Onko epäkiitollisempaa työtä kuin sos sun työ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa suojatyö, hyvä palkka ja edut, pilipalikoulutus.

Mikäs siinä on pätiessä. Ei edes vastuuseen joudu.

Pilipalikoulutus

Yliopisto

Valitse toinen

Ei taida kaltaisesi av mamma päästä edes yliopiston pääsykokeeseen

Tuohon on kyllä sanottava se, että Suomessa yliopistosta tehdään mörkö ja isompi asia kuin se oikeasti on keinotekoisten esteiden ja hierarkioiden kautta. Jos poistettaisiin toisen asteen koulutusvaatimus ja kaikkien kurssien sisältö laitettaisiin reilusti nettiin luettavaksi ilman maksumuureja ja opiskelemaan pääsemisvaatimuksia, tämä mörkö kutistuisi pieneksi ja ihmisten itseluottamus ja usko kykyyn pärjätä glorifioiduissa opistoissa kasvaisi paljon. 

Nykyisellään yliopisto on muuri osattomuuden ja työelämän välillä samaan tapaan kuin Berliinin muuri oli este vapaan maailman ja kommunismin välillä. Moni tyytyi kohtaloonsa, kun muurin ylittäminen olisi voinut viedä hengen ja samaan tapaan moni jää ilman muodollista pätevyyttä, koska byrokraattinen muuri olisi sosiaalisesti, taloudellisesti tai muutoin liian vaikea ylittää, vaikka kyllä oppisi ne työssä oikeasti tarvittavat asiat nopeasti. 

Virallisesti koulujen tehtävä on olla laitos, joka tuottaa ammattitaitoa ja pätevyyttä, mutta epävirallisesti taas niiden tehtävä on ylläpitää hierarkioita, rajoittaa kilpailua ja palvella koulujen henkilökunnan ja sieltä valmistuneiden etuasemaa työmarkkinoilla.

Avoimen yliopiston kurssit ovat avoimia kaikille ja useimmat tehdään netissä. On jokseenkin typerää vaatia asioita, jotka ovat jo olemassa. 

Taitaa maksaa melkoisesti avoin yliopisto. Eli maksumuurin takana kurssit.

Ei minusta ollut kallista kun suoritin avoinessa soiaalipolitiikan yleisopinnot. Eihönnyliopistokqqn ole kuin satasiq jabsiihen saa mm hammashoidot janlääkärit ja muita avustuksia. Lukupäätä jabkiinnostusta vaaditqan, ei rahaa.

Aika on rahaa ja vielä kalliimpaa kuin raha. Sitä aikaa, mikä on käytetty opiskelemaan helppoja asioita pitkällä ja vaikealla kaavalla ei tule ikinä saamaan takaisin. Kuka tahansa voisi säästää itsensä miljonääriksi Kelan tuista jos vain aikaa olisi loputtomasti, mutta aika on rajallisin asia elämässä. 

Tarvitaan yleisten kielitutkintojen kaltainen järjestelmä, jossa tiedot saa opiskella niin nopeasti kuin itse pystyy. Sieltä pitää poimia se olennainen tieto eikä luetuttaa ihmisillä kymmentä kertaa miten ylisukupolvisuus periytyy, sensitiivisyys on tärkeää, lapset ovat tärkeitä ja muita asioita, jotka perusfiksu ihminen kyllä tietää. Hierarkioiden ylläpitäminen kuitenkin vaatii sitä, että nämä asiat tehdään vaikean kautta ja saadaan näyttämään vaikeammalta järjestää kuin se oikeasti olisi, jotta yliopistojen ja korkeakoulujen Yhdysvalloissa 70-luvulta kolminkertaiseksi paisunut byrokratia voi hyvin. En tiedä onko samanlaista paisumista Suomessa, mutta korkeakoulut ovat tällainen tulppa, joka toimii luokkanousun esteenä paitsi sille vähemmistölle, joka saa elämäänsä sisältöä tuollaisesta opiskelusta harrastuksena. 

Ihan vakavissasi ehdotat, että jonkin korkeakoulututkinnon monimutkaiset ja laajat tiedot ja taidot, joiden omaksumiseen menee useita vuosia, voisi testata yhdellä parin tunnin kokeella? Just.

-Pitää erottaa tarvittavat tiedot ja taidot tarpeellisista tiedoista ja taidoista; olen tätä jo aiemmassa kommentissa käsitellyt. Ajatellaanpa vaikka sairaanhoitajien työtä; "sairaanhoitajia" ei työelämässä ole varsinaisesti olemassa, vaan on vain tuhansia suomalaisia, jotka tekevät aivan erilaisia töitä, missä vaaditaan hieman eri osaamista. Lääkärillä pitää olla muistissa olevaa tietoa lähes kaikesta, mutta esim.psykiatrisen sairaanhoitajan työ on juttelua, kirjaamista, lääkkeiden jakamista ja esim.nuoriso-osastoilla nuoriso-ohjaajan kaltaista kasvatustoimintaa olemalla läsnä juttelua varten. 

Siksi eri terveysalan töihin pitäisi voida pätevöityä täsmäkoulutuksella; osoittaa vaikka yhdessä kunnon tentissä teoriatiedot omalta osastolta (psykiatria, sisätaudit, neurologia, synnytys jne.) ja siihen joku soveltuvuuskoe ja harjoittelu päälle eikä sellaista, että haetaan ja päästään kouluun ja opiskellaan yli kolme vuotta asiaa, josta ehkä 10 opintopistettä liittyy siihen työhön, minkä tekemiseen sinä nykyhetkellä tarvitset sitä tutkintoa. Kuulostaako käytännölliseltä? No ei minustakaan. 

Ja jos palataan taas tuohon kielitutkintojuttuun, niin kyllä, kun kysyt asiaa noin, niin se kuulostaa hurjalta, mutta se ei ole tärkeää onko se yksi päivä, kaksi viikkoa vai kaksi kuukautta, koska kaksi kuukauttakin on ihan hirveän paljon parempi ja ihanampi asia kuin 3,5 - 5 vuotta plus hakemisvuodet päälle! Tai joku sairastuminen tai välien meneminen ilkeään opettajaan, joka toimii tulppana kehitykselle tai vaikka kiusaaminen, joka vie mielenterveyden. 

Ihmiset oppivat kieliä eri tahtiin, mutta korkeimmallakin yleisen kielitutkinnon tasolla erinomainen kirjoittamisen, puhumisen ja ymmärtämisen osaaminen osoitetaan yhden päivän aikana, koska kokeet on niin tehokkaasti laadittu. Jotkut tarvitsevat siihen tuhansien ja tuhansien sanojen plus rakenteiden opetteluun monta vuotta ja jotkut puoli vuotta, mutta jokaiselle koe on sama. Tuossa kokeessa valmistaudutaan ainoastaan olennaiseen ja motivaatio pysyy hyvänä, koska ei tarvitse opetella asioita, joita ei tarvitse kokeessa (työssä). Siinä myös testautuu stressin sietokyky ja soveltamiskyky, koska kokeeseen tulija ei voi tietää missä järjestyksessä asiat tulevat ja mitä ihan tarkalleen kysytään, mutta suuret suuntaviivat on tiedossa ja kokeita varten on olemassa nettiharjoitustestejä ja kirjoja. 

"Tai joku sairastuminen tai välien meneminen ilkeään opettajaan, joka toimii tulppana kehitykselle tai vaikka kiusaaminen, joka vie mielenterveyden." Tervetuloa työelämään. Mitenkähän näiltä välttyisi siellä?

Opiskeluissa hommat voivat tyssätä yhteen kurssiin tai ihmiseen ja näillä on monesti enemmän valtaa kuin sinulla. Työpaikalla voi olla ikävää, mutta riittää, että tekee ne samat hommat päivästä tai vuodesta toiseen; kouluissa taas on hirveästi opettajia, joilla on omanlaisensa vaatimustaso ja etiikka ja joskus joku asia voi mennä opettajalta yli hilseen ja hän kostaa sen hylkäämällä työn; ainakin ammattikorkeakouluissa opiskelijoiden pitää usein lähettää CV, että pääsevät edes työharjoitteluun ja joskus vielä valokuvan kanssa; työnantaja voi vilkaista CV:tä ja katsoa "hmmm, ei tarpeeksi komea/kaunis" ja vastata "ei ole nyt paikkaa". Ainoastaan toisella asteella nämä hommat toimivat sisäisesti johdonmukaisella tavalla eli ammattiopistoissa henkilökunta ihan oikeasti auttaa opiskelijoita suoriutumaan, saamaan harjoittelupaikan ja muut välttämättömydet. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen gradu tai -opinnäytetyöhommat taas näyttävät perustuvan ajatukseen, että jokaisella pitää olla tutkijan taidot ja tälläkin palstalla moni on valittanut gradun ohjaamisesta tai että tätä työnantajatahoa on vaikea saada sitä varten. Niin kauan kuin meillä on tämä vanhanaikainen järjestelmä käytössä, joka vaatii XXX opintopistettä, opinnäytetöiden vaatimisesta pitäisi luopua ja ne korvata jollain muulla vapaavalintaisella suorituksella, koska ihan joka opiskelijan kohdalla se opinnäytetyö tai gradu käsittelee ihan eri asioita, joten se ei voi järjen mukaan olla osaamisvaatimuksena työhön, vaan ainoastaan tutkijaksi haluaville. Kaikille työhön valmistuville yhteiset tietotaidot tulevat muualta kuin opinnäytetöistä.

Jos toinen työntekijä on hankala, siitä voi valittaa. Opettajien, rehtorien, lehtorien sun muiden valtaa vastaan taas ei voi nousta. Parhaillaan työ voi olla hyvin itsenäistäkin varsinkin jos perustat yrityksen ja olet itse oma johtajasi, mutta tällöinkin niin kauan kuin meillä ei ole yleisen kielitutkintojärjestelmän kaltaista joustavaa systeemiä, muodollisen pätevyyden saaminen edellyttää vähän hankalaa mankelia, vaikka oman yrityksen perustamisessa se ei välttämätöntä ole. 

On siis tärkeää huomata, että tässä minä en ole tiettyjä pätevyysvaatimuksia vastaan, niin kauan kuin ne ovat perusteltuja oikein mitoitettuja, vaan sitä tapaa miten pätevyys on ainoastaan mahdollisuus osoittaa ja/tai saavuttaa. 

Vaikka hankaluuksien riski olisi ihan sama työelämässä ja opiskeluissa, niin mielestäni tätä ongelmien esiintymisen 'tuplariskiä' ei mielestäni voi käyttää nykysysteemin perustelemiseksi; on aina parempi kuunnella ja jaksaa ikävyyksiä saadessa siitä palkkaa kuin kituuttaessa opintotuella tai haaveillessa työstä. Yksi hankala este työelämän ja osattomuuden välillä siis poistuu ja mielenterveyttä ja nuoruutta säästyy työelämää varten. 

Mitäpä jos opiskelisit edes yhden tutkinnon, niin huomaisit, että sitä ei millään pilipalinäytöllä voi osoittaa, Toinen asia on, että sosiaalityöntekijä ei käy tekemässä työpaikalla samoja hommia päivästä ja vuodesta toiseen. Nimenomaan sitä se ei ole. Kunkin asiakkaan tilanne on yksilöllinen ja edellyttää yksilöllistä harkintaa. Rutiininomainen suorittaminen on soten hyvin kaukana sosiaalityöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa suojatyö, hyvä palkka ja edut, pilipalikoulutus.

Mikäs siinä on pätiessä. Ei edes vastuuseen joudu.

Pilipalikoulutus

Yliopisto

Valitse toinen

Ei taida kaltaisesi av mamma päästä edes yliopiston pääsykokeeseen

Tuohon on kyllä sanottava se, että Suomessa yliopistosta tehdään mörkö ja isompi asia kuin se oikeasti on keinotekoisten esteiden ja hierarkioiden kautta. Jos poistettaisiin toisen asteen koulutusvaatimus ja kaikkien kurssien sisältö laitettaisiin reilusti nettiin luettavaksi ilman maksumuureja ja opiskelemaan pääsemisvaatimuksia, tämä mörkö kutistuisi pieneksi ja ihmisten itseluottamus ja usko kykyyn pärjätä glorifioiduissa opistoissa kasvaisi paljon. 

Nykyisellään yliopisto on muuri osattomuuden ja työelämän välillä samaan tapaan kuin Berliinin muuri oli este vapaan maailman ja kommunismin välillä. Moni tyytyi kohtaloonsa, kun muurin ylittäminen olisi voinut viedä hengen ja samaan tapaan moni jää ilman muodollista pätevyyttä, koska byrokraattinen muuri olisi sosiaalisesti, taloudellisesti tai muutoin liian vaikea ylittää, vaikka kyllä oppisi ne työssä oikeasti tarvittavat asiat nopeasti. 

Virallisesti koulujen tehtävä on olla laitos, joka tuottaa ammattitaitoa ja pätevyyttä, mutta epävirallisesti taas niiden tehtävä on ylläpitää hierarkioita, rajoittaa kilpailua ja palvella koulujen henkilökunnan ja sieltä valmistuneiden etuasemaa työmarkkinoilla.

Avoimen yliopiston kurssit ovat avoimia kaikille ja useimmat tehdään netissä. On jokseenkin typerää vaatia asioita, jotka ovat jo olemassa. 

-Avoin yliopisto on kovin maksullista

-Avoimessa yliopistossa saa käydä vain tiettyjä kursseja ja on opettajan armosta kiinni saatko niistä hyväksytyn tai riittävän hyvän numeron päästäksesi jatkoon; joillakin aloilla opettajien arvostelu on politisoitunutta ja he näkevät kapinallisuutta siellä, missä sitä ei ole ja alentavat numeroa. Olen törmännyt myös kiusaaviin opettajiin, jotka teeskentelevät, ettei joku palautus ole tullut ajassa ja opiskelija jaa ilman suoritusta

-Avoin yliopisto ei poista sitä ongelmaa, että kouluun pitää edelleen hakea ja "päästä"

-Avoin yliopisto ei poista toiselle puolelle Suomea soluasuntoon muuttamisen ongelmaa

-Avoin yliopisto ei poista työn ja erilaisten lähiopetusten, gradujen sun muiden esteiden sovittamista omaan elämäntyyliin eli oman elämäntyyliin sovittamista toisten keksimiin aikatauluihin ilman, että tästä sovittamisesta saa rahaa kuten työssä

Pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin mikä yleisissä kielitutkinnoissa on, että jokainen voisi osoittaa pätevyytensä yhdessä päivässä koulutustaustasta riippumatta tulemalla kokeeseen, joka on kaikille avoin. Kurssit eivät ole tarpeellisia; tieto on tarpeellista. Gradut ja tutkielmat kuuluisivat vapaaehtoisuuden piiriin sille marginaalille, joka haluaa tutkijaksi. Yliopistojen olemassaoloa perustellaan sillä, että siellä tehdään tutkimusta. Siinä tapauksessa perustyöhön haluavien pitäisi sitäkin suuremalla syyllä päästä ammattiin osoittamalla tietonsa näyttökokeessa. 

Yliopistojen opintopistesysteemit sun muut rakenteet on taidettu katsoa läpi joskus kylmän sodan aikaan jos silloinkaan; nyt olisi tuuletuksen paikka. Internet on poistanut tiedon monopolin lopullisesti. Esim.sosiaalityö ei ole sydänkirurgiaa, vaan samat asiat voi itse lukea netistä ja kun teoriatiedot on kunnossa, jollakin lafkalla pitäisi olla velvollisuus järjestää tarvittavat työharjoittelut laillisen pätevyyden saamiseksi pärstästä, toisen asteen koulutuksen käymisestä tai käymättömyydestä, avoimesta yliopistosta, yliopistosta, sukupuolesta, iästä tai uskovaisuudesta riippumatta. 

Tällä tavalla loppuisi työvoimapula melkein kaikilta aloilta hetkessä. Mutta kuten aiemmin sanoin, on tahoja, joille tämä olisi kauhistus oman aseman heikkenemisen pelossa. Voidaan tuntea sympatiaa niitä kohtaan, jotka ovat kirskuttaneet hampaita X vuotta turhan pitkässä koulutusputkessa, mutta tämän perusteella ei voida siirtää traumaa eteenpäin ja vaikeuttaa nuorten tulevaisuutta. Ennen vanhaan ei ole ollut myöskään antibiootteja tai ohitusleikkausta, mutta harva persjäärä enää haluaa kieltää näitä tai muuta edistystä nuoremmilta, vaikka olisi itse joutunut kituuttamaan. 

Täysin ilmaisia opintoja ei ole, myös tutkinto-opiskelijoilla on maksuja. Esim. läsnäolo on maksullista. 

Luonnollisestikin opettaja vastaa arvosanasta ja siitä hyväksyykö suorituksen suoritetuksi vai ei. 

Kun hakijoita on enemmän kuin mahdollisuuksia kouluttaa, on aina olemassa hakumenettely. 

Nykyisen yliopiston voi hyvin pitkälti suorittaa muuttamatta opsikelupaikkakunnalle. Itse suoritin sosiaalityön opinnot 600km päässä kampuksesta, toki kävin tarvittaessa paikan päällä. 

Monimuoto-opinnot saa helposti sovitettua osaksi muuta elämää. Itse olin kokopäivätyössä ja perheellinen opiskeluaikani. 

Yliopistolla on velvollisuus katsoa, että koulutus on korkeatasoista eikä mitään fake news opintoja netistä omaan tahtiin. 

Kiinnostavaa. Yliopistoissa on yleensä läsnäolopakko vähintään kieli- ja menetelmäopinnoissa, samoin vuorovaikutukseen liittyvissä opinnoissa, seminaareja... Sosiaalityötä ei opita kirjekursseilla missään yliopistossa. Miten mahtoi onnistui 600 km päästä? Tavoiteajassa et ainakaan ole voinut valmistua, jos teit alemman ja ylemmän tutkinnon. Maisteriksi ei myöskään voi valmistua minkään monimuoto-opintojen kautta, ei yliopistossa ole sellaisia vaan ammattikorkeassa. Taidat olla oikeasti olla sossuna esiintyvä sosionomi?

T. Oikeasti maisteri, sosiaalityö pääaineena.

Olen YTM, mutta olen myös FM. Tein nuorena tuon FM:n, jolloin suoritin kieli-, menetelmä- ja viestintäopinnot. Seminaarit kävin paikan päällä, nykyisinhän monet niistä ovat myös etäyhteyksillä.

T: Oikeasti tuplamaisteri ja sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa suojatyö, hyvä palkka ja edut, pilipalikoulutus.

Mikäs siinä on pätiessä. Ei edes vastuuseen joudu.

Pilipalikoulutus

Yliopisto

Valitse toinen

Ei taida kaltaisesi av mamma päästä edes yliopiston pääsykokeeseen

Tuohon on kyllä sanottava se, että Suomessa yliopistosta tehdään mörkö ja isompi asia kuin se oikeasti on keinotekoisten esteiden ja hierarkioiden kautta. Jos poistettaisiin toisen asteen koulutusvaatimus ja kaikkien kurssien sisältö laitettaisiin reilusti nettiin luettavaksi ilman maksumuureja ja opiskelemaan pääsemisvaatimuksia, tämä mörkö kutistuisi pieneksi ja ihmisten itseluottamus ja usko kykyyn pärjätä glorifioiduissa opistoissa kasvaisi paljon. 

Nykyisellään yliopisto on muuri osattomuuden ja työelämän välillä samaan tapaan kuin Berliinin muuri oli este vapaan maailman ja kommunismin välillä. Moni tyytyi kohtaloonsa, kun muurin ylittäminen olisi voinut viedä hengen ja samaan tapaan moni jää ilman muodollista pätevyyttä, koska byrokraattinen muuri olisi sosiaalisesti, taloudellisesti tai muutoin liian vaikea ylittää, vaikka kyllä oppisi ne työssä oikeasti tarvittavat asiat nopeasti. 

Virallisesti koulujen tehtävä on olla laitos, joka tuottaa ammattitaitoa ja pätevyyttä, mutta epävirallisesti taas niiden tehtävä on ylläpitää hierarkioita, rajoittaa kilpailua ja palvella koulujen henkilökunnan ja sieltä valmistuneiden etuasemaa työmarkkinoilla.

Avoimen yliopiston kurssit ovat avoimia kaikille ja useimmat tehdään netissä. On jokseenkin typerää vaatia asioita, jotka ovat jo olemassa. 

-Avoin yliopisto on kovin maksullista

-Avoimessa yliopistossa saa käydä vain tiettyjä kursseja ja on opettajan armosta kiinni saatko niistä hyväksytyn tai riittävän hyvän numeron päästäksesi jatkoon; joillakin aloilla opettajien arvostelu on politisoitunutta ja he näkevät kapinallisuutta siellä, missä sitä ei ole ja alentavat numeroa. Olen törmännyt myös kiusaaviin opettajiin, jotka teeskentelevät, ettei joku palautus ole tullut ajassa ja opiskelija jaa ilman suoritusta

-Avoin yliopisto ei poista sitä ongelmaa, että kouluun pitää edelleen hakea ja "päästä"

-Avoin yliopisto ei poista toiselle puolelle Suomea soluasuntoon muuttamisen ongelmaa

-Avoin yliopisto ei poista työn ja erilaisten lähiopetusten, gradujen sun muiden esteiden sovittamista omaan elämäntyyliin eli oman elämäntyyliin sovittamista toisten keksimiin aikatauluihin ilman, että tästä sovittamisesta saa rahaa kuten työssä

Pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin mikä yleisissä kielitutkinnoissa on, että jokainen voisi osoittaa pätevyytensä yhdessä päivässä koulutustaustasta riippumatta tulemalla kokeeseen, joka on kaikille avoin. Kurssit eivät ole tarpeellisia; tieto on tarpeellista. Gradut ja tutkielmat kuuluisivat vapaaehtoisuuden piiriin sille marginaalille, joka haluaa tutkijaksi. Yliopistojen olemassaoloa perustellaan sillä, että siellä tehdään tutkimusta. Siinä tapauksessa perustyöhön haluavien pitäisi sitäkin suuremalla syyllä päästä ammattiin osoittamalla tietonsa näyttökokeessa. 

Yliopistojen opintopistesysteemit sun muut rakenteet on taidettu katsoa läpi joskus kylmän sodan aikaan jos silloinkaan; nyt olisi tuuletuksen paikka. Internet on poistanut tiedon monopolin lopullisesti. Esim.sosiaalityö ei ole sydänkirurgiaa, vaan samat asiat voi itse lukea netistä ja kun teoriatiedot on kunnossa, jollakin lafkalla pitäisi olla velvollisuus järjestää tarvittavat työharjoittelut laillisen pätevyyden saamiseksi pärstästä, toisen asteen koulutuksen käymisestä tai käymättömyydestä, avoimesta yliopistosta, yliopistosta, sukupuolesta, iästä tai uskovaisuudesta riippumatta. 

Tällä tavalla loppuisi työvoimapula melkein kaikilta aloilta hetkessä. Mutta kuten aiemmin sanoin, on tahoja, joille tämä olisi kauhistus oman aseman heikkenemisen pelossa. Voidaan tuntea sympatiaa niitä kohtaan, jotka ovat kirskuttaneet hampaita X vuotta turhan pitkässä koulutusputkessa, mutta tämän perusteella ei voida siirtää traumaa eteenpäin ja vaikeuttaa nuorten tulevaisuutta. Ennen vanhaan ei ole ollut myöskään antibiootteja tai ohitusleikkausta, mutta harva persjäärä enää haluaa kieltää näitä tai muuta edistystä nuoremmilta, vaikka olisi itse joutunut kituuttamaan. 

Täysin ilmaisia opintoja ei ole, myös tutkinto-opiskelijoilla on maksuja. Esim. läsnäolo on maksullista. 

Luonnollisestikin opettaja vastaa arvosanasta ja siitä hyväksyykö suorituksen suoritetuksi vai ei. 

Kun hakijoita on enemmän kuin mahdollisuuksia kouluttaa, on aina olemassa hakumenettely. 

Nykyisen yliopiston voi hyvin pitkälti suorittaa muuttamatta opsikelupaikkakunnalle. Itse suoritin sosiaalityön opinnot 600km päässä kampuksesta, toki kävin tarvittaessa paikan päällä. 

Monimuoto-opinnot saa helposti sovitettua osaksi muuta elämää. Itse olin kokopäivätyössä ja perheellinen opiskeluaikani. 

Yliopistolla on velvollisuus katsoa, että koulutus on korkeatasoista eikä mitään fake news opintoja netistä omaan tahtiin. 

Kiinnostavaa. Yliopistoissa on yleensä läsnäolopakko vähintään kieli- ja menetelmäopinnoissa, samoin vuorovaikutukseen liittyvissä opinnoissa, seminaareja... Sosiaalityötä ei opita kirjekursseilla missään yliopistossa. Miten mahtoi onnistui 600 km päästä? Tavoiteajassa et ainakaan ole voinut valmistua, jos teit alemman ja ylemmän tutkinnon. Maisteriksi ei myöskään voi valmistua minkään monimuoto-opintojen kautta, ei yliopistossa ole sellaisia vaan ammattikorkeassa. Taidat olla oikeasti olla sossuna esiintyvä sosionomi?

T. Oikeasti maisteri, sosiaalityö pääaineena.

Olen YTM, mutta olen myös FM. Tein nuorena tuon FM:n, jolloin suoritin kieli-, menetelmä- ja viestintäopinnot. Seminaarit kävin paikan päällä, nykyisinhän monet niistä ovat myös etäyhteyksillä.

T: Oikeasti tuplamaisteri ja sossu

Mutta alempaa + ylempää ei voinut suorittaa etänä tavoiteajassa 600 km päästä. (Ei kommentoija ole korona-aikana opiskellut.) Eikä edelleenkään sosiaalityössä ole mitään monimuoto-opintoja, en löytänyt yhdestäkään yo:sta moisia. Sinun tilanteesi on eri.

T. Se, jolle kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa suojatyö, hyvä palkka ja edut, pilipalikoulutus.

Mikäs siinä on pätiessä. Ei edes vastuuseen joudu.

Pilipalikoulutus

Yliopisto

Valitse toinen

Ei taida kaltaisesi av mamma päästä edes yliopiston pääsykokeeseen

Tuohon on kyllä sanottava se, että Suomessa yliopistosta tehdään mörkö ja isompi asia kuin se oikeasti on keinotekoisten esteiden ja hierarkioiden kautta. Jos poistettaisiin toisen asteen koulutusvaatimus ja kaikkien kurssien sisältö laitettaisiin reilusti nettiin luettavaksi ilman maksumuureja ja opiskelemaan pääsemisvaatimuksia, tämä mörkö kutistuisi pieneksi ja ihmisten itseluottamus ja usko kykyyn pärjätä glorifioiduissa opistoissa kasvaisi paljon. 

Nykyisellään yliopisto on muuri osattomuuden ja työelämän välillä samaan tapaan kuin Berliinin muuri oli este vapaan maailman ja kommunismin välillä. Moni tyytyi kohtaloonsa, kun muurin ylittäminen olisi voinut viedä hengen ja samaan tapaan moni jää ilman muodollista pätevyyttä, koska byrokraattinen muuri olisi sosiaalisesti, taloudellisesti tai muutoin liian vaikea ylittää, vaikka kyllä oppisi ne työssä oikeasti tarvittavat asiat nopeasti. 

Virallisesti koulujen tehtävä on olla laitos, joka tuottaa ammattitaitoa ja pätevyyttä, mutta epävirallisesti taas niiden tehtävä on ylläpitää hierarkioita, rajoittaa kilpailua ja palvella koulujen henkilökunnan ja sieltä valmistuneiden etuasemaa työmarkkinoilla.

Avoimen yliopiston kurssit ovat avoimia kaikille ja useimmat tehdään netissä. On jokseenkin typerää vaatia asioita, jotka ovat jo olemassa. 

-Avoin yliopisto on kovin maksullista

-Avoimessa yliopistossa saa käydä vain tiettyjä kursseja ja on opettajan armosta kiinni saatko niistä hyväksytyn tai riittävän hyvän numeron päästäksesi jatkoon; joillakin aloilla opettajien arvostelu on politisoitunutta ja he näkevät kapinallisuutta siellä, missä sitä ei ole ja alentavat numeroa. Olen törmännyt myös kiusaaviin opettajiin, jotka teeskentelevät, ettei joku palautus ole tullut ajassa ja opiskelija jaa ilman suoritusta

-Avoin yliopisto ei poista sitä ongelmaa, että kouluun pitää edelleen hakea ja "päästä"

-Avoin yliopisto ei poista toiselle puolelle Suomea soluasuntoon muuttamisen ongelmaa

-Avoin yliopisto ei poista työn ja erilaisten lähiopetusten, gradujen sun muiden esteiden sovittamista omaan elämäntyyliin eli oman elämäntyyliin sovittamista toisten keksimiin aikatauluihin ilman, että tästä sovittamisesta saa rahaa kuten työssä

Pitäisi siirtyä samaan systeemiin kuin mikä yleisissä kielitutkinnoissa on, että jokainen voisi osoittaa pätevyytensä yhdessä päivässä koulutustaustasta riippumatta tulemalla kokeeseen, joka on kaikille avoin. Kurssit eivät ole tarpeellisia; tieto on tarpeellista. Gradut ja tutkielmat kuuluisivat vapaaehtoisuuden piiriin sille marginaalille, joka haluaa tutkijaksi. Yliopistojen olemassaoloa perustellaan sillä, että siellä tehdään tutkimusta. Siinä tapauksessa perustyöhön haluavien pitäisi sitäkin suuremalla syyllä päästä ammattiin osoittamalla tietonsa näyttökokeessa. 

Yliopistojen opintopistesysteemit sun muut rakenteet on taidettu katsoa läpi joskus kylmän sodan aikaan jos silloinkaan; nyt olisi tuuletuksen paikka. Internet on poistanut tiedon monopolin lopullisesti. Esim.sosiaalityö ei ole sydänkirurgiaa, vaan samat asiat voi itse lukea netistä ja kun teoriatiedot on kunnossa, jollakin lafkalla pitäisi olla velvollisuus järjestää tarvittavat työharjoittelut laillisen pätevyyden saamiseksi pärstästä, toisen asteen koulutuksen käymisestä tai käymättömyydestä, avoimesta yliopistosta, yliopistosta, sukupuolesta, iästä tai uskovaisuudesta riippumatta. 

Tällä tavalla loppuisi työvoimapula melkein kaikilta aloilta hetkessä. Mutta kuten aiemmin sanoin, on tahoja, joille tämä olisi kauhistus oman aseman heikkenemisen pelossa. Voidaan tuntea sympatiaa niitä kohtaan, jotka ovat kirskuttaneet hampaita X vuotta turhan pitkässä koulutusputkessa, mutta tämän perusteella ei voida siirtää traumaa eteenpäin ja vaikeuttaa nuorten tulevaisuutta. Ennen vanhaan ei ole ollut myöskään antibiootteja tai ohitusleikkausta, mutta harva persjäärä enää haluaa kieltää näitä tai muuta edistystä nuoremmilta, vaikka olisi itse joutunut kituuttamaan. 

Täysin ilmaisia opintoja ei ole, myös tutkinto-opiskelijoilla on maksuja. Esim. läsnäolo on maksullista. 

Luonnollisestikin opettaja vastaa arvosanasta ja siitä hyväksyykö suorituksen suoritetuksi vai ei. 

Kun hakijoita on enemmän kuin mahdollisuuksia kouluttaa, on aina olemassa hakumenettely. 

Nykyisen yliopiston voi hyvin pitkälti suorittaa muuttamatta opsikelupaikkakunnalle. Itse suoritin sosiaalityön opinnot 600km päässä kampuksesta, toki kävin tarvittaessa paikan päällä. 

Monimuoto-opinnot saa helposti sovitettua osaksi muuta elämää. Itse olin kokopäivätyössä ja perheellinen opiskeluaikani. 

Yliopistolla on velvollisuus katsoa, että koulutus on korkeatasoista eikä mitään fake news opintoja netistä omaan tahtiin. 

Kiinnostavaa. Yliopistoissa on yleensä läsnäolopakko vähintään kieli- ja menetelmäopinnoissa, samoin vuorovaikutukseen liittyvissä opinnoissa, seminaareja... Sosiaalityötä ei opita kirjekursseilla missään yliopistossa. Miten mahtoi onnistui 600 km päästä? Tavoiteajassa et ainakaan ole voinut valmistua, jos teit alemman ja ylemmän tutkinnon. Maisteriksi ei myöskään voi valmistua minkään monimuoto-opintojen kautta, ei yliopistossa ole sellaisia vaan ammattikorkeassa. Taidat olla oikeasti olla sossuna esiintyvä sosionomi?

T. Oikeasti maisteri, sosiaalityö pääaineena.

Olen YTM, mutta olen myös FM. Tein nuorena tuon FM:n, jolloin suoritin kieli-, menetelmä- ja viestintäopinnot. Seminaarit kävin paikan päällä, nykyisinhän monet niistä ovat myös etäyhteyksillä.

T: Oikeasti tuplamaisteri ja sossu

Mutta alempaa + ylempää ei voinut suorittaa etänä tavoiteajassa 600 km päästä. (Ei kommentoija ole korona-aikana opiskellut.) Eikä edelleenkään sosiaalityössä ole mitään monimuoto-opintoja, en löytänyt yhdestäkään yo:sta moisia. Sinun tilanteesi on eri.

T. Se, jolle kommentoit.

Avoimessa yliopistossa voi suorittaa etänä perus- ja aineopinnot monessa yliopistossa. Pitkä harjoittelu toki pitää tehdä läsnäolevana, mutta sen voi tehdä kotikaupungissaan. Yhä useampi syventävien opintojen seminaari on mahdollista hoitaa etäyhteyksillä, jolloin varsinainen pakko asua opiskelupaikkakunnalla jää aika ohueksi. Graduseminaareista esim. Rovaniemi on pitänyt niitä Helsingissä jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa suojatyö, hyvä palkka ja edut, pilipalikoulutus.

Mikäs siinä on pätiessä. Ei edes vastuuseen joudu.

Pilipalikoulutus

Yliopisto

Valitse toinen

Ei taida kaltaisesi av mamma päästä edes yliopiston pääsykokeeseen

Tuohon on kyllä sanottava se, että Suomessa yliopistosta tehdään mörkö ja isompi asia kuin se oikeasti on keinotekoisten esteiden ja hierarkioiden kautta. Jos poistettaisiin toisen asteen koulutusvaatimus ja kaikkien kurssien sisältö laitettaisiin reilusti nettiin luettavaksi ilman maksumuureja ja opiskelemaan pääsemisvaatimuksia, tämä mörkö kutistuisi pieneksi ja ihmisten itseluottamus ja usko kykyyn pärjätä glorifioiduissa opistoissa kasvaisi paljon. 

Nykyisellään yliopisto on muuri osattomuuden ja työelämän välillä samaan tapaan kuin Berliinin muuri oli este vapaan maailman ja kommunismin välillä. Moni tyytyi kohtaloonsa, kun muurin ylittäminen olisi voinut viedä hengen ja samaan tapaan moni jää ilman muodollista pätevyyttä, koska byrokraattinen muuri olisi sosiaalisesti, taloudellisesti tai muutoin liian vaikea ylittää, vaikka kyllä oppisi ne työssä oikeasti tarvittavat asiat nopeasti. 

Virallisesti koulujen tehtävä on olla laitos, joka tuottaa ammattitaitoa ja pätevyyttä, mutta epävirallisesti taas niiden tehtävä on ylläpitää hierarkioita, rajoittaa kilpailua ja palvella koulujen henkilökunnan ja sieltä valmistuneiden etuasemaa työmarkkinoilla.

Avoimen yliopiston kurssit ovat avoimia kaikille ja useimmat tehdään netissä. On jokseenkin typerää vaatia asioita, jotka ovat jo olemassa. 

Kalliin puoleisia ne kurssit kuitenkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on hyvät palkat n. 4000 eur/kk alatasolla ja yläportalla 8000 ... 15000 eur/kk

Ja "palkitona" tappouhkailut ja retkikirveet siviilielämässä oman asunnon ovessa...

Tosi kovanahkaisen hommaa.

Vierailija kirjoitti:

On, paljonkin.

Sos sun työhän on siistiä sisätyötä, vaikka joutuu vaikeita asiakkaita kohtaamaan.

Verrattuna johonkin teurastajan tai johonkin muuhun fyysiseen, kuormittavaan ja hankalissa tehdas- tai varasto-olosuhteissa tehtävään työhön tuo on oikein helppoa ja mukavaa.

Hulluja saa pelätä 24/7

Vierailija kirjoitti:

Huuhaa suojatyö, hyvä palkka ja edut, pilipalikoulutus.

Mikäs siinä on pätiessä. Ei edes vastuuseen joudu.

Mutta asiakkaita saa pelätä, vaikka joskus duuninsa lopettaiski.

Ei ne tajua, että suorittaa virkavelvoitettaan.

Tosi hurja ammatinvalinta sossuilla. Itte en uskaltaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä turvakielto on sossutyöntekijöiden keskuudessa?

100%

Ja silti pöpit vainoaa kamapäissään.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan tietyt työt, joissa myös vastuuta mutta pas kat palkat ja työajat.

Älä unohda väkivallan jatkuvaa uhkaa ja siviilielämäänkin puuttumista.

Kovapäisten -ja nahkaisten ammatinvalinta.

Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av on kuin Itä-Helsinkin räkäisimmän baarin happyhour: ihmiset, jotka ei pysty pitämään edes omasta itsestään huolta haukkuvat sosiaalityöntekijöitä pilipalityötä tekeviksi suojatyöntekijöiksi. 

99% kyllä juurikin puoltaa näitä sosiaalityöntekijöitä täällä, samoin kuin tätä aloitusta. Huostaanotot väärin perustein ovat tosiasia meidän maassa, samoin kuin varsinkin se, että huostaa ei suostuta purkamaan kuten maamme laki vaatisi. Samassa perheessä, johon ei suostuta palauttamaan huostaanotettuja lapsia, elää uusia nuorempia lapsia aivan onnellisina. Jos heitä ei kerran tarvitse ottaa huostaan, miksi niitä vanhempia lapsia ei voida palauttaa takaisin varsinkin kun he itsekin sitä toivoisivat kipeästi?

Huostaanotot puretaan kun niille ei ole perustetta. Ei niitä turhaan jatketa. Itsekin olen kotiuttanut puolisen kymmentä pelkästään tänä vuonna. 

Sinä ehkä mutta ei kaikki sossut. Sijaisperhe esim. saattaa olla todella omistushaluinen ihan rahan takia. Ja tästä on todisteita, mustaa valkoisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on hyvät palkat n. 4000 eur/kk alatasolla ja yläportalla 8000 ... 15000 eur/kk

Ja "palkitona" tappouhkailut ja retkikirveet siviilielämässä oman asunnon ovessa...

Tosi kovanahkaisen hommaa.

No hullu onkin kuvitelma, että ihmiset helpolla lapsensa antavat pois. Kuka tahansa ymmärtää joka ajattelee omalle kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa on hyvät palkat n. 4000 eur/kk alatasolla ja yläportalla 8000 ... 15000 eur/kk

Ja "palkitona" tappouhkailut ja retkikirveet siviilielämässä oman asunnon ovessa...

Tosi kovanahkaisen hommaa.

No hullu onkin kuvitelma, että ihmiset helpolla lapsensa antavat pois. Kuka tahansa ymmärtää joka ajattelee omalle kohdalleen.

Toisaalta on sitäkin, että tyyliin "hakekaa vain pois" tai ei yhtään olla kiinnostuneita hakemaan lasta esim. sairaalasta, koska "itse hölmöillyt" jne. Vanhemmuuden myytti elää tiukassa, mutta rajat siinäkin on, joskus jaksaminen, mutta aina ei välttämättä kiinnostusta tai kykyä rooliin alun perinkään. Kylmäävän yksin on osa lapsista ja nuorista, niin se vaan on. Ja silti ei anneta helpolla pois, jos siitä on seurauksena mm. maineen menetys (ei välittäminen) tai jokin hyöty itselle, kuten isompi asunto tai tuet. Tällaistakin on, eikä se ole mikään uskon asia valitettavasti. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöt on todellinen asia, eikä tällöin ole aina mahdollisuutta normaaliin vanhemmuuteen, ei vain ole mistä antaa.

Mutta noita tapauksia on oikeasti paljonkin että ei suostuta palauttamaan huostaanotettuja lapsia vaikka samassa perheessä saa toiset saman perheen lapset asua. Kyllä voi silloin kysyä miksi eivät isommat saa tulla takaisin siskojensa ja veljiensä luo, kun sitä koko perhe yhdessä toivoo. Ihmiskaappaus on yksi suurimpia ihmisoikeusrikoksia.

Mielestäni moni asia tehdään hienosti puhumalla monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi kuin se oikeasti on. 

Lääkärin hommaa pidetään yleisesti vaativampana kuin sosiaalityöntekijän, joten pitääkö lääkärien lähettää Tinderissä menestyviä kuvia ja CV päästäkseen omiin harjoitteluihinsa vai tulevatko ne ehkä kuten manulle illallinen, kunhan on päässyt kouluun ja selviää teoriasta? Nämä epätasa-arvoiset vaatimukset saattavat olla ongelmallisia perustuslain kannalta. Myös muilla terveysalojen opiskelijoilla taitaa olla aika selvää, minne mennään harjoitteluun, mutta kaikki opiskelijat eivät suinkaan ole tasa-arvoisia tässä asiassa riippuen paikkakunnasta, koulusta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. 

Tiedän että nykyaikana sosiaalialalla on alettu keskustelemaan siitä pitäisikö sosionomin tehdä sosiaalityöntekijän hommat (tietääkseni joillakin paikkakunnilla tämä toimii väliajoin tämän suuntaisesti siten, että sosiaaliohjaajasta tulee erityissosiaaliohjaaja), koska silloin se kehittäminen ja 'rakenteellisuus' alkaisi toteutua; nykyiselläänhän molemmat lähinnä ohjaavat palveluihin ja seuraa asiakkaan palvelutarvetta (toki sosionomi myös touhuaa asiakkaan rinnalla eikä tee yhtä vaativia palveluntarpeen arviointeja tai päätöksiä) kertoen mitä palveluita on tarjolla ja mitä apua on lupa tai laintulkinnan mukaan pakko myöntää asiakkaalle. Ehkä tämän takia sosiaalityötä ei ole pidetty ns.professioammattina, koska työ ei ole ollut tarpeeksi vaativaa, itsenäistä tai omaleimaista, vaan enemmän välikätenä oloa asiakkaan ja auttajan välillä. 

Myös koulupuolella on ollut tuota vääntöä saako ei-sosiaalityöntekijä olla kuraattori vai ei ja on ollut näitä nuivia kannanottoja siihen, että harmittaa tämä uusi laki, kun muutkin saa olla kuraattoreita. Mitään perusteluita ei vain ole kerrottu mikä niissä hommissa on niin vaikeaa? Saatan olla kyyninen, mutta minulle tästä tulee sellainen kuva, että halutaan rajoittaa kilpailua, jotta omasta asemasta ei tarvitsisi taistella jonkun muun kanssa, joka saattaakin olla yhtä pätevä tai pätevämpi mitä tulee varsinaiseen substanssiin eli asiakkaiden kohtaamiseen ja auttamiseen. Sosiaalipoliittinen luento ylisukupolvisuudesta voi olla kiinnostava, mutta ei välttämättä olennaista, kun koulussa on vastaanotolla itkuinen lapsi tai nuori. Eli pitää kysyä kuinka paljon tutkinnoissa on sellaista tavaraa, jota voi oikeasti hyödyntää ja kuinka paljon villaa ja höyheniä, jotka on alunperin täytynyt laittaa täytteeksi, jotta saadaan jonkun lain tai asetuksen vaatima opintopistemäärä täyteen ja nostettua joku ammattikunta yliopistolliseen asemaan?

Tälläkin palstalla oli pitkä ketju sosiaalityöstä, jossa ainetta opiskelleiden oli vaikea kertoa mitä konkreettista on oppinut ja moni muu on sanonut, etteivät opiskelut vastaa työmarkkinoiden vaatimuksia. En ole koskaan kuullut esim.yhdenkään psykologin sanovan näin omista opinnoistaan; niissähän opinnot ovat tiukkaa asiaa heti ensimmäisestä kurssista lähtien. En epäile sitä etteikö enemmän älyllisesti suuntautuneet ja monessa tapauksessa skarpimmat ihmiset hakeudu yliopistopuolelle, mutta tässä täytyy erottaa toisistaan henkilön synnynnäisistä taipumuksista tulevat työhön vaikuttavat ominaisuudet sekä koulutus; pitemmän koulutuksen aikana kyllä kerkeää kasvaa ihmisenä ja lueskella monenlaista, mutta tämä ei tarkoita sitä, että koulutus itsessään tekee sen tärkeimmän eron esim.sosionomin ja sosiaalityöntekijän välillä.

En ole varma mitä tarkoitit viitteillä, mutta viitteiden tekemistähän siis harjoitellaan kaikissa AMK-opinnoissakin jollakin kurssilla. En silti oikein ymmärrä millä tavalla tämä puoltaa gradujen ja opinnäytetöiden olemassaoloa.