Milleniaalit eivät puhu puhelimessa?

Millenniaalina yritän aina hoitaa asiat muuten kuin puhelimessa. Lapsena ja nuorena kyllä tykkäsin puhua puhelimessa. Ehkä ongelmana on juuri se, ettei näe toisen ihmisen kasvojen ilmeitä, muiden puheesta on usein vaikea saada selvää ja monet ihmiset kuulostavat tympeiltä ja ikäviltä puhelimessa. Tunnen häiritseväni muita ihmisiä, enkä kykene pitämään pitkää monologia, jossa selitän asiani fiksusti. Viimeinen niitti on varmaan ollut se, että puhelimessakin pitäisi nykyään hymyillä ja yrittää kuulostaa pirteältä, sillä "hymyilyn kyllä kuulee toisessa päässä". Joskus olen ajatellut, että ongelmani puhelimen kanssa onkin lähinnä se, etten "saa" olla oma itseni, vaan minun pitäisi esittää iloisempaa ja energisempää ihmistä kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

En pidä puhelimessa puhumisesta minäkään. Olen varmasti jossain määrin idiootin tasolla, kun tajuan asiat paremmin lukemalla ja tärkeät asiat jäävät silloin myös mieleen.  Jos jotain unohtuu, niin viestin voi kaivaa uudelleen esille.

Muistan, kun ekat kännyt yleistyivät, niin puhelimeen vastaamatonta syyllistettiin: "Et sitten vastannut". Kun kerroin olleeni vessassa, saunassa, lääkärissä, kirjastossa, sängyssä poikakaverin kanssa tms, tivattiin, miksi en ollut myöhemmin soittanut takaisin.

Kun ei kyttää sitä puhelintaan 24/7 niin aina ei heti huomaa, että on tullut puhelu. Voi huomata vasta seuraavana päivänä töihin lähtiessään. Lisäksi se puhelin on aika usein äänettömällä.

Nykyään kaikki laittavat tekstareita, meilejä ja ääniviestejä. Whatsapp -ryhmissä sitten toistuvaisilmoitukset.

Nykyään useat ovat 24/7 puhelimella ja on se hienoa kuulla toisen ääni puhelimessa. Ja miksi ei voi enään vaan mennä kylään vaan eka pitää kysyä pääseekö miks ei ex tempore

Totta on.

kaverin tyttö puhuu äitinsä kanssa ehkä kerran viikossa, muutoin sitten lähettelevät toisilleen puhelimella viestejä. Jos tuolla tytöllä on minulle asiaa, enkä olepitänyt esim. whatsuppia auki, hän saattaa soittaa minulle, mutta ei puhu mitään. Siitä pitää sitten arvata, että pitää avata whatsup. sitten voidaan kysyä tyyliin "mun pitää mennä salille huomenna klo 15" jos kysyn tarkennuksia, että tuletko tänne minun luokseni ja mennään täältä vai tulenko hakemaan sinut sieltä, ei saa enää vastausta. On liian monimutkainen kysymys tai sitten ei ymmärretä miksi kyseinen tieto olisi tärkeä. Epäilisin, että kyse on vain yhdestä perheestä ja huonosta kasvatuksesta,mutta kun luokallaan kaikki lapset ovat samanlaisia.

En oikein enää jaksa uskoa ihmiskuntaan, lapset tyhmistyvät sukupolvi sukupolvelta. Nyt siis on menossa puhekyky, mikä lie seuraavaksi? Aletaan pysyä neljän seinän sisällä eikä uskalleta liikkua ulkona, kun siellä on niitä pelottavia tosi pitkiä ja kovia maahan sijoitettuja juttuja, joista töröttää toisia juttuja, joiden päässä on jotain vihreää ja kahisevaa, jotka tippuvat syksyisin maahan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuoret eivät käytä puhelinta muhun kuin someen minä olen 16v enkä ymmärrä ettei mn ikäiset vastaa viesteihin ja puheluihin sitä vartenhan se on tai sitten puhelin nimitys vaihdetaan älypuhelimista. Itse en ole missään somessa enkä tarvi sellaista paskaa kavereita saa ja löytää muutenkin

Minn kommentilla 2 nuolta alas miksi

Itse millenniaali ja mieluummin puhun puhelimessa kuin viestittelen koska minulla on hankaluuksia tiivistää asiaani lyhyeen viestiin ja muutenkin helpompi joku asia vaikka sanoa puhuen kuin viestittäen.

Olen 54 ja vastaan puhelimeen vain jos jompi kumpi veljistäni soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nuoret eivät käytä puhelinta muhun kuin someen minä olen 16v enkä ymmärrä ettei mn ikäiset vastaa viesteihin ja puheluihin sitä vartenhan se on tai sitten puhelin nimitys vaihdetaan älypuhelimista. Itse en ole missään somessa enkä tarvi sellaista paskaa kavereita saa ja löytää muutenkin

Minn kommentilla 2 nuolta alas miksi

Koska tuollaisen sekasotkun lukeminen sattuu päähän.

Vierailija kirjoitti:

Millenniaalina yritän aina hoitaa asiat muuten kuin puhelimessa. Lapsena ja nuorena kyllä tykkäsin puhua puhelimessa. Ehkä ongelmana on juuri se, ettei näe toisen ihmisen kasvojen ilmeitä, muiden puheesta on usein vaikea saada selvää ja monet ihmiset kuulostavat tympeiltä ja ikäviltä puhelimessa. Tunnen häiritseväni muita ihmisiä, enkä kykene pitämään pitkää monologia, jossa selitän asiani fiksusti. Viimeinen niitti on varmaan ollut se, että puhelimessakin pitäisi nykyään hymyillä ja yrittää kuulostaa pirteältä, sillä "hymyilyn kyllä kuulee toisessa päässä". Joskus olen ajatellut, että ongelmani puhelimen kanssa onkin lähinnä se, etten "saa" olla oma itseni, vaan minun pitäisi esittää iloisempaa ja energisempää ihmistä kuin olen.

Niin totta. Usein saa sitten kuulla ”oletko vihainen” tmspaskaa jollei yritä kuulostaa Katri Helenalta.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla menee nyt sukupolvet sekaisin, milleniaalit ovat syntyneet 80-95 ja heille puhelimessa puhuminen on ihan normi hommaa. 2000-luvulla syntyneet taas ovat niitä mainitsemiasi nuoria joille puhuminen tuottaa vaikeuksia.

” Researchers and popular media use the early 1980s as starting birth years and the mid-1990s to early 2000s as ending birth years”

Suuri osa milleniaaleista on 20 v.

Oikeesti somea ei tarvita  PERKELE

Kohderyhmään kuuluvana, itse ainakin töissä viestittelen mieluummin, näin kaikesta sovitusta jää jonkinlainen kirjallinen todiste. Puheista on vaikeampi kaivella sitten jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Gen X täällä ja VIHAAN puhelimessa puhumista. Jos voin, hoidan asian viesteillä, soitan vaan jos pakko/asia hankala hoitaa viestitse. Erityisesti inhoan virallisempien asioiden hoitamista puhelimitse, jos voin asioin netissä tai livenä. Äiti on ainoa jonka takia teen poikkeuksen ja vaihdan kuulumisia puhelimitse koska asuu kaukana. Muiden kanssa lähinnä sovin tapaamiset viesteillä ja vaihdan kuulumiset silloin.

En tiedä miksi näin. Koen vaan sen puhelimessa puhumisen vastenmielisenä. Ehkä koska olen visuaalinen ja kaipaan sitä informaatiota, oli se sitten tekstinä tai ilmeinä ja eläimiä?

Minulla visuaalinen puoli on niin vahva, että äänen varassa on epämielyttävää toimia. Muistan puhelimessa sanotut asiat huonosti ja toisin kuin viesteissä, jos unohdan jotain en voi tarkistaa asiaa mistään; pitää lähetää viesti, että mitä nyt sanoitkaan. Konkretian muistan paremmin kuin abstraktit asiat, esim. En muista milloin piti tavata, mutta muistan että puhuttiin kahvista ja pesukoneesta.

Ilmeiden puuttuminen myös hämmentää, kun äänen kuitenkin kuulee. 90% kommunikoinnistahan on sanatonta.

Onhan se nyt helpompaa tehdä äänestys sopivasta kokousajasta tai lähettää kokouskutsu kuin soittaa  Vaihtoehtoisesti voi myös jakaa kalenterin henkilön kanssa ja katsoa miten aikataulut sopii yhteen. Työpaikan kokoushuoneet saa samalla kätevästi esille samaan kalenteriin, josta voi katsoa passelin rauhallisen tilan. Samalla tulee merkattu kalenteriin automaattisesti, että missä pitää olla ja milloin.

Puhelimessa puhuessa pitää aina olla se kalenteri kuitenkin esillä tietokoneen näytöllä tai räveltää samalla puhelinta, että saa katsottua milloin on vapaata. Tämän lisäksi avokonttoreissa puhelimessa puhuminen aiheuttaa melua ja siirtyminen puhelinkoppiin on vain ylivoimaista joillekin.

Ja olen -81 syntynyt.