Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ns. "VANHAN RAHAN" rikkaita?
12.01.2014 |
Oletteko ns. vanhan rikkaita eli ihmisiä, jotka ovat lähtöisin esimerkiksi vanhasta varakkaasta yrittäjäsuvusta, maata tai kiinteistöjä omistavaa luokkaa tai rikkaasta hienostosuvusta?
Miltä tuntuu istua sen kaiken omaisuuden päällä? Käyttekö töissä ollenkaan? Häpeättekö koskaan varakkuuttanne? Elättekö säästeliäästi vai törsäten?
Kommentit (52)
Äidilläni on merkittävät maaomaisuudet Sipoossa. Itse olen perinyt isäni maita Tuusulassa ja Lohjalla. Mieheni suku on suomenruotsalainen, mutta he eivät ole vauraita, koska eräs holtiton sukulainen aiheutti aikanaan suuret velat ja kartano menetettiin.
Miehelläni on akateeminen tutkinto ja minulla ammattikorkeakoulututkinto. Elämme rivitalokodissa Espoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:59"]
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden
[/quote]
Aloittiko miehesi aivan tyhjästä nollatuloilla, lainalla, koettuaan ensin köyhän opiskelijan arjen?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:11"][quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:59"]
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden
[/quote]
Aloittiko miehesi aivan tyhjästä nollatuloilla, lainalla, koettuaan ensin köyhän opiskelijan arjen?
[/quote]
vastaus jäi pois eli mieheni otti lainaa ja osti pienen yrityksen, jonka on kasvattanut keskisuureksi ja menestyväksi. Liikemiestaidot on geeneissä.
Miksi pitäisi hävetä taustaansa? Rahaa on helppo ansaita, mutta hankala saada pysymään, joten vanha vauras suku kertoo erityistaidoista, jotka periytyvät samalla tavalla kuin tuhlailu ja köyhyys.
Oletko koskaan miettinyt, miksi köyhyys periytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:59"]
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden
[/quote]
Aloittiko miehesi aivan tyhjästä nollatuloilla, lainalla, koettuaan ensin köyhän opiskelijan arjen?
[/quote]
Sossupummien lapset saa opiskelemaan lähtiessään jatkaa edelleen sossun avustuksella kohtalaisen leveää elämää, joten miksi on väärin, että täysi-ikäinen opiskelija käyttää perintöään opiskeluaikana? Miksi pitää muuttaa soluasuntoon, jos omistaa kaksion Töölössä?
No me ollaan sossupummeja vanhanrahan rikkaiden perheestä. :D
Nyt ei ole työpaikkoja eikä rahaa, mutta tulemme joskus perimään äitini puolelta suuret määrät rahaa ja maata eri puolilta maailmaa.
Elämme nyt säästeliäästi että saadaan ruokaa pöydälle mutta tiedämme että tulemme joskus elämään leveästi. Ja jättämään vielä omille lapsillemme suuren perinnön. Tuntuu turvalliselta että tulevaisuus on taattu. Ja en muuten häpeä nykyistä tilannettamme, koska olemme olosuhteiden uhreja. Kouluttautuneita ihmisia jotka eivät ole onnistunueet saamaan töitä. Raha ei ole sillä tavalla meille tärkeää että täytyisi ostaa hienoja vaatteita tai autoja, mutta onhan täällä Eirassa kiva asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko vanhaan rahan edustajat kitupiikkejä ja istuvat tiukasti rahojensa päällä?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:59"]
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden
[/quote]
Aloittiko miehesi aivan tyhjästä nollatuloilla, lainalla, koettuaan ensin köyhän opiskelijan arjen?
[/quote]
Sossupummien lapset saa opiskelemaan lähtiessään jatkaa edelleen sossun avustuksella kohtalaisen leveää elämää, joten miksi on väärin, että täysi-ikäinen opiskelija käyttää perintöään opiskeluaikana? Miksi pitää muuttaa soluasuntoon, jos omistaa kaksion Töölössä?
[/quote]
En kommentoinut sitä onko se väärin (mielestäni ei), mutta tarkentava kysymys vaan sen takia, että useinah nämä "omalla työllään" tapaukset ovat kuitenkin niitä joiden ei ole tarvinnut miettiä perustoimeentuloa ja jolle sitten suku/perintö/tmv. on taannut sen että yrityksen perustaminen on helpompaa. Sitten on niitä jotka ovat oikeasti OMALLA TYÖLLÄÄN opiskelleet opintotuella ja lainalla, köyhäilleet opiskeluajan, hankkineet materiaalit käytettynä. Ja sitten ottaneet suuren (siis omiin tuloihin ja maksukykyyn nähden -eikä rikkaita takaajia varmistamassa) lainan ja tehneet työtä parikin vuotta nollatuloilla, ja sen jälkeen homma on lähtenyt rullaamaan kunnolla.
Ei, en halveksi rikkautta niinkuin tosi wt-aavemamma. Olen vain realisti. Olen suht pienituloinen kunnallisen alan työläinen ja yh:na kasvatan lapsiani. Ei, raha ei toisi onnea mutta kyllä se elämää helpottaisi. En ole kateellinen rikkaille, mutta ehkä haluan muistuttaa vaan tosiasioista ja suhteuttaa kokemusta ja käsitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:32"]
Ovatko vanhaan rahan edustajat kitupiikkejä ja istuvat tiukasti rahojensa päällä?
[/quote]
Meidän tapauksessa kyllä.
t. 9
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:59"]
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden
[/quote]
Aloittiko miehesi aivan tyhjästä nollatuloilla, lainalla, koettuaan ensin köyhän opiskelijan arjen?
[/quote]
Sossupummien lapset saa opiskelemaan lähtiessään jatkaa edelleen sossun avustuksella kohtalaisen leveää elämää, joten miksi on väärin, että täysi-ikäinen opiskelija käyttää perintöään opiskeluaikana? Miksi pitää muuttaa soluasuntoon, jos omistaa kaksion Töölössä?
[/quote]
Tuo väittämä sossupummien lasten leveästä elämästä ei pidä lainkaan paikkaansa. Itse olen tällainen - siis sossupummien jälkeläinen. Kyllä vaan lukion jälkeen omaan lukaaliin muuttaessa ja opintojen alkaessa kaikki tuli itse maksaa. Ei siinä vaiheessa ole merkitystä mistä taustasta tulet. Siksi kävin kesätöissä ja tein usein töitä iltaisin, melkein aina viikonloppuisin. Opintolainaa en halunnut ottaa kuin hätätilanteessa.
Omilla rahoillani siis kustansin kaiken, ja vapaa aikaa ei juurikaan jäänyt. Sen vähäisen ajan halusin panostaa opintoihini. Siksi kai menestyinkin paremmin kuin syntyjään varakkaat opiskelutoverini. Heillä aikaa tuhlaantui viikonloppuisin baareissa ja jopa arkiviikollakin. Kuuluuhan rentoutuminen toki opiskelijaelämään, mutta omilla resursseillani siihen ei ollut mahdollisuutta. Valmistumisen jälkeen sitten olikin. Työllistyin heti ja olen nykyään 31-vuotias varakas sossupummien lapsi, joka ei ole koskaan täysi-ikäistyttyään saanut sossun tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä keskisuuri maatila josta saisi kalustoineen myytäessä vähän vajaa miljoona euroa. Arviot tehty viime vuonna.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan. Minä käyn tilan ulkopuolella ansiotyössä. Eläkepäiviä odotellessa :)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 09:59"]
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden
[/quote]
Aloittiko miehesi aivan tyhjästä nollatuloilla, lainalla, koettuaan ensin köyhän opiskelijan arjen?
[/quote]
Sossupummien lapset saa opiskelemaan lähtiessään jatkaa edelleen sossun avustuksella kohtalaisen leveää elämää, joten miksi on väärin, että täysi-ikäinen opiskelija käyttää perintöään opiskeluaikana? Miksi pitää muuttaa soluasuntoon, jos omistaa kaksion Töölössä?
[/quote]
Tuo väittämä sossupummien lasten leveästä elämästä ei pidä lainkaan paikkaansa. Itse olen tällainen - siis sossupummien jälkeläinen. Kyllä vaan lukion jälkeen omaan lukaaliin muuttaessa ja opintojen alkaessa kaikki tuli itse maksaa. Ei siinä vaiheessa ole merkitystä mistä taustasta tulet. Siksi kävin kesätöissä ja tein usein töitä iltaisin, melkein aina viikonloppuisin. Opintolainaa en halunnut ottaa kuin hätätilanteessa.
Omilla rahoillani siis kustansin kaiken, ja vapaa aikaa ei juurikaan jäänyt. Sen vähäisen ajan halusin panostaa opintoihini. Siksi kai menestyinkin paremmin kuin syntyjään varakkaat opiskelutoverini. Heillä aikaa tuhlaantui viikonloppuisin baareissa ja jopa arkiviikollakin. Kuuluuhan rentoutuminen toki opiskelijaelämään, mutta omilla resursseillani siihen ei ollut mahdollisuutta. Valmistumisen jälkeen sitten olikin. Työllistyin heti ja olen nykyään 31-vuotias varakas sossupummien lapsi, joka ei ole koskaan täysi-ikäistyttyään saanut sossun tukea.
[/quote]
Kyllä se pitää paikkansa. Pojan luokkakaveri on sossupummien lapsi, mutta nähtävästi perinyt jotain sellaisia geenejä, joita ei vanhemmillaan ole, koska menestyy koulussa. 17v iässä sossu hankki pojalle asunnon, koska vanhemmat heitti lapsen pois kotoa, arkeijan ajan Suomen valtio maksoi vuokran ja nyt kun poika taas opiskelee, sai hän sossusta pesukoneen, tietokoneen jne. , koska taustansa on mikä on. Vuokranmaksussakin avustetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on hyvin tarkka arkipäivän kuluissa, mutta saattaa sitten laittaa lomamatkaan surutta 5000 euroa. on tarkka siitä, että hyödynnetÄän tarjouksia ja bonuksia. Vertailee myös perinpohjaisesti, mistä saa tietyn tuotteen halvimmalla. Ostaa mieluiten vaan alennetuilla hinnoilla ja on kova tinkimään. Nro 2
Isoäitini omistaa kolme asuntoa, 2 kolmiota eirassa ja yksiön Punavuoressa. Vanhempani ovat kuolleet, joten asunnot jäävät minulle. Fammu on aina ollut tarkka rahankäytöstään. Hän juoksee jauhelihatarjousten perässä, vaikka saa eläkettäkin enemmän kuin keskivertoihminen palkkaa kuukaudessa.
Olen suhteellisen varakkaasta, mutta en mistään superrikkaasta suvusta. Minulla itselläni ei ole juuri tavallista enempää varallisuutta (toki on omistusasunto Helsingissä hyvällä paikalla) ja sen olen saanut ns. "omalla työlläni". Isoäitini on vielä elossa ja hän omistaa edelleen suurimman osan siitä varallisuudesta, jonka kerryttämisen hänen isovanhempansa ovat aikanaan aloittaneet. Hän on jo yli 90-vuotias ja toki siirtänyt varallisuuttaan ennakoperintönä lapsilleen, mutta meille lapsenlapsille asti sitä ei vielä ole tippunut. Omat vanhempani ovat myös työelämässä hyvin pärjänneitä ja sitä kautta tietysti kerryttäneet lisää omaa varallisuuttaan.
Opiskeluajan asuin ilmaiseksi vanhempien omistamassa asunnossa ja olen aina välillä muutenkin saanut vanhemmilta rahallista avustusta, mutta en mitään tähtitieteellisiä summia. Tiedän olevani etuoikeutetussa asemassa, sillä perustoimeentuloni on aina ollut hyvin turvattu. Minulla jäi jo opiskelija-aikana rahaa säästöön (sain opintotukea ja kävin lisäksi töissä) ja olen yleensä voinut saada kaiken haluamani, tosin haluamiseni ovat aina olleet hyviin kohtuullisia ja yritän muutenkin elää säästäväisesti ihan ympäristönkin takia.
Ei olla, ei vanhan eikä uuden! :D
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:45"]Mieheni on hyvin tarkka arkipäivän kuluissa, mutta saattaa sitten laittaa lomamatkaan surutta 5000 euroa. on tarkka siitä, että hyödynnetÄän tarjouksia ja bonuksia. Vertailee myös perinpohjaisesti, mistä saa tietyn tuotteen halvimmalla. Ostaa mieluiten vaan alennetuilla hinnoilla ja on kova tinkimään. Nro 2
[/quote]
Isäni on samanlainen. Tosin reissaaminen on hänen mielestään turhaa, mutta esimerkiksi tietyistä ruuista ja arjen pikkujutuista ei tingitä. Pihihän se on kuin mikä, ja kieltämättä välillä ärsyttää kamalasti kun vaatteetkin pitäisi käyttää kunnes lahoavat päälle. Isääni ei todellakaan uskoisi rikkaaksi :D
Miten te, joiden lapset saavat aikanaan ison perinnön, valmistelette lapsianne siihen?
Mieheni on tällaisen suvun ainoa elossa oleva (lukuunottamatta tietysti lastamme). Suvussa on kulkenut useampi kiinteistö Helsingin keskustassa ja merenrantatontteja.
MIeheni on kuitenkin omalla työllään ja yrityksellään kerännyt huomattavan omaisuuden, joten peritty omaisuus on pysynyt koskemattomana ja periytyy lapsellemme aikanaan. Tietysti saa vuokratuloja kiinteistöistä.
Mieheni tulot ja vuokratulot mahdollistavat meille elämän, jossa ei tarvitse miettiä mitä mikäkin maksaa. Itse olen voinut tehdä osa-aikatyötä ja olla paljon kotona lapsen kanssa. Muuten elämme aika tavallista, keskiluokkaista elämää omakotitalossa lähiössä. Useimmat tuttavamme eivät edes tiedä miljoonaomaisuudesta.