Saan kohta burn outin erityislapsiarjen takia

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Toivotan paljon voimia, itselläni esikoinen "tavallinen" ja nuorempi nepsy. Itsekin keikun jaksamiseni äärirajoilla, lapsella on onneksi hyvät tukitoimet ja hän saa apua, mutta ei kyllä kukaan kysele miten vanhemmat jaksaa. Olen osa-aikaisesti työelämässä, kokopäivätyötä en mitenkään jaksaisi. Aikainen aamutyö verottaa jaksamista, en ikävä kyllä ole aamuvirkku. Omat voimat menevät täysin lapsen perushoitoon, silti päiväkodin lisäksi myös kotona pitäisi päivittäin kuntouttaa lasta aktiivisesti. Olen vuosien valvomisen ja univaikeuksien jälkeen aivan raunio, ja saattaa kestää hetken aikaa että tästä tokenen. Kaikista rankinta on tosiaan ne kommentit ja arvostelut joita saa ulkopuolisilta, ihmisiltä joilla ei ole erityislapsista omaa kokemusta, saatikka että olisivat sellaisen kanssa eläneet. Esikoisen kanssa kaikki on niin helppoa ja mutkatonta, vaikka tietty terveetkin lapset voivat olla haastavia.

Oletko koskaan miettinyt asiaa toiselta puolelta. Miten hyvin sinulla on asiat, saat apua, sinulla on, varmaankin meidän veronmaksajien tuen ansioista, mahdollisuus tehdä vain lyhyttä päivää ja sinä vain valitat. Nykyään kone pesee pyykit ja astiat, on einekse5 hyvät lääkkeet jne.

Mitenhän pärjäsivät äidit 50,60 ja 70 luvilla, entäs 80 luvulla.

Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Toivotan paljon voimia, itselläni esikoinen "tavallinen" ja nuorempi nepsy. Itsekin keikun jaksamiseni äärirajoilla, lapsella on onneksi hyvät tukitoimet ja hän saa apua, mutta ei kyllä kukaan kysele miten vanhemmat jaksaa. Olen osa-aikaisesti työelämässä, kokopäivätyötä en mitenkään jaksaisi. Aikainen aamutyö verottaa jaksamista, en ikävä kyllä ole aamuvirkku. Omat voimat menevät täysin lapsen perushoitoon, silti päiväkodin lisäksi myös kotona pitäisi päivittäin kuntouttaa lasta aktiivisesti. Olen vuosien valvomisen ja univaikeuksien jälkeen aivan raunio, ja saattaa kestää hetken aikaa että tästä tokenen. Kaikista rankinta on tosiaan ne kommentit ja arvostelut joita saa ulkopuolisilta, ihmisiltä joilla ei ole erityislapsista omaa kokemusta, saatikka että olisivat sellaisen kanssa eläneet. Esikoisen kanssa kaikki on niin helppoa ja mutkatonta, vaikka tietty terveetkin lapset voivat olla haastavia.

Oletko koskaan miettinyt asiaa toiselta puolelta. Miten hyvin sinulla on asiat, saat apua, sinulla on, varmaankin meidän veronmaksajien tuen ansioista, mahdollisuus tehdä vain lyhyttä päivää ja sinä vain valitat. Nykyään kone pesee pyykit ja astiat, on einekse5 hyvät lääkkeet jne.

Mitenhän pärjäsivät äidit 50,60 ja 70 luvilla, entäs 80 luvulla.

Häpeä.

Täällä pitäisi hävetä jonkun aivan toisen.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanien erityisten ja ihanan tavallisen äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trollollol.

Olisikin, mutta valitettavasti tämä on meidän arkea. Ja sama tilanne on tuhansissa suomalaisissa perheissä. Vertaistuki sentään hieman lohduttaa, kun tietää, ettei ole aivan yksin. AP

Ymmärrän sinua ap... Halaus....

Tuo kaikki on niin tuttua, meillä 4 lasta joista 3 erityisiä. Löytyy aspergeria, si-häiriötä, autistisia piirteitä...

Kaikki lapset ovat aivan ihania ja äärettömän rakkaita mutta arki on välillä rankkaa. Meillä on sentään tukiverkosto hyvä ja läheisiä sukulaisia mutta kyllä melkein kaikki omat ystävät ovat kaikonneet. Harva ymmärtää että miksi on niin vaikea lähteä mihinkään.

Tosiaan jatkuvasti palavereita ja välillä joku tekee lasun kun kaikki esim erityisopettajat?? Eivät ymmärrä si-häiriötä eivätkä viitsi ottaa asiasta selvää. Meillä on auttanut yhden lapsen monivuotinen toimintaterapia ja yhdellä alkamassa kuntoutus ja yhdellä puheterapia. Vuorottelemme miehen kanssa lasten hoidossa välillå että kumpikin pääsee edes joskus omiin harrastuksiin ja menoihin. Siitä saa uskomattomasti voimaa kun pääsee yksin esim kuntosalille tai kahville ystävän kanssa. Saatteko apua vammaispalvelusta? Lapsella ei tarvitse olla kehitysvammaa. Täyttyykö omaishoidon kriteerit? Jos on lapsensa omaishoitaja niin saa tukea ja pientä korvausta, töissäkin saa käydä silti.. Esim täällä hämeessä omaishoitajat pääsee ilmaiseksi kaikkiin alueella oleviin uimahalleihin ja niiden kuntosaleihin. Kaikkea hyvää teille

Ei tullut mieleen, että ei ole syytä tehdä neljää kun ei niitten kanssa pärjää.

Voi voi sinua reppanaa, sinua ei varmaan koskaan ole pidetty sylissä. Ymmärrän. Kuka väitti että meillä ei pärjätä???

Olisiko tullut hänelle mieleen vaikka siitä kun et tee mitään muuta kuin valitat! Aina on syy muissa, se tekee erityislasten vanhemmista erityisiä, koskaan ne ei katso peiliin, aina on syy on yhteiskunnan. Aina ne valittavat, jos yrittää tarjota ratkaisuja mikä ei heille sovi, kun pitäisi itsekin tehdä jotain. Valittamisen tie on se helpoin tie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teille voi tavallisen lapsen kanssa arki olla raskasta? Oletteko te ihan kädettömiä. Minulla on kaksi jo aikuista lasta, puoliso oli ensin aina töissä ja sitten lähti kokonaan. Hyvin pärjäsin, kone pesi pyykit ja astiat, kävin töissä ma-pe klo 8-16, lapset oli päiväkodissa. Itse tein ruoat ja joka torstai siivosin 130 neliön talomme, tietysti tein myös ruoan, katsoin läksyt sitten kun menivät kouluun ja luimme iltasadun, kun lapset nukahtivat lopettelin siivouksen. Muina iltoina söimme, ulkoilimme jne. Pe kun tulimme kotiin alkoi viikonloppu, kävimme uimassa, ulkoilimme kyläilimme jne. Lomat vietin lasten kanssa, ei paljoa matkusteltua mutta hauskaa oli aina.

Aaaaaah! Empatiakyvytön erityisaikuinen! Malliesimerkki!

Niinpä niin, nykyään kaikki pitää olla erityistä. Kun laiskat vanhemmat eivät viitsi kasvattaa lapsiaan niistä puhutaan erityislapsina vaikka ne vain ja ainoastaan ovat saamattomia vanhempien kaverikasvatuksen tulos. Niitä on lähipiirissä niin paljon ettei enää viitsi kuin nauraa sanalle erityislapsi, joka siis tarkoittaa suomeksi huonstikasvatettua ilkeää penskaa.

Mutta eihän sitä saa ääneen sanoa.

Nami erityislasten vanhemmat pitäisi laittaa itse maksamaan kaikki penskoistaan aiheutuneet kulut. Vammaisuus on sitten ihan toinen asia.

En ihan allekirjoita kommenttia, mutta en myöskään ymmärrä, mikä tässä on kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut. Myös minun mieheni suvussa on reippaasti autisminkirjon häiriöitä ja silti vanhemmat pärjäsivät poikkeuksellisten lasten kanssa yllättävän hyvin. Onko kyse siitä, että (hankalalle) lapselle ei saa enää pitää kuria? En tosiaankaan tiedä.

Teillä on moniin palveluihin oikeus. En ymmärrä miksi teitä istutetaan jatkuvasti kokouksissa tarjoamatta sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita. Teillä on oikeus esim. perhetyöhön tai lapsiperheiden kotipalveluun, myös tukiperheeseen, jossa lapsi voi olla yökylässä, tukihenkilöön jne jne.

Jokaisella on myös oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus, myös omasta lapsestaan. Tämä siis vinkiksi jos oma jaksaminen on ihan 0 ja alkaa verottaa omaa elämässä kiinni pysymistä. Ilmoitus ei tarkoita lapsen sijoittamista muualle vaan mm. edellä mainittujen palveluiden kartoittamista perheen tueksi. Jos kiireelliseen sijoitukseen päädytään, on sen kesto 30 päivää (tai sosiaalityöntekijän jatkopäätöksellä 60 vrk.) Sinä aikana vanhemmat saavat usein oman elämänsä järjestykseen, em. palveluita ja lapsi voi palata kotiin.

Tässä vielä esimerkiksi tällainen tekstipätkä:

"Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalipalvelua, jonka tavoitteena on tukea perheitä arjessa selviytymisessä. Lapsiperheiden kotipalvelu on kunnan palvelusetelillä tai maksusitoumuksella kustantamaa apua, jota tarjotaan, kun perheessä tarvitaan käytännön tukea arjen sujumiseen. Palvelu suunnitellaan aina perheen tarpeiden mukaiseksi: lastenhoitajamme voivat lasten hoitamisen lisäksi esimerkiksi laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai tiskata."

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt eivät kuulu vammaispalveluun ellei ole selkeää vammaa.

Millä perusteella?

Vammaispalvelulaki sanoo näin:

"Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Toivotan paljon voimia, itselläni esikoinen "tavallinen" ja nuorempi nepsy. Itsekin keikun jaksamiseni äärirajoilla, lapsella on onneksi hyvät tukitoimet ja hän saa apua, mutta ei kyllä kukaan kysele miten vanhemmat jaksaa. Olen osa-aikaisesti työelämässä, kokopäivätyötä en mitenkään jaksaisi. Aikainen aamutyö verottaa jaksamista, en ikävä kyllä ole aamuvirkku. Omat voimat menevät täysin lapsen perushoitoon, silti päiväkodin lisäksi myös kotona pitäisi päivittäin kuntouttaa lasta aktiivisesti. Olen vuosien valvomisen ja univaikeuksien jälkeen aivan raunio, ja saattaa kestää hetken aikaa että tästä tokenen. Kaikista rankinta on tosiaan ne kommentit ja arvostelut joita saa ulkopuolisilta, ihmisiltä joilla ei ole erityislapsista omaa kokemusta, saatikka että olisivat sellaisen kanssa eläneet. Esikoisen kanssa kaikki on niin helppoa ja mutkatonta, vaikka tietty terveetkin lapset voivat olla haastavia.

Oletko koskaan miettinyt asiaa toiselta puolelta. Miten hyvin sinulla on asiat, saat apua, sinulla on, varmaankin meidän veronmaksajien tuen ansioista, mahdollisuus tehdä vain lyhyttä päivää ja sinä vain valitat. Nykyään kone pesee pyykit ja astiat, on einekse5 hyvät lääkkeet jne.

Mitenhän pärjäsivät äidit 50,60 ja 70 luvilla, entäs 80 luvulla.

Häpeä.

Mikä on motiivisi noille ilkeille kommenteille? Miksi hänen pitäisi hävetä? Tässä ketjussa monikin erityislapsen vanhempi kuitenkin käy töissä ja maksaa verojakin.

Nykyään vaatimuksetkin yhteiskunnassa ovat kovemmat kuin 60-70-luvuilla. Silloin oli paljon auttavia työtehtäviä ja maaseudulla ja teollisuudessa perustason töitä, joten heikommillakin kyvyillä pärjäsi. Nykyään vaatimukset ovat kovemmat ja pienestäkin poikkeamasta koetetaan tukea ja kuntouttaa ponnistelemaan ylöspäin.

Jos koet katkeruutta erityislapsia tai heidän perheitään kohtaan, niin suosittelen äänestämään sellaisia puolueita vaaleissa, jotka kannattavat kovia arvoja ja sote-sektorin alasajoa.

87 jatkaa:

Meillä kunnassa myönnetään jopa omaishoidon tukea nepsy-lasten vanhemmille. Pitäisi varmaan siis potkia pihalle vammaispalveluista.

Vierailija kirjoitti:

No jos jo ensimmäinen lapsi oli erityislapsi, niin miksi väänsit vielä toisen lapsen?

Vai montako lasta sulla on?

Lasten tekeminen on vapaaehtoista, ja jos suvussa vaikka vain toisella puolella on neuropsykologisia ongelmia, niin on erittäin todennäköisiä, että ne periytyy.

Onhan se rankkaa varmasti, ei sitä kukaan kiellä, mutta noita asioita kannattaisi ajatella jo etukäteen:

Mitäs jos lapsi onkin sairas, miten jaksan hoitaa häntä jne, jne.

Ei ole ollenkaa niin itsestään selvä asia, että jokainen suomalainen perhe saa vain ja ainostaan täysin terveitä lapsia.

Itse kyllä hankkisin erityislapsen jälkeen toisen ajatuksella, että sen kanssa pääsisi kokemaan niitä kokemuksia mitä äitiydessä alun perin odotti. Lukiokaverin perheessä esikoinen oli down, loput lapset ei mitenkään "erityisiä ". Ajattelisin, että toivottavasti oli vaan huonoa tuuria, ja ei satu toiste.

Voimaa erityislasten vanhemmille. Työskentelen kehitysvammaisten kanssa ja työ on rankkaa. Mutta sentään työpäivän jälkeen, turpaan saatuani ja huutoa kuunneltuani, pääsen omaan kotiin rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt eivät kuulu vammaispalveluun ellei ole selkeää vammaa.

Millä perusteella?

Vammaispalvelulaki sanoo näin:

"Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista."

No esim asperger ei ole sairaus.

Ymmärrän kyllä, vaikka itse olenkin lapseton. Tämä onkin ( sen kumppanin puuttumisen) lisäksi yksi syy miksi en koskaan halua lapsia. Ei sen takia etten arvostaisi erityislapsiakin vaan juuri sen takia, että olisin varmasti kovilla jo ihan "tavallistenkin" lasten kanssa ja minullakaan ei ole ketään tukijoukkoja. Vanhemmatkin vanhenevat ja heidän lisäkseen ei olisikaan sitten ketään. Tämän vuoksi jotenkin ajattelen, etten lähde kokeilemaan miten käy, kun muutenkin omakin elämä sellaista, että ei ole paljon rahaa yms, joten parempi miettiä tarkkaan. Ei minulle tulisi silti mieleenkään huudella täällä, että miksi teit lapsia ja oma vika yms. Minusta se on todella typerää ja ilkeääkin, eikä auta asiaa mitenkään. Minullakin on tuttuja joilla erityislapsi ja kyllä sen tietää, että monella on rankkaa. Kyllä sen voi ja saa sanoa ääneen. Vaikeaa on myös saada sitä apua ja tukea keneltäkään kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt eivät kuulu vammaispalveluun ellei ole selkeää vammaa.

Millä perusteella?

Vammaispalvelulaki sanoo näin:

"Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista."

No esim asperger ei ole sairaus.

Mutta asperger voi olla työkyvytön asperin aiheuttamien vaikeuksien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Toivotan paljon voimia, itselläni esikoinen "tavallinen" ja nuorempi nepsy. Itsekin keikun jaksamiseni äärirajoilla, lapsella on onneksi hyvät tukitoimet ja hän saa apua, mutta ei kyllä kukaan kysele miten vanhemmat jaksaa. Olen osa-aikaisesti työelämässä, kokopäivätyötä en mitenkään jaksaisi. Aikainen aamutyö verottaa jaksamista, en ikävä kyllä ole aamuvirkku. Omat voimat menevät täysin lapsen perushoitoon, silti päiväkodin lisäksi myös kotona pitäisi päivittäin kuntouttaa lasta aktiivisesti. Olen vuosien valvomisen ja univaikeuksien jälkeen aivan raunio, ja saattaa kestää hetken aikaa että tästä tokenen. Kaikista rankinta on tosiaan ne kommentit ja arvostelut joita saa ulkopuolisilta, ihmisiltä joilla ei ole erityislapsista omaa kokemusta, saatikka että olisivat sellaisen kanssa eläneet. Esikoisen kanssa kaikki on niin helppoa ja mutkatonta, vaikka tietty terveetkin lapset voivat olla haastavia.

Oletko koskaan miettinyt asiaa toiselta puolelta. Miten hyvin sinulla on asiat, saat apua, sinulla on, varmaankin meidän veronmaksajien tuen ansioista, mahdollisuus tehdä vain lyhyttä päivää ja sinä vain valitat. Nykyään kone pesee pyykit ja astiat, on einekse5 hyvät lääkkeet jne.

Mitenhän pärjäsivät äidit 50,60 ja 70 luvilla, entäs 80 luvulla.

Häpeä.

Mikä on motiivisi noille ilkeille kommenteille? Miksi hänen pitäisi hävetä? Tässä ketjussa monikin erityislapsen vanhempi kuitenkin käy töissä ja maksaa verojakin.

Nykyään vaatimuksetkin yhteiskunnassa ovat kovemmat kuin 60-70-luvuilla. Silloin oli paljon auttavia työtehtäviä ja maaseudulla ja teollisuudessa perustason töitä, joten heikommillakin kyvyillä pärjäsi. Nykyään vaatimukset ovat kovemmat ja pienestäkin poikkeamasta koetetaan tukea ja kuntouttaa ponnistelemaan ylöspäin.

Jos koet katkeruutta erityislapsia tai heidän perheitään kohtaan, niin suosittelen äänestämään sellaisia puolueita vaaleissa, jotka kannattavat kovia arvoja ja sote-sektorin alasajoa.

Mikä on sellainen työ jossa heikompikin pärjäsi. Häpeä, maatilan työt olivat kaikki raskaista, jos sitä mummoa ei olut, oli kuolla kupsahtanut niin ne lapset piti ottaa töihin mukaan. Kaupassa työpäivät olivat pitkät eikä päivähoitoa tunnettu, tyttösiä oli meilläkin meitä maksuja hoitamassa. Pyykitmpestiin käsin,alkaen siitä että vesi ainakin lämmitettiin, usein myös kannettiin kaivosta saunalle.

Nykyään pääsemme kaikesta helpolla, on terveystarkastukset odotusajasta hamaan hautaan, koulussa saa tukea, on koneet apuna jne. jne.

Mutta laiska nykyihminen on unohtanut että itsekin pitää tehdä osansa, ei toki kaikki. On niitäkin jotka nauttivat lapsistaan ja näkevät vaivaa kasvattaakseen heitä vaikka se ei aina niin helppoa olekaan, eikä lapsen kanssa voi aina olla kaveri.

Voimia paljon AP:lle!

Meillä kolme ekaa lasta on ihan tavallisia, neljäs ja viimeinen syntyi rv 24+3. Neurologista ym. ongelmaa on vaikka muille jakaa.

En voinut mitenkään ymmärtää erityislapsen hoidon vaativuutta ennen tätä lasta, vaikka kokemusta oli kolmesta vilkkaasta ja eläväisestä lapsesta jo valmiiksi.

Koko elämä, arki tai ihan vaikka kaupassa tai kylässä käynti vaikeutui potenssiin sata, kun nuorimmaisemme syntyi.

Meidän kunnalta, sairaanhoidosta, neuvolasta ja päivähoidosta saatu tuki on kyllä ollut ensiluokkaista, joten siitä pisteet heille.

Mutta kasvattamatta jättämisestä tai keksityistä höpödiagnooseista puhuminen saa mulla kyllä karvat pystyyn.

Sen allekirjoitan myös, että paheksuvista katseista kärsii kyllä lapsi ja koko muu perhe, kun vammat ei näy ulospäin. Kolmen muun lapsen takia halutaan tehdä myös tavallisia asioita ja käydä julkisilla paikoilla, mutta meidän pienen pyörremyrskyn tunnistaa kyllä silloin hätäraketin lailla.

Rakas mussukka se tietysti on, kovin työläs ja vaativainen vain, niin meille kuin yhteiskunnallekin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on monia yhdistyksiä. Vertaistuki auttaa varmasti.

Ei auta tuki, myötätunto tai neuvominen tilanteessa, jossa tarvittaisiin konkreettista apua, lisää tekeviä käsipareja, joku ihan oikeasti auttamaan arjessa edes pieniä hetkiä, että vanhemmat saisivat lepotaukoja. Kaikenlaisia turhanpäiväisiä neuvojia ja pätijöitä ja suunnitelman tekijöitä kyllä löytyy, mutta oikeaa apua on vaikeaa saada. Voimia ap:lle! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Toivotan paljon voimia, itselläni esikoinen "tavallinen" ja nuorempi nepsy. Itsekin keikun jaksamiseni äärirajoilla, lapsella on onneksi hyvät tukitoimet ja hän saa apua, mutta ei kyllä kukaan kysele miten vanhemmat jaksaa. Olen osa-aikaisesti työelämässä, kokopäivätyötä en mitenkään jaksaisi. Aikainen aamutyö verottaa jaksamista, en ikävä kyllä ole aamuvirkku. Omat voimat menevät täysin lapsen perushoitoon, silti päiväkodin lisäksi myös kotona pitäisi päivittäin kuntouttaa lasta aktiivisesti. Olen vuosien valvomisen ja univaikeuksien jälkeen aivan raunio, ja saattaa kestää hetken aikaa että tästä tokenen. Kaikista rankinta on tosiaan ne kommentit ja arvostelut joita saa ulkopuolisilta, ihmisiltä joilla ei ole erityislapsista omaa kokemusta, saatikka että olisivat sellaisen kanssa eläneet. Esikoisen kanssa kaikki on niin helppoa ja mutkatonta, vaikka tietty terveetkin lapset voivat olla haastavia.

Oletko koskaan miettinyt asiaa toiselta puolelta. Miten hyvin sinulla on asiat, saat apua, sinulla on, varmaankin meidän veronmaksajien tuen ansioista, mahdollisuus tehdä vain lyhyttä päivää ja sinä vain valitat. Nykyään kone pesee pyykit ja astiat, on einekse5 hyvät lääkkeet jne.

Mitenhän pärjäsivät äidit 50,60 ja 70 luvilla, entäs 80 luvulla.

Häpeä.

Mikä on motiivisi noille ilkeille kommenteille? Miksi hänen pitäisi hävetä? Tässä ketjussa monikin erityislapsen vanhempi kuitenkin käy töissä ja maksaa verojakin.

Nykyään vaatimuksetkin yhteiskunnassa ovat kovemmat kuin 60-70-luvuilla. Silloin oli paljon auttavia työtehtäviä ja maaseudulla ja teollisuudessa perustason töitä, joten heikommillakin kyvyillä pärjäsi. Nykyään vaatimukset ovat kovemmat ja pienestäkin poikkeamasta koetetaan tukea ja kuntouttaa ponnistelemaan ylöspäin.

Jos koet katkeruutta erityislapsia tai heidän perheitään kohtaan, niin suosittelen äänestämään sellaisia puolueita vaaleissa, jotka kannattavat kovia arvoja ja sote-sektorin alasajoa.

Mikä on sellainen työ jossa heikompikin pärjäsi. Häpeä, maatilan työt olivat kaikki raskaista, jos sitä mummoa ei olut, oli kuolla kupsahtanut niin ne lapset piti ottaa töihin mukaan. Kaupassa työpäivät olivat pitkät eikä päivähoitoa tunnettu, tyttösiä oli meilläkin meitä maksuja hoitamassa. Pyykitmpestiin käsin,alkaen siitä että vesi ainakin lämmitettiin, usein myös kannettiin kaivosta saunalle.

Nykyään pääsemme kaikesta helpolla, on terveystarkastukset odotusajasta hamaan hautaan, koulussa saa tukea, on koneet apuna jne. jne.

Mutta laiska nykyihminen on unohtanut että itsekin pitää tehdä osansa, ei toki kaikki. On niitäkin jotka nauttivat lapsistaan ja näkevät vaivaa kasvattaakseen heitä vaikka se ei aina niin helppoa olekaan, eikä lapsen kanssa voi aina olla kaveri.

Nykyinen systeemi on menneiden sukupolvien unelmien ja työn tulosta. He halusivat tasa-arvoa ja tukea heille, joilla asiat ovat huonommin.

Helpommilla töillä tarkoitan esim. tehdastyötä ja avustavia maatalouden töitä, jotka eivät välttämättä vaatineet monen vuoden koulutusta, vaan lyhyt perehdytys riitti ja työ oli rutiineihin perustuvaa, ei varsinaista "aivotyötä".

Onko se elämän "helppous" paha asia? Miksi tuomitset sellaiset, joilla on toisaalta vaikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt eivät kuulu vammaispalveluun ellei ole selkeää vammaa.

Millä perusteella?

Vammaispalvelulaki sanoo näin:

"Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista."

No esim asperger ei ole sairaus.

Ei kannata liikaa tuijottaa siihen, että jostain diagnoosista käytetään enemmän sanaa "häiriö" tai "oireyhtymä" kuin vammaa tai sairautta. Jos lapsella oleva diagnoosi aiheuttaa vaikeuksia suoriutua päivittäisistä elämän toiminnoista, lapsi tarvitsee ikätovereihinsa verrattuna enemmän ohjausta ja valvontaa ja huolenpitoa, silloin hän on oikeutettu vammaispalvelun tukitoimiin. Aspergerin oireyhtymästä kärsivällä on oikeus jopa Kelan vammaistukeen, jos se aiheuttaa tarpeeksi vaikeuksia arjessa selviytymisessä. 

Tuntuu, että nyt liikaa tuijotetaan tuota VAMMA-sanaa.

Eniten minua ihmetyttää, että AP istui koneella 16:59-18:01, lähes burn outtisena 2:n nepsylapsen äitinä... Samassa tilanteessa olisin kyllä tuon tunnin + 2 minuuttia työpäivän jälkeen käyttänyt jollain muulla stressiä vähentävällä tavalla... sympatianne/empatianne taisi kohdistua trolliin. Mutta mitäpä siitä, osoititte, että täällä on hyviäkin ihmisiä!

Pelottavan sairaita yksilöitä kommentoimassa!!! Toivottavasti kirjoittelevat suljetulta osastolta. Ap, voimia sinulle ja älä ota itseesi noita juttuja.

99 jatkaa:

Esimerkkejä vammaispalvelun tukitoimista autismin kirjon piirteisellä lapsella jolla ei ole kehitysvammaa:

- Laadittu erityishuolto-ohjelma kuntouttavaa päivähoitoa varten (edes EHO ei vaadi kehitysvammadiagnoosia)

- Taloudellisena tukitoimena myönnetty kuljetukset taksilla kotoa kouluun ja koulusta kotiin (EHO-lapsille selvä homma, tässä ei kyseessä EHO-lapsi, vaan nepsy-lapsi)

- Omaishoidon tuki vanhemmalle, joka huolehtii nepsy-lapsesta (ja tähän liittyvät omaishoidon vapaat) Näitä useampikin kunnassa

Ehkä meidän vammaispalvelumme toimii väärin.