Jos päihteet auttaa vaikean vaiheen yli, eikö niitä saisi käyttää?

Koska ne tutkitusti vaan pahentaa masennusta. Lueppa päihderiippuvuudesta niin saat ihan kattavan selvityksen kysymykseen.

Katso nyt näitä yläpeukkuja. Huumeet ja viina on ratkaisu ongelmiisi! Miksi edes epäilet?

Olen ajoittain ottanut yli suositusten viimeiset 20 vuotta ja kaikki työasiat sekä muut on kyllä hoituneet. Kaikista ei ehkä vaan tule alkoholisteja ja meitä taitaa olla suurin osa.

Riskit ja haitat riippuvat varmasti myös siitä millaisia määriä, kuinka tiheästi ja kuinka pitkään käyttää. Itse stressaavassa elämänaiheessa käytin alkoholia, join useimpina arki-iltoina yhden annoksen ja pe-la meni 3-4 annosta. Tätä jatkui noin kuukauden, kunnes elämäntilanne ja stressi helpottivat. Ei ollut mikään ongelma vähentää käyttöä, nykyisin mene keskimäärin pullo viiniä viikossa parin illan aikana ja välillä voin olla kuukausia ilman. En väitä että olisi ollut maailman fiksuin tapa hoitaa stressiä, mutta päihteet eivät myöskään automaattisesti johda pitkäaikaisiin/pahoihin ongelmiin.

Aina parempi vetää hepoa, kuin hypätä katolta. Jos muita vaihtoehtoja ei ole.

Karua luettavaa näin entisenä päihteidenkäyttäjänä tämä ketju. Että ihmiset on tyhmiä.

Olisitte ehkä päässeet yli esimerkiksi äitinne kuolemasta (tiesittekö että sen kokevat muuten kaikki?) Ilmankin, että lääkitsette surua tunnetusti aivojen mielihyvähormoneja vähentävällä depressantilla. Olen iloinen ettei se juuri teillä jatkunut, mutta miettikää kannattaako noin idioottimaisia neuvoja jakaa ihmisille jotka ovat mahdollisesti haavoittuvassa tilassa ja puhuvat elämästä luovuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.

Ja joo, käytän itse huumeita.

On tässä perääkin, mutta toisia tunnetiloja tai vaikka traumoja ei välttämättä pysty käsittelemään selvinpäin, kun taas tiettyjen aineiden vaikutuksen alaisena saattaa pystyä. Jos ne edes kerran pystyy käymään läpi, saattaa alkaa toipumisprosessi. Toki siinä vaiheessa pitää päihteidenkin käyttö lopettaa, eikä roikkua niissä akuuttia tarvetta pitempään. 

Pilvestä olen samaa mieltä, mutta sama pätee alkoholiin. Suurin osa ihmisistä tuntuu suorastaan tarvitsevansa sitä rentoutumiseen ja "nollaamiseen". 

Ei itsemurhaa yrittävä tai vakavasti suunnitteleva ihminen ole pätkääkään kiinnostunut jostain mahdollisesta riippuvuudesta, eikä riippuvuus ole edes minkäänlainen ongelma kuoleman rinnalla.

Silloin täytyy vain saada sitä helpotusta jostain. Heti. Aivan sama miten.

Yli äidin kuolemasta:D Pienet on joillakin olleet murheet.

Kun ihminen on aivan rikki, niin siinä ei mitkään kuolemat tunnu missään, ei toisten eikä oma.

Up

Vierailija kirjoitti:

Päihteet eivät auta vaikeuksien yli, ne vain lykkäävät niitä eteenpäin ja suurentavat niitä. 

Nämä on taas näitä vääriä yleistyksiä, joita hoetaan ihan asiantuntijoidenkin taholta jotta ihmiset eivät kokeilisi. Mutta kun liian monen kokemus on että on auttanut, niin harva näitä uskoo. 

Sanoisivat mieluummin kuten asia on, eli että kyllä sopivasti annosteltuna päihteet voivat auttaa vaikeuksien yli, ja suurimmalle osalle niistä ei seuraa riippuvuutta tai muita pysyviä ongelmia, mutta et voi kuitenkaan etukäteen tietää kuulutko siihen riippuvuuksille alttiiseen porukkaan, jolla päihdelääkitys jää päälle ja elämä menee pilalle pidemmäksikin aikaa. Eli on venäläistä rulettia: voi toimiakin, mutta et voi etukäteen tietää oletko niitä joilla paitsi ei toimi, aiheuttaa riippuvuuden.

Eikö siinä vain silloin korvata yksi ongelma toisella?

Päihteet aiheuttavat masennusta sekä juojalle itselleen että hänen lähimmäisilleen.

Alkoholisti ei itse myönnä riippuvuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden lopettamisesta seuraa pahempi vaihe kuin se mihin niitä alkaa käyttämään. Jopa pilvellä huomattavan stressin ja ahdistuksen lääkitseminen johtaa siihen, ettet kestä ilman sitä enää stressiä tai ahdistusta oikein ollenkaan. Et myöskään opettele käsittelemään tunnetiloja tai pääse minkään vaiheen yli, kun lykkäät sen vain piiloon päihteillä. Ei nemihinkään itsekseen katoa.

Ja joo, käytän itse huumeita.

En tiedä mitä hittoa tarkoittaa tunnetilojen käsitteleminen. Joka tapauksessa olet täysin väärässä pilven vaikutuksesta, se ei "lääkitse piioon" tunteita tai ahdistusta vaan vahvistaa niitä.

Joskus itkeminen helpottaa. Hautajaisten jälkeen savut veti suremisen sille tasolle että tuli itku. Loppu illaksi vaihdoin miestä väkevämpää lasiin kun piti jaksaa muut surevat omaiset ja läheiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajoittain ottanut yli suositusten viimeiset 20 vuotta ja kaikki työasiat sekä muut on kyllä hoituneet. Kaikista ei ehkä vaan tule alkoholisteja ja meitä taitaa olla suurin osa.

Iso osa alkoholisteista hoitaa työnsä ja sillä perusteella kuvittelevat etteivät ole alkoholisteja. Väärässä ovat.

...

Vierailija kirjoitti:

Päihteet aiheuttavat masennusta sekä juojalle itselleen että hänen lähimmäisilleen.

Alkoholisti ei itse myönnä riippuvuuttaan.

Näin, ja kun miehelle ei saa sanoa..   Näin ajattelen kuitenkin että ikäihminen saa ottaa hiukan lämmikkeeksi, kunhan ei ole päissään.  Nuorena joka oppii hillittömän juomisen, sille on ongelma.  Kukaan ei lopeta toisen takia koska ei haluakaan.

Uskovaiset sukulaiset ottivat madeiraa kun olivat vilustuneita.  Ketään niin kurinalaisia ihmisiä en ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei itsemurhaa yrittävä tai vakavasti suunnitteleva ihminen ole pätkääkään kiinnostunut jostain mahdollisesta riippuvuudesta, eikä riippuvuus ole edes minkäänlainen ongelma kuoleman rinnalla.

Silloin täytyy vain saada sitä helpotusta jostain. Heti. Aivan sama miten.

Yli äidin kuolemasta:D Pienet on joillakin olleet murheet.

Kun ihminen on aivan rikki, niin siinä ei mitkään kuolemat tunnu missään, ei toisten eikä oma.

En nyt tiedä, onko äidin kuolema niin kovin pieni murhe.