Lue keskustelun säännöt.
Vapaus parisuhteessa
13.10.2020 |
Hei!
Haluaisin tietää, millä tavalla te parisuhteessa olevat ylläpidätte omaa vapauttanne konkreettisesti arjessa? Minulle yksi tärkeimmistä arvoista on vapaus ja omatila, vapsus ei tietenkään tarkoita sitä että on vapaa tekemään mitä huvittaa muiden ihmisten kanssa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Omat asunnot.
Ei tulis mieleenkään pilata hyvää suhdetta yhteisellä kämpällä tai lapsilla.
Miksi koet suhteen menevän pilalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Etkö yksin ollessa tiskaa, pyykkää, käy kaupassa yms? Ei se työmäärä sen isommaksi muutu parisuhteessa jos niitä ei anna kasautua itselle. Määrällisesti tekeminen tuplaantuu, mutta siinä onkin kaksi niitä tekemässä.
Ei sitä yksin ollessa niin paljoa ole. Kerran viikossa teen ruuat koko viikolle. Syön ne viikon aikana. Kotityöt vie 10-15min päivässä. Kyllähän se mies sotkee, haluaa syödä erillaisia ruokia joka päivä, syö myös valtavasti, teettää työtä. Itse en käy missään enkä tapaa ketään. Yleensä miehillä on kavereita sukua ym, joita pitää tavata ja istua koristeena hymyilemässä. Yleensä teen parisuhteessa kaikki kotityöt, tarjoan seksuaali ja seuralaispalvelun. Olen pitkämielinen, en nalkuta, olen hiljaa jos käsketään olla. Tuntuu kuin tekisi 7 päiväistä työviikkoa ja mies on työnantaja. En ole ikinä päässyt sisään siihen mikä on se parisuhde mistä ihmiset puhuu. En koe osaavani suorittaa sitä oikein ja siksi uuvun nopeasti.
No ei sulla ole hääviä parisuhdetta sitten ollut. Meillä molemmat syö nyt aina suunnilleen samaa ruokaa. Ja ehkä suunnilleen saman verran. Ei kyllä mitenkään olla seurattukaan asiaa... meillä taas vaimo näkee usemmin kavereitaan. Yleensä kun vaimon kaverit on täällä niin olen omissa oloissani. Ei mun tartte siinä sohvalla istua ja pällistellä jos en halua. Eikä vaimonkaan, jos mun kavereita on kylässä. Miksi pitäisi olla? Jos itse olet vässykkä niin turha vikistä huonoista parisuhteista.
Vapaus parisuhteessa on myytti ja legenda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat asunnot.
Ei tulis mieleenkään pilata hyvää suhdetta yhteisellä kämpällä tai lapsilla.
Miksi koet suhteen menevän pilalle
No kun kaks on jo mennyt ja on kumppanin kans sovittu, että tätä kolmatta en ees enää kokeile.
Meidän on ollu hyvä näin.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä mitenkään erikseen tarvitse ylläpitää. Kumpikin saa olla sellainen kuin on ja tehdä asioita, joita haluaa tehdä. Toki toisen toiveet ja tunteet otetaan huomioon, mutta omasta halusta jopa sinne puolison serkun kissanristiäisiin aina loppupeleissä mennään.
Olin aiemmin parisuhteessa, missä mies ei kunnioittanut vapauttani päättää omista harrastuksistani, vaatteistani ja vapaa-ajastani. Se suhde loppui. Parisuhteessa tulee voida olettaa, että saa olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vapautta? Väistämättä jo toisen erilainen päivärytmi vaikuttaa minuun, samoin hänen tunnetila ja "energia".
Kuinka pitkä suhde? Alussa ollaan symbioosissa ja sitten erillistytään. Tämä voi mennä eri tahtiin ja aiheuttaa valtataisteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin olla suhteessa minä ja me ainoastaan niissä asioissa, joissa ollaan yhdessä ja joita tehdään yhdessä. Minä saan harrastaa mitä haluan ja saan tehdä työtä sen verran ja siinä määrin kuin haluan, sellaista työtä mitä haluan. Minä maksan yhteisistä kuluista puolet ja osuuteni asuntolainasta. MInä saan pukeutua niinkuin haluan ja kelpaan sellaisena miehelle kuin kelpaan itsellenikin. Me harrastamme yhdessä mitä harrastamme yhdessä ja me sovimme miten tehdään kotitöitä ja mitä ostetaan ulkopuolisilta. Minä päätän omista rahoistani, autostani ja ajastani ja me päätämme esim. sisustuksesta ja asumisesta yhdessä. Me sovimme lastenhoidosta ja kasvatuksesta yhdessä. Me sovimme myös esim. muutosta toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille ja siitäkin että muutammeko yhdessä vai muuttaako vain toinen jos kysymys töiden perässä muuttamisesta. Sitä rataa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan perinteisessä parisuhteessa elävä voi väittää olevansa täysin vapaa. Parisuhteen idea on nimenomaan sitoutua yhteen ihmiseen, ja välillä se tarkoittaa (vapaaehtoista) omasta vapaudesta luopumista.
Esimerkki: Olen lähdössä vaatekaupoille, koska tarvitsen uudet housut. Mieheni tulee kotiin ja hän on juuri kuullut musertavan uutisen, joka ei kuitenkaan varsinaisesti koske minua. En lähde kaupoille vaan jään kotiin mieheni tueksi. Luovun vapaudestani mennä ostamaan uudet housut.
Mielestäni vapauden ja sitoutumisen välinen ristiriita on aina läsnä parisuhteessa. Kuinka paljon olen valmis luopumaan omista haluistani ja tarpeistani puolisoni hyväksi? Ei oo todellakaan helppo kysymys.
Uskon, että sen kyllä tuntee itse, saako elää tarpeeksi vapaasti suhteessa. Ihanteellisessa tilanteessa kumpikin mielellään luopuu omasta vapaudestaan tarvittaessa ja vastaavasti vaalii kumppaninsa vapautta elää ihan vain itselleen. Useinhan dynamiikka on jotain muuta...
Ap:lle: Meidän suhteessa vapautta pidetään yllä seuraavilla keinoilla:
1. Avoin keskustelu (tärkein!)
2. Toinen lähtee pois kotoa tarvittavaksi ajaksi. Tää voi olla 15 min kävely tai kahden päivän viikonloppureissu. Toimii aina meillä.
3. Seurallisempi osapuoli (=minä) pitää tietoisesti turpansa kiinni eikä kaada omia asioitaan koko ajan toisen niskaan. Tää on vaatinut opettelua ja toisaalta ihan elämänmuutosta.
Olen siis pikkuhiljaa oppinut olemaan roikkumatta miehessäni liikoja, mikä taas liittyy mielenterveysongelmista parantumiseen ja oman ammatillisen kutsumuksen ja identiteetin löytymiseen. Eli tavallaan tää 3. vois olla että toinen/molemmat alkaa hoitaa päänsisäisiä ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tärkein arvo on vapaus.
Ensimmäisessä avioliitossani en päässyt ylläpitämään sitä. Nykyisessä minulla se on ilman, että sitä edes huomaa.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mies ei koskaan tuomitse tai kritisoi ajatuksuani tai tunteitani, vaan minulla on vapaus sanoa, mitä haluan. Minulla on vapaus olla väsynyt tai omissa ajatuksissani ilman, että kuulen olevani väärä. Yms.
Luulin, että tämä on ihan normi parisuhteessa? Ainakin kahdessa pitkässä suhteessa, missä olen elänyt.
Millaisissa ihmesuhteissa ihmiset oikein elävät?
N58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttina tarvitsen omaa aikaa ja omaa rauhaa. Vanhemmiten omaa rauhaa nukkuakseni hyvin enkä halua toista keskeyttämään uniani. Mies kuorsaa ja olin pitkään aivan hermona kun en saanut unta ollenkaan ja ihan zompiena kuljin kunnes laitoin meidän makkarit erilleen. Nuorena nukuin kuin tukki vaikka missä metelissä ja korinassa. Vapaus on se ettei minun tarvitse tehdä lapsia sillä jättäisin heti mieheni jos hän alkaisi sellaisia vaatimaan. Tunnen olevani vapaa kun minulta ei vaadita mitään sellaista mitä en halua tehdä vaan kelpaan sellaisenaan elämän kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tärkein arvo on vapaus.
Ensimmäisessä avioliitossani en päässyt ylläpitämään sitä. Nykyisessä minulla se on ilman, että sitä edes huomaa.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mies ei koskaan tuomitse tai kritisoi ajatuksuani tai tunteitani, vaan minulla on vapaus sanoa, mitä haluan. Minulla on vapaus olla väsynyt tai omissa ajatuksissani ilman, että kuulen olevani väärä. Yms.
Luulin, että tämä on ihan normi parisuhteessa? Ainakin kahdessa pitkässä suhteessa, missä olen elänyt.
Millaisissa ihmesuhteissa ihmiset oikein elävät?
N58
Ei voi olla kahta pitkää parisuhdetta ihmisen lyhyen elämän aikana.
Vapaus on sitä ettei kukaan painosta tekemään mitään sellaista mikä ei ole oma juttu. Eikä tarvitse miellyttääkseen tehdä mitään sellaista että saa toisen pidettyä. Vapaus on sitä ettei kukaan uhkaile ja kiristä.
Vapaus on sitä että tuntee ettei hyväksikäytetä parisuhteessa ja luottaa toiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan perinteisessä parisuhteessa elävä voi väittää olevansa täysin vapaa. Parisuhteen idea on nimenomaan sitoutua yhteen ihmiseen, ja välillä se tarkoittaa (vapaaehtoista) omasta vapaudesta luopumista.
Esimerkki: Olen lähdössä vaatekaupoille, koska tarvitsen uudet housut. Mieheni tulee kotiin ja hän on juuri kuullut musertavan uutisen, joka ei kuitenkaan varsinaisesti koske minua. En lähde kaupoille vaan jään kotiin mieheni tueksi. Luovun vapaudestani mennä ostamaan uudet housut.
Mielestäni vapauden ja sitoutumisen välinen ristiriita on aina läsnä parisuhteessa. Kuinka paljon olen valmis luopumaan omista haluistani ja tarpeistani puolisoni hyväksi? Ei oo todellakaan helppo kysymys.
Uskon, että sen kyllä tuntee itse, saako elää tarpeeksi vapaasti suhteessa. Ihanteellisessa tilanteessa kumpikin mielellään luopuu omasta vapaudestaan tarvittaessa ja vastaavasti vaalii kumppaninsa vapautta elää ihan vain itselleen. Useinhan dynamiikka on jotain muuta...
Ap:lle: Meidän suhteessa vapautta pidetään yllä seuraavilla keinoilla:
1. Avoin keskustelu (tärkein!)
2. Toinen lähtee pois kotoa tarvittavaksi ajaksi. Tää voi olla 15 min kävely tai kahden päivän viikonloppureissu. Toimii aina meillä.
3. Seurallisempi osapuoli (=minä) pitää tietoisesti turpansa kiinni eikä kaada omia asioitaan koko ajan toisen niskaan. Tää on vaatinut opettelua ja toisaalta ihan elämänmuutosta.
Olen siis pikkuhiljaa oppinut olemaan roikkumatta miehessäni liikoja, mikä taas liittyy mielenterveysongelmista parantumiseen ja oman ammatillisen kutsumuksen ja identiteetin löytymiseen. Eli tavallaan tää 3. vois olla että toinen/molemmat alkaa hoitaa päänsisäisiä ongelmiaan.
Et luovu vapaudestasi. Sinulla on edelleen vapaus. Valitset kuitenkin tehdäkin toisin.
Vapaus on mennyttä jos parisuhteessa pakotetaan lapsia hankkimaan ja tehdään niitä väkisin jos toinen ei halua. Uhkailemalla että jätän sut jos ei niitä ala tulla. Suurin osa eroista on just tätä että on kiristetty ja uhkailtu toista aikansa kunnes kiristetty huomaa
En keksi miten eriyisesti ylläpitäisin vapauttani. Jos haluan mennä johonkin kaverien kanssa niin menen. Jos haluan käydä kaverien kanssa ulkomailla niin sitten käyn. En lupaa kysy vaan pidän kiinni sovituista asioista vaimon kanssa ja muuten olen vapaa menemään kuten haluan.
Jos tarvitsen kotona omaa rauhaa niin laitan vastamelukuulokkeet päähän ja kuuntelen jotain mukavaa podcastia. Tai sitten menen yläkertaan omaan huoneeseeni tietokoneelle. Toisinaan taas lähden ulos kävelylle, jos oikeasti haluan olla yksin.
Ei me ainakaan toisissamme koko aikaa olla kiinni vaikka naimisissa ollaankin. Jos oltaisiin niin ei tämä avioliitto kauaa kestäisi.