Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos päihteet auttaa vaikean vaiheen yli, eikö niitä saisi käyttää?
15.10.2020 |
Olisko parempi romahtaa tai päätyä vaikka lopulliseen ratkaisuun? Päihteitähän käytetään usein "itselääkintään". Ja samanlaisia ominaisuuksia niillä onkin kuin lääkkeillä. Mikäli on riippuvuuden välttämisessä varovainen, en oikein tiedä, miksei päihteitä saisi ottaa.
Kommentit (37)
Et pääse enää takaisin vaan sinusta tulee ongelmatapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha huijata itseään.
Susi lampaan vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.
Ja joo, käytän itse huumeita.
Itse olen käyttänyt ssri:tä ahdistukseen, ja sen lopettaminen laukaisi pakko-oireisen häiriön... Ap
Vierailija kirjoitti:
Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.
Ja joo, käytän itse huumeita.
Mutta eivät ne asiat mihinkään katoa ilman päihteitäkään. Vaikka asioita kuinka käsittelisi, usein ongelmat ratkeavat vasta sitten kun ulkopuolelta tulee jotain mikä muuttaa tilanteen.
Saa käyttää. Minut alkoholi on auttanut monen vaikean elämäntilanteen yli. Eikä siitä ole koskaan tullut minulle silti mitään ongelmaa, niin että olisin juonut pakonomaisesti tai se olisi aiheuttanut ongelmia elämääni. Olen käyttänyt paniikkihäiriöön, esiintymisjännitykseen, äidin kuoleman aiheuttamaan suruun, kestääkseni koiran eutanasialle viennin, työstressilääkkeenä. Vain tarvittaessa ja pitäen aina huolen että hoidan työni ja muut asiat eikä alkoholi saa näitä häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineenvaihduntasi voi mennä sekaisin ja se sekoittaa sinut.
Ymmärrän kipulääkken tarpeen fyysisiin sairauksiin tai vaikka leikkauksessa ja leikkauksen jälkeen, mutta niissäkin täytyy olla huolellinen, että voitaisiin välttää riippuvuuden kehittyminen. Jos lääkäri määrää lääkkeen, niin on hyvä määrätä myös lääkkeen lopetus vaiheittain.
Kokeilin sitä vuonna 2015. Olen nyt lopettelemassa, vissiin huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan kaikista tule esimerkiksi mitään alkoholisteja, jos he vaikka avioeron jälkeen käyttävätkin enemmän alkoholia.
Hehän hoitavat asiansa, käyvät työssä, mutta saattavat juoda vkonloppuina sekä perjantai- että lauantai-iltana. Mutta menevät selväpäisinä taas töihin maanantaina.
Kun pahin vaihe on ohitse, käyttö vähenee ja loppuu kokonaan jossain vaiheessa, ja etenkin kun uusi kumppani löytyy.
On luulosairasta luulla, että kaikista kehittyy alkkis ja tai he tulevat riippuvaiseksi alkoholista.
Tunnen parikin miestä, jotka eron jälkeen nauttivat runsaasti alkoa, mutta se on heille nyt taaksejäänyttä elämää. Toki saunaolut ja viiniä ruuan kanssa, mutta ei mitään vkonloppukännejä eikä humalahakuista juomista enää ole.
Ei niitä saa enää lopetettua, kun se sama paska odottaa sua mutta nyt tiedät että sast välittömän vapautuksen olotilasta huumeilla. En syyllistä kuitenkaan jos kokee olonsa niin sietämättömäksi että on pakko käyttää jotain, mutta ei se ratkaisu ole.
Psykedeelit valvottuna voisivat kyllä auttaa mielenterveyspotilaita, pilvi esimerkiksi syöpäsairaita, sienet hortoninsyndroomaisia jne. Mutta itsensä onnelliseksi lääkitseminen ei toimi, teet sen sitten ekstaasilla tai vaikka lääkärin määräämillä opioideilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole niin työkeskeinen, ettenkö voisi olla töistä poissa vaikeassa elämäntilanteessa. Voi hakea sairaslomaa!
Toisaalta taas, kun olen tiennyt, että tulee olemaan vaikeaa kauemmin kuin viikon tai kaksi, niin olen aloittanut opiskelut. Näin olen saanut huomioni pois surusta, kun olen keskittynyt uuden oppimiseen. Olen surrut osa-aikaisesti opintojen avulla eli päivät keskittyen vaativiin opintoihin ja illalla pari tuntia surua, lisäksi liikuntaa, hyvää ja terveellistä ruokaa ja paljon lepoa ja unta. Elämänhallintakysymys!
Joo, olen selvinnyt kaikista elämäni haasteista pirillä, viinalla ja pilvellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on muutama paukku iltaisin viikon tai kahden ajan niin mikäpä siinä.
Mutta jos arki on niin ahdistavaa, että nuppi pitää turruttaa jo aamusta, on lääke pahempi tauti.
Olen kovimmista ahdistuksista joskus iltatissuttelulla päässyt yli.
Vai viina auttaa masennuskausiin. Ok. Hyviä neuvoja aaveella vol 6457874
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihduntasi voi mennä sekaisin ja se sekoittaa sinut.
Ymmärrän kipulääkken tarpeen fyysisiin sairauksiin tai vaikka leikkauksessa ja leikkauksen jälkeen, mutta niissäkin täytyy olla huolellinen, että voitaisiin välttää riippuvuuden kehittyminen. Jos lääkäri määrää lääkkeen, niin on hyvä määrätä myös lääkkeen lopetus vaiheittain.
ON ihmisiä, joilla on kroonisia kipuja jatkuvasti. Sellainen ihminen ei kykenisi nukkumaan eikä paljon mihinkään muuhunkaan, ilman että käyttää säännöllisesti kipulääkkeitä ja ajoittain myös unilääkkeitä.
Ei kannattaisi neuvoa muita, jos itsellä ei ole minkäänmoista kokemusta erilaisista sairauksista.
Kukaan normaali ihminen ei huvikseen syö kipulääkkeitä, jotka aiheuttavat sivuvaikutuksia, ja se jokin riippuvuus on niistä pienin.
Miksi helvetissä joku ottaisi mitään kipulääkettä, jos ei sitä tarvistse?
Vierailija kirjoitti:
Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.
Ja joo, käytän itse huumeita.
En tiedä mitä hittoa tarkoittaa tunnetilojen käsitteleminen. Joka tapauksessa olet täysin väärässä pilven vaikutuksesta, se ei "lääkitse piioon" tunteita tai ahdistusta vaan vahvistaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole niin työkeskeinen, ettenkö voisi olla töistä poissa vaikeassa elämäntilanteessa. Voi hakea sairaslomaa!
Toisaalta taas, kun olen tiennyt, että tulee olemaan vaikeaa kauemmin kuin viikon tai kaksi, niin olen aloittanut opiskelut. Näin olen saanut huomioni pois surusta, kun olen keskittynyt uuden oppimiseen. Olen surrut osa-aikaisesti opintojen avulla eli päivät keskittyen vaativiin opintoihin ja illalla pari tuntia surua, lisäksi liikuntaa, hyvää ja terveellistä ruokaa ja paljon lepoa ja unta. Elämänhallintakysymys!
Niin tuopa juuri, että ainakin sairasloma olisi ollut ihan pahinta myrkkyä kun esim. äitini yllättäen kuoli liian nuorena. Parempi oli annostella sitä miten se suru tulee päälle, ja se onnistui esim. keskittymällä hyvin intensiivisesti työhön ja tarvittaessa alkoholilla iltaisin. Ja silti suruprosessi eteni omia aikojaan, vähän ehkä hitaammin kuin jäämällä selvänä saikulle suremaan, mutta toisaalta loivempana ja vähemmän intensiivisellä tuskalla.
Opin tämän että aina tunteissaan kieriminen ei ole parasta kun joskus juttelin sota-aikana eläneiden isovanhempieni kanssa, joilla oli niihin aikoihin paljon menetyksiiä elämässä. Esim. isänäiti: mies kuoli sodassa, jäi 9 lapsen kanssa pieneen maalaistölliin kaukana naapureista, ei ollut sosiaaliturvaa eikä lapsilisiä, elämä oli kovaa, 2 lasta kuoli tauteihin ja 1 teininä oman käden kautta. Ihmettelin, miten hän kesti. Katsoi kuin tyhmää ja sanoi että mikä muka olis ollut vaihtoehto? Jättää lapset kuolemaan nälkään vai, kun itse itsekkäästi märehtii tunteitaan? Silloin vasta tajusin, että niin, pakon edessä ihminen pystyy kyllä sanomaan suruille sun muiille että ei, nyt ei ole tähän aikaa, on pakko pysyä toimintakykyisenä. Ja en voi valita ilman äärimmmäistä pakkoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.
Ja joo, käytän itse huumeita.
En tiedä mitä hittoa tarkoittaa tunnetilojen käsitteleminen. Joka tapauksessa olet täysin väärässä pilven vaikutuksesta, se ei "lääkitse piioon" tunteita tai ahdistusta vaan vahvistaa niitä.
Huoh. Olet kerran pössytellyt, alkoi ahdistamaan ja nyt luulet että se vahvistaa kaikilla ahdistusta?
Vierailija kirjoitti:
Vai viina auttaa masennuskausiin. Ok. Hyviä neuvoja aaveella vol 6457874
Se nyt vaan varmastsi on vieläkin tämän maan yleisin masennus- ja ahdistuslääke, ja vielä enemmän silloin kun lääkkeitä ei ollut keksittykään. Siitä toki varoitellaan koska riippuvuusriski on ilmeinen, ja osalle ihmisistä lisäksi alkoholin säännöllinen käyttö aiheuttaa masennusta itsessään. Mutta monelle toimiikin ihan ok.
Päihteet eivät auta vaikeuksien yli, ne vain lykkäävät niitä eteenpäin ja suurentavat niitä.
Alue: Aihe vapaa
Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.
Ja joo, käytän itse huumeita.