Mitä kukaan ei uskoisi sinusta? Mitä sellaista olet tehnyt

Olen ollut nuoruudessa yhden yön putkassa:) Kukaan ei tätä uskoisi, ei vaikka kuinka vakuuttelisin.

Minä en ole tehnyt mutta minulla oli erittäin traumaattinen (ja traaginen) lapsuus joka todellakin jätti jälkensä. Vanhemmat, joiden ei ikinä olisi pitänyt saada yhtäkään lasta.

Asiasta en ole kertonut kuin yhdelle (ex)ystävälle, muut eivät tiedä (psykologeja lukuunottamatta). Saan kuulla kehuja kuinka täyspäinen olen, niin mukava ja asiallinen, avulias ja muut huomioonottava. Usein tekisi mieli lisätä, että "tuo asia (kehun aihe) on suoranainen ihme taustaani nähden" tai "tietäisittepä vaan". Mutta ette te tiedä, ette edes aavista.

Onko aiheen mainninneiden huumeongelma ollut "huumeongelma", eli kannabiksen poltto, vai ihan oikea ongelma?

Itse en miehenä ole kertonut kuin muutamalle ihmiselle, että olen kokeillut homoseksiä. Totesin, että ei ole minun juttu, eli pidän itseäni yhä heterona. Olen myös kokeillut erinäisiä huumeita (oikeastaan kaikkea muuta paitsi heroiinia ja LSD:tä), tästäkin asiasta olen kertonut useammalle ihmiselle.

nussin ketä huvittaa/ kuka sattuu haluamaan

nainen 48v naimisissa

No ihan läheisimmille kavereille ei tulis yllätyksenä mutta huumeet joo täälläkin, olen ulkopuolisen silmissä niin harmaa nurkassa istuva hissukka-hiiri että en usko että esim. kukaan opiskelutoveri tätä uskoisi :D tullut vedettyä vähän mitä sattuu ja vetelen vieläkin silloin tällöin.

Että mulla on pahoja mielenterveysongelmia ja mietin usein itsemurhaa ja vihaan elämääni. Suurin osa mun ystävistä sanoo aina, että mä olen aina niin tasapainoinen ja iloinen ihminen, että mulla on varmaan tosi ihana elämä. Ja moni on sanonut, että hei sähän et tiedä elämän vaikeuksista mitään.

Tästäkin keskustelusta tulee esiin se fakta, että nykyisen päihdepolitiikan tarkoitus ei ole haittojen minimointi, vaan ihmisten marginalisoiminen ja demonisointi.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:52"]

Että mulla on pahoja mielenterveysongelmia ja mietin usein itsemurhaa ja vihaan elämääni. Suurin osa mun ystävistä sanoo aina, että mä olen aina niin tasapainoinen ja iloinen ihminen, että mulla on varmaan tosi ihana elämä. Ja moni on sanonut, että hei sähän et tiedä elämän vaikeuksista mitään.

[/quote]

Sama. En kylläkään voi sanoa, että vihaisin elämääni tai hautoisin itsemurhaa, mutta muuten olen mielenterveyshäiriöinen: ahdistunut, masentunut, neuroottinen, vainoharhainen, pelkään kaikkea, kuvittelen itselleni sairauksia... Kaikki läheisetkin pitävät minua silti iloisena, tasapainoisena, menestyneenä. Monet kadehtivat "helppoa, ihanaa" elämääni ja sitä, kun minulla ei koskaan mene huonosti mikään. Miten äärettömän helppoa kaikkia onkaan huijata iloisella naamiolla!!

Että olen masentunut ja minulla on itsetuhoisia ajatuksia yleensä päivittäin.

että olen nuorena varastelut / näpistellyt kaupoista kaikenlaista karkista meikkeihin ja jopa vaatteita. Nyt korkeassa virassa diplomaattina..

Miten voi iloisella naamarilla huijata muita? Mietin vain, että onni näkyy silmistä. Jos ette ole onnellisia, ette voi saada silmiä hymyilemään aidosti. Vai voitteko...?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:37"]

Miten voi iloisella naamarilla huijata muita? Mietin vain, että onni näkyy silmistä. Jos ette ole onnellisia, ette voi saada silmiä hymyilemään aidosti. Vai voitteko...?

[/quote]

Miten sen voi itse tietää? Mä uskon, että ihmiset ovat vain tyytyväisiä, kun ei tuo ongelmiaan niiden huoleksi, siksi harva kysyy mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:37"]

Miten voi iloisella naamarilla huijata muita? Mietin vain, että onni näkyy silmistä. Jos ette ole onnellisia, ette voi saada silmiä hymyilemään aidosti. Vai voitteko...?

[/quote]

Miten sen voi itse tietää? Mä uskon, että ihmiset ovat vain tyytyväisiä, kun ei tuo ongelmiaan niiden huoleksi, siksi harva kysyy mitään.

Ei ole varmaan mitään sellaista itselläni menneisyydessä että kukaan ei uskoisi. Toki varmasti suurimmalle osalle niistä jotka jotenkin tunnen, olisi yllätys että minulla oli melkoisia vaikeuksia koulussa koko ala-asteen ja muutenkin aika värikästä elämää. Nyt olen yliopistossa professorina eli ylä-asteelta eteenpäin opintojen hoitaminen on maistunut hyvin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 13:37"]

Onko aiheen mainninneiden huumeongelma ollut "huumeongelma", eli kannabiksen poltto, vai ihan oikea ongelma?

Itse en miehenä ole kertonut kuin muutamalle ihmiselle, että olen kokeillut homoseksiä. Totesin, että ei ole minun juttu, eli pidän itseäni yhä heterona. Olen myös kokeillut erinäisiä huumeita (oikeastaan kaikkea muuta paitsi heroiinia ja LSD:tä), tästäkin asiasta olen kertonut useammalle ihmiselle.

[/quote]

Nro 5 käytti kyllä paljon muutakin kuin kannabista.

Monia yhdenillan juttuja läpi käyneenä moni ei uskoisi että yhdeksänteen luokkaan asti kaarsin kaikki pojat kaukaa. Inhosin suuresti, enkä kestänyt siitä että joku poika oli "ihastunut" minuun. Ala-asteen diskot ja hitaiden tanssien pelko oli aivan raastavaa. Vaikka nyt jo onnellisesti parisuhteessa olenkin, niin olen kyllä täysin erilainen mini-minuun verrattuna.

Ap käytti amfetamiinia ja extasia pääasiassa, subutexia ja opiaatteja. Lsd:tä kokeilin kerran, muitakin lääkkeitä jonkun verran. Pilveä polttelin harvakseltaan. Koskaan en mitään kuitenkaan suonensisäisesti, se oli varmaan pelastukseni. 

Miksi kysyit?

Sitä että käyn av palstailee....

OK. Kyseessä on siis ollut ihan oikea päihdeongelma, kummassakin tapauksessa.

Siksi kysyin, että kannabiksen tapauksessa ainoa ongelma on sen laittomuus. Subi, piri, yms. aiheuttaa muitakin, vakavampia ongelmia ja käyttö harvemmin pysyy viihdekäyttönä.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:26"]

Sitä että käyn av palstailee....

[/quote]
En kyllä itsekkään myönnä tätä asiaa kenellekkään, en todellakaan. Olen 24v lapseton sinkku, ja täysin AV-koukussa. En myöskään myönnä, että satunnaisesti demitän.