Veljeni narsistinen vaimo tekee minut hulluksi!

Antaisin ap:lle saman neuvon, että etäisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Jos veljen lapset ovat tärkeitä, ymmärrän, että jonkinlaisissa yhteyksissä joutuu olemaan, mutta tapaamisiin tuon ihmisen kanssa voit pyrkiä vaikuttamaan. Älä ns. "anna itsestäsi mitään", älä osoita hänen saavan itsessäsi aikaan mitään tunnereaktioita. Jos hän taivastelee kokoasi, vastaa ilmeettömin kasvoin "Mmm." tai "Sellaista se on". Jos hän arvostelee sinulle jotakuta, pysy ilmeettömänä ja vastaa jotain ympäripyöreää: "Jaa, sellaistako olet huomannut." Vastaa kaikkeen viileästi ja ympäripyöreästi, pyri tukahduttamaan keskustelu olematta varsinaisesti töykeä. Harva jaksaa kovin pitkään vaahdota yksikseen, jos huomaa, ettei saa aikaan reaktioita muissa (nautti sitten hyvän tai pahan mielen kylvämisestä).

Narsismiin liittyy törkeys ja rajattomuus. Aivan sellainen selvä toisen rajojen ylittäminen, eli pidetään toisen asioita omana asiana (esim. puututaan näkyvästi ja suurielkeisesti toisen lapsen kasvatukseen tai vaikkapa vaaditaan käyttämään lomasta x aika juuri hänen kanssa oloon ennemmin kuin oman perheen kanssa oloon jne. jne.) Narsismi ulottuu aina puolisoakin pidemmälle, esimerkiksi omiin lapsiin, sukulaisiin, puolison sukulaisiin. Kaikkea leimaa rajattomuus, ei ole asiaa mihin narsisti ei kokisi että hänen sanallaan pitäisi olla suuri merkitys. Narsistin mielestä ihmisten tulisi kelpuuttaa hänellä elämänsä päätökset ja kaikki missä hän on mukana tulisi tapahtua juurikin hänen ehdoillaan. 

Narsisti loukkaantuu, kun ihminen toimii omien normaalien rajojensa mukaan. Esimerkiksi narsisti ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja uhrilla on juuri silloin muuta tekemistä tai ei huvita, niin alkaa syyllistäminen ja mustamaalaus, kuinka uhri yrittää tehdä hänestä ulkopuolista tms. 

Narsisti haluaa määrätä muiden elämää, myös niiden jotka eivät elä hänen kanssaan. Hän haluaa määrätä miten toiset huoltavat kotiaan, lapsiaan, käyttävät vapaa-aikaansa jne. Ap, sinä sanot olevasi läheinen veljesi perheen kanssa. Kerrohan, yrittää miehen sisko määrätä ja hallita miten teidän perhe elää? Minkälaisista asioista hän loukkaantuu? Siitä kun sinä et suostu johonkin, vai siitä kun sinä ehdotat jotakin? Ensimmäisestä suuttuminen ei ole normaalia käytöstä, kun taas jälkimmäisessä tilanteessa voi olla hyvinkin niin, että sinä et tunnista perheiden välisiä normaaleja rajoja. Oletatko että saat osallistua veljesi lasten kasvatukseen? Tai että kun ehdotat jotain yhteistä tekemistä, niin heidän pitäisi siihen lähes aina suostua?

Joskus pitää tarkistaa myös omaa käytöstä, jotta voi ymmärtää ongelman kokonaisuutena. Voi olla että veljesi vaimo on puhdas k-pää, mutta mielestäni sinun viesteissä näkyy myös monenlaisia ongelmakohtia, kerrot mm. olevasi erittäin läheinen heille, haluat olla erittäin paljon tekemisissä heidän lasten kanssa vaikka et pidä veljesi vaimosta (olet kuitenkin lapsille täti, et äiti, joten vähemmälläkin lapset rehellisesti sanottuna pärjäisivät), säälit veljeäsi ja uskot(?) hänen olevan surullinen jne jne. Nuo kaikki kielivät jonkinasteisesta rajattomuudesta, mutta narsistiksi en tietenkään sinua syytä, vaikka rajattomuus on yksi narsisimin merkki. Ei ymmärretä eroa itsen ja toisen ihmisen välillä.

Ihan mielenkiinnosta ap, minkälaisista asioista sanot suoraan? Sanoit siis, että kun sanot jostain suoraan, niin et saa tavata lapsia. 

Ettet vain itse puuttuisi esimerkiksi lasten suhteen sellaisiin asioihin, mitkä sinulle eivät selvästi kuulu?

Yhtä monta miestä vihaa puolisonsa siskoa/veljeä. Samoin veljet/siskot toistensa valintoja, vanhemmista puhumattakaan. Jos ihminen on sisäsyntyisesti empaattinen persoona, kärsii hän automaattisesti läheisen ahdistavasta elämäntilanteesta.tunteista. Kertomasi mukaan veljesi pysyy naisen rinnalla, vaikka ei ole sinun mielestäsi missään muodoin onnellinen tai tasavertainen vaimoon nähden. Jos on oikeasti, vilpittömäsi ja aidosti läheiset välit sisarusten kesken, niin kyllä ne kestävät mielipide-erot sekä muut skismat.

Sisarustaan ei tule ahdistaa nurkkaan päsmäröimisellä ja olettaa olevansa oikeutettu siihen.

Jos sisarusten lapset ja itse sisarukset saavat vanhemmiltaan eriarvoista kohtelua, muuttuu koko yhtälö. Tällöin ei kyse ole enään miten narsistinen ja ärsyttävä inhomasi henkilö on vaan siitä miten paljon valtaa annat hänelle omassa sielun maailmassa, kuten erään ihmisen aiemmin kirjoittama mielipide sen ilmaisi.

Narsistit, psykot, sosiot, bipot, skitsot.....tää on hyvä. Vuodet menneet ..miten nyt menee...aika parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin ap:lle saman neuvon, että etäisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Jos veljen lapset ovat tärkeitä, ymmärrän, että jonkinlaisissa yhteyksissä joutuu olemaan, mutta tapaamisiin tuon ihmisen kanssa voit pyrkiä vaikuttamaan. Älä ns. "anna itsestäsi mitään", älä osoita hänen saavan itsessäsi aikaan mitään tunnereaktioita. Jos hän taivastelee kokoasi, vastaa ilmeettömin kasvoin "Mmm." tai "Sellaista se on". Jos hän arvostelee sinulle jotakuta, pysy ilmeettömänä ja vastaa jotain ympäripyöreää: "Jaa, sellaistako olet huomannut." Vastaa kaikkeen viileästi ja ympäripyöreästi, pyri tukahduttamaan keskustelu olematta varsinaisesti töykeä. Harva jaksaa kovin pitkään vaahdota yksikseen, jos huomaa, ettei saa aikaan reaktioita muissa (nautti sitten hyvän tai pahan mielen kylvämisestä).

Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ymmärrän myös ap:n tuohtumusta, koska olen ollut tekemisissä narsistin kanssa. Moni tässä ketjussa kirjoittanut ei selvästi ole. Narsistin kanssa auttaa vain yksi asia: Etäisyys. Eikä vain vähän, vaan kunnolla. Eli nyt otat kunnolla etäisyyttä koko tuohon perheeseen. Unohdat että olet niiden lapsille täti, ne lapset kyllä pärjäävät ilman sinua. Jos haluat säilyttää mielenterveyden ja ilon omasta elämästä, et voi olla heihin koko ajan yhteydessä. Jätät kaiken turhan väliin, ja onnittelet lapsia synttäreinä ja jouluna. Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja. Voit tietenkin hakata päätäsi seinään, ja ärsyyntyä tästä naisesta lisää ja lisää (koska sitä narsistit tekevät, he imevät sinusta kaiken energian ja haukkuvat takana, saavat ihmisen hermostuneeksi ja jotkut jopa menettävät mielenterveytensä tästä syystä). Mutta itse suosittelen sinulle että nyt unohdat veljesi perheen, voit pelastaa veljesi vasta sitten kun hän pyytää apua ja tajuaa että naisessa on jotain vikaa (ja voi olla että tämä ei tapahdu ikinä). Hengitä, ja ala elää omaa elämääsi.

Lue oma otsikkosi, ap! Haluatko oikeasti että joku toinen ihminen tuhoaa mielenrauhasi? Hän ei ole edes sukulaisesi, ei ole MIKÄÄN pakko olla tekemisissä. Yksi neuvo: Etäisyyttä, etäisyyttä, ja etäisyyttä. Jos et osaa ottaa sitä, voit tuosta hulluudestasi syyttää vain itseäsi. Miksi haluaisit olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sinut hulluksi?

Vastaava tapaus on meillä suvussa. Erosi veljestäni, mutta lapsien takia on äitini kanssa tekemisissä. Itse katkaisin välit täysin, kun en jaksanut selän takana puhumista ja aggressiivista käytöstä. Ainut tapa saada mielenrauha. En usko että moni ymmärtää miten tälläisiä ihmisiä voi olla olemassa ennen kuin tulee vastaan.

Aika vie vanhan vihan pois. Vai onko vienyt? Erinomaista, jos näin on. On viisas, kun poistuu näyttämöltä, ennen kuin häpeä on ainoa ystävä. Vilpitön mieli ja puhdas itsensä tunteminen, on arvokasta. Sitä ei osteta, se opitaan.