Lue keskustelun säännöt.
Vapaus parisuhteessa
13.10.2020 |
Hei!
Haluaisin tietää, millä tavalla te parisuhteessa olevat ylläpidätte omaa vapauttanne konkreettisesti arjessa? Minulle yksi tärkeimmistä arvoista on vapaus ja omatila, vapsus ei tietenkään tarkoita sitä että on vapaa tekemään mitä huvittaa muiden ihmisten kanssa.
Kommentit (48)
Pitkä parisuhde on elin ikäinen ja miksi moni sanoo jotain muutamien vuosien parisuhdetta muka pitkäksi. Ja niille on pitkä parisuhde ihan kaksi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin haluaisin suhteen, joka ekalla vastaajalla on. Mutta tällaisen ’normaalin’ 42 vuotiaan naisen suhteiden alutkin tyssää jo siihen, että miehet haluavat sitä perinteistä ’parisuhde-helvettiä’. Miksei voi elää omaa arkea omissa asunnoissaan ja tapailla silloin kun sopii?
Minulla on liikaakin vapautta ja aikaa olla itsekseni suhteessa. Mies tekee pitkää päivää ravintola-alalla yöhön asti, vapaapäiviä on harvakseltaan ja silloin haluaa käyttää itse aikaansa pelaamalla tietokonepeliä. Ironisinta on, että ehdotin itse koronakeväällä, että aletaan yhdessä tätä peliä pelaamaan kun molemmat olemme sitä ennen tutustumistamme pelanneet paljonkin. Mies vaan löysi pelistä parempaa peliseuraa kuin minä. Saan olla yksin monen monta tuntia viikossa, kun olen tämän vuoden ollut opiskelijana ja tunnit tietysti suoritettu etänä kotoa käsin muutamana iltatuntina viikossa. Ystävillänikin on kokoaikaiset työpaikat ja harvoin pääsen heitä näkemään. Vanhempieni luokse saatan ajaa joka toinen ilta viikossa, kun ei tätä yksinoloa loputtomiin jaksa. Olen kateellinen monille ystävilleni joilla on sisaruksia joiden kanssa pitävät tiiviisti yhteyksiä.
N25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Etkö yksin ollessa tiskaa, pyykkää, käy kaupassa yms? Ei se työmäärä sen isommaksi muutu parisuhteessa jos niitä ei anna kasautua itselle. Määrällisesti tekeminen tuplaantuu, mutta siinä onkin kaksi niitä tekemässä.
Ei sitä yksin ollessa niin paljoa ole. Kerran viikossa teen ruuat koko viikolle. Syön ne viikon aikana. Kotityöt vie 10-15min päivässä. Kyllähän se mies sotkee, haluaa syödä erillaisia ruokia joka päivä, syö myös valtavasti, teettää työtä. Itse en käy missään enkä tapaa ketään. Yleensä miehillä on kavereita sukua ym, joita pitää tavata ja istua koristeena hymyilemässä. Yleensä teen parisuhteessa kaikki kotityöt, tarjoan seksuaali ja seuralaispalvelun. Olen pitkämielinen, en nalkuta, olen hiljaa jos käsketään olla. Tuntuu kuin tekisi 7 päiväistä työviikkoa ja mies on työnantaja. En ole ikinä päässyt sisään siihen mikä on se parisuhde mistä ihmiset puhuu. En koe osaavani suorittaa sitä oikein ja siksi uuvun nopeasti.
No ei sulla ole hääviä parisuhdetta sitten ollut. Meillä molemmat syö nyt aina suunnilleen samaa ruokaa. Ja ehkä suunnilleen saman verran. Ei kyllä mitenkään olla seurattukaan asiaa... meillä taas vaimo näkee usemmin kavereitaan. Yleensä kun vaimon kaverit on täällä niin olen omissa oloissani. Ei mun tartte siinä sohvalla istua ja pällistellä jos en halua. Eikä vaimonkaan, jos mun kavereita on kylässä. Miksi pitäisi olla? Jos itse olet vässykkä niin turha vikistä huonoista parisuhteista.
Minä olen opetellut itsekkyyttä suhteideni jälkeen ja todennut että parisuhteilla ei ole mitään annettavaa. Nyt minä annan tyhjästä tyhjän. Pidän myös jatkossa huolen että tyhjästä saa tyhjän.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä parisuhde on elin ikäinen ja miksi moni sanoo jotain muutamien vuosien parisuhdetta muka pitkäksi. Ja niille on pitkä parisuhde ihan kaksi vuotta.
Mulla vasta 30 - vuoden parisuhde ja me olemme vannoneet olevamme yhdessä lopun ikää kunnes kuolema erottaa tai erottaako silloinkaan. Olemme kasvaneet yhteen kun kaikki muut ovat kasvaneet erilleen jo muutaman vuoden jälkeen. Kaikki alun vastoimkäymiset olemme selättäneet. Olemme siinä vaiheessa kun ei paljoa sanoja tarvita kun ymmärrämme toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus on se uhraus mikä tehdään kun mennään parisuhteeseen. Minulla ei olisi nykyään enää sellaiseen viitsimistä enkä jaksaisikaan. Parisuhteessa elämänsä pitää sovittaa jonkun toisen elämään eikä se minulta ainakaan onnistu nyt kun olen päässyt elämään vapaana.
En usko että parisuhde vaarantaa vapauden. Yhtälailla vapaa voi olla parisuhteessakin. Ihminen kuitenkin kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Kysymys onkin kuinka yhdistää vapauden ja itsenäisyyden tunne sekä tämä rakkaus
Niin minä ajattelen vaan työllistävää vaikutusta. On tiskit, pyykit, ruoka, kaupassakäynti, eri unirytmit, sisustusmaku, tilantarve, oman ajan tarve, muut ihmissuhteet mitkä tulee mukana. Siis työtä, työtä, työtä. Sitä ei poista satunnainen halaus ja seksi silloin tällöin.
Etkö yksin ollessa tiskaa, pyykkää, käy kaupassa yms? Ei se työmäärä sen isommaksi muutu parisuhteessa jos niitä ei anna kasautua itselle. Määrällisesti tekeminen tuplaantuu, mutta siinä onkin kaksi niitä tekemässä.
Ei sitä yksin ollessa niin paljoa ole. Kerran viikossa teen ruuat koko viikolle. Syön ne viikon aikana. Kotityöt vie 10-15min päivässä. Kyllähän se mies sotkee, haluaa syödä erillaisia ruokia joka päivä, syö myös valtavasti, teettää työtä. Itse en käy missään enkä tapaa ketään. Yleensä miehillä on kavereita sukua ym, joita pitää tavata ja istua koristeena hymyilemässä. Yleensä teen parisuhteessa kaikki kotityöt, tarjoan seksuaali ja seuralaispalvelun. Olen pitkämielinen, en nalkuta, olen hiljaa jos käsketään olla. Tuntuu kuin tekisi 7 päiväistä työviikkoa ja mies on työnantaja. En ole ikinä päässyt sisään siihen mikä on se parisuhde mistä ihmiset puhuu. En koe osaavani suorittaa sitä oikein ja siksi uuvun nopeasti.
No ei sulla ole hääviä parisuhdetta sitten ollut. Meillä molemmat syö nyt aina suunnilleen samaa ruokaa. Ja ehkä suunnilleen saman verran. Ei kyllä mitenkään olla seurattukaan asiaa... meillä taas vaimo näkee usemmin kavereitaan. Yleensä kun vaimon kaverit on täällä niin olen omissa oloissani. Ei mun tartte siinä sohvalla istua ja pällistellä jos en halua. Eikä vaimonkaan, jos mun kavereita on kylässä. Miksi pitäisi olla? Jos itse olet vässykkä niin turha vikistä huonoista parisuhteista.
Minä olen opetellut itsekkyyttä suhteideni jälkeen ja todennut että parisuhteilla ei ole mitään annettavaa. Nyt minä annan tyhjästä tyhjän. Pidän myös jatkossa huolen että tyhjästä saa tyhjän.
Olisiko ollut parempi luopua turhasta itsekkyydestä suhteissa niin joku suhde olisi voinut toimia. Nuorena ihminen on järkyttävän typerä ja liian ehdoton omine vaatimuksineen. Parisuhteessa kasvatetaan toinen toista eikä ole mitään valmista täydellistä kumppania niin kuin sellaista haetaan nykyään niin kuin työnantaja hakee työntekijää.
Rahaa tulee ja olen ennemmin yksin kuin olisin yksin rahattomuuden takia. Mieheni on työhullu ja saan olla aika paljon yksin. Hän ei halua että käyn työssä vaan pidän kodin ja puutarhan hänelle priima kunnossa. Työni oli joskus niin stressaavaa etten jaksanut kotia pitää kunnossa.
Tämä!