?

Joku Muu.

No hei guess what. Ketään ei kiinnosta olla Joku Muu. Hoida itse pentusi.

Ennen vanhaan poikkeavat lapset pieksettiin hiljaisiksi. Vammaisuudesta ja sairauksista ei puhuttu, monia ei edes tunnettu. Ympäristö tuki paremmin nepsy-aivoja, koska joku digitalisoituneessa kilpailuyhteiskunnassa aiheuttaa kasvavaa pahoinvointia. Vähän hitaampikin pystyi osallistumaan esim. peltotöihin. Vanhemmilta vaadittiin vähemmän ja lasten tapaturmat ja kuolemat olivat huipussaan. Mukulat sai jättää pärjäämään keskenään peltotöihin tai tehdastöihin lähtiessä. Jne.

Uskomatonta, kuinka ilkeitä ihmiset voivat olla. Käyttäydyttekö te noin oikeassa elämässä? Puhutteko toisille tuolla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka Ap. On todella kurjaa, että nepsy-lapsille tunnu olevan yhteiskunnassamme kunnollisia, heille kohdennettuja ja matalakynnyksisiä peruspalveluita. Tästä syystä nepsy-lapset päätyvätkin usein lastensuojelun asiakkuuteen, vaikka itse henk. koht. ajattelisin, että tulisi olla jokin toinen organisaatio tai taho, joka tarjoaisi ennaltaehkäisevästi ja suunnitelmallisesti tukea näille lapsille ja heidän vanhemmilleen(!).

Jos olette kumppanisi kanssa todella uupuneita, on yksi vaihtoehto avohuollon sijoitus. Avohuollon sijoitus on vapaaehtoinen lastensuojelun tukitoimi, joka tehdään toistaiseksi voimassa olevaksi. Tiedän, että ajatus kodin ulkopuolelle sijoittamisesta voi herättää vanhemmassa tiettyä latausta. Mutta halusin sen silti mainita. Avohuollon sijoituksessa lapsi voisi asua osan viikosta sijaisperheessä, osan kotona. Yksi vaihtoehto on myös ammatillinen tukihenkilö, jolla olisi esim. nepsyvalmentajan koulutus ja joka voisi tavata lasta esimerkiksi paristi viikossa, viettää hänen kanssaan aikaa kodin ulkopuolella ja työstää lapsen kanssa hänelle haasteellisia asioita.

Voi olla, että näitä on teidän perheelle ehdotettukin jo, mutta nämä vaihtoehdot heräsi itselleni mieleen kuvauksesi perusteella.

T. Lastensuojelun sossu

Kiitos tästä, pidän mielessä. Vastauksia muihin kysymyksiin:

- Ei saada vammaispalveluita eikä omaishoidon tukea tai vastaavia palveluita.

- Perheneuvola ei pysty auttamaan, ainoa mitä enää heidän kauttaan jonotetaan on se tukiperhe.

- Asutaan kunnassa, jossa resurssit äärimmäisen tiukassa ja se näkyy palveluissa. Meidät on rajattu monesta ulos kun ollaan ns. normaali työssäkäyvä keskiluokkainen perhe ja lapsetkin lasketaan melkein terveiksi.

- Vammaistukea ja kuntoutusta saadaan Kelan kautta.

- Käyn töissä täysipäiväisesti, teen vaativaa asiantuntijatyötä. Toisella vanhemmalla sama.

- Harrastuksia ja ystäviä on mutta aikaa niille hyvin vähän.

- Yhdistykset ovatkin jo tuttuja ja todella tärkeitä vertaistuen vuoksi.

Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja jokaiselle "MiKsI eTtE vAaN kAsVaTa NiItÄ lApSiA"-kommentoijalle aion jatkossakin vastata samalla mitalla takaisin. AP

Moi vielä ap! Mielestäni lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö tai tehostettu perhetyö eivät ohjaudu perheneuvolan kautta. Pyydä näitä palveluita erikseen sosiaalityöntekijältänne. Jos sosiaalityöntekijää ei ole, on se teille saatava. Sitten sinulla on myös oikeus saada tukea, esim työterveys, tk-lääkäri, psykologi ym. Jos ei muuta ole tarjolla niin soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen (mieli.fi) jotta saat purkaa omaa oloasi.

Mitä iloa perhetyöstä on? Sosiaali/perhetyöntekijä tulee kotiin neuvomaan, miten ylläpidetään rutiineja ja hoidetaan lapsia ja kotia, kun nepsy-vanhemmat ovat jo valmiiksi uupuneita rutiinien, lasten ja kodin hoitamiseen ja kaipaisivat lähinnä lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa perhetyöstä on? Sosiaali/perhetyöntekijä tulee kotiin neuvomaan, miten ylläpidetään rutiineja ja hoidetaan lapsia ja kotia, kun nepsy-vanhemmat ovat jo valmiiksi uupuneita rutiinien, lasten ja kodin hoitamiseen ja kaipaisivat lähinnä lepoa.

Tehostetun perhetyön Perhetyöntekijä voi olla apuna esim aamuissa kun lapsella on kouluunlähtövaikeuksia yms. Samoin hän voi tavata lapsia kouluajan ulkopuolella keskustellen tai toiminnallisemmissa merkeissä kuten samoilu tai sulkapallo. (Lapsen harrastukset ja kiinnostukset huomioiden.) Sosiaalityöntekijän tehtävä ei ole olla tällaisessa .mukana. Tätä työtä tekee sosiaaliohjaaja jonka taustakoulutus voi olla esim sosiaalisessa kuntoutuksessa.

Kysymyksestä näkee että kuntien tilanne palveluiden saamisen suhteen on todella eriarvoinen. Joka tapauksessa näistä keskustellaan aloitustapaamisessa missä sosiaalityöntekijä on mukana. Asetetaan tavoitteet perhetyölle, tämä on ihan lakisääteistä. Jos vanhemmat ovat kovin väsyneitä, pitää ruuanlaiton ym avuksi saada myös lapsiperheiden kotipalvelu tehostetun perhetyön lisäksì.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on niin helppo ratkaisu. Lakkaa takertumasta erityis-huuhaahan ja ala kasvattaa lapsiasi niin kuin he olisivat ihan oikeita ihmisiä eivätkä jotain kuplasikiöitä.

Noita lapsia on kasvatettu jo moninkertaisesti sen verran mitä normaalia lasta joutuu kasvattamaan. Ja päälle joutuu vielä jatkuvasti häpeämään, kun pidetään huonona vanhempana koska lasten sairaudet eivät näy päällepäin. AP

Mihin väitteesi perustuu? Moninkertaisesti verrattuna "normaaliin"? Anteeksi mutta mikä on "normaali"? Aiemmin on ollut "normaalia" että lapset ovat erilaisia ja vaativat eri verran huomiota eri aikoina. NIIN KUIN KAIKKI IHMISET. Tämä erityisscheisse on vain typerä tapa kerjätä huomiota tavallisille asioille.

Haista sinä idiootti paska. Erityislapsessa on hurja määrä enemmän "hoitamista" kuin ns. normaalissa lapsessa. Voin kertoa sen ihan omasta kokemuksesta, koska on ns. normaaleja lapsia ja erityislapsia .  Ero on kuin yöllä ja päivällä.  Normaalia lasta joka toimii oman ikätason mukaan, ei tarvitse olla jatkuvasti ohjaamassa ja neuvomassa. Ja sitten kun tulee se ihana murrosikä, niin voin kertoa.  Itekkin olne täysin loppu kahden ADHD murkun kanssa,koska se on jatkuvaa säätöä.  Eipä ollut ns. normaalien murkkujen kanssa samaa paskaa. 

Joten lopettakaa tämä tämmönen paskanjauhaminen, jos MITÄÄN KOKEMUSTA EI OLE.

Kyllä täällä on taas aivan järkkyä porukkaa kommentoimassa.

Meillä hyvin sama tilanne, jaksaminen on äärirajoilla. Ei tukiverkkoa. Jaksan sen voimalla, että olemme lapselleni tärkeimmät ihmiset eikä kukaan muu häntä tunne ja osaa auttaa kuin me. Hän tarvitsee meitä vielä hyvin pitkään, pakko yrittää pitää huolta itsestämme. Hermot menee usein, anteeksi pyydetään puolin ja toisin. Parhaamme yritämme, ja muistamme kertoa miten paljon rakastamme vaikka raskasta tämä on.

Itse tekisin tuossa tilanteessa niin, että toinen vanhempi kokonaan kotiin ja huolehtii päivisin lasten asioista/saa levätä. Toinen käy töissä ja saa levätä. Tinkisin asumisesta jne. Mutta olenkin vapaa-aikakeskeinen introvertti.

Olin joskus avustajana yhdessä terapiamuodossa ja oli järkytys tajuta miten yksin jotkut vanhemmat erityislapsien kanssa ovat. Tilanne, jossa todellisuus ikäänkuin avautui minulle oli sellainen, että autossa istui isokokoinen esiteini yhdessä yh- äitinsä kanssa ja riehui. Emme saaneet lasta puhuttua pois autosta ja lopulta äiti lähes itki. Äiti oli aiemmin jo sanonut olevansa loppu ja tuo terapia oli ainut, jonka lapsi jotenkin hyväksyi ja auttoi edes vähän. Lapsen diagnoosia en tiedä, mutta jos apu kotiin oli liian kallista ja vaikeaa järjestää, niin tänä päivänä tuokin lapsi on pakostikin laitoksessa. Moninkertaisesti kalliimpaahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän on niin helppo ratkaisu. Lakkaa takertumasta erityis-huuhaahan ja ala kasvattaa lapsiasi niin kuin he olisivat ihan oikeita ihmisiä eivätkä jotain kuplasikiöitä.

Plus hei enpä ollutkaan ajatellut, että tämä onkin vaan kasvatuksesta kiinni. Kiitos tuhannesti, lapseni ovat nyt parantuneet, huh! AP

Mistä muusta se olisi kiinni?

Niinpä! Miksi en ajatellut asiaa ennemmin näin! Luulin, että lapsillani on jo sikiöaikana syntynyt hermoston ja aivojen kehityshäiriö plus muita lihasten ja hermoston häiriöitä, mutta sehän onkin vain oma kykenemättömyyteni kasvattajana. Mikä helpotus! Kiitos. AP

Älä ap kiinnitä mitään huomiota näihin trollaajiin. He eivät tiedä, mistä puhuvat. Itselläni on ADHD-poika ja olen koko ikäni kokenut olevani huono kasvattaja. Nimenomaan muiden kommenttien takia. Ystävälläni on neljä ”normaalia” lasta ja hänen arkensa on paljon helpompaa kuin minun yhden lapsen äitinä. Jaksamista sinulle ap!